Oli pohlakkaa isäntä,
pirtissään henkselit paukkui.
Pystykorvat sekarotuiset
sisänurkissaan
toisilleen räksytti,
keskenään telmi.
Kettu koiriaan hiljaisempi
kanatarhaansa luikki.
Sulat lentele!
Kohta se pentele
leuoissaan retuutti
pulleinta kanaa.
Pesälleen luikki.
Isäntä ikkunanraosta
menoaan jo kuikki.
Ketutti repo,
suorastaan äksytti.
Paremman puutteessa
eukkonsa haukkui,
vaikka sen tiesi
olevan helmi -
koskaan ei sanone
viimeistä sanaa,
vaikka isäntä
oiskin se suurin kelmi.
Runoilijan Näkökulma kaikki runot
pirtissään henkselit paukkui.
Pystykorvat sekarotuiset
sisänurkissaan
toisilleen räksytti,
keskenään telmi.
Kettu koiriaan hiljaisempi
kanatarhaansa luikki.
Sulat lentele!
Kohta se pentele
leuoissaan retuutti
pulleinta kanaa.
Pesälleen luikki.
Isäntä ikkunanraosta
menoaan jo kuikki.
Ketutti repo,
suorastaan äksytti.
Paremman puutteessa
eukkonsa haukkui,
vaikka sen tiesi
olevan helmi -
koskaan ei sanone
viimeistä sanaa,
vaikka isäntä
oiskin se suurin kelmi.
Runoilijan Näkökulma kaikki runot
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.