Mikä ihme saa sosiaalivirkailijat kirjaamaan täysin perättömyyksiä.Noita perättömyyksiä kirjaavat myöskin harjoittelijat ja kaikki saman nuotin mukaan.
Kirjauksilla tuhotaan jopa ihmisarvo tahallisesti.
Kirjauksilla tuhotaan jopa ihmisarvo tahallisesti.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jopa perhetyöntekijätkin väärentävät alkuperäiset asiapaperit, valheellisiin muotoihin.
Näin käynyt meidän tapauksessa ja vääriä lausuntoja tai huhu puheiden kautta samaan kaavaan samaa tekstiä kirjoittaneet lausuntojaan ovat opettajat, terveydenhoitajat,koululääkärit... tai sitten eivät itse nämä tahot ole kirjoittaneet vaan joku muu ja laittaneet tahot allekirjoittamaan valheelliset lausunnot.
Epäilyni meidän tapauksessa on perhetyöntekijän olevan asian takana.
Niin, työnsä puolesta ne kaikki saatanat valehtelevat, mitä vaan vittu, kiinnostaa.
Perhetyöntekijä: Minä olen totuuden puheentorvi: Aina oikeassa ja toisia hutkimassa?
Minun vaimoni tapettiin Jorvissa, Sisätautien ylilekuripaska kielsi Dialyysin. Taidan vielä nostaa syytteen, se paska tapetaan kyllä!
Saatanan mulkku hyväkäs, perkele sut tapetaan perkele,
Se kai että työn pitää saada näyttämään oikeutetulta jotenkin. Mitä nyt kukaan joitain tavisvanhempien tavallista elämää ilkeää kirjata, pitää sieltä jutunjuurta saada aikaseksi kun kerta on valta laittaa "vakavaa" ja mainitsemisen arvoistakin niihin muistiinpanoihin.
Neutraalit asiapaprut on ilmeisesti tylsiä.
Draamaa pitää löytää, vaikka sitten laps ja vanhemmat leimattaisiin vääristeltyjen kirjausten ansiosta.
Jos tähän ei vieläkään ole saatu ohjeistusta niin asia pitää korjata viivyttelemättä. Kaikki kirjaukset on asiakkaan saatava rauhassa lukea ja niihin pitää saada asiakkaan oikaisu ennenkuin mitään pysyvää pistetään yhtään mihinkään kansioihin. Just oikein, kyse on ihmisoikeuksista, leimaava ja väärä merkintä aiheuttaa mittaamatonta kärsimystä.
sosiaalitöntekijät kirjoittavat asiakkaan asiaksrekisteriin, Kouvolassa tapahtui jopa niin että sosiaalityöntekijä kirjasi että äiti tekisi jotakin lapsilleen ja kirjoitti sen perhetyöntekijöiden piikkiin,että he olisivat sanoneet näin. Asia selvitettiin ja perhetyöntekijät eivät näin ole olettaneet yms, ja asian joutui oikaisemaan tämä satujen kirjoittelija . Perustetta ei vain kyeinen sossu kirjaukseleen antanut muuta kuin erehdyksissään muka näin oli kirjoittanut.
Ihme jos oikaisevat yleensä mitään.Soskut ja perhetyöntekijät tekevät havaintoja eikä ne välttämättä tarvi silloin olla totuuden mukaisia.
Ja saatana ei varmasti äitiä kysytty; Sossuhuorat päätti koko perheen puolesta, miten se menee? Voi vee, mä ny tähän lisääön
Niinkö, että se se saatanan ämmä oli oikeassa?
'
Minäkin sain luettavakseni erään asiapaperini perheestäni ja en tiennyt itkeä vaiko nauraa. Joka tapauksessa tuo paperi tuhosi perheeni. Ties kuinka monet ihmiset ovat sen saaneet luettavakseen. Siinä olisi kyllä yksi hyvä tutkimuskohde, miten asiat muuttuvat henkilöltä toiselle, kun niitä ei kierretetä asiakkaan kautta.
sijaishuolto jopa vääristelee virallisiin päätöksiin tekstejä, ja perusteet sanotaan puhelimessa että onhan noita perusteita. Työntekijät pyörtävät omia lauseitaan yms
ja ihan suoraan valehtelevat asiakaskirjoihin. Jopa asiaan kuulumattomia henkilö kohtaisia kirjaavat. Näin esim. äiti aikoo viedä asian julkisuuteen. Onkohan tämä lapsen asiankirjoihin kuuluvaa tekstiä. eikö se ole jokaisen henk.koht . asia viekö asian eteenpäin vai ei . Tuskin ainakaan lastensuojelullinen asia.
Muutokset lastensuojelulaissa ja ilmoitusvelvollisuuksissa 2010-2012.
Kunnat asiantuntijapalvelut on ilmeisesti taho, joka näkee lastensuojelussa muutakin kuin huolia, murheita ja varhaisia puuttumisia.
http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/soster/sosiaalipalvelut/lapset/lastensuojelu/lastensuojeluasian-vireilletulo/Sivut/default.aspx
------------
Minulle on nyt jäänyt epäselväksi seuraava asia: Jos perhe tarvitsee kodinhoitajaa lapsen vaikeahoitoisuuden vuoksi ja kotiin tulee perhetyöntekijä, onko silloin tehty lastensuojeluilmoitus? Kunnassa ei ole tarjota kotihoidonpalveluja lapsiperheille. Eli lapsen vammaisuuden vuoksi perheestämme tuli lastensuojeluasiakas?
Kansanedustaja Susanna Huovinen.
AJANKOHTAISTA
03.06.2012 - Kolumni Keskisuomalaisessa
Liian moni jää yksin
”…Sä olet mun ystäväni, nimesi on yksinäisyys/ sä oot mun, kun valot on sammuneeet /sä oot mun, kun pöytiä siivotaan/ sä oot mun, se mitä viivan alle jää, kun muut ovat menneet/ mun juhannusheilani/ sä oot mun, viimeinen valssini/ sä oot mun, voin syliisi mä painaa pään/ voin luottaa ystävään/ sä luokseni jäät.”
Koskettavat laulun sanat ovat Tuure Kilpeläisen kappaleesta Ystävänpäivä. Moni meistä varmasti tunnistaa laulun sanoista itsensä, sillä yksinäisyys koskettaa valtaosaa ihmisistä jossain vaiheessa. Yksinäisyyden kokemus on aina subjektiivinen ja moni voikin tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka olisi jatkuvasti ihmisten keskellä. Joillekin yksinolo on jopa toivottu olotila, joka on myönteinen voimavara. Liian monille siitä muodostuu kuitenkin elämää hallitseva ja rajoittava ongelma, joka pitkittyessään pahenee.
Eräskin nuori kertoi sähköpostissaan kärsineensä koko kouluajan kiusaamisesta. Herkässä elämänvaiheessa nämä kokemukset voivat jättää pysyviä jälkiä itsetuntoon. Onneksi postia laittanut nuori oli löytänyt jatkokoulutukseen siirtyessään uudessa ympäristössä ystäviä. Hän kirjoitti: ”Tuntuu kuin olisin nyt aivan toinen ihminen kuin se koulun pihalla aina yksin seissyt poika.” Professori Juho Saari onkin kertonut selityksen sille, kuinka yksinäisiä tehdään: jättämällä toistuvasti porukan ulkopuolelle.
Mutta yksinäisyys ei ole vain nuorten ongelma. Monesti elämäntilanteen muutos kuten työpaikan vaihdos, työttömäksi jääminen, avioero tai puolison kuolema voivat sysätä seurallisenkin ihmisen yksinäisyyteen. Eräässä tilaisuudessa kyselin senioripöytäseurueelta terveisiä eduskuntaan. Vanha herra sanoi, että eniten hän pelkää yksinäisyyttä, kun niin moni on jo rinnalta lähtenyt. Hänen toiveensa oli, että löytyy paikkoja, jossa voi tavata toisia ihmisiä ja jutella. Ei ollut kohtuuton toive.
On arvioitu, että joka kymmenes suomalainen nuori tuntee olevansa yksinäinen ja noin viidesosa kaikista suomalaisista kokee silloin tällöin itsensä yksinäiseksi. Runsas kolmannes yli 75-vuotiaista kärsii yksinäisyydestä ainakin toisinaan. Näistä lukemista voi päätellä, että yksinäisyys ei ole yhteiskunnassamme pikku juttu.
Miten sitten voimme ehkäistä yksinäisyyden kokemusta? Keinoja on monia. Tärkeää on toisen ihmisen huomioinen ja hyväksyminen - sellaisena kuin hän on. Kaikilla meillä on oikeus kokea osallisuutta.
Meillä päättäjillä on tietysti erityinen vastuu vahvistaa sellaisia yhteiskunnan turvaverkkoja, joilla yksinäisyyteen voidaan puuttua. Päiväkotien ja koulujen työ lasten ja nuorten yksinäisyyden huomaamisessa on ensiarvoisen tärkeä. Työikäisen väestön osalta keskeisessä asemassa ovat terveyspalvelut. Myös ikäihmisten kohdalla sosiaali- ja terveyspalvelujen rooli on merkittävä. Lisäksi tarvitaan niin nuorille kuin aikuisillekin matalan kynnyksen paikkoja, joissa voi vain olla tai jutella toisten kanssa.
Jokaisella meillä on myös vastuu lähimmäisenä. Luin Yle Areenasta jutun vanhusten yksinäisyydestä. Siinä kerrottiin Eskosta, joka leskeksi jäätyään koki itsensä hyvin yksinäiseksi. Esko löysi ystävän, kun koiraa ulkoiluttanut tuntematon nainen jäi hetkeksi juttelemaan. Jutteluhetkistä tuli tapa ja nyt nainen auttaa Eskoa muutoinkin arkisissa asioissa.
Monet suomalaiset järjestöt tarjoavat kanavia toimia ystävänä yksinäiselle ihmiselle. Toimintaan voi sitoutua juuri sen verran kuin itse haluaa. Toisaalta moni yksinäiseksi itsensä kokeva voisi saada elämäänsä uusia verkostoja lähtemällä mukaan järjestö- tai vapaaehtoistyöhön.
Vaikka Tuure Kilpeläisen kappaleen sanat ovat rankat, kappale itsessään on rennon letkeä lattaribiisi, joka jää yhdellä kuuntelulla mieleen. Uskon, että monen yksinäisen tunnetta helpottaa sekin, että tietää, ettei ole tunteineen yksin. Sitten tarvitaan vain vähän rohkeutta puhua asiasta jollekin – vaikkapa sille kappaleessa mainitulle naapurin mummolle, joka toivottaa hyvää ystävänpäivää.
Susanna Huovinen
kansanedustaja (sd.)
----------
Tuolta sivulta löytyy paljon soskusta.
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3691
Meille tuli kummallinen tilanne päiväkodin raporttien kanssa: me ei itse saatu niitä käsiimme, mutta meidän olisi pitänyt antaa allekirjoitus sossusaatanoitten valtakirjaan saada paperit meitä vastaan sosiaalilautakunnan tilaisuuteen!?
Onneksi soitin asianajajallemme, joka sanoi heti, että ei mitään allekirjoituksia, ei missään tapauksessa. Kaiken lopuksi selvisi, että tiedot oli laittomasti vuodatettu sosiaalilautakuntaan, siitä tuli virkarikossyyte ja sakot asianomaisille. Nimikirjaan tuli virkamiehille/naisille merkintä, sehän niitä enemmän vituttaa.
Ja kaiken kauniiksi lisäksi tuli arvio: "Isä hoitaa hyvin lasta, äiti laittaa aina varavaatteet reppuun, ei ole mitään negatiivista lapsen hoitoon / kotioloihin mainittavaa". Achtung ESBO
Natzisiat kaikille sossuhuorat pitää tappaa heti ja välittömästi ja niidenpaskiaisten nämä palohälyttimien kamerat tappaa. Kyrpä teidän päässänne = kusipää savukameroissa päihin 100%.
Palohälyttimien kamerat toimii myös savussa, niiden kamera-area on laaja. Harvoin tiedetään niiden paska-kuviosta joka wörkkii myös savun ulkopuolella.
Kaverit Turvakamerasta ovat nauraneet pelleille vessan peilistä ja palohälytttimestä katosta.
Porvoon huoli.
Kokeilin mitä netistä, löytyy haulla > porvoon huoli
Täisin yleinen virkarikos!
Virossa tämä on räikeä rikos. Poliisimuori sai "asiakirjan täydentämisen" seurauksena lähdöt ja lisäksi on rikostutkinta keskellä!
Kyseessä ei ollut perheen kohtalo vain 44 euron sakko!
Miten voi elää yksi "Demokraattinen” Euroopan Valtio näin isossa korruptiossa?
http://f.pmo.ee/o/2012/06/13/1165222t1hfddd.jpg