Luulen

Samaa luulen minäkin. Mutta kavereita ei ole, mihinkään ei kiinnosta lähteä varsinkaan baariin. Treffipalstaa on tullu joskus kokeiltua laihoin tuloksin. Homma on kaatunu viimeistään siihen kun on kertonut että on MT ongelmia.
Kotoa ei kukaan tule hakemaan, sen kyllä tiedän. Tuntuu vaan että kukaan muu ei pysty ymmärtämään kuin toinen masentunut tai siitä selvinnyt.
Omalla kohalla nuo treffipalstan kokemukset vain ajoi syvemmälle suohon.

Kesäkii se taas on mutta eiköhän se taas tämäkii kesä mene täällä neljän seinän sisällä kuten niin moni muukin kesä.

Kaikki mikä voi tuoda sinulle mielihyvää tai on muuten kivaa voivat helpottaa oloasi,ainakin vähän.Suosittelen kuitenkin että ennemmon kuin syöksyt epätoivoisesti suhteeseen vastakkaiseen sukupuolen edustajan kanssa,koettaisit saada vaikka yhden omaa sukupuoltasi olevan ystävän.Vertaistuki,niin netissä kuin livenäkin olis hyviä sosiaalisia kontakteja.Kirjottele vaikka tännekin jos et alkuunsa muuta löydä.Kyllä sinulla on se elämä,ja kun alat vähitellen toipua,niin jaksat paremmin esim. harrastaa,ulkoilla,virkistää itseäsi mieluisella tavalla...kaikkea sellaista.Ja ystäviäkin ilmestyy jossain vaiheessa...olen juomannut todeksi sellaisen sanonnan kuin : kun etsii,niin ei löydä mutta kun ei etsi,niin saattaa löytää. Jaksamista!

Tuntuu niin vaikealta aloittaa yksin..koen olevani niin heikoilla kun ei ole minkäänlaista tukea. Opiskelen yliopistossa enkä saanut kesäksi töitä niin opinnot tuntuvat olevan ainoa elämän sisältöni tällä hetkellä ja sekin on raskasta. Huomaan jumahtavani neljän seinän sisään ja se pelottaa. Myöskin ala on epämääräinen ja "väärä" tulevaisuus tuntuu synkältä sen suhteen. Ajattelin, että ihmissuhde voisi tuoda uusia näkökulmia tähän kaikkeen. Mutta niin, ehkä pitäisi vain saada itsensä liikkeelle, edes jonnekkin. :)

Niin, mustakin tuntuu että kaikki mikä tuo elämäniloa, piristää niin on hyväksi. Parisuhde sensijaan voi olla vaikeampi juttu kun se on puolisoille usein tosi rankkaa :´( Toisaalta ei ole kokemusta kuin omasta joten..