Minut pysäytti muutamakin kirjoitus täällä. Etenkin nimimerkki "lannistunut :( " osui omankin asiani ytimeen.
Siksi perustinkin blogin, jonne puran tuntojani tahtomattani lapsettomana olosta.
http://haavelapsi.blogspot.fi/
Toivoisin vertaistukea ja keskustelua meidän samassa tilanteessa olijoiden kanssa.
Tsempitykset kaikille vauvakuumeilijoille!
Siksi perustinkin blogin, jonne puran tuntojani tahtomattani lapsettomana olosta.
http://haavelapsi.blogspot.fi/
Toivoisin vertaistukea ja keskustelua meidän samassa tilanteessa olijoiden kanssa.
Tsempitykset kaikille vauvakuumeilijoille!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jään seurailemaan kirjoituksiasi. Itse en ole suhteessa, mutta toivoisin vielä ehtiväni löytämään elämänkumppanin joka haluaisi lapsen. Toivo elää, mutta välillä surettaa tosi kovasti.
Siis mies sun pitää löytää eikä ihmistä, joka haluaa lapsen sun kans. Rakkautta tulis olla!
Älä tee klassista virhettä!
Mihin ihmeeseen tämä kommentti perustuu? :D
Kiitos vain, minulla on jo mies ja rakkautta. Eroamassakaan emme ole.
Äläs hiilly. Se vastas tuolle edslliselle. Oot vähä hätäinen?
Relaa, niin saat natuna lapsia.
En sentään hiilltynyt. :) Ymmärrän tämän vastanneenkin (naisen?) kannan asiaan. Hänellä on ikää enemmän kuin minulla ja varmasti biologinen kello myös pelottaa miehiä tiehensä. Lapseton -78:lle toivoisin vauvakuumeista uutta tuttavuutta kenen kanssa synkkaisi hyvin, ja suhde ei perustuisi vaan lapsenhankintaan. Aina on toivoa ja joka ikinen päivä se henkilö voi kävellä sinua vastaan. :) Ehkä aikuistuttuaan ihmiset eivät enää juokse niin nopeasti suhteista tiehensä, vaan ovat oppineet halun sitoutua. Ikä voi olla myös vahvuus näissä asioissa!
Musta vähä tuntuu että se oli mies kun nuin järkeviä kirj.
Moi,
Asiasi on kyllä hyvä ja todellinen, mutta älä tänne palstalle tule näiden yksien sätittäväksi. Näet jo vastausten ja empatian vähyydestä, että ei nämä sinua ihmisenä pidä, ellet ole samallainen teeskentekijä ja muiden apinoija kuin nämä persesilmättömät pissaliisat täällä, joiden pitää hankkia lapsia kun muillakin on, jotta itsetunto ei koe enempää kolhuja.
Minä ymmärrän sinua, vaikka isä natuna olenkin.
Moi,
huomasin kyllä monia asiallisia keskustelunavauksia ja pilkkaamista ja sättimistä näihin vastaukseksi. Kaipa se anonyyminä kirjoittelemisen helppous saa aikaan sellaista, oman turhautumisen purkautumista. Sellaisena kai sen näen.
Mutta en ota näitä kommentteja henkilökohtaisesti, vaan koitan lukea vain ne asialliset viestit. :) Uskon, että tänne kokoontuisi myös ne tosissaan olevat ja sympaattiset tyypit oman asiansa kanssa.
Hassua muuten miten naamakkain lähes jokainen ihminen on empaattinen, jopa tuntemattomalle, mutta näin näyttöjen takana empaattisuus on usein keskustelusta kaukana. Vaan eipä tämä mitään uutta tai shokeeraavaa nettimaailmassa ole. Harmillista kylläkin.
Sepä se. Naamakkain teeskennellään. Seläntakana halveksutaan ja toivotaan pahaa.
Kateellisten reviiritaistelua!
Kävin taannoin katsomassa blogiasi, toiveikkaana, että sieltä löytyisi tukea. Blogisi osoittautui kuitenkin luonteeltaan erilaiseksi, mitä täällä ymmärsin, ja tahdonkin asiaa korjata muillekin.
Sanoit lukeneesi kirjoitukseni, ja että se oli mielestäsiosunut sinunkin tilanteesi ytimeen. Näinhän ei kuitenkaan aivan ole. Blogissasi kerrot kesäkuun kirjoituksessasi, että olette jättämässä ehkä jo seuraavalla kierrolla ehkäisyn pois, ja että olet aloittanut foolihapon. Tilanteesi on siis aivan eri kuin minulla. Minun mieheni ei suostu edes ajattelemaan lapsia, ilmoitti ettei niitä tahdo. Tahtoisi kuitenkin pitää suhteestamme kiinni, ja olemme jo reilusti kaksi vuotta etsineet keinoja tilanteen ratkaisemiseksi. Ehkäisyä emme todellakaan ole jättämässä pois, kun jo pelkkä sana" vauva" tai "raskaus" saa miehen tolaltaan.
Emme siis ole samassa tilanteessa. Toivon kuitenkin sinulle ja miehellesi kaikkea hyvää, ja onnea lapsentekoon.