väsynyt isä

Itsensä hävittäminen ei ole mikään ratkaisu. Mulla on myös masennus ja tiedän ettei se ole laiskuutta. Ota vaimosi mukaan lääkärille ja depressiohoitajalle. Näin ehkä saat vaimosi ymmärtään sinua paremmin.
Voimia ja jaksamista tulevaan kesään koko perheelle ja erityisesti sinulle :)

Olen lueskellut masentuneiden ihmisten kirjoituksia täällä paljon ja täytyy sanoa että huhuhuh!
Mikä on kun ei ihmisille tahdo elämä maistua?
Ymmärrän täysin että voimat voi loppua,on liian vähän rakkautta,työ ahdistaa,liikaa paineita ja rahahuolia jne jne.
Mutta kun toivoa ei saisi menettää ja uskoa parempaan huomiseen!
Joskus vaan on tehtävä sellaisia muutoksia että se elämänlaatu paranee mutta ensin on selvitettävä itselleen mitä tahtoo.Jos ajatukset kiertävät kehää niin apua täytyy aikuisen ihmisen kehdata hakea,varsinkin kun on perhe ja lapsia.
Olen ollut pahassa jamassa itsekin ja ajatellut kaikenlaista kummallista.Näin jälkeenpäin kun olen selvinnyt niin todellakin,ne entiset fiilikset tuntuvat kaukaisilta ja olen taas kerran oppinut että periksi ei saa antaa.
Minun vahvuuteni on aina ollut se että kehtaan puhua asioista ääneen.Silloinkin kun luulin tulevani hulluksi niin soitin kaverille että mikähän minua vaivaa ja soitin joka kerta jonnekin kun paha olo iski.Aina se sitten helpotti ja helpotti todella kun rupesin myös miettimään miten haluan elää ja lakkasin häpeämästä itseäni.
Okei,minulla on käynyt myös tsägä,en ole törmännyt huonoon kohteluun paitsi ehkä pari lääkäriä oli vähän tökeröjä.Tarkoitan siis että kun olin avoin asiotteni suhteen niin aina minua yritettiin auttaa.
Jos ei vaimosi oikein ymmärrä sinua niin ei ymmärtänyt miehenikään,kunnes opin että häntä pelotti eikä hän osaa puhua siten kuin minä.Minulle riitti se kun kysyin että rakastaako hän minua oikeasti ja pysyykä
ö rinnalla ja hän vastasi myöntävästi niin ajattelin että ok,tämä taistelu on minun,en voi sellaista häneltä vaatia jota hän ei pysty antamaan.No,monesti kyllä ajattelin että saamari,olisipa mies joka puhuu ja pussaa mutta kyllä siellä pinnan alla on hyvä mies joka rakastaa.
Meillä on 4 lasta,minunkin voimat oli välillä vähissä,todella vähissä.Mutta hain apua,kävin juttelemassa psyk.sairaanhoitajalla sekä kävin akupunktiossa.Tein paljon muutakin,en jaksa nyt kaikkea kirjoittaa mutta nyt koen olevani terve.
Olen myös sitä mieltä että aina ei tarvitse jaksaa mutta täytyy muistaa että ei se ole lasten syy.Vastuullinen vanhempi pyytää apua kun ei itse jaksa.
Harmi että vaimosi suhtautuu masennukseen noin mutta muista että se voi olla pelkoa tai tietämättömyyttä.Lainaa kirjastosta masennusta käsitteleviä kirjoja ja pyydä häntä lukemaan ja lue myös itse.

Sen sanon vielä että jos koet olevasi niin masentunut ettet jaksa elää niin apua on haettava nyt heti!Tee se lastesi vuoksi.Älä häpeä vaan ole rohkea joka ottaa vastuun elämästään ja siten myös lapsistaan.Ja jos ei vaimon kanssa yrityksistä huolimatta ala menemään paremmin eikä hän tue sinua niin lusikat jakoon mutta odota sen verran että olo hiukan kohenee avun saannin myötä niin voi olla että näet vaimosikin uusin silmin.Mieti miksi häneen rakastuit.
En kehoita ketään eroamaan mutta itse erolapsena ja kerran eronneena tiedän että joskus on pakko.Ja kun uskaltaa tehdä muutoksia niin voi löytyä onni!
Ketään ei saa kuitenkaan vahingoittaa,ei itseään eikä muita!

On on kurjaa että puolisosi ei ota todesta väsymystäsi. sinä ole tärkeä henkilö lapsellesi. Tuo kuolemantoive johtuu väsymyksestäsi. Onko sinulla muita murheita, joista ei voi tai ei ole kenen kanssa jakaa. Jos tunne tulee ylivoimaiseksi niin hakeudu etsimään apua ammatilaiselta.
Tällaista se elämä välillä on.
Ei masennus johdu laiskuudesta.

Lääkäriin! Helpottaa kuule suunnattomasti, kun jollekulle ulkopuoliselle saa sanoa, että on nyt vaan ihan poikki.

Miehillä on usein aikamoisia paineita menestymisestä työssä ja elämässä, perheen elättämisestä, vastuusta jne...siinä usein menee asioiden mittasuhteet sekaisin ja sitten maailma kaatuukin päälle.

Pienet lapset voivat olla väsyttäviä - isän on äitiä vaikeampaa kokea heihin yhteyttä. Usein isät innostuvat lapsista vasta kun he ovat hieman vanhempia, ja heidän kanssa voi puhua ja tehdä hieman aikuisempia juttuja. En sano, että sinun kohdallasi on näin, mutta ilmeisen yleistä kuitenkin. Ja silloin ei pienistä lapsista oikein tahdo saada iloa ja tuntuu, että sinne vain hukkuu energiaa ja mitään ei saa takaisin.

Ehkäpä auttaisi pieni lep loma, jonka omistaisit nimenomaan lastesi kansaa olemiseen ja heihin tutustumiseen? Saatat huomata, että pienessäkin lapsessa on paljon ilon aiheita - saatuasi yhteyden lapsiisi heistä tulee voimavara sen sijaan, että tuntuisivat energiaimureilta.

samoja tuntemuksia täälläkin kun topikin aloittajalla mut on hyvä tietää et on m uitakin.. ja oli ihan hyvii neuvoja tos yhdellä. kohta on pakko tehä jotain tai pää hajoo...

Mun mies on kans masentunut. Meillä on ollut ja sattunut vähän kaikenlaista. Käyhän se parisuhteen päälle, kun elämä ei mee niinku pitäis mennä.

Älä tee mitään itsellesi. Muista hakea apua ajoissa! Sinä saat sitä kyllä. Elä päivä kerrallaan, jonain aamuna huomaat, että aurinko paistaa ja voit olla hetken onnellinen. Opettele nauttimaan pienistä iloista (sauna, kahvihetki, hiljainen hetki, hyvä kirja, rauhoittuminen, musiikki, lastesi onnistuminen ja heidän elämänilonsa jne). Tee asioita jotka saavat sinut voimaan paremmin ja älä tee niitä, jotka ahdistavat. (Netissä istuminen on yksi tällainen... huomaat kyllä mitä tarkoitan jos teet pesäeron netin käyttöön tai television katseluun). Tapaa ihmisiä, joista saat voimaa ja unohda ne, ketkä vievät. Yritä elää hetkessä. Älä suorita. Muista, että olet lapsillesi maailman arvokkain ihminen!!

Voimia! Kaikesta selvitään kyllä.

Viitaten edelliseen niin olen joskus miettinyt että miten sen elämän sitten pitäisi mennä?Mitkä on ne valmiit odotukset joita meillä on?EIkö mikään saa mennä vikaan?
Odottamattomia asioita tulee ja menee,rankempia ja vähemmän rankempia.
Tärkeintä on elää hetkessä.
Ostin just kirjan nimeltä "Tietoisen läsnäolon opas vanhemmille".Hyvä kirja jos huomaa että on aina jossain ihan muualla henkisesti kuin siellä missä fyysisesti on.
Sekin on rankkaa ja voimia vievää.

Kun ei ymmärrä/hallitse vihaansa, pitäisikö hakea sen syitä?

Aloin hakemaan vihan syitä, sen eri ilmenemiä ja mikä sen saa roihahtamaan.

http://yle.fi/radiosuomi/template/export/areena.jsp?clip=1559221
kohdassa 18.35 - 20.55

Viha-analyysi

Viha on kieltämättä monen pahan alku
Mutta toisaalta (psykologian) mukaan
Ihminen tarvitsee vihaa, suojellakseen itseään hyväksi käytetyksi tulemisen vaaralta.
Viha on inhon vastenmielisyyden/antipatian tunne, ja se syntyy vähemmälle jäämisen kokemuksesta.

Viha kertoo, että jotain meille tärkeää uhataan tai rikotaan ja
vihan avulla yrittää suojelee omia rajoja

Vihasta pitäisi ymmärtää kokeeko ihminen vihaavansa, vai vihaako hän koska tuntee itseään vihattavan.
Pelontunne aiheuttaa vihantunteen, vihaa ei voi poistaa, vain vihan syyn.

Setä ei ilmeisemmin tiedä antipatian olevan synonyymi vastenmielisyydelle.

Viha on saamatta jäämisen tunne? Oikeastaan sanomasi vahvistaa tätä käsitystä.

http://vihanhallinta.fi/
"Vihalla tarkoitamme tässä vihaa ja vihastumista, ärsyyntymistä, suuttumista ja raivostumista."

" Suuttumuksen syynä on lähes aina se, että suuttunut osapuoli kokee “olevansa oikeassa” "
= on kyllä hieman yksioikoinen selitys (musta/valkoinen)? koen suuttuvani tilanteissa asioissa jossa toinen ei kuuntele kuule tai huomioi uusia näkökulmia asiaan josta keskustellaan. Tai esim. pyynnöistä huolimatta toinen ei osallistu (esim. nuoret oman huoneen siivous) tai jättää sovitun tekemättä tai tulemasta sovitun mukaan tai sovittuna aikana..

Vihastumin on kuin Trombi, minusta se syntyy ja katoaa sinisen sekuntiin aikana, syntyy välinpitämättömyydestä / vastuun laistamisen

Ärsyynnyt? syntyy motkottamisesta ja yksisilmäisyydestä.

Raivoa en taida tuntea, olen nähnyt sen, hyökkää särkee ja satuttaa. Raivo asuu sisällä on kuin vinksahdus vahingollinen vihamielisyyden ilmentymä.

http://vihanhallinta.fi/hiljainen-viha/
Viha on aika mielenkiintoine, varsinkin tuolla määritetty hiljainen viha. Hiljainen viha > Masennus
Raivoisa viha > väkivalta ulospäin.
Näitä on nyt mietittävä oikein perusteellisesti.

Sanoi tuolla kokevasi aina vaatimusta?

niinkö