ylikierroksilla käyvät aivot

Ala harjoittaa mieltäsi! Eli harjaannutat systemaattisesti mieltäsi pysymään ajattelematta (se on yksi mielen kyvyistä, meille ei sitä vaan ole opetettu!) ensin ihan vain pienen hetken, ja vähitellen yhä pidempiä aikoja. Ja kokeile miltä se tuntuu.

Suuntaa huomio esim hengitykseesi, ja aina kun ajatus katkaisee tuon huomion, huomaa se, ja tuo huomio takaisin hengitykseen. Ja kokeile ihan mielenkiinnosta, kuinka kauan huomiosi pysyy tuossa halutussa kohteessa ilman että ajatukset keskeyttää (tai vie mukanaan). Tätä pystyy harjoittelemaan.

Olen huomannut, että mitä enemmän ajatuksiaan yrittää väkisin hiljentää, sitä voimakkaammin ne huutavat. Mulla on siis ihan samanlaista "vikaa" ja uskoisin, että menneillä kokemuksilla on siihen minun kohdalla ollut vaikutusta. Olin pitkään koulukiusattu peruskoulussa (nyt olen kohta 30v). Kiusaamisajat opettivat ennakoimaan tapahtumia ja tilanteita ja selviytymään niistä omalla päättelykyvyllä. Ehkä siksi ajatuksenjuoksuni toimii ripeästi, koska siinä on kyseessä noilta kouluajoilta peräisin oleva itsesuojeluvaisto.

Sen lisäksi olen luonteelta muutenkin pohdiskelevainen ja sisäänpäinkääntynyt eli tykkään mielummin yrittää ratkaista ongelmia päässäni kuin alkaa puhua niistä muille. Sitten toiseksi olen suunnitelmallinen (en spontaani), joten sekin vaikuttaa että haluan päässäni kontrolloida kaikkea ja suunnitella tulevaa, jne. Tietynlainen tunnollisuus voi vaikuttaa myös tähän vilkkaaseen ajatuksenjuoksuun, koska yritän aina muistaa kaikki velvollisuuteni ja kirjoitan paljon muistilappuja kalenteriini ettei vaan mikään pääse unohtumaan. Vaikka maailma ei kyllä siihen kaatuisi, jos jokin niistä unohtuisikin.

Juuri eilen ajattelinkin, että pitää alkaa taas ihan suosiolla päästämään irti ajatuksistaan ja luottamaan enemmän siihen, että elämä kyllä kantaa ilman että minä pitäisin koko ajan tiukasti kiinni ohjaksista. Täytyy vähän hellittää ja päästää irti. Lakkaan suunnittelemasta asioita liikaa etukäteen ja annan elämän yllättää mitä tapahtuu. Eli enemmän luottamusta.

Mutta suurin juttu, mikä on minua tässä ja monissa muissakin probleemissa vuosien varrella auttanut (niin tylsältä ja merkityksettömältä kuin se kuulostaakin) on läsnäolon opettelu ihan jokapäiväisessä arjessa. Ja tähän on hurjan paljon auttanut sellainen kirja kuin Läsnäolon voima, kirjoittanut Eckhart Tolle. Se on auttanut hiljentämään turhia ajatuksia.