Hyväksyntä.

Köydenveto mielletään yleisesti kilpailuksi voitosta. Pariskuntakin voi vetää köyttä vaikka kaapin paikasta. Jotkut osaavat vetää samaan suuntaan kuin toinen, toistaan tukien, mutta ketä tai mitä vastaan silloin taistellaan(?)

Pitkään sietäminen on varmaankin kärsivällisen luonteen kyky antaa mahdollisuus muuttumiseen toiselle. Mutta sietoraja löytyy jokaiselta. Kun mitta tulee täyteen, alkaa sota, hiljainen uuvuttava piiloviha tai täysi rähinä. Hiljainen hyväksyjä taitaapi toimia kaltoinkohtelun mahdollistajana, ja tässä asia liittyykin vastuu-itsestä kysymyksiin, ja monimutkaistuu (mahdollistajan huomioidessa ettei kaltoinkohtelija ottanut hänen tunteitaan ja rajojaan huomioon - katkeruus, syytökset, tunnelukot jne..)

Edelleen sitä mieltä, että tyyneysrukous pitäisi sisällyttää peruskoulun opintosuunnitelmiin :)

Sietokykyyn auttaa siedätyshoito. Sama pätenee suvaitsevaisuuteen. Mutta hyväksyminen taitaa olla aika musta-valkoinen jokotai-juttu. *aprikoi*

Niin, tässä pelataan myös paljon käsitteillä ja sillä miten kukin ne ymmärtää.

Olen joutunut poistamaan elämästäni monia epämiellyttäviä, hyväksikäyttäviä tai vaarallisia ihmisiä.
Hyväksyn silti mitä he ovat.
Suvaitsen erilaisuuden ja sen että "jotkut vaan on".
Heidän käytöstään minun ei ole pakko sietää omien rajojeni sisäpuolella, muuhun en voi vaikuttaa (ja herra isä sen tietäkööt, kyllä olen sitäkin koettanut ;) ).

lynett kirjoitti:

Niin, tässä pelataan myös paljon käsitteillä ja sillä miten kukin ne ymmärtää.

Olen joutunut poistamaan elämästäni monia epämiellyttäviä, hyväksikäyttäviä tai vaarallisia ihmisiä.
Hyväksyn silti mitä he ovat.
Suvaitsen erilaisuuden ja sen että "jotkut vaan on".
Heidän käytöstään minun ei ole pakko sietää omien rajojeni sisäpuolella, muuhun en voi vaikuttaa (ja herra isä sen tietäkööt, kyllä olen sitäkin koettanut ;) ).

Lue lisää

Kommentistasi Lynsky mietin ihmiselle käteenjäävää välinpitämätöntä suvaitsevaisuutta. Miusta ainakin tuntuu, että kaikista kaltoinkohtelun tai epämiellyttävyyden uhriutumistuntemuksista pääsee eroon parhaiten juuri hyväksynnän kautta. Eihän se ihminen enää satuta (olettaen siis että on päässyt suhteesta, mikä olikaan, irti). Minkä vuoksi enää elättää tunteita - negatiivisiakaan - jos vaikutusvaltaa itseen ei ole?

Muuten L, mukava huomata ettet ole karannut treenerin kanssa maailmanympärimaratonille lopullisesti :)

Tuo oli hyvin sanottu.

Sietämistä sietää kukin niin kauan kunnes se muuttuu kärsimykseksi ja kuinka kauan haluaa kärsimyksensä jatkuvan riippuu jokaisen omasta sietokyvystä.
Toisaalta taas, jos mitään ei siedä ei voi koskaan oppia elämään kenekään kanssa sovussa ja jää kaiken ulkopuolelle katkerana yksin.

Elämä on paradoksi

" Kun ihminen kaipaa muutosta elämäänsä, hän haluaisi saada sen aikaan omilla ehdoillaan. Mutta tie todelliseen muutokseen kulkee eksymisen kautta. Näin todellinen viisaus verhoutuu paradokseihin".

elisakettu kirjoitti:

Kommentistasi Lynsky mietin ihmiselle käteenjäävää välinpitämätöntä suvaitsevaisuutta. Miusta ainakin tuntuu, että kaikista kaltoinkohtelun tai epämiellyttävyyden uhriutumistuntemuksista pääsee eroon parhaiten juuri hyväksynnän kautta. Eihän se ihminen enää satuta (olettaen siis että on päässyt suhteesta, mikä olikaan, irti). Minkä vuoksi enää elättää tunteita - negatiivisiakaan - jos vaikutusvaltaa itseen ei ole?

Muuten L, mukava huomata ettet ole karannut treenerin kanssa maailmanympärimaratonille lopullisesti :)

Lue lisää

Tuo välinpitämätön suvaitsevaisuus on ihan ookoo sanahirviönä =)

Kävi läpi sitten mitä tahansa tuntemuksia, niin kun homma on "ohi", sehän se fiilis on. Se on jonkinlaista päästämistä irti kaikesta mutta se ei tarkoita kuitenkaan sitä että tapahtunut olisi jotenkin merkityksetöntä tai sille näytettäisiin peukkua.

Kyllä se vanha viisaus aika lähellä totuutta taitaa olla - niin kauan kuin asia herättää voimakkaita tunteita - olet kiinni siinä, tunteen muodolla ei tavallaan ole väliä. Joillekin on vain helpompi esim irrottautua ja pitää rajoistaan kiinni vihan tai halveksunnan muodossa mutta eipä se välttämätöntä ole lopunikää, alkuun ehkä. Meikäläinenkin on pystynyt päästämään oikeutetuista vihantunteista eroon eikä ne enää kuljeta kuin tuulenpuuskat.

Jos esim jonkun kuolema kovasti koskettaa, niin siinä vaiheessa kun pystyy puhumaan asiasta "hyväksyvästi", on tavallaan tehnyt sen surutyönsä jne jne.
Jotkut kokevat tämän vihaa herättävänä vaatimuksena mutta jos loputtomiin on kiinni tunnekoukussa, silloin on jotain jäänyt hoitamatta tai on hoidettavissa ns alta pois. Aikaa yleensä kuitenkin kuluu roimasti.

Mitäs tässä, elämässä =)
Mitäs ittelle kuuluu ?
Mulla "meno" jatkuu ja panokset kovenee ;)

lynett kirjoitti:

Tuo välinpitämätön suvaitsevaisuus on ihan ookoo sanahirviönä =)

Kävi läpi sitten mitä tahansa tuntemuksia, niin kun homma on "ohi", sehän se fiilis on. Se on jonkinlaista päästämistä irti kaikesta mutta se ei tarkoita kuitenkaan sitä että tapahtunut olisi jotenkin merkityksetöntä tai sille näytettäisiin peukkua.

Kyllä se vanha viisaus aika lähellä totuutta taitaa olla - niin kauan kuin asia herättää voimakkaita tunteita - olet kiinni siinä, tunteen muodolla ei tavallaan ole väliä. Joillekin on vain helpompi esim irrottautua ja pitää rajoistaan kiinni vihan tai halveksunnan muodossa mutta eipä se välttämätöntä ole lopunikää, alkuun ehkä. Meikäläinenkin on pystynyt päästämään oikeutetuista vihantunteista eroon eikä ne enää kuljeta kuin tuulenpuuskat.

Jos esim jonkun kuolema kovasti koskettaa, niin siinä vaiheessa kun pystyy puhumaan asiasta "hyväksyvästi", on tavallaan tehnyt sen surutyönsä jne jne.
Jotkut kokevat tämän vihaa herättävänä vaatimuksena mutta jos loputtomiin on kiinni tunnekoukussa, silloin on jotain jäänyt hoitamatta tai on hoidettavissa ns alta pois. Aikaa yleensä kuitenkin kuluu roimasti.

Mitäs tässä, elämässä =)
Mitäs ittelle kuuluu ?
Mulla "meno" jatkuu ja panokset kovenee ;)

Lue lisää

"Mulla "meno" jatkuu ja panokset kovenee ;) "

:) *piirtää mielikuvitusnäyssä Lynskylle upeat ponnahdustossut, joissa nilkoissa on värikkäät siivet ja pohjissa hopeiset hevosenkengät. Olalla L:lla on vanhan ajan musketti, joka syöksee lohikäärmeen tulta ja hopeisia kuulia*

Jahas... kesää ja kokemuksia kuulostellen. Syksyllähän se sato korjataan :)

elisakettu kirjoitti:

"Mulla "meno" jatkuu ja panokset kovenee ;) "

:) *piirtää mielikuvitusnäyssä Lynskylle upeat ponnahdustossut, joissa nilkoissa on värikkäät siivet ja pohjissa hopeiset hevosenkengät. Olalla L:lla on vanhan ajan musketti, joka syöksee lohikäärmeen tulta ja hopeisia kuulia*

Jahas... kesää ja kokemuksia kuulostellen. Syksyllähän se sato korjataan :)

Lue lisää

Surutyö kuvannee hyvin pahanolon suhteesta irtirimpuilua, henkisellä tasolla.

"Eihän se ihminen enää satuta (olettaen siis että on päässyt suhteesta, mikä olikaan, irti). Minkä vuoksi enää elättää tunteita - negatiivisiakaan - jos vaikutusvaltaa itseen ei ole?"

Lauseesi pisti miettimään sitä että anteeksiannon (itselle, toiselle ja koko tapahtumaketjulle) kautta saavutettu hyväksyntä on pitkäjänteisempi tunnetila kuin suvaitseminen ja sietäminen, jotka kohdistuvat käsillä olevaan hetkeen.

lottamari<3 kirjoitti:

Tuo oli hyvin sanottu.

Sietämistä sietää kukin niin kauan kunnes se muuttuu kärsimykseksi ja kuinka kauan haluaa kärsimyksensä jatkuvan riippuu jokaisen omasta sietokyvystä.
Toisaalta taas, jos mitään ei siedä ei voi koskaan oppia elämään kenekään kanssa sovussa ja jää kaiken ulkopuolelle katkerana yksin.

Elämä on paradoksi

" Kun ihminen kaipaa muutosta elämäänsä, hän haluaisi saada sen aikaan omilla ehdoillaan. Mutta tie todelliseen muutokseen kulkee eksymisen kautta. Näin todellinen viisaus verhoutuu paradokseihin".

Lue lisää

Jokainen eksyminen on tienviitta muualle.

siis kommentti oli aloittajalle...

Jos narsistin kanssa haluaa jostain syystä hengailla, pitää opetella pitämään rajansa suhteen sisällä ja hyväksyä vain "faktat". Ei muuttaa toista eikä antaa muuttaa itseään. Jos se ei jommalle kummalle sovi, ovi on tossa =)

Lääkkeet kirjoitti:

siis kommentti oli aloittajalle...

Olen ajatellut myös tuolla tavalla. Aika monella tavalla olen ajatellut, mutten varmasti kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Suvaitseminen ja hyväksyminen liittyy myös tarpeisiin ja tarvehierarkiaan (Maslow)

Eli, jos ihmisen tarpeet tyydyttyvät, hänen elämänsä tuntuu sopuisalta ja turvalliselta. Jos tarpeet eivät tyydyty, seuraa tyytymättömyyttä, pelkoja, turhautumista, kenties vihaa ja katkeruutta, oheiskäyttäytymisineen (defenssit, projektio jne)

Väitänkin, että narsistin uhriksi itsensä kokevalla ei täyty kaikki ne tarpeet, joiden hän haluaisi täyttyvän, ja siksi tämä tarpeiden tyydyttymättömyys ulkoistuu toista kohtaan tunnettavaksi suvaitsemattomuudeksi. Vihaksikin, koska itseluodut odotteet eivät täyty siten kuin uhrin henk koht narsismi haluaisi.

lynett kirjoitti:

Jos narsistin kanssa haluaa jostain syystä hengailla, pitää opetella pitämään rajansa suhteen sisällä ja hyväksyä vain "faktat". Ei muuttaa toista eikä antaa muuttaa itseään. Jos se ei jommalle kummalle sovi, ovi on tossa =)

Lue lisää

Ei muuttaa toista eikä antaa toisen muuttaa. Näin. Mutta asiassa on poikkeus, motivaatio, oma tahto ja halu muuttua, ja, tietenkin on kohteliasta kysyä, haluaisiko toinen muuttua. Koulussa opiskelu on mm tällaista vapaaehtoista muuttumista (oppimista). Narskusuhteessa toisen ylempää katsominen ei paljoa motivoi :)

Palstalla on positiivareita ja negatiivareita. Negatiivareille tiedoksi, mitä pitempään luette täällä juttuja, sen enemmän muututte ;D

yxex kirjoitti:

Ei muuttaa toista eikä antaa toisen muuttaa. Näin. Mutta asiassa on poikkeus, motivaatio, oma tahto ja halu muuttua, ja, tietenkin on kohteliasta kysyä, haluaisiko toinen muuttua. Koulussa opiskelu on mm tällaista vapaaehtoista muuttumista (oppimista). Narskusuhteessa toisen ylempää katsominen ei paljoa motivoi :)

Palstalla on positiivareita ja negatiivareita. Negatiivareille tiedoksi, mitä pitempään luette täällä juttuja, sen enemmän muututte ;D

Lue lisää

Jeees jeeees, understand =)

Onhan se kai todettu ihmisten elämän ongelmissa jo lukemattomia kertoja, että ihminen tarvitsee oman motivaation muuttumiseen. Valitettavan usein se käsitetään kuitenkin väärin.

Esim "se valitsi viinan minun sijasta" tai "jos se rakastaisi minua se..."

Ei nää näin mee. Eikä tuu menemään.

Juu ja tervetuloa kaikille positiivariksi =)

Suvaitsevaisuudella on monta astetta, ja suvaitsemattomuuden katsoisin olevan mitätöintiä pahimmillaan. Mutta narsismi-ilmiötä ei olisi ilman kahta ihmistä.

Mieleeni tuli hauskahko kuulemani ilmaisu vuosien takaa; 'en suvaitse tuota ihmistä, koska hän ei suvaitse ketään' :)

Ilman muuta narsisti voi olla ihana, se ongelma kai on lähinnä se empatiakyvyn puute mitä useimmat eivät hyväksy (koska ihmiset haluavat että niistä tykätään jotta ne uskaltaisivat itse turvallisesti tykätä takaisin) ja toisaalta myös sitten manipulaatiotaipumus, kun ihmiset ei tykkää että niitä pyöritetään. Jälkimmäisen kanssa joutuu itse pitämään huolen omasta edustaan jos tahtoo sen kanssa pärjätä. Mikä nyt kyllä on aika hyvä linja muutenkin.

Väkivalta ja epärehellisyys on tietysti ongelmia sinällään jos niitä on suhteessa. Tosin niitä on myös monissa suhteissa muutenkin, joten en tiedä pitäisikö ne mieltää narsismiin kuuluvaksi ongelmaksi vai eri ongelmaksi joka on yleisempi joittenkin persoonallisuushäiriöiden yhteydessä. Tällä palstalla ne liitetään usein kiinteästi osaksi narsistista persoonaa, mutta siitä voi olla montaa mieltä onko tämä perusteltua kun eivät ne yksi yhteen mene kumminkaan. Joka tapauksessa väkivaltaisessa suhteessa on vaarallista olla (vastaanottavana osapuolena ainakin) joten sitä ei varmaan kukaan suosittele.

Mutta tietysti ihanuus on aina katsojan silmässä.

LK kirjoitti:

Ilman muuta narsisti voi olla ihana, se ongelma kai on lähinnä se empatiakyvyn puute mitä useimmat eivät hyväksy (koska ihmiset haluavat että niistä tykätään jotta ne uskaltaisivat itse turvallisesti tykätä takaisin) ja toisaalta myös sitten manipulaatiotaipumus, kun ihmiset ei tykkää että niitä pyöritetään. Jälkimmäisen kanssa joutuu itse pitämään huolen omasta edustaan jos tahtoo sen kanssa pärjätä. Mikä nyt kyllä on aika hyvä linja muutenkin.

Väkivalta ja epärehellisyys on tietysti ongelmia sinällään jos niitä on suhteessa. Tosin niitä on myös monissa suhteissa muutenkin, joten en tiedä pitäisikö ne mieltää narsismiin kuuluvaksi ongelmaksi vai eri ongelmaksi joka on yleisempi joittenkin persoonallisuushäiriöiden yhteydessä. Tällä palstalla ne liitetään usein kiinteästi osaksi narsistista persoonaa, mutta siitä voi olla montaa mieltä onko tämä perusteltua kun eivät ne yksi yhteen mene kumminkaan. Joka tapauksessa väkivaltaisessa suhteessa on vaarallista olla (vastaanottavana osapuolena ainakin) joten sitä ei varmaan kukaan suosittele.

Mutta tietysti ihanuus on aina katsojan silmässä.

Lue lisää

Tuo empatiapuute on usein uhrin subjektiivinen kokemus, tai ainakin tämä pitäisi ottaa huomioon. Tunteet vereslihalla ihminen ei arvioi totuudenmukaisesti. Voisimme ajatella että 'narsisti' on yksi meistä tai olemme itse narsisteja silloin tällöin. Jospa ulkoistamme oman demonimme toiseen ihmiseen, ts emme hyväksy tiettyjä piirteitä toisessa, koska kieltäydymme näkemästä niitä itsessämme. Se ehkä onkin 'narsistin' tärkein opetus - pistää ihmisen katsomaan peiliin.

Ja selvennykseksi: yhden 'narsisti' ei välttämättä ole toiselle narsisti (vaikka tuhannet uhrit julistavat että hänen narsistinsa oli se kaikista sadistisin). Ehkä henkiselle pohjakosketuksellekin on oma sosiaalinen tilauksensa, jokaiselle erilainen.

Pohjakosketus, henkinen dyykkaus tai psykoosi ei välttämättä ole pelkästään huono juttu. Siinä yhteydessä on mahdollisuus rakentua uudelleen, jolloin sielunmaisema ja kaiken kokeminenkin saattaa eheytyä ja parantua.

yxex kirjoitti:

Tuo empatiapuute on usein uhrin subjektiivinen kokemus, tai ainakin tämä pitäisi ottaa huomioon. Tunteet vereslihalla ihminen ei arvioi totuudenmukaisesti. Voisimme ajatella että 'narsisti' on yksi meistä tai olemme itse narsisteja silloin tällöin. Jospa ulkoistamme oman demonimme toiseen ihmiseen, ts emme hyväksy tiettyjä piirteitä toisessa, koska kieltäydymme näkemästä niitä itsessämme. Se ehkä onkin 'narsistin' tärkein opetus - pistää ihmisen katsomaan peiliin.

Ja selvennykseksi: yhden 'narsisti' ei välttämättä ole toiselle narsisti (vaikka tuhannet uhrit julistavat että hänen narsistinsa oli se kaikista sadistisin). Ehkä henkiselle pohjakosketuksellekin on oma sosiaalinen tilauksensa, jokaiselle erilainen.

Pohjakosketus, henkinen dyykkaus tai psykoosi ei välttämättä ole pelkästään huono juttu. Siinä yhteydessä on mahdollisuus rakentua uudelleen, jolloin sielunmaisema ja kaiken kokeminenkin saattaa eheytyä ja parantua.

Lue lisää

Musta toi on hyvä pointti : narsisti yhdelle ei ole sitä kaikille. Se, että pitäisikö tässä kohtaa todeta "narsisti" onkin sitten eri asia. Jokainenhan kokee että oma on just se. Aina ei näin kuitenkaan ole.

On ihan oikeasti olemassa niin hankalia ihmissuhteita juuri siinä hetkessä juuri heidän kesken ja niin "keskeneräisiä" ihmisiä, että ei se nyt niin yksinkertaista vain ole. Kuten ei ihmiselossa muutenkaan.
Musta on aina outoa, kun etsitään jotain patenttiratkaisua ihmismieleen tai ihmissuhteisiin.

Kuuntelin tossa männä viikolla erojuttuja puheelta, tuli taas funtsittua asioita. Siinä kerrottiin asioista miesten sekä naisten kannalta ja vaikka joukko olikin "valikoitunutta" (eli kaikki ei tule hakemaan apua...), sieltä selkeästi näki kuinka vinksahtaneita monet tilanteet on ja kuin eri tavoin eri osapuolet tilanteen näkevät. Ns jokainen on oikeassa.

Hae siinä nyt sitten jotain syntipukkia.

Mielenkiintoista siinä oli se, että vaikka tosiaan oli "valikoitunutta" porukkaa, niin kokemus oli aina se, että mm erotilanteissa ihmisestä tulee helposti esiin sellaisia piirteitä joita ei ikinä uskoisi eikä se tee ihmisestä sairasta. Näin se vain menee kun kosketellaan "syvältä". Viitaten mm itsemurhauhkailuihin, kiusantekoon, tyhjäksi imemiseen jne...

Juu, kyllä narsististakin voi pitää mutta siinä pitää tietää mistä pitää, millä ehdoin itselleen ja olla muuttamatta toista. Päästää irti "suhteen" sisällä. J
oillekin se on ookoo, joillekin ei. Eipä siinä sen kummempaa.

Jos se mitä suhde syö, suhteutettuna siihen mitä siitä kokee saavansa, on liikaa, silloin kantsii vaihtaa maisemaa.

"Voi toki, pinnallisesti ja hauskasti, jos sellaisesta pitää ja ei vaadi muuta."

Niin minun N-suhteeni oli kutakuinkin tuota lajia...tai ainakin itse ajattelin niin...

Mutta siltikin...jostain kumman syystä, se muuttui kuitenkin loppumetreillä rumaksi...

oli vaikea käsittää, että ihminen, joka ei ilmeisesti pitänyt minusta, arvostanut minua ihmisenä...oli ollut suhteessa kanssani kolmisen vuotta...ja olisi ollut vieläkin...vaikka niitä ns. parempiakin naisia oli tarjolla...

Jotensakin käsittämätöntä ja hämmentävää...mutta joo...jouduin toki itsekin katsomaan peiliin...ja loppupeleissä en käsittänyt enää itsekään...miksi minä...kuuntelin sellaista...mikä minuun oli iskenyt...

että joo...näkee se "uhrikin" itsensä narsistin peilistä jos uskaltaa katsoa...kuvaa itsestään...jonka narsisti omalla laillaan näyttää...

mutta toki meilläkin oli hauskat hetkemme...ja olihan mies ihanakin...joskus kun joku täällä vaan sitä... se oli/on kauhea, sellainen ja sellainen...niin ihmettelen kyllä miksi...joku on suhteessa niin kauhean kanssa...

Tuotahan minä ihmettelin lopussa N-suhteessanikin...tietyllä lailla itse ajattelisin, että jos toinen on pelkästään kauhea, tai ei yhtään pidä toisesta niin...miksi on sellaisessa suhteessa...aina jotain "hyvää" kuitenkin täytyy kokea saavansa...vai tuleeko ilo pelkästä kärsimyksestä...

sitä, että lesbot hyväksyt ihan varauksetta?

tarkoittaa siis kirjoitti:

sitä, että lesbot hyväksyt ihan varauksetta?

No kai nyt, lesbot on ihania.

Vastasin puolesta.

Tuo mitä elisaketun kanssa pohdit rakkaudella parantamisesta ja narsistisen suhtautumisesta siihen oli aika oivalluttavaa - saattaa olla että jos ei rakasta itseään, epäilee toisen pelaavan jotain peliä tai manipuloivan, rakkaudenosoituksineen. Katsoo ettei ole ansainnut rakkautta. Josta päätelmä, että rakkautta kykenee vastaannottamaan ja antamaan terveesti itserakas, eikä omanarvontunnoton. Itsetuntovajeinen varmastikin halajaa rakkautta kuten muutkin, mutta elää jatkuvassa ristiriidassa asian kanssa.

Te olette kaikki hyviä ja arvokkaita ihmisiä! :)

yxex kirjoitti:

Tuo mitä elisaketun kanssa pohdit rakkaudella parantamisesta ja narsistisen suhtautumisesta siihen oli aika oivalluttavaa - saattaa olla että jos ei rakasta itseään, epäilee toisen pelaavan jotain peliä tai manipuloivan, rakkaudenosoituksineen. Katsoo ettei ole ansainnut rakkautta. Josta päätelmä, että rakkautta kykenee vastaannottamaan ja antamaan terveesti itserakas, eikä omanarvontunnoton. Itsetuntovajeinen varmastikin halajaa rakkautta kuten muutkin, mutta elää jatkuvassa ristiriidassa asian kanssa.

Te olette kaikki hyviä ja arvokkaita ihmisiä! :)

Lue lisää

Mun "narsisti" välillä sekapäissään paljastaa asian...harvoin, mutta joskus lipsuu.

"Mitä sä mussa näet ? "

Tuo ristiriita on kuvaava sana.

Sitten alkaa se inho ja luota pois työntäminen. En sano olevani parempi mutta huomasin sen vasta viime aikoina kun on silmät ollut enempi auki. Siellä se on. Juuri tuo mitä kuvasit.

Kaikki se kovuuden ihannointi, omnipotenttisuus ja kuplassa eläminen... se on vain suoja.