Minusta tuntuu että olen raskaana, olen melkein varma että olen raskaana. Olen 15, kohta 16- vuotias tyttö joka on vakituisessa parisuhteessa kohta 18 vuotiaan pojan kanssa. Suhteemme on hyvä ja onnellinen ja uskon että olemme pitkään yhdessä, muutamme yhteen ja saamme joskus pari lasta. Mutta ei vielä, ehkä hieman yli parikymppisena. En tiedä mitä teen jos oikeasti olen raskaana! En tahdo tappaa lastani, mutta en voi myöskään pitää häntä... Olenko paha ihminen jos teen abortin? Vielä pahempi olen jos annan lapselleni huonon lapsuuden, koska koen olevani huono äiti tässä elämänvaiheessa..Kertokaa mielipiteitänne!:)
Tunteeni ovat aivan sekaisin...
25
378
Vastaukset
- keissa
pystysitkö kirjautumaan tänne ja laittaa jonkun s-postin viestillä mihin voisin laittaa viestiä?
- Jotain neuvoa
Et missää nimessä ole paha ihminen. Alkio ei vielä tunne eikä tiedä mistään, koska sillä ei ole aivoja vaan on pelkkä siemen. Sinun täytyy mietttiä, onko sinulla voimavaroja noin nuorena, lapsena itsekin alkaa huolehtimaan toisesta lapsesta. Sinulla ei ole ammattia eikä työtä, ja kumppanisi ehtii vaihtua vielä monta kertaa, pojat ovat vielä henkisesti lapsia tuossa iässä, kuin kaverisi on.
Jos ei ole ketään turvaverkkoa, sukulaisia, äitejä ystäviä jotka auttaa sinua niin ehkä silloin kannattaa harkita aborttia. Ehdit kyllä tekemään lapsia sitten, kun pystyt huolehtimaan heistä ja antamaan heille mitä lastensuojelulain nojalla lapselle kuuluu antaa. Sinä saat alle 17-vuotiaana automaattisesti abortin, joten mitään muita syitä ei tarvitse esittää.
Tarvisit tukea päätökseesi, olipa se mitä tahansa. Totuus vaan on, että vaikka ihmiset neuvovat mitä, sinä olet ainut joka kantaa vastuun. Pystytkö vanhemmuuteen kun itselläkin on nuoruus elämättä? Pystytkö adoptiovaihtoehdossa elämään loppuelämäsi niin, että olet antanut lapsesi muille? Raskaushormonit tekevät asian hyvin vaikeaksi kestää. Soita vaikka Väestöliiton puhelimeen tai nuorten nettivastaanotolle, missä asiantuntijat neuvovat mitä tehdä.
http://www.vaestoliitto.fi/nettipalvelut/nettivastaanotto/nuorille/
Nettivastaanotto alle 18 vuotiaille
Jos olet alle 18 -vuotias, voit varata 45 minuutin ajan nettivastaanotolle. Nettivastaanotto on asiantuntijan ja asiakkaan välinen tekstipohjainen ja luottamuksellinen nettikeskustelu. Vastaanotolle voi tulla nimettömänä.
Voit varata ajan sinulle sopivaan palveluun alla olevasta valikosta. Nettivastaanotot toimivat kaikilla tietokoneilla, jossa on Internetyhteys.
Voit keskustella nettivastaanotolla seksuaaliterveyden asiantuntijan kanssa epäselvästä tai mieltä askarruttavasta asiasta, tai pyytä apua muun muassa murrosiän kehityksestä, seksuaalisuudesta, seksistä, seurustelusta, ehkäisymenetelmistä, seksuaalioikeuksista ja seksuaalisesta kaltoinkohtelusta,- hyväksikäytöstä tai väkivallasta.
"Älä jää yksin!
Tehdessäsi raskauden keskeyttämispäätöstä älä jää yksin! Tukea saat terveydenhuollon ammattilaisilta, luotettavilta aikuisilta ja ystäviltä.
Vanhemmille tai jollekin turvalliselle aikuiselle olisi hyvä kertoa raskaudesta mahdollisimman pian, jotta saisit tukea tehdessäsi vaikeaa päätöstä. Jos raskaudesta kertominen tuntuu vaikealta, voi pyytää esimerkiksi hoitohenkilökuntaa avuksesi asiasta kertomiseen.
Asian piilottelu tai hoitoon hakeutumisen pitkittäminen ei ratkaise ongelmaa, vaan voi jopa mutkistaa sitä!"- viisaasti mieti
Et ole huono ihminen jos teet abortin vaan olet viisas jos epäilet ettet pysty tai jaksa. Vaikeaa se on, tiedän. Tuossa iässä minusta ei kannata lasta pitää ellei halua tosissaan. Jos on vahinko tullut, ei voi mitään paitsi koittaa selvitä ehjin nahoin, päätit mitä hyvänsä. Itsellä oli vastaavan tyyppinen tilanne, päädyin viimein aborttiin. Kadun toisinaan vieläkin. Mutta se suhde ei kestänytkään, sittenkään joten en olisi yksin pystynyt silloin kantamaan vastuuta. Eikä sitä kukaan olisi puolestani tehnyt..
Voimia, mitä tahansa päätät. Äläkä lue noita kakkosluokan vastauksia edes.
- Kanna vastuusi.
Miten niin et muka vois pitää lasta? Miten se lapsuus nyt sen huonompi ois kun joskus muutaman vuoden päästä? Mistä tiedät vaikka tämä olisi ainoa tilaisuutesi koskaan tulla äidiksi?
Elämä ei mene aina niinkun suunnittelee eikä lapsia saa vättämättä niin kuin tilauksesta.. et voi tietää saatko niitä enää sitten kun haluat ja kaikki muu ois valmista. Et sinä olisi ensimmäinen joka saa lapsen tuolla ikää, eikä lapsuus äidin iän takia mitenkään sen huonompi ole.
Luuletko olevasi jotenkin parempi äiti sitten myöhemmin jos surmaat nyt mahdollisen esikoisesi? Tulisit varmasti aina muistamaan tämän lapsesi, ja miettisit minkä ikäinen nyt olisi, minkä näköinen, mitä tekisi jne.
Ja jos et itse voi pitää lasta, hänet voi aina antaa myös adoptioon johonkin häntä kauan odottaneeseen perheeseen.
Aikuisten leikeistä voi aina tulla seurauksia, eikä niihin pidä ryhtyä ollenkaan jos vastuuta ei ole valmis kantamaan. Nyt on tullut ehkä korkea aika aikuistua.
Toivon todella ettet ole raskaana ja ehdit saada järkeä päähäsi (jollei sitten koko alotus ole taas pelkkää provoa). - kyllä pärjäätte
No eihän mielestä huono vanhemmuus oikeuta tappamaan vauvaa tai vaikka pari vuotta vanhaa lastakaan. Aborrti ja syntymätön lapsi on aina mielessä kun hoivailet myöhemmin lapsia.
En kyllä kannusta tappamaan kun siksi itsekkin niin omassatunossasi jo koet. Siksi kai tänne kirjoitatkin. - sofias
Ensinnäkin ihmttelen että miksi mun viesti sai noita miinusmerkkejä?Mutta kiitos niille jotka vastasivat asiallisesti ! :) Ja teille muille, ymmärrän että teillä on erilaisia mielipiteitä asiasta, mutta yksinkertaisesti en vain halua lasta 16-vuotiaana, lyhyen seurustelun jälkeen, koulujen ollessa kesken ja ollessani kykenemätön huolehtimaan lapsesta. Ja jos antaisin lapsen adoptioon, kouluni jäisivät silti kesken. Älkääkä yrittäkö käännyttää minua, olen päätökseni tehnyt. Ja sille joka kyseli, että onko tämä keksitty juttu, niin ei ole!
"Aikuisten leikeistä voi aina tulla seurauksia, eikä niihin pidä ryhtyä ollenkaan jos vastuuta ei ole valmis kantamaan. Nyt on tullut ehkä korkea aika aikuistua.
Toivon todella ettet ole raskaana ja ehdit saada järkeä päähäsi (jollei sitten koko alotus ole taas pelkkää provoa)."
Mielestäni aika moni minun ikäinen leikkii jo noita "aikuisten leikkejä" joten siitä on turha alkaa tuomitsemaan. Mutta kiitos kuitenkin! Tänne on kuitenkin ilmeisesti turha kirjoitella enään mitään jos tukea haluaa. Miettikää itsenne samaan tilanteeseen ja haukkukaa sen jälkeen.- Voi äly hoi....
KK kirjoitti:
Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.
Se olikin siiä tapauksessa JOS antaa lapsen adoptioon!!!
Mutta kerro toki miten normaali raskaus keskeyttäs koulun ja kaiken kovinkin pitkäks aikaa.. - henkilö X
Voi äly hoi.... kirjoitti:
Se olikin siiä tapauksessa JOS antaa lapsen adoptioon!!!
Mutta kerro toki miten normaali raskaus keskeyttäs koulun ja kaiken kovinkin pitkäks aikaa.."Mutta kerro toki miten normaali raskaus keskeyttäs koulun ja kaiken kovinkin pitkäks aikaa.."
Minä en tiedä, mitä sinä pitkänä aikana pidät, mutta akttiivisen opiskelun kannalta minusta esim. 3-4 kuukaudenkin poissaolo on jo tosi pitkä aika. Tuon ajan minä olisin ainakin varmaan itse joutunut poissa olemaan. Minulla vain kävi tsägä siinä, että olin juuri saanut käytännössä koulun loppuun, kun synnytin, joten pystyin hyvällä omalla tunnolla olemaan kotona vauvan kanssa.
Nuo ekat kuukaudet meni näin jälkeenpäin ajatellen lähinnä kuin sumussa. Vauvan kanssahan piti olla aina läsnä. Ei sitä voinut yksinkään kotiin jättää edes pieneksi hetkeksi. Suihkussakin kävin pikaisesti kun vauva nukkui ja pidin kylppärin ovea raollaan jotta kuulisin jos se sattuu heräämään. Ja imettäähän pitää pientä vauvaa myöskin varsin usein.
En minä olisi ekojen kuukausien aikana mitenkään pystynyt jättämään pientä vauvaani toisten hoitoon pullosta imetettäväksi. Ajatuskin kauhistutti. Voin kyllä sanoa, ettei siinä koulun käynnistä olisi juuri mitään tullut, kun ei meinannut tulla pienemmistäkään tavanomaisista arkiaskareista vähänkään poikkeavista jutuista. Hädin tuskin ehdin mielestäni arjen pakolliset jutut, eli ruuanlaitot, tiskaamiset, siivoukset ja pyykkäämiset hoitasa vauvan hoidon ohella. Olin etukäteen suunnitellut tekeväni kyllä muutakin, esim. ompelevani varusteita vauvalle ja uuteen kotiini. Olin kässänmaikalta saanut keväällä paljon hyviä vinkkejä ja neuvoja muutamia kivoja kaavojakin joista ommella ja neuloa. Yhdet töppöset ja yhden nutun sain muistaakseni tehtyä, loput hurauttelikin sitten lopulta äitini.
Minä tosin olin yksinhuoltaja, eli ketään ei arjessa auttamssa ollut. Ja kun olin vasta hädintuskin lapsenkengistäni pyritellyt ja muuttanut ekaa kertaa pois vanhempieni helmoista, oli ihan arkielämässäkin aikalailla opeteltavaa. Seuraavan lapsen syntymän jälkeen ehdin jo sentään vähän enemmän ;) Mutta ei se nyt niin sanottua ole, että missään parissa viikossa synnytyksen jälkeen takaisin kouluun pystyy palaamaan ja sekin pitää ottaa huomioon. En minä ainakaan uskaltaisi kellekään luvata, että pidempiä poissaoloja ei tulisi... - Ja edelleen..
henkilö X kirjoitti:
"Mutta kerro toki miten normaali raskaus keskeyttäs koulun ja kaiken kovinkin pitkäks aikaa.."
Minä en tiedä, mitä sinä pitkänä aikana pidät, mutta akttiivisen opiskelun kannalta minusta esim. 3-4 kuukaudenkin poissaolo on jo tosi pitkä aika. Tuon ajan minä olisin ainakin varmaan itse joutunut poissa olemaan. Minulla vain kävi tsägä siinä, että olin juuri saanut käytännössä koulun loppuun, kun synnytin, joten pystyin hyvällä omalla tunnolla olemaan kotona vauvan kanssa.
Nuo ekat kuukaudet meni näin jälkeenpäin ajatellen lähinnä kuin sumussa. Vauvan kanssahan piti olla aina läsnä. Ei sitä voinut yksinkään kotiin jättää edes pieneksi hetkeksi. Suihkussakin kävin pikaisesti kun vauva nukkui ja pidin kylppärin ovea raollaan jotta kuulisin jos se sattuu heräämään. Ja imettäähän pitää pientä vauvaa myöskin varsin usein.
En minä olisi ekojen kuukausien aikana mitenkään pystynyt jättämään pientä vauvaani toisten hoitoon pullosta imetettäväksi. Ajatuskin kauhistutti. Voin kyllä sanoa, ettei siinä koulun käynnistä olisi juuri mitään tullut, kun ei meinannut tulla pienemmistäkään tavanomaisista arkiaskareista vähänkään poikkeavista jutuista. Hädin tuskin ehdin mielestäni arjen pakolliset jutut, eli ruuanlaitot, tiskaamiset, siivoukset ja pyykkäämiset hoitasa vauvan hoidon ohella. Olin etukäteen suunnitellut tekeväni kyllä muutakin, esim. ompelevani varusteita vauvalle ja uuteen kotiini. Olin kässänmaikalta saanut keväällä paljon hyviä vinkkejä ja neuvoja muutamia kivoja kaavojakin joista ommella ja neuloa. Yhdet töppöset ja yhden nutun sain muistaakseni tehtyä, loput hurauttelikin sitten lopulta äitini.
Minä tosin olin yksinhuoltaja, eli ketään ei arjessa auttamssa ollut. Ja kun olin vasta hädintuskin lapsenkengistäni pyritellyt ja muuttanut ekaa kertaa pois vanhempieni helmoista, oli ihan arkielämässäkin aikalailla opeteltavaa. Seuraavan lapsen syntymän jälkeen ehdin jo sentään vähän enemmän ;) Mutta ei se nyt niin sanottua ole, että missään parissa viikossa synnytyksen jälkeen takaisin kouluun pystyy palaamaan ja sekin pitää ottaa huomioon. En minä ainakaan uskaltaisi kellekään luvata, että pidempiä poissaoloja ei tulisi...eli miten se keskeyttäs sen noin pitkäks aikaa JOS LAPSEN ANTAA ADOPTIOON??????
- henkilö X
Ja edelleen.. kirjoitti:
eli miten se keskeyttäs sen noin pitkäks aikaa JOS LAPSEN ANTAA ADOPTIOON??????
Minä nyt otin kantaa siihen, miten pitkäksi ajaksi koulu keskeytyisi jos lapsen pitää. Vai etkö sinä ehkä sitä tarkoittanutkaan viestissäni lainammallani kommentillasi?
Siihen en osaa ottaa kantaa, miten pitkäksi aikaa koulu keskeytyisi jos lapsen antaisi adoptioon. Minä en olisi millään ilveellä voinut lastani pois antaa enää sen synnyttyä. Minä olen kiintynyt jokaiseen lapseeni jo raskausaikana niin vahvasti, ettei adoptioon antaminen olisi lopulta tullut kyseeseenkään vaikka sellaista aluksi olisinkin aikonut. Ehkä siksi en täälläkään olettele, että muutkaan kykenisivät yhtään sen enempää synnyttämiään lapsiaan pois antelemaan. Jos joku sellaista itse haluaa ja sen kertoo, olen toki valmis häntä siinäkin rohkaisemaan. Aloittajasta en nyt sellaista mielikuvaa saanut, että häntä houkuttelisi ajatus adoptioon synnyttämisestä.
- sofias
"Sitten on parempi opetella oleen levittelemättä niitä jalkojakaan..."
Helvetti, mä tiedän että on mun oma vika sun muuta pitää kantaa ite vastuu jne, mut mul on tosi paha mieli tän asian suhteen! Eiks täält saa yhtään ymmärrystä? Kiitos vaan. Oon jotenkin huomannu et etenkin suomalaisten ihmisten on vaikee kuvitella toisen saatanan pahaa oloa! Luulettekste et tää on mulle jotenkin helppoa, että joo "tässä mä vaan teen abortin, ei tunnu missään" Kiitos vaan avusta jokaiselle!- Eikö se paha olo
sitten kerro sulle mitään, kenties jostain mikä kannattas jättää vaikka kokonaan tekemättä? Jospa se epämääräinen paha olo helpottas heti kun päättäsit että annatkin lapses elää, ryhdistäydyt ja otat sen asenteen että mehän selvitään ja asiat saa järjestettyä (kuten muutkin on saanu) jne. Paha olo varoittaa sinua siitä että olet tekemässä vastoin moraaliasi, jotain pahaa ja väärää jollekin, kenties omaltakin kannaltasi kohtalokkaan virheen.
"En tahdo tappaa lastani, mutta en voi myöskään pitää häntä... Olenko paha ihminen jos teen abortin?"
Miksiköhän sitten kyselet tälläsiä jos et haluakaan saada rehellisiä vastauksia, vaan pelkkää pään silittelyä ja kannustuksia tappamiskynnyksen ylitykseen? - henkilö X
Hei sofias,
Saat varmasti täältä apua ja ymmärrystäkin. Valitettavasti tältä yhdeltä abortin vastustajalta sellaista et tule saamaan. Varoituksen sana sinulle siitä, että hän on ollut jopa yleiseen kielenkäyttötyyliinsä verrattuna vielä tässä ketjussa varsin asiallinen, joten pelkään pahoin, että aikalailla karmeampaakin tekstiä saattaa vielä olla tuloillaan. Hän on ennenkin solvannut täällä alaikäisiä aborttia aikovia ihan kauheilla haukkumanimityksillä ja hän ei tunne pientäkään omantunnon pilkahdustakaan sellaisesta. Joten kannattaa varmaan jättää loppuviesti lukematta heti siinbä vaiheessa, kun huomaa sen olevan häneltä. Tai sitten kannattaa vain yrittää olla ottamatta itseesnsä ja jättää ne omaan arvoonsa.
Olet vaikeassa elämäntilanteessa ja omasta kokemuksestani tiedän, että noin nuorena yllättäen raskaaksi tuleminen ei ole helppoa, päätti sitä sitten tehdä mitä hyvänsä. Olet vielä niin nuori, ettei ole ihmekään, jos asia tuntuu suistavan elänän raiteltaan. Vastaavassa tilanteessa minä pidin lapseni, mutta sinä tunnut jo päätyneen aborttiin, joten en ala siitä enempää nyt kertoilemaan. Toki jos haluaisitkin kuulla kokemusta raskauden jatkamisesta ja lapsen pitämisestä sinun iässäsi, kerron mielelläni enemmän. Mutta nyt se lienee ei ole ajankohtaista.
Minä toivon sinulle kaikkea hyvää ja aurinkoista kesää, kaikesta huolimatta. Ja et todellakaan ole mielestäni paha ihminen vaikka abortin tekisitkin. Mielestäni yhdenkään ihmisen hyvyyttä tai pahuutta ei pitäisi koskaan arvioida vain yhden valinnan perusteella, varsinkaan sellaisen, jonka toinen teini-ikäisenä, epätoivoiselta tuntuvassa elämäntilanteessa tekee.
- sofias
Ja sinulle vielä henkilö x, varmasti kyselen sinulta jos haluan jotain tietää, kiitos vielä sinulle! Minusta kukaan ihminen ei ole oikeutettu päättämään toisen tekemisistä. Eihän kukaan halua toisen tekevän itselleen niin? Tämä mun alotus on näköjään saanut tosi ristiriitasia ja erilaisia mielipiteitä ilmaan, mutta niinhän se menee.
- henkilö X
Moikka sofias!
"en aio pahoittaa mieltäni enää yhtään enempää."
Hyvä! Tuossa on oikea asenne :)
Hyvä myös, että päätät ihan itse asiasta. Olen ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että toisilla ei siihen ole oikeuttakaan. En ainakaan itse kokisi olevani oikeutettu alkaa toisten päätöksissä mestaroimaan.
Kaikkea hyvää sinulle vielä kerran, ja jos mitään kysyttävää tulee, niin kysy pois. Yritän vastata parhaan taitoni ja kykyni mukaan :) Tsemppiä!
- sofias
Kiitos paljon! Tulee ihan kyynel silmäkulmaan.. :)
- henkilö X
Kiemurtelu alkoi :) kirjoitti:
Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.
Toivotin aloittajalle tsemppiä. En käsittääkseni erotellut, että toivotan sitä vain aborttivalinnan tekemiseen. Tuo on sinun oma tulkintasi, eikä se vastaa totuutta siitä, mitä toivotuksellani tarkoitin. Lähinnä tuo yksi sana "tsemppiä" oli tarkoitettu vain ystävällisyyden osoitukseksi, en itse sille antanut lainkaan tuollaista painoarvoa ja merkitystä kuin mitä sinä siinä näet. Ihan hyvin olisin voinut sen yhden sanan jättää kirjoittamattakin, eikä mitään oleellista olisi viestistäni silti kadonnut. Kunhan nyt sen siihen kirjoitin ilman sen suurempia taka-ajatuksia.
Nyt vasta edes aloin miettimään tarkemmin, mihin aloittajalle tsemppiä toivoisin, kun sinä tuon yhden pienen sanan noin vakavasti otit.
Minä toivon aloittajlle tsemppiä tähän hänen elämäntilanteeseensa, jollaisen tiedän omasta kokemuksestani olevan teini-ikäiselle hyvin raskas ja haastava. Toivon hänelle tsemppiä sen oman päätöksensä tekemiseen sen sijaan, että antaa ulkopuolisten tekijöiden vaikuttaa siihen liiaksi. Omasta kokemuksestani kun tiedän, miten paljon painostusta, sekä suoraa että epäsuoraa sellaista voi hyvin nuori tyttö tuollaisessa tilanteessa kokea, ja miten vaikeaa siinä kaiken paineen ja oman hämmennyksensä keskellä voi ollakaan edes tunnistaa sitä ikiomaa haluaan. Ja toivon vain, että se hänen valintansa on todellakin hänen valintansa, oli se sitten mikä hyvänsä. Toivon hänelle tsemppiä elämään ylipäätään.
Onko ihan kamalia toivomuksia? Ei minusta vaan.
Kertoisitko minulle, että miten minun olisi pitänyt mielestäsi sanoa toisin? Miten olisin tässä tilanteessa voinut paremmin rohkaista toista sen oman valintansa tekemiseen, kuin mitä nyt olen tehnyt? Kerro ihan konkreettisia esimerkkejä, miten olisin voinut rohkaista omaan valintaan niin, että sinä et olisi tulkinnut sitä nimenomaan aborttiin viekotteluksi?
Sitten tämä "et ole paha vaikka tekisitkin abortin" -kommentti. Huomasitko ehkä, että aloittaja oli aloitusviestissään nimenomaan kysynyt tätä? Ymmärrätkö, että tuolla kommentillani minä vastasin aloittajan tekemään kysymykseen?
Kerrotko miten olisin voinut vastata tuohon kysymykseen totuudenmukaisesti siten, mitä mieltä itse olen, ilman että sinä et olisi kokenut sitä aborttiin viekotteluna?
Toivoisin sinun oikeasti vastaavan näihin kysymyksiini, sillä minä en enää keksi miten täällä pitäisi mielipiteensä ilmaista niin, että ei saa syytteitä aborttiin viekottelusta, sen suosimisesta, edistämisestä tms. Itse haluaisin hirveän paljon osata kertoa mielipiteeni tästä valinnanvapaudesta siten, että se kelpaisi abortin vastustajille. Aina ei jaksaisi pelätä, että tuleeko taas joku syyttelemään ties mistä... - henkilö X
Voi voi... kirjoitti:
Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.
"kuitenkin siinä vaiheessa jo tiesit mitä alottaja hinkuaa.."
Juu, kyllä tiesin, että hän oli kääntynyt abortin puolelle. Juuri se seikkahan vaikuttikin paljonkin siihen, mitä minä hänelle sanoin.
Katsos, juuri siksi, että koin aloittajan olevan tekemässä nyt sitä omaa valintaansa, eli tekemässä juuri sitä, mihin minä halusin häntä kannustaakin, en lähtenytkään voimakkaasti suosittelemaan lapsen pitämistä, vaikka itse aikanani hänen tilanteessaan juuri sen valitsinkin. Juuri siksi, että koin aloittajan olevan valitsemassa itselleen parasta ratkaisua, en lähtenyt mestaroimaan sillä valinnalla minkä minä lähes 30 vuotta sitten itselleni oikeaksi koin.
Kuitenkin kerroin hänelle olleeni samassa tilanteessa kuin hän ja pitäneeni lapseni. Ja tarjouduin kertomaan asiasta lisää, jos hänkin haluaisikin pitää myös lapsensa. Jos aloittaja olisi oll,ut epävarmempi omasta päätöksestään, olisin varmaankin kertonut enemmänkin. Ainakin sen, että tuo valinta, jonka minä lähes 30 vuotta sitten tein, on edelleenkin kirkkaasti kaikkein paras valinta mitä elämässäni olen yhtä stressaavassa elämäntilanteessa tehnyt. Nyt en sen enempää lähtenyt omasta valinnastani kertoilemaan juuri siksi, että en halunnut itse olla ns. "painostajan" roolissa, en halunnut mestaroida toisen ihmisen valinnan kustannuksella vaan halusin nimenomaan antaa hänen tehdä ihan ikiomansa valintansa vapaasti.
Minä en tiedä, miten olisin paremmin voinut tässä tilanteessa hänen valinnanvapauttaan kannattaa ja häntä omaan valintaansa kannustaa, kuin kunnioittamalla sitä valintaa jonka hän oli tehnyt, ja silti mainita siitä toisestakin mahdollisuudesta.
Kerro sinä minulle, miten sinusta minun olisi pitänyt asia toisin ilmaista? Miten itse olisit minun asemassani sanonut? Vai onko sinusta ylipäätään omaan valintaan kannustaminen sama asia kuin aborttiin viekoittelu? Onko tällä palstalla ylipäätään mahdollista kannattaa jokaiselle vapautta ja oikeutta tehdä ihan ikiomat valintansa ilman, että tulee syytetyksi vain yhteen valintaan viekottelusta, sen suosimisesta taikka edistämisestä?
Ja en minäkään hae taikka halua mitään juupas eipäs inttämisiä. Ihan sinun rehellisiä ja suoria vastauksiasi minä halusin. Olisin ollut kiinnostunut oikeasti asiallisesta KESKUSTELUSTA tästä asiasta. - No voi hellanduudeli
henkilö X kirjoitti:
Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.
Mutta JOS se tyttös oiskin raiskattu jonkun ihan vieraan toimesta niin lapsi ois geeniensä takia kai jotain ihan muuta kun "mummon oma itikka, mummon oma kultakääryle, mummon oma "lakas löllykkälellukka" ja meidän perheen pieni peppi pitkätossu"?
"että jompikumpi tytöistäni olisi tullut raiskauksen seurauksena raskaaksi niin nuorena, että minä olisin joutunut valinnan tekemään lapseni puolesta."
Jos olisit niin ei varmaan tarvi arvata montaa kertaa mikä se "valinta" ois ollu.. mutta siis minkään ikäsenäkö et ois pakottanu aborttiin?
"Etkö yhtään ystävällisempää kielenkäyttöä edes omaa rakasta lastasi kohtaan käyttäisi?"
Kyllä mä voisin sanoo että mukavuusabortoijat on mun mielestä sellasia, siis murhanhimosia omanapa-akkoja ja lapsen henki on sen riistoa himoitsevan haluja arvokkaampi. - Eli.....
henkilö X kirjoitti:
Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.
"Siis sen tietenkin tiedän, että abortista olisin päättänyt tyyliin alle 10-vuotiaana."
ainakin alle 10-vuotiaan tyttäresi oisit ollu valmis vaikka väkisin viemään operaatioon, vaikka hän olisi itkien anellut että lapsenlapsesi saisi pitää henkensä?
"VAIKKA hänen isänsä olisikin iljettävä ja jopa raiskarikin...?"
"Onneksi minun lapsenlapseni isä ei olekaan mikään iljettävä raiskari vaan todella kiva ja perhettään lämpimästi rakstava nuori mies. Mutta vaikka hän olisikin iljettävä ja jopa raiskarikin,"
Ok,.. Tästä vaan sai kuvan että puhuit kokoajan samasta miehestä, siis joka ois kuitenkin tuttu ja tyttäresi mies.
"Mutta vaikuttaisiko tuohon, mitä voisit omalle lapsellesi sanoa esim se, mistä lapsesi raskaus olisi saanut alkunsa tai miten nuorena?"
Kyllä varmaan, eihän kovin nuori tyttö varmaan edes luonnostaan ajattelis mitään aborttia? Sillon tuskin ois tarpeen käyttää niin kovia sanoja. Miks sillä ois syytäkään alkaa hinkuaan sellasta, jollei sitten joku ulkopuolinen ois sitä ajatusta tytön päähän syöttäny? - henkilö X
Eli..... kirjoitti:
"Siis sen tietenkin tiedän, että abortista olisin päättänyt tyyliin alle 10-vuotiaana."
ainakin alle 10-vuotiaan tyttäresi oisit ollu valmis vaikka väkisin viemään operaatioon, vaikka hän olisi itkien anellut että lapsenlapsesi saisi pitää henkensä?
"VAIKKA hänen isänsä olisikin iljettävä ja jopa raiskarikin...?"
"Onneksi minun lapsenlapseni isä ei olekaan mikään iljettävä raiskari vaan todella kiva ja perhettään lämpimästi rakstava nuori mies. Mutta vaikka hän olisikin iljettävä ja jopa raiskarikin,"
Ok,.. Tästä vaan sai kuvan että puhuit kokoajan samasta miehestä, siis joka ois kuitenkin tuttu ja tyttäresi mies.
"Mutta vaikuttaisiko tuohon, mitä voisit omalle lapsellesi sanoa esim se, mistä lapsesi raskaus olisi saanut alkunsa tai miten nuorena?"
Kyllä varmaan, eihän kovin nuori tyttö varmaan edes luonnostaan ajattelis mitään aborttia? Sillon tuskin ois tarpeen käyttää niin kovia sanoja. Miks sillä ois syytäkään alkaa hinkuaan sellasta, jollei sitten joku ulkopuolinen ois sitä ajatusta tytön päähän syöttäny?"ainakin alle 10-vuotiaan tyttäresi oisit ollu valmis vaikka väkisin viemään operaatioon, vaikka hän olisi itkien anellut että lapsenlapsesi saisi pitää henkensä?"
Alle kymmenen vuotiaan lapsen puolesta siis minä äitinä olisin joutunut päätöksen tekemään. Alle kymmenenvuotiaalta ei voida vaatia kykyä päättää tällaisista asioista, joita sen ikäinen ei vielä ymmärrä. Tällaisen päätöksen teko edellyttää kykyä käsittää valintansa seuraukset, ja alle kymmenen vuotiaalla ei tällaista kykyä voida olettaa olevan.
Ja koska reflektoin väkisinkin tällaisessa skenaariossa alle kymmenen vuotiasta tyttöä omiini siinä iässä, oliti valintani ollut abortti. Heistä kumpikaan ei olisi ollut riittävän kypsiä ottamaan aikuisen vastuuta omasta raskaudestaan, synnyttämisestä ja sen seurauksista. Heistä kumpikaan ei olisi ollut edes fyysisesti valmis sellaiseen. Olen myöskin aivan varma, että yksikään terveydenhuollon ja lastensuojelun viranomainen, joihin luonnollisestikin olisin ollut aivan ensisijaisesti yhteydessä, olisi ollut kanssani eri mieltä.
""Onneksi minun lapsenlapseni isä ei olekaan mikään iljettävä raiskari vaan todella kiva ja perhettään lämpimästi rakstava nuori mies. Mutta vaikka hän olisikin iljettävä ja jopa raiskarikin,"
Ok,.. Tästä vaan sai kuvan että puhuit kokoajan samasta miehestä, siis joka ois kuitenkin tuttu ja tyttäresi mies."
Miksi et lainannut koko vierketta, vaan jätit sen asian kannalta aika olleellisen lauseen lainaamatta? Kokonaisuudessaanhan sanoin siis näin:
"Mutta vaikka hän olisikin iljettävä ja jopa raiskarikin, _en kuuna kullan valkeana omaa lapsenlastani nimittelisi_ miksikään saastaiseksi loiseksi!"
Minä en tiedä miten enää suoremmin voisin tuon sanoa kuin se tuossa on sanottu. En keksi miten tuosta voisi edes saada sellaisen kuvan, että nimittelisin omaa lastenlastani jos hän olisikin raiskaajan lapsi.
"eihän kovin nuori tyttö varmaan edes luonnostaan ajattelis mitään aborttia?"
Ei varmasi ajattelekaan. Kuten kovin nuori tyttö ei luonnostaan ajattele myöskään raiskaajansa lapsen synnyttämistäkään. Ulkopuoliselta tahiolta myös tuollainen ajatus nuoren lapsen päähän olisi tullut. Kovin nuoret tytöt eivät luonnostaan ajattele tällaisia asioita, joihin heidän kehityskykynsä ei vielä riitä ja joita heidän ei pitäisi joutua ajattelemaankaan. En esim. osaa kuvitella, että kumpikaan minun lapsistani olisi alle kymmenenvuotiaana edes osanneet
"itkien anella minua säästämään lapsenlapseni hengen". Jo yksistään tuollainen kielikuva olisi selvä osoitus siitä, että joku ulkopuolinen on päässyt aivopesemään omaa propagandaansa minun lasteni mieliin, ja se olisi tietenkin hyvin surullista. Kuten todettu, luontaisesti hyvin nuoret tytöt ajattelevat aivan muita asioita kuin tällaisia aikuisten asioita. - Mutupallosta?
henkilö X kirjoitti:
Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.
"Ja kyllä, abortti olisi ollut käytännössä ainut vaihtoehto alle 10 vuotiaan lapseni kohdalla koska raskauden jatkaminen olisi vaarantanut hänen fyysisen ja psyykkisen terveytensä ja hyvinvointinsa."
Pointti on ollut siinä että olisit tosiaan valmis vaikka väkisin pakottamaan tyttäresi aborttiin "liian" nuorena. Miks tämän toteeminen tuntuu susta asiattomalta ja jotenkin (?) nimittelevältä?
"Ja kyllä, abortti olisi ollut käytännössä ainut vaihtoehto alle 10 vuotiaan lapseni kohdalla koska raskauden jatkaminen olisi vaarantanut hänen fyysisen ja psyykkisen terveytensä ja hyvinvointinsa."
Täähän on ihan pelkkää mutuasi, etkä tiedä mikä tilanne todellisuudessa ois ollu. Yleensähän jos on fyysisesti valmis tulemaan raskaaksi, on valmis viemään raskauden loppuunkin. Ja se aborttihan vielä todennäkösemmin (etenkin pakotettuna!!) sen psyykkisen terveyden vaarantais! Vai väitätkö todellakin vastaan? Eikö se pakottamisen traumatisoivuus pädekään enää sillon kun pakkoabortti on SUN mielestä oikein? On todella tekopyhää väittää että se mitä SINÄ kokisit parhaaksi, ois lapsesikin kaikelle hyvinvoinnille pakotettuna "parasta".. surmattavan lapsen parhaasta nyt puhumattakaan!
"että alle 10 vuotias pikkulapsi voisi sen jotenkin ymmärtää."
Niin, hölisemällä kai jostain "solumöykyn ja loisen poistoista, kaikkien parhaasta" ym.
"Minä taas olen tosiaan vakuuttunut, että raiskatun pikkutyttöni henki ja terveys olisi heille tähdellisempi seikka."
Niin JOS ne ois vaarassa... eikä pikemminkin sillä kuinka sinä oisit sysäämässä tyttöparkaa pakkoaborttiin.
"En aijo enää jatkossa keskustella tästä aiheesta kanssasi sanaakaan,"
Tais mennä liian vaikeeksi kun tulit tunnustaneeksi kannattavas pakkobortteja liian nuorille... :) - Sulla tuskin
henkilö X kirjoitti:
Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.
on lääkärin koulutusta tms. pätevyyttä jolla voisit arvioida edes omien lastes valmiuksia raskauteen ja terveydellistä tilaa. Vai mutuilitko useinkin heidän sairauksiaan ilman lääkärien neuvoja?
"Oikeasti he eivät olleet edes sukukypsiä silloin, ja kun ajattelen miten pieniä ja kehittymättömiä he olivat, on minusta selvää, että raskaus ja synnytys olisi vaarantanut heidän terveytensä. "
Joo, mutta kappas, sillonhan ne ois ollu jos ois raskaakskin tullu :D
"Ja sinä olisit valmis pakottamaan lapsesi synbnyttämään jopa liian nuorena. Koetko olevasi jotenkin minua parempi, vaikka yhytälailla pakottaisit oman lapsesi itsekin?"
En toki, jos osoitetaan että se johtaisi lapsen kuolemaan tms. erittäin vakavaa terveyssyytä. Mutta sinä olisit valmis pakottamaan lapsesi luonnottomaan sorkkimiseen ja lapsenlapsesi repimiseen, vain pelkän iän takia.
Minä suojelisin paitsi lapsenlapseni elämää, myös todennäkösesti lapseni psyykeä loppuiän syyllisyystraumoilta.
"sinä katsoitkin aiheellisemmaksi nimitellä minua lapseni raakalaismaisiin julmuuksiin pakottajaksi, loppuiäkseeen traumatisoijaksi, tappamishimoiseksi ja aivopesutädiksi?"
Älä sentään viitsi valehdella. Puhuin kokoajan tekemisistä, en nimitelly suoranaisesti SUA aivopesutädiksikään.
"Jos lapseni traumatisoituisi lopuksi elämäänsä siitä, että minä ja viranomaiset emme halunneet hänen henkeään ja terveyttään riskeerata, niin sen kanssa minä olisin valmis elämään. Sen sijaan en voisi itseni kanssa elää, jos en pyrkisi estämään lastani tekemästä hänen henkensä ja terveytensä vaarantavia asioita."
Tässä olikin tilanne se että se henki ja terveys EI vaarantuisi!! Miksi kiemurtelet jatkuvasti sen kanssa että tosiaan pakottaisit lapsen aborttiin ihan vaan pelkän IÄN takia??
"Entä kuinka sinä itse omaa pakotustasi perustelisit?"
No voi, ompa kamalaa pakottaa säästämään toisen henki ja koko ihmiselämä!!??
"Etkö kaiketi lukenut lausettani loppuun saakka lainkaan?"
Joo, mutta siinä ei ollu mitään oleellista, paitsi tätä samaa perätöntä syytöstä muka-nimittelyistä
"mikäli et kykene keskusteluun ilman, että alat syyttelemään minua lapseni raakalaismaisiin julmuuksiin pakottajaksi, loppuiäkseeen traumatisoijaksi, tappamishimoiseksi, aivopesutädiksi tms." - No voi voi
henkilö X kirjoitti:
Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.
"Mutta sovitaan nyt sitten niin, että sinä, joka et minun lapsiani ole koskaan tuskin edes nähnyt, tiedät minua paremmin mitä heidän psyykeensä ja fysiikkansa olisi alle 10-kesäisenä kestänyt ja mitä ei. Oletko nyt tyytyväinen?"
Missään en väittäny sellasia tietäväni, vaan sinähän et uskois edes lääkäriäkään vaikka sanois että keho kestää raskauden ja synnytyksen. Olisit edelleen pakottamssa lastas aborttiin.
"Niin, eli miksi et puhunut abortista sen sijaan että aloit minua syyttelemään mm tappamishimoista ja lapseni julmaan raakalaistekoon pakottamisesta?"
Aha, eli enää ei saa puhua aiheen mukasesta teostakaan niin miten siitä ajattelee... ja etenkin vielä PKOTETUSTA sellasesta!!
"Eli eikö se vastentahtoiseen valintaan pakottaminen siis nyt syyllisyystraumoja aiheutakaan mielestäsi? Miksi ihmeessä minua sitten moiseta syyttelet? "
Sun sakkishan sitä aina jaksaa kiihkota kuinka pakko aiheuttaa traumoja... en todellakaan usko että elämän säästämiseen pakottaminen (jos edes tarvis pakottaa) aiheuttaa mm. sellasia syyllisyystraumoja mitä tappamiseen pakottaminen.
Sillehän ei voi mitään jos tietyt kaunistelemattomat termit on sun mielestä "riidanhaastamista" ym. Mutta joo, eiköhän tää ollu taas kerran tässä.
- pitkä suru
Hei,
Vanhemmat pakottivat minut aikoinaan aborttiin. Siinä annetaan niin vahva lääkitys kaavinnan yhteydessä, että sitten myöhemmin kun menin naimisiin, en enää saanut lasta. Ota vain lapsi vastaan jos lapsen saat. Saat pitää sydämesi kirkkaana ja omatuntosi puhtaana. Voi olla, että myöhemmällä iällä ei lasta enää saa. Ole rohkea. Kyllä vanhempasi rakastavat lasta, vaikka nyt olisivat viemässä sinua aborttiin. Älä suostu!
Ketjusta on poistettu 79 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1342005Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.291052- 69878
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?261766Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65752- 14735
- 83688
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132686Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.213673- 26671