Ei tässä ole mitään runollista tai paatoksellista. Olla vaan silppuna, läpikotaisin surusta kipeänä. Ei kukaan voi olla toiselle niin tärkeä, ei kukaan, ennen kuin lentää suoraan nenälleen asfalttiin ja sattuu. Sellaista se elämä on, outoja asioita tapahtuu, ihastuu rakastuu väärässä paikassa väärään aikaan, yrittää tavoittaa tähteä, mutta se karkaa aina vain kauemmaksi.
Sormus on sormessa, mutta sen mukana ei ollut rattilukkoa sydäntä varten. Tahdoin kyllä, mutta missä mun tahto nyt on? Se on karannut jonnekin Saaremaalle.
Pakki ei pelaa, vaihde on vapaalla eikä hajoava autonromuni
liiku pian mihinkään suuntaan. Ja mitä se oli, että näistä kokemuksista viisastuu, että kaiken tuskan jälkeen huomaa uusia asioita maailmasta ja itsestään. Voi vee, sanon vaan, ei tosiaan voisi vähempää kiinnostaa. Kaivan sohvan nurkkaan oman poteroni ja vedän vällyt päälleni, se on moro!
Sormus on sormessa, mutta sen mukana ei ollut rattilukkoa sydäntä varten. Tahdoin kyllä, mutta missä mun tahto nyt on? Se on karannut jonnekin Saaremaalle.
Pakki ei pelaa, vaihde on vapaalla eikä hajoava autonromuni
liiku pian mihinkään suuntaan. Ja mitä se oli, että näistä kokemuksista viisastuu, että kaiken tuskan jälkeen huomaa uusia asioita maailmasta ja itsestään. Voi vee, sanon vaan, ei tosiaan voisi vähempää kiinnostaa. Kaivan sohvan nurkkaan oman poteroni ja vedän vällyt päälleni, se on moro!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Hyvin sanottu tuo rattilukko.
Kaipa se tästä jossakin vaiheessa...
Suhteessa olo ei ole pakollista vaan vapaaehtoista, ota ero ja häivy sinne Saarenmaalle tähtesi perään, vai, oletko niin pelkuri että sinusta ei ole siihen?
Ihmeellisiä ruikuttajia ja vellihousuja maailma pullollaan.
Mitäs jos kysyt äiteeltä luvan lähteä Saarenmaalle huvittelemaan? Tai isukilta? Ota tutti ensin suusta, kummiskin.
ei tää tilanne sua tapa, joten kait se kasvattaa. hoppas. joskus sitä vaan kohtaa toisen, samanlaisen ja sillekään ei voi mitään. ehkä pitäisi olla iloinen ja onnellinen näistä hetkistä, kimurantteja niistä tulee vasta kun.. no se on jo toinen stoori.
Ei kai kukaan samanlaista kuin itse on halua? Vastakohdat vetoavat ja kasvattavat.
no tietystihän kukaan ei voi olla I-HA-N samanlainen, mutta uskoisin että kun kokee ihastumisen, siinä on pikkuriikkisen kohteessa jotain samaa mitä itsessään. kaikki sitä ei ole kokenut, mutta kun kokee, niin se mietityttää.
Jokaisessa ihmisessä on pikkuriikkisen samaa ja se on hyvä. Ei kukaan voi olla totaalisen erilainen joka asiassa. Jos eroja on paljon, se on kiehtovaa ja opettavaista.
Mielenkiintoisia kommentteja joo. Mutta sinä yksi, jos en erehdy, älä enää vastaa mun viesteihin. Ethän sä ennenkään niistä piitannut, etkä välittänyt tätä selvittää mun kanssa mitenkään. Joten antaapa olla.
Ja nyt kaikki vastanneet ovat hämillään.
Älkää suotta olko, jos arvasin oikein, oikea ihminen tunnistaa kyllä :-)
Mahtaa olla siis melkoinen ajatustenlukija/noita/velho?
Voi olla, ainakin vei mun sydämen, ja voi olla että olen vain luulotautinen :-/
Nämä palstat sekoittavat päätä aikansa, mutta kun suurin tunnemyrsky laantuu niin huomaat, ettei hän täällä koskaan ehkä edes ollutkaan tai jos oli, niin ei tunnistanut viestiäsi kaikkien samanlaisten joukosta, sillä sitä tämä loppujen lopuksi on - samanlaisia tarinoita kerta toisensa jälkeen. Tsemppiä! Ei tämä ole paikka etsiä ratkaisua, vain päästää hiukan höyryä pihalle tai viettää aikaa, kokeilla onneaan uusin täkyin.
menikö tuo kielto twinxille?
Kerro sitten, ei me tiedetä :O
Sormus sormessa? Naimisiin mennyt? En ymmärrä. MInulleko tuo oli?
En minä tiedä kuka Sinä olet. Hän, jota ajattelen, ei taida välittää minusta enää.
En ymmärrä sitä että jos olisit tuttu, miksi olisit mennyt naimisiin jonkun kanssa jos rakastat toista. Eihän siinä ole mitään järkeä!!
Mutta jos olisit Hän jonka vuoksi täällä nytkin olen, niin sinun tulisi kertoa minulle jos olet mennyt naimisiin. Siinä tapauksessa pitäisin huolta ettemme koskaan tule enää missään tilanteessa elämämme aikana kohtaamaan. Sydämeni ei kestäisi sitä.
Jokainen epäilee nyt itseään ja toisiaan ties mistä. Luulotautista, lemmenkipeää porukkaa joilla sydämetkin rikki.
Sinä et varmasti ole minun ihminen, älä säikähdä. Enkä minä tule häntä koskaan unohtamaan, ei edes tämä rakkauden poikanen tästä tule katoamaan, mutta joskus täytyy jättää leikki kesken, vaikka hirveästi sattuisi. Nyt juoksulenkille kauniiseen iltaan. Kuvittelin, että hän vastasi, ja se ei tuntunut hyvältä enää. Mutta on varmaan mun luulotautia vaan, niin kuin moni muukin juttu.
Pieni hikilenkki tekaa aina kutaa.
Tän muistan.
No hienon tekstin ainakin se tuotti, jos ei muuta =)