Kuinka monella täällä on löytökoira?
Tallinnassa on monta löytökoiraa, jotka kaipaavat hyvää kotia.
Sekarotuisia pentuja on kamalasti, ja niitä teetetäänkin kamalasti. Eivätkö seropipentujen teettäjät ajattele yhtään löytökoiria? Jos he teettävät seropilleen pennut, pennut otetaan ja Tallinnan löytökoirat jäävät kodittomiksi, jos perhe on päättänyt ottaa sekarotuisen.
http://www.pelastetaankoirat.com
Tallinnassa on monta löytökoiraa, jotka kaipaavat hyvää kotia.
Sekarotuisia pentuja on kamalasti, ja niitä teetetäänkin kamalasti. Eivätkö seropipentujen teettäjät ajattele yhtään löytökoiria? Jos he teettävät seropilleen pennut, pennut otetaan ja Tallinnan löytökoirat jäävät kodittomiksi, jos perhe on päättänyt ottaa sekarotuisen.
http://www.pelastetaankoirat.com
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirjoitin vastauksen jo tuonne aiemmas, mutta kirjoitan tähänkin. Miksi lähteä hakemaan koiraa niin kaukaa? Kun ihan Suomenkin koiratrhoilta voi koiran hakea.
...mutta...löytökoirat Tallinnassa ovat hieman pahemmassa asemassa kuin suomen koirat.Tallinan koirat ovat löytyneet kadulta,(ei tietenkään kaikki) ja ne asuvat pienissä kopeissa pihalla,eikä ruokakaan ole mistään parhaimmasta päästä.Tietty Suomessakin elää koiria huonoissa oloissa,ja olen itsekin hankkinut seropin täältä suomesta vuosi sitten,ja se on nytten 4 vuotias.
Jokainen hankkii koiransa mistä tahtoo.Tallinan koirat näyttävät vain paljon kurjemmilta kuin Suomen löytökoirat jnejne.
Sitäpaitsi kun vain rotukoirat kelpaavat enemmän Viroilaisille,niin jää ne seropit sitten aivan ilman kotia ja siksi joutuvat viettämään siellä kauemmin aikaa.Suomalaiset eivät ole niin tarkkoja...kunhan on koira :)
mielestäni aivan sama mistä päin maailmaa koiratarhasta ihmiset koiransa hankkivat.Se on kuiteskin hyvä teko.Tarjota koiralle uusi parempi elämä.
Löytökoira, ihana sellainen onkin, mutta muisetaanhan kaikki että aikuisen koiran ottamisessakin on riskinsä, joten kannatta yrittää saada mahdollisimman paljon tietoa sen taustoista ja viettää aikaa sen kanssa jo ennen koiran ottamista, ettei tulisi yllätyksiä, mitä esim. pahoinpidellyn koiiran kanssa voi tulla.
Vanhakin koira oppii uusia temppuja. Minulla kävi tuuri saadessani rakkaan seropini omakseni, niin kultaista olentoa ei toista kai olekaan..;)
Niin että otin vuosi sitten sekarotuisen pennun joka oli ihan varta vasten tehty.. En olisi uskaltanut ottaa täysikasvuista tai huonosti pidettyä sellaista, koska oli ensimmäinen koira kyseessä.
Tässäkin tuntuu olevan jo tarpeeksi haastetta.
Mutta ehkä sitten joskus tulevaisuudessa.Sydämessäni on kyllä paikka kaltoin kohdelluille eläinrassukoille.