Elämäni ei ole muodostunut sellaiseksi kuin olisin halunnut..Oikeastaan olen vain rakennellut jotain haavemaailmaa, ja nyt olen törmännyt karuun todellisuuteen..Osittain kyse on myös siitä, että tajuan etten ole enää ihan nuori, ja joudun nyt kantamaan seuraukset menneistä virheistäni, enää ei ole mahdollista sellainen nuoruuden "kokeilu"..Ahdistaa, kun tajuan asian, että tälläisen elämän minä itselleni olen tehnyt. Eipä siinä, minulla on ollut todella vaikeita aikoja, eikä elämä tuskin missään vaiheessa ole helppoa ollut. Jotenkin vain lapsellisesti ajattelin, että voisin muuttaa kaiken, pyyhkiä kaikki ongelmat pois, muuttamalla tiettyjä asioita. Ajattelin, että sitten kun minulla on oma ihana talo ja lapsia, elän ihan toista elämää. Muutimme siis mieheni kanssa "elintason" perässä pois tutuista kuvioista. En silloin osannut ajatella työkuvioita enkä mitään, oli vain päästävä pois. Jälkeenpäin tajuan, että olin hyvin masentunut ja etsin pakotietä. Nyt joudun kuitenkin kantamaan seuraukset: Onhan minulla se talo ja lapset, mutta työurallani olen vieläkin pisteessä nolla, enkä tiedä tulenko ikinä täältä kuopasta nousemaan. Keskityin silloin jossain vaiheessa vain siihen, että saisin perheen, enkä tajunnut että pitäisi oikeasti panostaa myös opiskeluun ja miettiä se puoli kuntoon. Kun tajusinkin, etten halua jäädä kotiäidiksi, oli edessä sotku, jota tässä selvittelen parastaikaa..Mieheni ei ymmärrä, miksi olen ollut tästä asiasta niin masentunut. Hänellä itsellään on hyvä koulutus ja työasiat kunnossa, joten varmaankin vaikea tajuta, miltä tuntuu olla minun asemassani. Työasiat eivät ole ainut asia, mikä masentaa..Tunnen itseni myöskin hyvin yksinäiseksi ja irralliseksi; uusia tuttuja on vaikea saada, ja koen sekä itseni että perheeni melko erakoituneeksi. Miehelleni tämäkään ei tuota mitään ongelmia, hän on ihan tyytyväinen näin. Minä en vain kertakaikkiaan ole tyytyväinen, ja toisaalta ahdistaa, kun toinen ei kanna tätä samaa huolta asioista vaan on ihan tyytyväinen kaikkeen. Samalla kun itse joka päivä tuntee pahaa oloa ja ahdistusta, kun kaiken piti olla ja pitäisi olla hyvin, mutta kun ei ole. Kun ei näe vastausta siihen, mitä pitäisi tehdä. En tiedä, miten korjata asiat, mutta tunnen pelkoa..Siitä, että katkeroidun jo tässä vaiheessa, etten pysty asioita korjaamaan..
Tätä en halunnut..
4
138
Vastaukset
- elämä on laiffii
vaikea neuvoa kun ei tiedä elämästäsi tämän enempää...kuulostaa tutulta siltä osin että olin itsekin tyytymätön moneen asiaan ja ahdisti...nyt ehkä suutut mutta joskus se voi olla niinkin että asiat ovat liiankin hyvin ja niitä ei osaa arvostaa.
Mulle tuli pudotus maanpinnalle kun tyttäreni sairastui vakavaan masennukseen ja yritti itsemurhaa.Olin juuri saanut uuden,hyväpalkkaisen työn jota en sitten tapahtumien johdosta ottanutkaan vastaan.Minullakin oli suuri tarve olla jotain,ei riittänyt omakotitalo jne.Ahdistus loppui kuin seinään kun tajusin että minä olen ÄITI,ja se on tärkein tehtävä se.Kyllä vielä ehtii luoda jotain mutta mennään nyt tyttären ehdoilla.
Ei kaikille edes ole se talo etc se juttu.Pitää miettiä mistä nauttii.Itse nauttisin sunnattomasti jos saisin elää pienehkössä tönössä vaikka saaressa
Tiedän toki että saa olla tyytyväinen kun on koti,lapset on terveitä ( muut lapset )
ja tiedän myös että joskus sitä haikilee juuri sitä mitä ei ole.Armahda itsesi ja ajattele että nyt on nyt...huomenna voi jo olla toisin.Unelmia toki saa ja pitääkin olla.Usein se vain on niin että kun jotakin saavuttaa niin on ehkä tullut myös uhrattua jotain.En tiedä....
Ole iloinen siitä että miehesi on tyytyväinen,mutta juttele hänen kanssaan,kerro toki mitä itse kaipaat enemmän.Jos kaipaat sosiaalisia suhteita niin hakeudu uuteen harrastukseen tai tee jotain repäisevää.Pyydä pokkana naapurin rouva joskus kahville tms.Itse olen vieraspaikkakuntalaisena saanut uusia ystäviä siten että menin mukaan yhdistystoimintaan,pyysin juuri sitä naapurin rouvaa kahville kun on samanikäiset lapsetkin ja kävi niin että tyttärestäni ja hänen tyttärestä tuli parhaat ystävykset ja rouvankin kanssa paljon kaveerataan.
Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä,mutta kuten kirjoitin,mulla meni palaset kohdalleen tragedian kautta,en suosittele.Elämä on tässä ja nyt.
Voit myös mennä juttelemaan ammattiauttajalle,masennus ei ole leikin asia sikäli että jos se pääsee pahaksi niin aina vaan toipuminen kestää kauemmin.Pyydä apua mieheltäsi jos teillä on hyvät välit,tai ystävältä.
Minä olen aina pelännyt tuntematonta.Olin pitkään huonossa parisuhteessakin vain siksi että pelkäsin tulevaa ja se paha tuntui tutulta ja turvalliselta!!??
Nyt olen oppinut että itse luon oman elämäni mutta pitää toki perhe ottaa huomioon.
Alussa kirjoitit että elämäsi ei ole muodostunut sellaiseksi kuin halusit.Mitä sinä sitten halusit? - ole oppimisti
Näin käy ja on käynyt monelle tytölle: on vain vimamttu pesänrakentamisvietti ja sitten yhtäkkiä huomaa että on yskin neljän seinän siällä. Olet vielä nuori aikuinen tai keski-ikäinen, lapset kasvavat ja itsenäsityvät. Ihan hyvin voit veilä lähteä opiskelemaan. Minunkin eräs tuttava oli yli nelikymppiseksi maatalouslomittja, kun lapset alkivat kasvaa. Sitten rouva suoritti keskenjääneen peruskoulun loppuun, senjälkeen lukion hyvin arvosanoin ja opiskeli sairaahoitajaksi. Sanoo, että jos olisi hieman nuorempi voisi ajatella vielä vaikka lääkärinopintojoa, muta siitä toiveesta on luopunut.
Vielä voit, mutta mikään oppiarvo ja tittelit eivät ole ihmisen ihmisarvo ja päämäärä, mutta jos kiinnostaa ja haluja edetä on niin ikäsi ei ole vielä este. - Nurse-68
Ymmärrän hyvin tuntemuksesi. Toki voi ajatella, että asiat voisivat olla huonomminkin, mutta jos herää tunteeseen, jossa perhe kylläkin on ympärillä, mutta sinulla ei ole mitään omaa, voi muodostua ahdistavaksi olotilaksi.
Lapsilla on koulu ja miehelläsi työ, joka vie heidät ihmisten ilmoille. En saanut täyttä selkoa siitä, koetko ammatin puuttumisen pääasiallisena ongelmana vaiko sen, ettei sinulla ole tällä hetkellä sosiaalisia kontakteja, jolloin tunnet jääväsi yksin ? Onko sinulla visiota siitä, millaiseen ammattiin haluaisit valmistua ? Nykyäänhän ihmiset lähtevät vielä viisissäkymmenissä koulun penkille. Itse olen 44-vuotias ja haaveilen opinnoista toiseen ammattiin. Jos opinnot eivät tällä hetkellä onnistu, niin hoiva-alalla työskentelevänä voisin ehdottaa esim. seuraavaa; Ota yhteyttä vanhusten hoivakotiin ja ilmoittaudu vapaaehtoiseksi viemään joinakin päivinä vanhuksia ulos. Hoitajilla on kädet täynnä töitä, he eivät kerkeä muiden töiden lisäksi vanhuksia ulkoiluttamaan. Sitä myötä voisi avautua sekä ihmissuhdeverkostoa että tuntisit itsesi tarpeelliseksi.- Tove82
Kiitoksia vastauksista..Edelliseen viestiin sopivasti voin mainita, että itse asiassa opiskelen tällä hetkellä, ja juurikin sosiaali-ja terveysalaa..! Tällä hetkellä minulla on vain kauhea tunne siitä, etten tiedä haluanko oikeasti kyseistä työtä tehdä. Olen vaihtanut aiemminkin opiskelupaikkoja, enkä ole saanut oikein mitään valmiiksi asti, siksi tämä tutkinto nyt olisi vain suoritettava. Minulla oli kyllä motivaatio hoitotyöhön, ja olen sitä aiemminkin elämässäni harkinnut. Koen työn tärkeäksi, ja jo edellisten opintojen aikana mietin, miksi opiskelen jotain niin turhaa, miksi en voisi olla tärkeällä hoitoalalla. Hain siis työhöni tarkoitusta, mielekkyyttä. Nyt kuitenkin mietin jo realistisesti mm. 3-vuorotyötä, alan kirouksia kuten v..maista työilmapiiriä ym. Eihän se aina niin tietysti ole, mutta esimerkiksi harjoittelussa, jossa olin tuossa taannoin, sain kokea alan nurjan puolen. Ehkäpä sekin söi motivaatiota, en tiedä..
Nyt olen onnekkaasti päässyt kesäksi töihin, ja tämä onkin tällä hetkellä minulle ilon aihe. Työstä pidän, mutta se ei ole hoitotyötä, ja nyt mietinkin, olenko ihan väärässä paikassa taas kerran. Saanko valmistumisen jälkeen tämän tyyppisiä töitä, vai joudunko johonkin laitokseen 3-vuorotyöhön kestämään v...lua. Eli siis joudunko työhön, johon nyt olen kouluttautumassa!
Minulla siis on kyllä omaa tekemistä, ja nyt ymmärrän sen tärkeyden. Tämä on vain juuri niin kuin toinen vastaaja kirjoitti, että kun jotain saa, on myös jotain uhrannut..Yhdessä vaiheessa halusin vain perheen, ja opinnot sai jäädä. Nyt löydän edestäni sen, minkä silloin jätin taakse. Ja todella toivon, että olisin nämä asiat hoitanut aiemmin kuntoon.
Halusin talon ja tontin, ja jonkin aikaa olin hyvin onnellinen. Tajusin kuitenkin olevani melko yksin, sillä minulla ei ole ystäviä täälläpäin. Luulin yhdessä vaiheessa haluavani olla vain kotiäiti, etten edes töihin haluaisi..Minulla siis oli perhe, mutta kun halusinkin taas töihin, tajusin ettei ole koulutusta jne. Mitä halusin? Niin, olen halunnut milloin mitäkin, ja yleensä kai sen saanut, mutta sitten tajunnut että joku toinen asia jäi puuttumaan. Jos minulla olisi ollut jokin selkeä suunnitelma, ehkä minulla voisi olla kaikki. Minulla voisi todellakin olla joku hyvä koulutus ja työpaikka, jos minulla olisi ollut selvät tavoitteet. Olen kuitenkin tehnyt mitä milloinkin, ja tässä suossa sitä nyt rämmitään. Työ ei minulle edes ole elämän ykkösjuttu, mutta tälläinen rämpiminen tekee sen, että asiat pyörivät koko ajan päässä..
Oma osansa tässä sotkussa on varmaankin sillä, että olen ollut hyvin ohjailtavissa. Vanhempani ohjailivat minua todella paljon silloin kun asuin kotona; he esimerkiksi kielsivät menon ammattikouluun (!), sillä lukiopaperit oli saatava jne..Tästä on ollut minulle paljon hallaa, sillä todellakin olisi mukavaa, että olisi jokin tutkintopaperi taskussa..Myös mieheni on jossain määrin ohjaillut minua, hänellä oli esim.hyvin negatiivinen suhtautuminen erääseen opiskelupaikkaani, jonka papereista minulle voisi nyt olla hyötyä. Itsekin silloin kyllästyin opintoihin monista syistä, mutta jotenkin tuntuu että hänenkin asenteensa vaikutti..No, muita en voi syyttää omista tekemisistäni, itsepähän olen kuitenkin lopulta aina päätökset tehnyt (paitsi siis silloin kun kotona asuin..)..Täytyy nyt toivoa, että jotenkin saisin nämä asiat selviksi, mutta ehkäpä tässä on jonkinlainen prosessi käynnissä..Ehkäpä taas jossain vaiheessa saan jotain, vaikka jotain muuta menettäisinkin..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1341947Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28891- 69855
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?259732Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64717- 10696
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132673- 26649
- 77648
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.201640