ja istuttaa sinut valtaistuimelleni. Saisinko kantaa sulle kukkasia, ruusuja tai lupiineja, katsoa sua silmiin ja vähän punastella. Sillä tavalla sua rakastaisin. Hellästi ja vahvasti. Tulisin lähemmäksi kuin kukaan aikaisemmin, sieluista sulattaisin yhden tosi ison ja lämpimän leivinuunin. Sinne mahtuisi monta rukiista leipää paistumaan. Kynttilän valossa sitä voisi maistaa teen ja hunajan kanssa.
Sillä tavalla sua myös rakastaisin, että peiton alla pitäisin pitkiä päiviä ja öitä. Kuiskailisin, koskettelisin. Antaisin kaiken ja vaatisin myös paljon.
Kuka sellaista rakkautta jaksaisi? Eipä kai kukaan :-/.
Sillä tavalla sua myös rakastaisin, että peiton alla pitäisin pitkiä päiviä ja öitä. Kuiskailisin, koskettelisin. Antaisin kaiken ja vaatisin myös paljon.
Kuka sellaista rakkautta jaksaisi? Eipä kai kukaan :-/.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kuka olisi noin ihana jollekulle? Eli kelle menee tommonen kirjoitelma.Jos on noin ihanasta miehestä tai naisesta kyse kannattaa pistää suoraan postia.Rakkautta on liian vähän näytettävänä tässä julmassa maailmassa.Jos minulle ojennettaisiin käsi ottaisin siitä nyt kiinni.Enkä epäilisi mitä se merkitsisi.Hyvää kesää kaikille lukijoille.
Varmasti voisi kysyä että kukapa ei tuollaista rakkautta haluaisi. Saada olla pitkä päivä peiton alla ihmisen kanssa josta haaveilee.
Voi ei, rupesi naurattamaan. Ensin olisi pitänyt mennä peiton alle ja sitten vasta ruisleipää syömään :-D
se pierettää ihan sairaasti.
sitten jätetään syömättä ne leivät ;-/
voi hitto ku pitää olla lapsellinen, tirsk :-D
Minä en jaksaisi ainakaan. Minä ymmärrän ruisleivät ja leivinuunin, niiden lämpö on aitoa, eikä tuoksua voi jäljitellä... Mutta palvontaa ja nöyristelyä en siedä. Riittäisi asiallinen keskustelu, jos tykkäisi, niin rutistaisi, ei mitään makoilua peittojen alla, turhaa tällä iällä... turhaa pähkäilyä, eipä tuota ole tyrkyllä...
Haaveilisin sun sylissäsi juuri siitä mistä sinäkin haaveilit ja yhdessä eläisimme haavettamme.
Miten vieras ihminen voi olla sulle rakas ?
Eihän tää aloittajalle ollutkaan vaan täysin irrallinen ajatus ihan jollekin toiselle. Haaveillaan silti sinä sitä minä tätä, joohan :)
alottajalle koska sä keran häntä kutsuit rakkaaksesi ! mikä pöljä oikein oot.
joka leikkii kaikkien kans ja kutsuu joka iikkaa rakkaakseen ja sitten se alkaa selitteleen tekosiaan. Sanalla sanoen palstapelle.
Meet kutsuun aloittajaa rakkaaksesi ja sitten meet kirjoittaan tommosen vastineen,
mietis vähän miltä aloittajasta tuntuu !!
mitä joutavaa jauhamista!
Miten tuo nyt vois loukata ketään 8-], täh!
voi, toinen tulee alottajan ketjuun hokeen mokomia rakastan - en rakasta, juupas, eipäs, se onkin joku ihan muu, hähhähhää ..
kertokoon ne irralliset ajatuksensa muualla sitten ja sille kenelle meneekin.
Täällä on vain suolakurkun päälle istuneita hapannaamoja, älä välitä.
Jos on päivät pitkät aikaa olla peittojen alla ?
alottaja mies vai nainen ?
nainen Vantaalta :-)
Oletko varma? :)
Miksi haluat tietää? Ainakin sieltä/ täältä päin, ei täällä viitsi niin tarkkaan kertoa asioita.
joku halus uskoo muuta.
Jos olet todellakin vain suunnilleen Vantaalta päin (mutta et Vantaalta), niin kiinnostaa tietystä syystä :)
Oletkos sinäkin Vantaalta päin vai arveletko, että olisin sinun tuttusi? Epäilen, etten ole, minun rakkauteni on määrätty tällä hetkellä arestiin, ja siellä verstasliiterissään se suoltaa näitä tarinoita, niitä on ollut paljon ja paljon tulee vielä olemaan ;-).
taikka vaikka juu.
Uunin tekeminen, lämmittäminen ja leivän paistaminen on taitolajeja.
Oppii, jos ei ole jo opittu.
Jos oot kova punastelemaan, valitse jonkun muun värisiä kukkia, niin et kilpaile värissä niiden kanssa.
Lähellä on kiva olla . Kynttilän valossa tee, ruisleipä ja hunaja ovat herkkua, vielä juustoa päälle, nam.
Onhan palovaroittimessas patteri.
Peiton alla on ihana kölliä, mut saanhan olla ilman välillä
mul tulee KUUMA.
Aloittaja haaveilee aitoja ja alkuperäisiä asioita, vaikuttavaa mielestäni. En lopeta uneksimasta, koska kohde on kotiutunut sisälleni, vallannut minut kokonaan, tuonut merkityksen. Rohkaisijaani en unohda, lämpimät ajatukseni siivitän hänen korvaansa. . .
Aitoja ja alkuperäisiä vaikuttavia asioita.
Pieniä asioita, joita arvostaa, jotka voivat kuitenkin hukkua liian isoissa raameissa tai
niinkuin se uuden lämpimän ruisleivän maku hukkuisi liikaan majoneesimössöön
ja se harmittaisi ainakin mua
En uneksi mielelläni mitään ja jos yllätänkin itseni siitä puuhasta, rankaisen itse itseäni
Kauniit runot ja tekstit säväyttävät aina
ja samalla suhtaudun niihin satuina ja kiiltokuvina, eräänlaisina kukkasina,
sellaisinaan arvostan, mutta koen ne vieraiksi ja vääriksi elämässäni
Anteeksi,
jos kaadoin kukkamaljakon
Et saa. Minähän sanoin jo männä päivänä, että älä vastaile mun viesteihin, eikä niitä tarvitse lukeakaan. Tämä on nyt minulle purkupaikka ja tarinaa riittää, mielikuvitus suoltaa kuvia, jotka on vain pakko purkaa sanoiksi. Ne on nyt tarinoita sinänsä, eivät totta, mutta jotenkin tää kirjoittaminen auttaa, saa nauramaankin joskus.