Otsikko on asiaa tunteville varmaankin pysäyttävä. Vanhempani ovat narssisseja.
Vain asiaa itse kokenut, voi ehkä tavoittaa mielikuvin sitä kaaosta, hämmennystä, minuuden lähes täydellistä puutetta, puolustuskyvyttömyyttä ja universaalisen massiivista syyllisyyttä, sekä iänkaikkista erillisyyden tunnetta, maailmaa, jonka läpi olen kulkenut.
Se on takana. Olen keski-iässä, olen t e r v e. Vapaa myös anteeksiannon kautta.
Anteeksianto on henkilökohtainen prosessi jonka mittarina minulla on toiminut vihan tunne. Ymmärrän nyt, että vanhempani eivät koskaan eheydy.Se, enkö, vai olenko heidän yhteydessään koskaan enää, ei liity anteeksiantamukseen. Se riippuu vanhempini kyvystä voittaa taipumuksensa tuhota rakkaus. Se oli minun osani.Anteeksiantamus.
Tänään, kun astun kauppaan, ymmärrän ja tunnen sisälläni sen tunteen uutena, jota muut ovat saaneet kantaa tiedostamatta jo lapsesta asti, nimittäin: Minulla on aivan sama oikeus, ei suurempi, ei piempi, kuin muilla, olla ja kävellä tässäkin kaupassa. Täällä ei ole ketään minua tärkeämpää ihmistä, ketään, jolla siellä olemiseen olisi suurempi oikeutus.
Minä kiitän. Rakkautta, joka on ympäröinyt minut hoitavalla kosketuksellaan, vaimoni, lasteni ja Jumalan kautta.
Sinä, joka kuljet vielä sumussa, kivussa ja kaaoksessa muista, että sieltä pääsee pois.Ovi on edessäsi ja siinä on lukko. Kokeile anteeksiantamuksen avainta. Se on ensin vaikea ottaa käyttöön. Äläkä pelkää, anteeksiantamus ei vie loppuja ihmisyyden rippeitä narssistien revittäväksi, älä mene sinne missä lyödään ja mitätöidään. Mene eheytymään, lepäämään, itkemään ja heräämään..Jeesuksen syliin.
Rakastan sinua lukijani, vaikken sinua tunne.Kanssakulkijani. sinä selviät tästä. Sinä selviät.
Vain asiaa itse kokenut, voi ehkä tavoittaa mielikuvin sitä kaaosta, hämmennystä, minuuden lähes täydellistä puutetta, puolustuskyvyttömyyttä ja universaalisen massiivista syyllisyyttä, sekä iänkaikkista erillisyyden tunnetta, maailmaa, jonka läpi olen kulkenut.
Se on takana. Olen keski-iässä, olen t e r v e. Vapaa myös anteeksiannon kautta.
Anteeksianto on henkilökohtainen prosessi jonka mittarina minulla on toiminut vihan tunne. Ymmärrän nyt, että vanhempani eivät koskaan eheydy.Se, enkö, vai olenko heidän yhteydessään koskaan enää, ei liity anteeksiantamukseen. Se riippuu vanhempini kyvystä voittaa taipumuksensa tuhota rakkaus. Se oli minun osani.Anteeksiantamus.
Tänään, kun astun kauppaan, ymmärrän ja tunnen sisälläni sen tunteen uutena, jota muut ovat saaneet kantaa tiedostamatta jo lapsesta asti, nimittäin: Minulla on aivan sama oikeus, ei suurempi, ei piempi, kuin muilla, olla ja kävellä tässäkin kaupassa. Täällä ei ole ketään minua tärkeämpää ihmistä, ketään, jolla siellä olemiseen olisi suurempi oikeutus.
Minä kiitän. Rakkautta, joka on ympäröinyt minut hoitavalla kosketuksellaan, vaimoni, lasteni ja Jumalan kautta.
Sinä, joka kuljet vielä sumussa, kivussa ja kaaoksessa muista, että sieltä pääsee pois.Ovi on edessäsi ja siinä on lukko. Kokeile anteeksiantamuksen avainta. Se on ensin vaikea ottaa käyttöön. Äläkä pelkää, anteeksiantamus ei vie loppuja ihmisyyden rippeitä narssistien revittäväksi, älä mene sinne missä lyödään ja mitätöidään. Mene eheytymään, lepäämään, itkemään ja heräämään..Jeesuksen syliin.
Rakastan sinua lukijani, vaikken sinua tunne.Kanssakulkijani. sinä selviät tästä. Sinä selviät.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Täällä toinen pitkällä matkalla kohti anteeksiantoa. Sen ei tarvitse tarkoittaa unohtamista tai välien korjaamista väkisin, että kulissien vuoksi voisi olla tekemisissä. Tiedostamisen prosessin kautta pyrin kohti sellaista tilaa, että ahdistus ei paina mieltä, että voin hyväksyä ihmisen vajanaisuuden ja antaa anteeksi hiljaa sisälläni kaikelle sille, mihin en ole itse voinut vaikuttaa.
Elän elämääni, mutta en mene enää satutettavaksi susien luolaan. Minä uskon tavallani. Siihen, että jokainen ihminen on tärkeä ja toista ei saa satuttaa.
Kaunis aloituskirjoitus.
Se irraannuttaa hetkeksi hiljaisuuteen. Sanoisin että uskon - tai ainakin - haluan uskoa ihmisarvoon. Jokaisella meistä on arvo. Sekä merkitys. Tapaamamme ihmiset, viivähtävät kohtaamisetkin - voivat olla merkittäviä tapahtumia, jotka muuttavat suuntaa elämässämme. Se vaihtoehto voi silti olla tärkeämpi kehityksemme kannalta kuin aina puuttellisine ymmärryksinemme luulemme.
Monet ajattelevat että kaltoinkohtelijalle on vaikea antaa anteeksi. Sanoisin että kaltoinkohdeltujen aikuisten lasten on joskus vaikeampi oppia antamaan anteeksi itselleen. Siinäkin tarvitaan hitusen rohkeutta ja nöyrtymistä. Ja antaa ihmisarvon, -tunnustuksen koskea myös itseään.