Adoptio on joillekkin ainut keino saada lapsi, kuitenkin esim. kansainvälinen adoptio tuntuu tavalliseslta kansaiselta mahdommalta kun lukee mitä Suomi tarvitsee ennekuin adoptio lupaa edes saa, vaikka kohdemaa hyväksyisikin. Vähän liian suuret kriteerit on laitettu tulorajat yms, yms. kuitenkin kuuluisuudet huumeita käyttävät sellaiset kyllä rahan voimalla saavat adoptoida mielin määrin. Suomessa on kuitenkin paljon ihmisiä jotka elävät ns.köyhyysrajoilla ei ole mitään mahdollisuuksia adoptioon ja minusta ei ole mitenkään väärin tarjota lapselle rakastava ja hellä koti ja ado lapsetkin ovat osa jo kouluikäisiä ja yli 2 vuotiaita ainakin eli vauvoja ei jostain syystä ole ja näillä lapsilla on vielä erityistarpeita, koska ovat osa sairaita, sillä olen perehtynyt kansainväliseen adoptiojärjestöihin eri maissa, joten se ei missään tapauksessa ole helppoa.
adoptioon on liian suuret vaatimukset
eräs vaaan
91886
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voisin kommentoida aihetta paljonkin mulla pelkona on ylläpidon fanaattinen sensurointi.
Ööh. Sensuurin pelossa joudun hieman muotoilemaan vastaustani. Siis, eräissä maissa ne "kriteerit" ovat varsin alhaiset, mikä on johtanut ylilyönteihin. Tässä esimerkki Ethiopiasta;
http://www.theatlantic.com/international/archive/2011/12/how-ethiopias-adoption-industry-dupes-families-and-bullies-activists/250296
Ja toinen Etelä-Afrikasta:
http://www.guardian.co.uk/world/2009/nov/09/child-sexual-assault-epidemic-zimbabwe
http://www.iol.co.za/news/politics/easy-adoption-makes-sa-a-baby-supermarket-1.62804
Siellä "Ambomaassa" on pikkuisen erillainen moraali kuin meillä Suomessa. Kun lapsi syntyy aviottoman suhteen tai raiskauksen tuloksena, niin se on tavallaan ns "vapaata riistaa" Sille voidaan tehdä IHAN MITÄ VAAN!
http://www.bbc.co.uk/news/world-africa-13622679
Katsos kultaseni kun lapsi pannaan adoptioon, niin tuolloin lähdemaa ei enää ota vastuuta lapsen kehitys ja käytöshäiriöistä. Ne siirtyvät tänne Suomeen tarvittaesa veronmaksajien hartioille. Vastuu on yksipuolinen. Ostaja maksaa tarvittaessa KAIKKI tuotteessa ilmenevät ns "kehityshäiriöt"
Erinäisistä syistä Suomessa on havaittu, että tällainen politiikka käy Suomen valtiolle kalliiksi. Suomessa on hyvin aktiivinen abortti ja rodunjalostuspolitiikka tätä nimenomaista tarkoitusta varten, eli yritetään poistaa joukosta niitä, joilla voisi olla tulevia kehityshäiriöitä
http://www.hs.fi/english/article/Finnish teenagers often neglect contraception/1329104022475
Se ei usein kuitenkaan aina toimi, koska autismi on aivoissa eikä sitä aina voi nähdä ultraäänitutkimuksissa vaikka kuinka tiheään seuloisi;
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194727920066/artikkeli/laitoksen vanki han ei ole rikollinen silti hanen vapautensa on viety.html
Ehehhehheeee;=)) Katsos kultaseni...JOS jotain menee vikaan, niin lasta on aika vaikea syyttää. Ainakin jos oli 6-kk vanha kuten minä, koska minulla ei todellakaan ollut mitään vaikutusta itse adoptiopäätökseen. Sen teki kansamme suuri "hyväntekijä" Mengistu Haile Mariam
http://www.occidentaldissent.com/2012/02/13/black-history-month-2012-mengistu-haile-mariam-famine-red-terror
Adoptiovanhempani ynnä heitä tukeva ns "kristitty yhteisö" yritti kuitenkin vierittää vastuutta myös minulle. Hassua. Mengitsu ei edes edusta samaa rotua kuin minä(olen vaaleanruskea puoliverinen)Mengitsua ei edes ikinä valittu demokraattisilla vaaleilla tai kruunattu keisariksi mutta hei, vastuu on silti minun koska...me ollaan kikki nee********!
Nostin yrityksestä aikamoisen älämölön. Kieltäydyin kantamasta ristiäni yksin, jonka "kansamme suuri hyväntekijä" oli harteilleni asuttanut. Se että synnyin kuolleena on sivuseikka. Päätös väkisin animoida minut vasten tahtoani on sairaalan, ei minun. Myöskään päätöksessä siirtää huoltajuuteni valkoiselle lähetystyönkekijälle minulla ei todellakaan ollut mitään nokankoputtamista, koska olin tuolloin suoraan sanoen liian nuori tekemään vastaväitteitä.
Suomessa on havaittu että me "adolapset" tarvittaessa käyttäydytään agressiivisesti ja ns "puraan ruokkivaa kättä" Vauvalle on ihan turka alkaa selittämään kuolemasta ja aliravitsemuksesta. Ei se semmoisia asioita tajua. Minun adoptiooni nämä "shokkikuvat" eivät ainakaan liity mitenkään. Minä synnyin noin 100-kilsan päässä tuosta pakolaiskeskuksesta yhteensä 2-vuotta ennen tämän dokumentin tekoa.
http://www.youtube.com/watch?v=tqjvXNykf34
Se on ihan turha inttää kuinka hieno etuoikeus on päästä Suomeen tai Ruotsiin. 6-kk vauva ei semmoista etuoikeutta ikinä voi ymmärtää. Sen sijaan se ymmärtää kyllä että "adoptiosta" maksettiin useita tuhansia vanhoja Suomen markkoja.
Ethiopia ja Kiina on alkanut siirtyä adoptiosta abortteihin. Suomessa pyritään tiukentamaan kriteerejä(liian vähän liian myöhään)koska on ilmiselvää ettei tämä pikku kommunistishenkinen sosiaalinen kokeilu oikein sujunut halutulla tavalla.
Rahalla ei saa identtitenttiä.
Minusta on ihan ok, että köyhyysrajalla elävä ei voi adoptoida ja että on jotain tulorajoja: se takaa paremmin sen että lapsi saa asianmukaista ja riittävää hoivaa- kotiin lapsen kanssa jääminen vähintään vuodeksi lapsen saapuessa perheeseen (jotta kiintymyssuhde voi muodostua) vaatii pääomaa, samoin adoption kustannukset.
Adoptiossa etsitään ensisijaisesti lapselle kotia ja lapsen etu on toiminnan ohjaava tekijä, kyse ei ole siitä että että kaikilla aikuisilla ihmisillä pitäisi olla oikeus adoptoida lapsi. Raha ei tietenkään korvaa rakkautta, mutta rahaa kuitenkin tarvitaan turvallisen elämän takaamiseksi, ja nimenomaan turvallisuutta ja ennakoitavuutta adoptiolapsi tarvitsee tasapainoiseen kehitykseen.
Tiedän pariskunnan jotka aloittavat adoptio hakuprosessin ja tiedän myös että suhteessa pettämissotkuja joita setvivät ja silti aikovat adoptoida. Onko järkevää ottaa lasta kun oma elämä sekaisin? Pitäisikö minun tehdä jtn..
No ei, ei todellakaan pidä tehdä mitään, asia kun ei kuulu sinulle.
Adoptio niin ulkomailta kuin Suomestakin on vakavan harkinnan paikka, aloittajalle sanoisin että kasaa ittes ennenkuin alat vouhottaan mistään adoptiosta.
Toisaalta voit hankkia omia lapsia rajatilaihmisiä tässä maassa kyllä riittää.
Kyllä, hankalia vaatimuksia on. Kuten:
1) adoptiolapsen ja vanhemmista vanhemman välinen ikäraja määrää, vaikka toinen vanhemmista olisi huomattavastikin nuorempi.
2) Adoptioprosessia ei voi aloittaa, jos on hedelmöityshoidot käynnissä ja jopa sanottu niin että "toive vielä omasta lapsesta". Ikärajat juokseen hoidoissakin, ja niissä vielä merkittävimmin. Ja kun viimein se tie on käyty, on tuo adoptiomahdollisuus jo suljettu (kohdan 1 vuoksi). Eli jos lapsettomuus on selittämätöntä, ei käytännössä adoptiokaan onnistu?
Pitäisikö sitä sitten tosiaan erota ja nuoremman koittaa adoptoida yksin (kuinka todennäköistä saada lasta yksin adoptoimallakaan on?), ja palata sitten takaisin yhteen perheeksi?? Milloin katsotaan, että toivetta omasta lapsesta ei ole, jos selkeää syytä lapsettomuudelle ei ole löytynyt? Itse toivehan on aina, vaihdevuosiin saakka, vaikkei se koskaan toteutuisi!