Oon ihan unessa, sellainen epätodellinen olo.
Haluisin HERÄTÄ mut miten ihmeessä se onnistuu?? !
Tää on kestänyt taas jo monta tuntia!
Kivaa on et ei ahdista mut ei tee kyl mitään muutakaan :'(
DISSOSIAATIO on kamalaa
L.A.M
42
8390
Vastaukset
- L.A.M
Kokeilin saunaa mutta ei mitään vaikutusta :(
Miten olisi raitis ilma,kahvi,tee?
Kiitti, kokeilu on. Kofeiinilla ei myöskään mitään vaikutusta. Joskus kestää koko päivän ja menee ohi vain nukkumalla.
Ei ole vähään aikaan ollut ja nyt sitten muutaman viikon säteellä useampi :´( En kestä!!!!!!!!Mulla useinkin samanlaista,että ihan kuin olisi unessa . Menee,myös vain nukkumalla ohitte,mutta rasittavaa tuollainen,krääk...Tiedän tunteen mitä tunnet.
- L.A.M
Katoin äsken leffaa ja sekin on kun nukkuis ja näkis unta et kattoo leffaa :-)!! Ei hauskaa mut kuulostaa varmaan.
Ootan pääsis nukkuun ja sitte huomen jos olisi hereillä!!!
Mistä sulle toi tulee?
- samaa
Sama juttu mulla. Aivan unessa ja sumussa olen : ( Mulla tätä on esiintynyt jo kauan. Muistan, että joskus alakoulussakin tuli äidille asiasta valitettua. Kamalaa, kun pitäisi lukea lukion uusintoihin, mutta tuntuu ettei jaksa tai sitten tieto ei jää päähän : ( Kukaan ei myöskään tunnu tietävän tosta dissosiaatiosta mitään. Vähättelevät vain asiaa ja on niin vaikea selittääkin omaa oloaan : (
- L.A.M
Tää tulee kuulemma trauman seurauksena ja on defenssimekanismi. Yks tosi hyvä sivusto on aiheesta, löytyy varmaan googlettamalla 'trauma ja dissosiaatio'.
Nyt oon puolittain jo hereillä. Harvoin kestää näin pitkään!!!!
Onko sul joku teaumaattinen kokemus lapsuudessa tms? Mulka on ja tää tulee varmaankin siitä mut haluisin tietää et miten tän saa pois!! Et onko joku kuka kärsii samasta nii keksiny jotain?
Terapialla siis tällaiset saa korjattua mut et nyt just.
Hitto et en jaksais millään tätä..
:(((((
Tuli jonkinlainen ennätys, melkein kaksi vrk! Nyt alan olemaa hereillä vasta.
Tartteekin vähän kysellä tästä tarkemmin, että onko tää esim aivoille haitallista. Toisaalta tuskin koska voisin kuvitella et toi uni ja valvetilan välimaastossa. Aivoaallot kävis hitaammalla? Jos joku tietää nii valistakaa kiitos.
Mulla oli juuri "ero" shrinkin kanssa, että sekin oli rankka kokemus joskin löysin uuden joka on traumaterapeutti ja lähestymistapa on täysin erilainen.
No. Nyt vain ahdistaa! Aurinkoista päivää silti.- Dissosiaatiosta irti
On erinomaisia menetelmiä traumaterapiamenetelmiä purkamiseen, suosittelen EMDRää ja TREtä. Lisäksi on myös psykofyysistä terapiaa, jossa pystytään kehon kautta purkamaan traumaattisia muistoja.
Suurimmalla osalla nämä auttavat.
Itselläni on lievä, mutta elämääni rampauttava dissosiaatiohäiriö. Syynä kakkostyypin trauma, joka on syntynyt erittäin varhain. Kohdallani trauman purkaminen on osoittautunut erittäin vaikeaksi, sillä se liittyy arkaiiniseen pelkoon ja luottamuksen puutteeseen kiintymyssuhteessa; ei yksittäiseen tapahtumaan. Siksi esimerkiksi terapiasuhteessa on vaikea päästä käsiksi traumaan. Puhuminen ei auta, sillä trauma-aktivaatiossa syntyvän dissosiaation syynä on se, että tunteet vievät aivan täysillä ja vaatisi turvallisuuden tunteen, että asiaa voisi purkaa. Dissosiaatiossa minulla tunteet ja järki eriytyvät lähes täysin. Elän vahvasti vain menneisyyden tunnetilassa.
Parhaiten em. terapioitten lisäksi on auttanut maadoittaminen liikunnan avulla. Etenekin joogan tyyppiset liikuntamuodot ovat lisänneet kehon ja mielen intergaatiota. Dissosiaatiossa tuntuu tosiaan karkaavan yhteys järki-tunnesektorilta ja kehon kautta näihin pääsee käsiksi.
Käytän myös piikkimattoa, se tuntuu purkavan tilaa myös. Suosittelen kokeilemaan paljaalle iholle. Auttaa omaan kehoon palaamista dissosiaatiossa.
Hienoa, että joku kirjoittaa dissosiaatiosta - kovin on tuntematon yhä Suomessa. Itse olen "lievä" tapaus, mutta se haittaa silti elämääni (suorastaan ohjaa sitä).
Itse olen jo nelikymppinen ja elämäni on ohjautunut - valitettavasti juuri johtuen traumahistoriastani - uusiin vaikeisiin tilanteisiin. Siksi suosittelen teille nuorille näiden asioiden selvittämistä ennen kuin esim. perustatte perheen. Moikka! Kiitti vastauksestasi! Olen itseasiassa kokeillut piikkimattoa, urheilua, saunaa, suihkua ja ties mitä mutta en vain herää. Mulla on monivuotinen trauma varhaislapsuudessa n.3-6v ja nyt kun sitä on käsitelty niin oireilee hemmetisti!
Mikä tuo TRE on? Itse oon kokeillut meditaatiota ja mm. hypnoosia. Kerro lisää tuosta kehon kautta tilanteen purkamisesta koska mulla on TÄYSIN tuo fiilis tai oikeestaan fysiologinen tunne niistä traumaattisista asioista. Eli ei välttämättä edes muistikuvaa juuri, eikä sanoja pelkkä sanaton kauhu. Ja kuinka puistattavaa, oksettavaa, pelottavaa ties mitä se olikaan.
Ja oon ite pohtinut tota samaa, että tätä pitäisi hoitaa jotenkin myös fyysisesti.
Nyt oon viimein hereillä. Oon kyllä ihan loppu tähän (kin).Ja tarkennus, että ikäänkuin kroppa muistaa mutta tietoinen minä ei. Ja koen sen pelon ja koko kauhun kropassa. Hitto kun kuulostaa jo ihan pimeältä mutta näin ny vaan on.
Ongelma on myös, että arvaa löytyykö/saako tuollaisia terapeutteja. Esim yksi EMDR:rää käyttävä olisi jolla vapautuu aika ensi vuoden syksyllä. Jep.
- Olenkäkipää.
Kauan sä enkeli leijuilet siellä?
Minulla on ollut dissosiaatiot päällä n. 7 vuotta. - Dissosiaatiosta irti
Minun dissosiaationi aktivoituivat traumaattisen elämän tilanteeni johdosta nelisen vuotta sitten. Minätilan muutokset eivät ole pitkäkestoisia, mutta ne ovat tuskallisia ja tuntuvat todelta.
Kuulostaa ihan tutulta tuo loveangelmusicin kertoma. Minulla keho myös muistaa pelon (= on pelkkää kauhun tunnetta, erilaisia reaktioita kehossa). Minulla traumatisoituminen ajoittuu vain ennen 3 ikävuotta, muistot siis todella lapsen tasolla, ei sanoja niille. Siksi purkaminen onkin vaikeaa. Silti yhä jaksan yrittää. Tiedän, että pitäisi tehdä vieläkin enemmän, mutta ajoittain tuntuu, että reaktiot tulevat niin selkäytimestä, ettei niille voi mitään.
Minulla "urheilu" ei auta dissosiaatioon, vaan sen piti nimenomaan olla jotain joogan tyyppistä, jossa on jänteviä, voimaa vaativia liikkeitä ja hengitystä. Ikään kuin kehon jatkuvuus siinä paranisi? No, kuka tietää.
On totta, että nimenomaan käsittely ravistaa niitä pintaan ja se sattuu. Olisi siksi hyvä, että auttaja on ammattilainen, eikä vain toista traumaattista tilaasi.
TRE = trauma releasing exercises. Varsin toimiva "tärinäterapia", oman kehon aikaansaaman tärinän kautta puretaan traumaa. Lisäksi on erilaisia psykofyysisä menetelmiä, joita osaa toistaiseksi aika harva Suomessa - esim. EFT-menetelmä, joka on toiminut minulla yllättävän hyvin traumareaktioiden hallintaan. Molemmat ovat itsehoitomenetelmiä, jotka opetellaan ohjaajan opastuksella esim. 3 käyntikerran aikana. EFT muistuttaa aika tavalla EMDR-menetelmää, siinä pidetään naputtelulla kaksoistietoisuutta yllä ja sitä kautta integroidaan dissosioitunutta kehoa mieleen ja saadaan rauhoitettua tilanne.
Jos asut pääkaupunkiseudulla, ks. esim. https://www.vastaamo.fi/
Heillä useita traumaterapeutteja, EMDR-osaajia ja myös TRE-osaajakin löytyy. Voin suositella.
Ilmeisesti mindfulness-tyyppisistä läsnäoloharjoituksista - mikäli voimia ja sitkeyttä itsehoitoon riittää - on erityistä hyötyä. Itse myönnän, että toisinaan olen näiden reaktioiden kanssa täysin solmussa ja voimat poissa. Sitä tuntee syyllisyyttä, ettei pysty enempää, että reaktiot vaan pistävät kaiken sekaisin.
Itsehoitoon: DUODECIMin sivuilla on myös useita artikkeleita, joista voi olla apua dissosiaatioon http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=epi00025
Tulipa kirjoitettua sekavasti. Sorry.- Dissosiaatiosta irti
Suora linkki eri terapiamuodoista kertovalle sivulle:
https://www.vastaamo.fi/psykoterapia/
Kiitos. Tiedätkö saako tuohon Kelatuen lähetteellä? Että jos käy muutamia kertoja tms. Käyn kuitenkin traumaterapeutilla nii en tarvitse tota nupin muokkausta. Ehkäpä.
En ole teini tai silleesti vaikka kirj. tyylistä voisi luulla :)? Mun traumaa ei ollut koskaan olemassakaan kunnes se reilu vuosi sitten ns kolahti että no kyllähän se totta onkin :´( Jännästi sitä pystyy unohtamaan ja hautaamaan tuollaiset. Siis tietoisella tasolla.
Miten muuten, saanko kysyä et minkätyyppinen trauma sulla on kyseessä? Ja et millaisia "oloja" se sulle aiheuttaa? Ihan mielenkiinnosta kun tää on todella outoa.- Dissosiaatiosta irti
Tiedustelepa suoraan ko. paikasta. Ainakin TRE- ja EFT-terapiaan olen saanut lähetteen psykofyysiseen fysioterapiaan lääkäriltä.
KELAn tuki ei ole suuren suuri.
EMDRää olen itse kokeillut oman traumaterapiani puitteissa. Joten sitä sinun täytyy ihan selvitellä.
Traumataustaani on hankala tässä selvitellä - mutta kuten edellä kuvasin (ks.aiemmin), kyseessä on II-tyypin traumatisoituminen varhaislapsuudessa jo ennen 3. ikävuotta. Traumatisoivia tapahtumia on paljon ja useita.
Sama juttu, minulla on ollut piilevästi koko ajan olemassa tämä "toinen maailma" joskin suljettuna jossain. Tämä tuli erittäin vaikeiden elämäntilanteiden myötä voimakkaasti pintaan, jolloinka näitä oli pakko alkaa käsitellä. Olo on minulla kaaottista kauhua ja pelkoa, toisinaan en saa kontaktia mihinkään - menee sumuiseksi näkö ja kuulo. Vaivun jonnekin syvälle itseeni. Lisäksi on kehollisia reaktioita yms. yms. Kaikenlaista... - L.A.M
Dissosiaatiosta irti kirjoitti:
Tiedustelepa suoraan ko. paikasta. Ainakin TRE- ja EFT-terapiaan olen saanut lähetteen psykofyysiseen fysioterapiaan lääkäriltä.
KELAn tuki ei ole suuren suuri.
EMDRää olen itse kokeillut oman traumaterapiani puitteissa. Joten sitä sinun täytyy ihan selvitellä.
Traumataustaani on hankala tässä selvitellä - mutta kuten edellä kuvasin (ks.aiemmin), kyseessä on II-tyypin traumatisoituminen varhaislapsuudessa jo ennen 3. ikävuotta. Traumatisoivia tapahtumia on paljon ja useita.
Sama juttu, minulla on ollut piilevästi koko ajan olemassa tämä "toinen maailma" joskin suljettuna jossain. Tämä tuli erittäin vaikeiden elämäntilanteiden myötä voimakkaasti pintaan, jolloinka näitä oli pakko alkaa käsitellä. Olo on minulla kaaottista kauhua ja pelkoa, toisinaan en saa kontaktia mihinkään - menee sumuiseksi näkö ja kuulo. Vaivun jonnekin syvälle itseeni. Lisäksi on kehollisia reaktioita yms. yms. Kaikenlaista...On kyl erikoista et kukaan terapeutti tai lääkäri ei ole ottanut tällaisia hoitomuotoa esille? Yhdeltä kysyin ja hän vaan hymähti et onhan niitä kaikenlaista 'hömppää'. Psykoterapeutti siis. Ainiin ja kysyi et kyseenalaistanko hänen hoitonsa riittävyyden. Jep.
Tulikin ero hänestä juuri.
Itsellä usein muistikin hämärtyy kun on nii unessa. Pahinta on kuitenkin noi pelkotilat tai enemmänkin et kropassa tuntuu "pakokauhu" mut tiedän ettei oo mitään pelättävää!! - Dissosiaatiosta irti
L.A.M kirjoitti:
On kyl erikoista et kukaan terapeutti tai lääkäri ei ole ottanut tällaisia hoitomuotoa esille? Yhdeltä kysyin ja hän vaan hymähti et onhan niitä kaikenlaista 'hömppää'. Psykoterapeutti siis. Ainiin ja kysyi et kyseenalaistanko hänen hoitonsa riittävyyden. Jep.
Tulikin ero hänestä juuri.
Itsellä usein muistikin hämärtyy kun on nii unessa. Pahinta on kuitenkin noi pelkotilat tai enemmänkin et kropassa tuntuu "pakokauhu" mut tiedän ettei oo mitään pelättävää!!Juurikin niin, muisti hämärtyy: minulla se ilmenee niin, etten välttämättä enää muista mistä on keskusteltu tai mitä on oikeasti tapahtunut. Tuo pakokauhu on todella tunne kehossa, se vie ihan kokonaan. Onneksi nämä ovat lieventyneet.
Kokeile ainakin EMDRää, EFT on USAssa jo varsin suosittu (ei ole psykoterapiaa) ja TREtä jo on Suomessa. Näitä käytetään siis useimmiten terapian tukena, mutta EFtiä ja TREtä myös ihan rentoutuskeinona stressistä ja muutoinkin. Minä olen pystynyt EFTillä pysäyttämään jo melko usein reaktioitani, mutta en kylläkään aina.
Lääkärit eivät yleensä tiedä näistä, he hoitavat vain lääkityksen. Terapeutit vain, jos ovat kiinnostuneet traumaterapiasta. Minulle on aivan sama onko hömppää, jos vaikuttaa paremmin kuin perinteinen "puhe"terapia.
Minusta dissosiaation ja trauman haaste on siinä, että täytyy loppujen lopuksi kokemani mukaan löytää itse keinot, kuinka löytää inegraatio. Reaktiot ovat niin syvällä, että toiset eivät pysty sanoin oikein "lohduttamaan" tai luomaan turvaa. Toisekseen ulkopuolisten on vaikeaa ymmärtää, miltä traumapotilaasta tuntuu kun trauma ja dissosiaatio pukkaavat päälle. Dissosiaatiosta irti kirjoitti:
Juurikin niin, muisti hämärtyy: minulla se ilmenee niin, etten välttämättä enää muista mistä on keskusteltu tai mitä on oikeasti tapahtunut. Tuo pakokauhu on todella tunne kehossa, se vie ihan kokonaan. Onneksi nämä ovat lieventyneet.
Kokeile ainakin EMDRää, EFT on USAssa jo varsin suosittu (ei ole psykoterapiaa) ja TREtä jo on Suomessa. Näitä käytetään siis useimmiten terapian tukena, mutta EFtiä ja TREtä myös ihan rentoutuskeinona stressistä ja muutoinkin. Minä olen pystynyt EFTillä pysäyttämään jo melko usein reaktioitani, mutta en kylläkään aina.
Lääkärit eivät yleensä tiedä näistä, he hoitavat vain lääkityksen. Terapeutit vain, jos ovat kiinnostuneet traumaterapiasta. Minulle on aivan sama onko hömppää, jos vaikuttaa paremmin kuin perinteinen "puhe"terapia.
Minusta dissosiaation ja trauman haaste on siinä, että täytyy loppujen lopuksi kokemani mukaan löytää itse keinot, kuinka löytää inegraatio. Reaktiot ovat niin syvällä, että toiset eivät pysty sanoin oikein "lohduttamaan" tai luomaan turvaa. Toisekseen ulkopuolisten on vaikeaa ymmärtää, miltä traumapotilaasta tuntuu kun trauma ja dissosiaatio pukkaavat päälle.Kuvailen usein et reaktiot on tosi primitiivisiä. Puhdasta pelkoa/ kauhua. En ole ikinä kokenut mitään vastaavaa. Paitsi ehkä siitä 3 -vuotiaasta on sitten tuntunut siltä:´(? Oon jopa kokenut ns aikakone fiiliksen terapiassa et oon muistanut millaista oli olla siinä traumaattisessa kokemuksessa SEN IKÄISENÄ. Ja itse. Erittäin jäätävää.
Tuota silmänliike hoitoa en kyllä taida saada mutta lähetteen noihin kahteen varmastikin.
Oikeestaan kirjoitin siksi että onko jollekin tullut tällaisia käytännön juttuja mitkä olisivat auttaneet. Ja siksi myös, etten vain kestä. "Sekoan".
Tuohon heräämiseen hieman vaikuttaa jokin isompi affekti jos joku herättää sellaisen. Mut sepä onki vaikee saada purkkiin!! Esim ystävän empatia, hymy tms. yhteys. Mut ISO sellainen. Oon siis täysin tunnekuollut silloin.
Joskus rankempi urheilu on hieman herättänyt mutta ei tällä viikolla.
Mulla on myös terapeutin vaihto menossa et tällä uudella, kuka on ehdolla, nii on joitain tekniikoita käytössä.
Hmm.. jos tietäisin paremmin et mitä tuossa oireilussa tapahtuu niin ehkä keksisi jotain? Aivot lienevät uni- ja valvetilan välimaastossa? Selittäiskö toi ne flashbackit..
Enpä tiedä nii.- Dissosiaatiosta irti
loveangelmusic kirjoitti:
Kuvailen usein et reaktiot on tosi primitiivisiä. Puhdasta pelkoa/ kauhua. En ole ikinä kokenut mitään vastaavaa. Paitsi ehkä siitä 3 -vuotiaasta on sitten tuntunut siltä:´(? Oon jopa kokenut ns aikakone fiiliksen terapiassa et oon muistanut millaista oli olla siinä traumaattisessa kokemuksessa SEN IKÄISENÄ. Ja itse. Erittäin jäätävää.
Tuota silmänliike hoitoa en kyllä taida saada mutta lähetteen noihin kahteen varmastikin.
Oikeestaan kirjoitin siksi että onko jollekin tullut tällaisia käytännön juttuja mitkä olisivat auttaneet. Ja siksi myös, etten vain kestä. "Sekoan".
Tuohon heräämiseen hieman vaikuttaa jokin isompi affekti jos joku herättää sellaisen. Mut sepä onki vaikee saada purkkiin!! Esim ystävän empatia, hymy tms. yhteys. Mut ISO sellainen. Oon siis täysin tunnekuollut silloin.
Joskus rankempi urheilu on hieman herättänyt mutta ei tällä viikolla.
Mulla on myös terapeutin vaihto menossa et tällä uudella, kuka on ehdolla, nii on joitain tekniikoita käytössä.
Hmm.. jos tietäisin paremmin et mitä tuossa oireilussa tapahtuu niin ehkä keksisi jotain? Aivot lienevät uni- ja valvetilan välimaastossa? Selittäiskö toi ne flashbackit..
Enpä tiedä nii.Jos sinulla on KELA-tukea terapiaan jäljellä, voit hakeutua psykoterapeutille, joka osaa EMDR:ää.
Nyt on muuten ilmestynyt ihan upouusi kirja: Suzette Boon: Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen. Kannattaa tilata suoraan netin kautta Trumaterapiayhdistykseltä postitse.
Sinun kohdallasi vakauttaminen voi olla helpompaa, mikäli tarkalleen tiedät mikä/mitkä tapahtumat ovat sinut traumatisoineet. Silloin on helpompi täsmähoitaa mm. EMDRllä, joka tehoaa melkein kaikkiin. Varmasti sinuunkin. Eikä EMDRssä käynti vaadi välttämättä pitkää terapiaa. Voit pyytää ratkaisukeskeistä lähestymistapaa, jos tiedät, mitä ongelmaa purat.
Minulla ei ole (en muista) tarkkaa muistikuvaa asioista, mieleni on sulkenut ne jonnekin ja olen ollut niin pieni, etten ole voinut kestää yksin tunteitani. Näihin oloihin siis putoan - milloin mistäkin syystä. Hiukan jo tunnistan.
Itse palaudun tilasta vähän samantyyppisten asioiden ansiosta: kun koen saavani kontaktin toiseen ihmiseen, jonkinlaisen turvan tunteen, palaudun tilasta. Toipuminen voi tapahtua silloin nopeastikin.
Se ei vain ole aina kovin helppoa, voi kestää päiviä.
- Petteripunakuono.
Lässyn lässyn lillun lallun. Ollaan enkeleitä ja ollaan paholaisia. TE ETTE TIEDÄKKÄÄN MITÄ "OLOT" OVAT. TE ETTE OLE NÄHNYTKÄÄN "OLOJA"! TE ETTE OLE KOKENUTKAAN "OLOJA". TE OLETTE KOKENEET VAIN MURTO-OSAN "OLOJEN" PIENIMMÄSTÄ VIVAHDE TASOSTA!
- comments
Näin on. Emme tiedä, mitä sinä olet kokenut, vain sen, mitä itse olemme kokeneet. Jos on noin paha olo, on varmaan kovin vaikeaa. Se ei vähennä silti meidän muiden kipua.
- L.A.M
Ready, steady - GO! Ja kilpailu on alkanut :D!
- comments
L.A.M kirjoitti:
Ready, steady - GO! Ja kilpailu on alkanut :D!
Kenellä pahimmat oireet? Jo vain on kilpailu. :D
- L.A.M
L.A.M kirjoitti:
Ready, steady - GO! Ja kilpailu on alkanut :D!
Vaikkei olekaan yhtään hauska juttu. Eipä ihmisten kärsimyksiä voi verrata tai edes pysty.
Tsemppistä Petterille vaan. - Petteripunakuono.
comments kirjoitti:
Näin on. Emme tiedä, mitä sinä olet kokenut, vain sen, mitä itse olemme kokeneet. Jos on noin paha olo, on varmaan kovin vaikeaa. Se ei vähennä silti meidän muiden kipua.
"Näin on. Emme tiedä, mitä sinä olet kokenut, vain sen, mitä itse olemme kokeneet. Jos on noin paha olo, on varmaan kovin vaikeaa. Se ei vähennä silti meidän muiden kipua."
Aivan. Mutta ette te siellä sairaimmissa olomuoto alueissa ole käynytkään. On todella paha olo. Ja on todella vaikea olla. Ja oikeassa olet, ei se vähennä teidän muiden kipuja. Kukas on toista väittänyt? Pahoittelen jos minusta ei ottanut selkoa. Koitan parhaani tällä mielellä ja keholla. - Petteripunakuono.
L.A.M kirjoitti:
Vaikkei olekaan yhtään hauska juttu. Eipä ihmisten kärsimyksiä voi verrata tai edes pysty.
Tsemppistä Petterille vaan."Vaikkei olekaan yhtään hauska juttu. Eipä ihmisten kärsimyksiä voi verrata tai edes pysty.
Tsemppistä Petterille vaan. "
Olen samaa mieltä. Nämä terveysjutut, VARSINKIN MIELENTERVEYS asiat, niiden kanssa ei ole yhtään leikkimistä. Ei saatnan perkle soikoon yhtään. Mutta kyllä toiset todellakin tietää minkälaista on elää sairaimmassa pohjanoteerausolotilamuodossa mitä ihmisen sairaimmissa ja sekavimmissa mielentilatunkioissa on..
Voimia myös teille. Pahoittelen jos minua ei oikein ymmärtänyt. - Dissosiaatiosta irti
Petteripunakuono. kirjoitti:
"Näin on. Emme tiedä, mitä sinä olet kokenut, vain sen, mitä itse olemme kokeneet. Jos on noin paha olo, on varmaan kovin vaikeaa. Se ei vähennä silti meidän muiden kipua."
Aivan. Mutta ette te siellä sairaimmissa olomuoto alueissa ole käynytkään. On todella paha olo. Ja on todella vaikea olla. Ja oikeassa olet, ei se vähennä teidän muiden kipuja. Kukas on toista väittänyt? Pahoittelen jos minusta ei ottanut selkoa. Koitan parhaani tällä mielellä ja keholla.Heippa Petteri! Juu, tiedämme, ettemme ole käyneet samoissa syvyyksissä. Minä jopa tuolla aiemmin kirjoitin, että kärsin "lievästä dissosiaatiohäiriöstä". Minulle on yleensä tyypillistä, että vähättelen omaa olotilaani, koska on vaikea pyytää apua.
En ollut vähättelemässä sinun olotilaasi. Toivon kovasti, että saat pikimmiten jotain helpotusta ja apua omaan elämääsi. Pystyn sentään (paremmin kuin täysin terveet) ymmärtämään sinua... koska on se pieni kokemus pahasta olosta, joka sekin on minulle ollut ihan liikaa. - Petteripunakuono.
Dissosiaatiosta irti kirjoitti:
Heippa Petteri! Juu, tiedämme, ettemme ole käyneet samoissa syvyyksissä. Minä jopa tuolla aiemmin kirjoitin, että kärsin "lievästä dissosiaatiohäiriöstä". Minulle on yleensä tyypillistä, että vähättelen omaa olotilaani, koska on vaikea pyytää apua.
En ollut vähättelemässä sinun olotilaasi. Toivon kovasti, että saat pikimmiten jotain helpotusta ja apua omaan elämääsi. Pystyn sentään (paremmin kuin täysin terveet) ymmärtämään sinua... koska on se pieni kokemus pahasta olosta, joka sekin on minulle ollut ihan liikaa.Hei ystävä hyvä.
"Juu, tiedämme, ettemme ole käyneet samoissa syvyyksissä."
Hyvä että tiedätte.
"En ollut vähättelemässä sinun olotilaasi. Toivon kovasti, että saat pikimmiten jotain helpotusta ja apua omaan elämääsi. Pystyn sentään (paremmin kuin täysin terveet) ymmärtämään sinua... koska on se pieni kokemus pahasta olosta, joka sekin on minulle ollut ihan liikaa."
Kiitos ymmärryksestä ja ns. tuesta.
Toivon sinullekin hyvää ja parannusta koko elämääsi.
Ei se mits Petteripunakuono. Enemmänki hienoo et vastasit toisin nyt. Täällä taitaa usein saada vain pakkasta rakentavien postausten sijaan. Mut hienoo ettei nyt :).
- Petteripunakuono.
"Ei se mits Petteripunakuono. Enemmänki hienoo et vastasit toisin nyt. Täällä taitaa usein saada vain pakkasta rakentavien postausten sijaan. Mut hienoo ettei nyt :). "
Kiitos. Kyllä minä puhun ja vastailen niin että hermot menee. Kun en voi saatnanperklehelvetti talon ulkopuolelle mennä missään muodossa, niin ei ole muuta kuin surkeaa aikaa.
Olet hyvä ja iloinen ihminen.
- dsadsadawdwadwafwfa
Ei helvata nyt vihdoin tiedän mikä tämä aneeminen olo on! Itselläni tämä napsahtaa päälle jos on ollut hereillä yli 6 tuntia. Muistikatkoksia, hikoilua ja pahinta on se ettei tunne mitään muuta kuin väsymystä. Ei voi pelata, lukea tai katsoa elokuvaa kun kaikki unohtuu 5min päästä. Mikään muu ei auta kuin uni jos siis edes nukahtaa. Päikkäreiden jälkeen väsyttää normaalisti mutta eipähän enää ole sitä sumuista oloa.
Voi olla joo samasta asiasta kyse. Toki kannattaa tsekata mm kilpirauhasarvot. Siihen vois sopia myös tuon tyyppinen joskin en tiedä aiheuttaisko se tuollaista tunteetonta ja sumuista oloa. Väsymystä ja muutenkin ajatusten tahmeutta ym. Ja jos hemoglobiini on kovin alhainen nii sekin voi väsyttää. Mutta voi olla kyse tästä samasta. Tuo leffan katselu on ihan hirveä ilmiö. Juuri ehkä 5min katson ja sitte kelaan taaksepäin, sitä jotenkin menee johonkin transsiin ja muu maailma katoaa? Jotain sellaista.
Nyt oon hereillä :). Joskaan en saanut paljon nukuttua. Mutta on melkoista hommaa tämä.
Hienooo jos tätä kautta löytyi vastaus et mikä vois olla ongelma. Sitä vähän lähdin itsekin kirjoitteleen et jos jollain on kokemusta ja ehkä vinkkejä aiheesta. Ja et mitä ihmettä tälle voi tehdä!! Ammattilaiset eivät ole tosiaan antaneet mitään konkreettisia keinoja, ainoastaan todenneet, että tällaisesta on kyse.
- Petteripunakuono.
"JÄPÄJÄPÄJÄPÄ LÄPÄLÄPÄLÄPÄ!"
"Nyt minä olen menninkäinen! Mutta silti minun on vaikea kävellä!"
"JÄPÄPÄPÄPÄPÄ! LÄPÄPÄPÄPÄ!
MITÄ SE TARKOITTAA!!!!?!?!??! SE TARKOITTAA VAIN YHTÄ ASIAA!!!!!!! - L.A.M
Huomasin, että rauhoittavat saattavat herättää jonkin verran. Se ei vain tapahdu aina?
Ne vaan ei ole kovin terveellisiä :(!!- Petteripunakuono.
Niin auttaa amfetamiinikin ja ketamiini.. Mutta ei ole terveellisiä. Koko dissosiaatio jutusta puhuminen on ihan täyttä turhuutta ja huomiota.
- 2+16=
Kärsiikö kukaan teistä dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä?
- ek3890
Minulla on se, mutta en mielestäni mitenkään kärsi sen takia. Eri osat pitäisi saada integroitua, mutta en tiedä haluanko sitä edes. Elämä "hajanaisena" kelpaa kyllä, kunhan olen tietoinen milloin mikäkin osa on valloillaan. En ole tietämätön eri persoonien tekemisille. Nytkin tiedän kuka tässä kirjoittaa.
Onko sinulla tämä kun kysyt? - L.A.M
Hmm. Mulle ei ole ainakaan sanottu, et olisi mutta ns minätiloja esiintyy jonkin triggeröimänä usein ja terapian myötä ne pitäisi sitten integroitua. Itse kyl kärsin noista vaihteluista. En tosiaan tiedä onko tämä siis dissosiatiivinen identiteettihäiriö?
Ajattelin kysäissä asiaa, ihan mielenkiinnosta. Mulla ei esiinny erilaisia identiteettejä mut en sitte tiedä millä tavalla tuo määritellään?
Kertokaa ihmeessä lisää kenellä on kokemusta! Oon ihan pulassa noiden regressoituneiden minätilojen kanssa :( siis toi et pelkää kuin 4 -vuotias ja elää kokemusta uudestaan.
- Dissosiaatiosta irti
Minulla ei ole DID-tason häiriötä, vaan "lievä" dissosiaatiohäiriö, jossa L.A.Min tavoin elelen varhaislapsuuden minätiloja uudelleen. Se on kauheaa, vaikkei takuulla niin vaikeaa kuin DIDissä.
Integroimista on yritetty jo kauan, mutta ei ole edelleenkään onnistunut. Tilojen kesto on kyllä lyhentynyt. Olen useimmiten arjessa toimintakykyinen ja käyn töissä. Paitsi - jos sattuu tulemaan paha pudotus sinne jonnekin, sitten en pysty oikein mihinkään, koska tunnetila on lamauttava. Tila voi palautua ennallaan ja vakautua, jos saan tuntemaan tämän minäosani turvassa olevaksi, ts. pystyn saamaan kontaktin toiseen ihmiseen trauma-aktivaatiossa.
Vastikään tajusin, että tämä minän suojelu on elämääni ohjannut lähes kaikissa ratkaisuissa ja johtanut ennen muuta vaikeisiin ja haavoittaviin kokemuksiin, joissa trauma toistuu.Moikka taas!
Mulla myöskään ei ole tuota, että olisi erilaisia identiteettjä joskin minätilojen muutokset ovat todella erilaisia "tiloja"! Eli olen käytännössä kuin eri persoona. Kysyin asiaa joskin en epäillyt että olis tällaista.
Mielenkiintoisen pointin heitit et olisi vaikuttanut elämääsi tuolla tavoin joskin se olisi ihan loogista.
Itselläni vaikutti lähinnä seurustelu- ja juuri kiintymyssuhteisiin mutta ennen trauman aktivoitumista niin on erikoista etten kärsinyt minkäänlaisista oireista. !! En käyttänyt edes buranaa :D. Että niin hyvin voi haudata noinkin suuren trauman joka on eittämättä vaikuttanut persoonallisuuden ym. kehitykseen.
Minulla tuli korvaava asia jonka vakutuksesta loin alter egomaisen "ihanteen" itsestäni. Eli kaikki on mahdollista. Näennäisesti kaikki olikin hienosti siihen asti kunnes menetin sen. Itsestäni riippumattomista syistä. Vaihtaisin kyllä takaisin. Tämä on aivan surkeaa ja en soisi tällaista edes kakkakikkareelle!!!!!!!!!
Mitä olen vähintäänkin. Tai toivottavasti pian (multaa).. Ja nyt olen suht hyvässä moodissa vielä.
Helteistä pvää! Ja kyllä, joillakin menee vielä huonommin ja paremmin kuin itselläni. Tasapuolisesti silti halauksia ja rakkautta päiväänne!
- Petteripunakuono.
Liplutilapluti! Loplutilipluti!
"Kärsiikö kukaan teistä dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä? "
Kärsii. Me kärsimme. Me olemme kärsineet jo muutaman vuoden tästä.
"Helteistä pvää! "
Ei täällä sisällä mikään helle ole.
"Ja kyllä, joillakin menee vielä huonommin ja paremmin kuin itselläni. "
Meillä menee huonommin.
"Tasapuolisesti silti halauksia ja rakkautta päiväänne! "
Kiitos. Rakkautta ei tosin päivään voi tulla.
Koska tämä koko touhu on tämmöistä perkeleen liplattelua ja laplattelua..
Nyttenkin kun käännän katsetta pois ruudulta ja katson jotain esinettä, niin se vääntyilee, venyy ja näyttää tavallaan "elävän"..
Että semmoista liplattelua ja laplattelua..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Työsuhdepyörän veroetu poistuu
Hallituksen veropoliittisen Riihen uutisia: Mitä ilmeisimmin 1.1.2026 alkaen työsuhdepyörän kuukausiveloitus maksetaan2236788Pakko tulla tänne
jälleen kertomaan kuinka mahtava ja ihmeellinen sekä parhaalla tavalla hämmentävä nainen olet. En ikinä tule kyllästymää391209Fuengirola.fi: Danny avautuu yllättäen ex-rakas Erika Vikmanista: "Sanoisin, että hän on..."
Danny matkasi Aurinkorannikolle Helmi Loukasmäen kanssa. Musiikkineuvoksella on silmää naiskauneudelle ja hänen ex-raka211005- 75871
Hävettää muuttaa Haapavedelle.
Joudun töiden vuoksi muuttamaan Haapavedelle, kun työpaikkani siirtyi sinne. Nyt olen joutunut pakkaamaan kamoja toisaal47804Katseestasi näin
Silmissäsi syttyi hiljainen tuli, Se ei polttanut, vaan muistutti, että olin ennenkin elänyt sinun rinnallasi, jossain a59794Työhuonevähennys poistuu etätyöntekijöiltä
Hyvä. Vituttaa muutenkin etätyöntekijät. Ei se tietokoneen naputtelu mitään työtä ole.91768Toinen kuva mikä susta on jäänyt on
tietynlainen saamattomuus ja laiskuus. Sellaineen narsistinen laiskanpuoleisuus. Palvelkaa ja tehkää.38751Tietenkin täällä
Kunnan kyseenalainen maine kasvaa taas , joku huijannut monen vuoden ajan peltotukia vilpillisin keinoin.14716- 43713