MInä mietin, mitä meistä olisi tullut. Miksi piti käydä näin? Miksi olimme vieraita toisillemme, vaikka palavasti halusimme tutustua toisiimme? En uskalla enää kohdata sinua. Tunteet ovat edelleen liian suuret, vaikka tiedän, etten voi saada sinua. Lämmöllä muistelen harvoja, yhteisiä hetkiämme.
Toivottavasti niin teet sinäkin.
Toivottavasti niin teet sinäkin.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Et uskalla enää kohdata? Sepä kätevää.
Nolostuisin liikaa seurassasi. Häpeän liian vahvaa ihastumisen tunnettani sinuun. Olen lapsellinen.
Voi ei. Älä nolostu. Tämä on vaan elämää, pidän sinustakin todella paljon. Aivan mielettömästi.
Jos joku muu jossakin tietää, ei se mua haittaa. Ihme olisi jos ei tietäisi. Kun vaikea on joskus katsetta peittää... Ainakin minulle on todella vaikeeta.n Tuntuu että ne loistaa kilometrien päähän. Haluaa tai ei.
Et paljastu. Lupaan. En ole minäkään meistä kenellekään kertonut. Siksi loukkasi tuo epäilys. Hautaan menen tietoni kanssa.
Voi kohdata minut kuten ennenkin. Tietenkin. Olemmehan ystäviä edelleen.
En ole ikinä kenellekkään paljastanut eikä tulisi mieleenikään.
Tämä olkoon meidän kaunis juttumme.
Varmasti taas nähdään. Silloin minuakin on ujostuttava kuin pikku poikaa.
Se tunne että näet lävitseni ja tiedät ajatukseni jo ilman varsinaisia tarkkoja sanoja.
Muistelen lämmöllä tuttua ääntäsi ja tarmokasta persoonaasi. Tuot minulle lapsuuteni mieleen. Sieltä juuri, turvallisia koskettavia muistoja, jotka olen tallettanut sisimpääni
herkimpien aarteiden kammioon.
En siksi tee mitään kun haluan muistojeni säilyvän yhtä selkeinä ja todellisina mahdollisimman pitkään.
Mietin myös mihin tämä olisi voinut johtaa. Olisimmeko oikeasti saavuttaneet sen tajunnan tason mikä tuo huumaavan tässä ja nyt eikä ikinä pois leijailun kahden toisensa löytäneen välille. Milloin myös muu maailma ikäänkuin katoaa kuin usvaan jonnekin kauemmas. Pystyin sen tilan luomaan aikoinaan. Eräänlaisin mielen harjoittein pystyin opettelemaan ja vahvistamaan kykyä päästä näkemään tulevaa.
Nukahdin ja heräsin juuri samalla minuutilla kun tämä tänne ilmestyi. Tunsin taas sen oudon tunteen kun niin monesti aiemminkin.
Kädet alkoivat tärisemään ja tuli kerrassaan outo jännittynyt fiilis.
Olin siis täydessä unessa kun taas koin saman.
Tiedätkö, taivas miten sinusta pidän. Sitä ei voi sanoin kuvata miten olet ihan koko ajan ajatuksissani. Meitin sinua niin paljon. Toivon että voimme tämä oudon ja niin lämpimän yhteyden pitää yllä. Kukaan ihminen ei tule sitä sotkemaan.
Suukko ja hali tärkeinpäni....
Kuin minun ajatuksiani, melkein. Jos hän olisi kokenut kaiken samoin kuin sinä, kirjoittaja,niin tietäisin että kaikki mihin uskon on todellakin totta ja etten ole kärsinyt tätä ikävää turhaan.
Sullekin jos olet se ketä kaipaan..
Mulla on tyttäreni kanssa samalainen käsittämätön yhteys.
Tiedämme toistemme ajatukset, esimerkkinä ajattelemme samaa musiikkikappaletta samaan aikaa, jopa samassa sävellajissa. Sinä olet toinen ihminen. Ei ole ketään muuta.
Aivan kreisii....
Et paljastu; mut mulla ikävä sua koko ajan
!
et sitten ota yhteyttä, jos ikävöit niin koko ajan????
niinkö olet itse tehnyt ? kun täällä kuitenkin oot "hyviä" neuvoja jakamassa
niin olen itse tehnyt, niin veuvon muitakin tekemään. Jos et ota yhteyttä, niin kysyppäs itseltäsi (jos edes itsellesi uskallat rehellinen olla) että miten aitoa on ikäväsi? Itse en yksinkertaisesti VOINUT OLLA OTTAMATTA YHTEYTTÄ. En olisi koskaan antanut itselleni anteeksi, ellen olisi edes yrittänyt.
Sama täällä.
Koska hän luult.varattu, ja tuskin kaipaa yht.ottoani näin vuosien jälkeen??? Ja toisekseen, mulla ei yht.tietojakaan
Mistä tiedät ettet voi saada häntä? Mitä jos hän ajattelee samoin? Silloin välillenne voi jäädä tietämättömyyden kuilu. Kannattaa nyt ottaa jollain tavoin yhteyttä ja kertoa tunteistaan.En usko että menetät siinä mitään.
Aloittajan jutut ovat kuin omiani. Mulla olisi kyllä ainakin itsekunnioitus menetettävänä, jos ottaisin häneen yhteyttä ja olisinkin tehnyt suuren virhearvion. Minuakin nolottavat vahvat tunteeni, varsinkin jos ne ovat yksipuolisia. Ongelma on siinä, että näemme niin harvoin, että ei oikein pääse juttelemaan, siinähän varmaan selviäisi ovatko tunteet molemminpuolisia. Mutta tarpeeksi varma en ole, enkä häntä niin hyvin tunne, että voisin ottaa yhteyttä.
Miksi kirjoittelen tänne? En edes puhu tästä kenellekään.
Jaksan aina ihmetellä sitä, miksi ihmiset häpeävät ja nolostelevat tunteitaan, jos ne tunteet ovat positiivisia sitä toista kohtaan. Oikeasti.
Jos on tehnyt jotain oikeasti typerää, kenties sellaista, josta olisi syytä pyytää anteeksi, ymmärrän nolostelun ja häpeän. Mutta että jos on ihastunut tai pitää toisesta kovin, ei siinä ole mitään nolostelun aihetta, vaikka toinen ne tunteet tietäisikin ja vaikka tunteet olisivat yksipuolisia.
Itsellänikin on kovasti tunteita häntä kohtaan, jonka takia tänne päädyin, mutta jotenkin onneksi osaan suhtautua siihenkin huumorilla. Muuten vajoaisin varmaan maan alle aina kun nähdään, tai en uskaltaisi enää lainkaan kohdata häntä, kuten aloittaja arvelee omalla kohdallaan.
Kai se tietenkin riippuu vastapuolestakin, siitä miten hän suhtautuu. Jos toinen on niin lapsellinen, että sortuu ilkkumaan, pilailemaan tai levittelemään juttua muillekin, sitten varmaan nolostuttaakin. Toivottavasti aloittajalla ei ole näin.
sähän sössötät ihan puuta heinää..kumoat juttusi jopa samassa kirjoituksessa
Taitolaji ;D!
Jonka harva osaa
miten kukaan jaksaa kirjotella tällaisista asioista keskustelupalstalle? Hankkikaa elämä!
kerro sinä!