Perhe kasvaa eikä 5 henkilön farkkuun enää mahdu mukavasti. Tila-autoa siis ollaan etsimässä. Onko kokemuksia Previasta? Vm. noin 1995-97, uudet kun näyttävät maksavan omaisuuden.
Eli...Riittääkö 2.4 litraisessa tehoa? Tyyppivikoja? Entä laatu yleensä? Miten automaattiloota toimii talvella? Onko valmistettu käsivalintaisena? Kulutus? Uudet näyttävät olevan etuvetoisia, vanhemmat taas mainitaan takatuuppareiksi, milloin vetopää vaihtui?
Eli...Riittääkö 2.4 litraisessa tehoa? Tyyppivikoja? Entä laatu yleensä? Miten automaattiloota toimii talvella? Onko valmistettu käsivalintaisena? Kulutus? Uudet näyttävät olevan etuvetoisia, vanhemmat taas mainitaan takatuuppareiksi, milloin vetopää vaihtui?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itsekin harkitsin Previaa ja Avensis versoa.
Etuvetoisuus, hinta ja suuren tavaratilan tarve ratkaisivat lopulta. Toin Saksassa asuvan luotettavan välittäjän kautta vuosi sitten Chrysler Grand Voyager 2.4 SE vm. 2000, manuaalivaihteistolla. Uusi Avensis Verso samoilla varusteilla olisi maksanut melkein tuplasti. Ei ole vielä ollut mitään ongelmia vaikka laatu ei ehkä Toyotan luokkaa olekaan.
Jos on tarkoitus ajaa lähinnä kaupungissa ja käyttää parkkitaloja, niin Grand Voyager kannattaa unohtaa :-)
Olen itsekin tutkaillut Voyageria. Mites tuossa 2.4 riittää tehoa, auto kun melkoisen massiivinen? Numeroiden valossa 3.3 näyttäisi toimivammalta. Kulutus vain hirvittää (yhd. ~13l/100 km, city 18l/100 km).
Voyagerit ovat melko laiskoja kaikkilla moottoreilla. 2001 vuotta ennen tehtyjen 3.3 ja 2.4 litran koneiden välillä on muistaakseni tehoeroa vain 8 hp ja väännössäkin alle 20% ero. 3.3 litran kone on matalaviritteisempänä todennäköisesti kestävämpi. Jos ajaa yli 20 tkm vuodessa, niin väännökäs uusi diesel (147 hp) on paras valinta.
Päädyin manuaalivaihteistoon, koska ajan lähinnä pitkiä matkoja taajamien ulkopuolella. Manuaalivaihteisto on kestävämpi ja kuluttaa vähemmän polttoainetta. Kaupunkikäyttöön ja jonossa mateluun automaatti olisi parempi. 2.4 litran 150 hp kone tuskin edes riittäisi Grand Voyagerin automaatille.
Voyagerin manuaalivaihteiston välitykset ovat harvat ja vaihdekepin pitkät liikeradat hidastavat vaihtamista. Jo Ykkösellä pitää kiihdyttää lähes 3000 rpm ennen kuin kakkonen jaksaa kunnolla vetää. Matka-ajossa tuo ei haittaa kun vaihteita ei juuri tarvitse vaihdella ja vakionopeussäädin hoitaa kaasun. Viitosvaihteella ohituksesta ei kannata haaveilla. Nelosella voi ohittaa ennakoiden ja kolmosella auto kiihtyy kohtuullisen hyvin 80-120 km/h välillä vaikka vastamäkeen. Maksimiteho kolmosella on vasta jossain 130 km/h tienoilla.
Moottorien kannentiivistepahvit eivät kuulemma oikein kestä ainakaan Suomen olosuhteissa. Minun autossani se oli jo vaihdettu peltitiivisteeseen.
Grand Voyager 2.4 ennätyskulutus on ollut talvella kaupunkiajossa 12 L/100 km. Raipasvauhtisessa matka-ajossa täydellä kuormalla noin 9 L / 100 km. Ennakoivasti nopeusrajoitusten mukaan ajamalla 4 hengen vajaalla kuormalla kulutus oli 600 km matkalla 8.1 L / 100 km. Mäkiset osuudet ajoin nelosella ilman vakionopeussäädintä.
Omat kokemukseni vm -99 Previasta ovat erinomaisen hyvät, vaikkakin vasta muutaman tuhannen kilometrin pituiset.
Katsastimme erilaisia tila-autoja ennen ostopäätöstä ja teimme vertailuja.
Plusssaa:
- todellinen tila-auto kaikin puolin
- tehot riittävät
- jälleenmyyntiarvo hyvä
- bensaa kuluu säästäväisellä ajotyylillä n. 9,5 l/100 km.
- voittanut monet tila-autotestit
Edellinen omistaja kehui myös ilman myyntitarkoitusta, sillä ostin jobbarilta.
Vikoja lähinnä takavetoisuus, ilmastoinnin riittämättömyys takapenkeillä kovilla helteillä ja pyörteen käyminen tankissa, jos kiihdyttelee kohtuuttomasti moottoriteillä.
Vasta talvi koettelee takatuupparia, mutta se on mun mielestä vain ajotaito/tottumuskysymys. Ajelin aikoinaan takavetoisella 10 v., enkä kokenut sitä minään ongelmana - vaati toki ennakoivaa ajotyyliä jäätiköillä ja mäkisissä maastoissa.