Anna mulle raakaa lihaa
ei marenkista runonlausuntaa,
olen hurja mut en ketään vihaa
lempeni on pedon karjuntaa.
Uittohommissa karaistu maine
kestää tuiskut ja routasäänkin,
olen mies enkä hiirulainen
vaikka juustosta tykkäänkin.
Viimein saapuu tukkilautta
joka kääntää neidon pään,
tie sydämeen käy vatsan kautta
tällä kertaa myös luoksesi jään.
ei marenkista runonlausuntaa,
olen hurja mut en ketään vihaa
lempeni on pedon karjuntaa.
Uittohommissa karaistu maine
kestää tuiskut ja routasäänkin,
olen mies enkä hiirulainen
vaikka juustosta tykkäänkin.
Viimein saapuu tukkilautta
joka kääntää neidon pään,
tie sydämeen käy vatsan kautta
tällä kertaa myös luoksesi jään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Rakas, rakkaani,
sinua rakastan.
Ethän mene,
jos poskeas kosketan.
Tiedän- vahva on voimas
ja rajua rakkautesi,
Silti jotakin kätket
--herkän sydämesi.
Rakas, rakkaani,
toki leivän eteesi tuon,
luo katseesi minuun,
sillä hymyn sinulle suon...
älä arkaile, tule lähelle
aivan viereeni näin
ja katsotaan yhdessä
kirkkaita tähtiä päin.
Oih, rakastan suloisia kyyhkysiä
varsinkin kera tartar-kastikkeen,
en pelkää miekkaa tai vaaraa
läpi tulenkin mä meen
Olen raakalainen, kiellä en
kutsuttu taistoon ja sotiin,
vain yksi asia saa minut murtumaan:
"Lassie palaa kotiin"
Sitä katsoessa kyyneleet valuu
taskusta kaivan esiin nessun,
lapsuusmuistoihin alkaa paluu
päälleni puen kukkais-essun
ja teen lohturuokaa:
raparperivuokaa
sitä herkistynein sydämin syön
valvon seuraavan yön.
Luonnekuvaus; lihaa ei marenkia, matka keittiön perukoilta tukkilautalta vatsaan ja suhteeseen. Mainio runo.
Aihetta sivuava testi liitteenä.
http://www.worldwildlife.org/sites/inner-animal/index.html
Kieltämättä tuli varmastikin kaikki elämisen olosuhteet ja puitteet tarkoituksineen mainittua. Myönnettäköön että pidän koskenlaskua tukilla enemmän harrastuksena kuin työnä. Kiitos huomiosta ja testistä, ehkäpä auttaa meistä itse kutakin löytämään ja tutustumaan itseensä noin niin kuin henkilökohtaisesti.
Kun kommentoit runoani, kommentoin vastineeksi. Tosi hyvä tuo ensimmäinen säe. "Lempeni on pedon karjuntaa", sai hymyn huulilleni. Vavisuttavaa (ja elämänmakuista/ todellisen tuntoista) tekstiä.
Kiitos. Niin, kenties elämäkertaani ei koskaan julkaista ja siksikin tällaiset runoelmat/oodit ovat hyödykkäitä kansanperinteen tallenteita ja muistoja jälkipolville. Ensimmäinen neli-rivinen on kyllä omaankin mieleeni, tai sanotaanko että edustaa ilmaisun voimaa ja miellyttää silmää "omassa sarjassaan".
Haluan minäkin omasta puolestani kehua runosi ensimmäistä säkeistöä. Siinä on tosiaankin räväkkää alkuvoimaisuutta. Valitettavasti kaksi viimeistä säkeistöä eivät ihan kaikilta osin tue ensimmäisen säkeistön terävyyttä. Voisi leikkisästi väittää, että jatko vähän vesittää alkua - ikäänkuin tulisi lautan mukana roiskeita. Mutta parhaimmat onnittelut tuon ensimmäisen säkeistön johdosta! Eipä saa moni kirjoittaja aikaiseksi tuollaista pitkälläkään yrittämisellä.
Kiitos. Ensimmäisen säkeistön jälkeen tyyli vaihtuu, jotta minua ei sekoitettaisi "Ukkoshuuleen".. enkä viittaa runolaatuisuuteen vaan pikemminkin tulkintaan. Vaikka yleisemmin sekoitetaan naapurin Reinoon, johon 20 vuotta sitten ihastuttiin, joka sittemmin joutui kolmoismurhasta vankilaan, mutta nyt on ilmaantunut runopalstalle paljastamaan sydämensä salaisimmat sopukat. Jos runo jatkuisi ekan säkeistön tyylillä, voisi olla vaikeaa hahmottaa onko tämä ironiaa, sadismia, sovinismia vai mitä. Vesielementti ja yhden naisen luo jääminen pehmentävät runoa. Ja jotenkin huvitti sillä hetkellä ajatus yhdistellä montaa elementtiä samaan runoon.
Kiitos itsellesi! Reino ja Ukkoshuuli ovat minulle tuntemattomia ihmisiä, joten heidän esille nostamisensa ei kommentissasi vaikuta ainakaan selventävästi. Mutta kukin tyylillään.
Kiitos. Joskus ollut vaikeuksia ottaa vastaan kiitosta, kehuja, ihmetellyt että mistä toinen kiittelee. Nykyään mieluummin niin päin, että ihmettelee miksei enemmänkin heru kiitosta. Niin, eli käsissämme on ilmiselvä mysteeri. Ymmärryskyky loppuu. Jos uskoo toisenlaiseenkin todellisuuteen niin ehkäpä tässä oli kahden runotaajuuden törmäystä. Joku runoilija jossakin ihmettelee, että minne katosi runoni alku, alku ei sovi yhtään tähän loppuun.