heaven is calling

No nii, rakkaat rantasalmelaiset, tän päivän duunit plakkarissa ja kerron tässä pienen tarinan oikeesta todellisuudesta, tapahtui eilen ja aiemmin(nyt uskallan jo surra).

Tuttavapariskunnalla oli aikuinen tyttö joka ajautui huume- viina-lääkekierteeseen. Elämä oli kovin tuskaista ja epätoivoista,ei tuntunut löytyvän ulospääsyä mitään kautta vaikka häntä tuettiin kaikin tavoin.
Tai siis yritettiin, roikottaa elämässä mukana millon milläkin tavalla, vaikka naisellisesti shoppailemalla kun viimesen kerran nähtiin.
Vappuaattona isä oli soittanut tytölle että lääkäriaika samalle päivälle saatu, tulee tunnin päästä hakemaan.
Tunti oli tytölle liian pitkä aika. Makasi jo kuolleena (arvaatte mihin) sängyssään.

Isäkään ei sylkenyt kuppiin, varsinkaan sen jälkeen.
Keppanaa meni suruun ja murheeseen.
Äiti koitti pitää palasia koossa.

Eilen illalla tuli uusi suruviesti, isä lähtenyt tytön matkaan.
Pumppu ei kestänyt surua ja sen jälkeistä "olotilaa".

En tiedä miten äiti nyt jaksaa, odotan sopivaa hetkeä kun kohdataan
niin voin esittää osanoton face to face. Ei mitään tekstareita tai facebookviestejä eikä kukkasia vaan pidän kiinni siitä ihmisestä hetken.

Niin te, jotka veistätte jotain ihme löylykauhasoopaa asiasta , miettikääs tätä hetki tai vaikka toinenkin.
Huumorin (alatyylin) kanssa tällä ei ole mitään tekemistä, jättkää ne pois mahdollisista vastauksista ja muutenkin.

Meillä siis on kahden kuukauden sisällä jo toiset hautajaiset samaan
perheeseen, ensin tytär, sitten isä.

Omat murheet kutistuu tämän rinnalla.

Olen myös oman mieheni haudannut, alkoholilla ei edes ollut osuutta asiaan, mutta jos / kun on... miettikääs vähän mitä surua ja murhetta se tuottaa lähimmäisille. Ja häpeää ennen kaikkea.

Sadly... selvä-sylvi