koko elämä täysin epäonnistunut

Elämä ei pääty kuolemaan: Etsi Jumalaa. Itsemurha ei vie sinua Taivaallisen Isän tykö, jos teet sen harkitusti ja täydellä ymmärryksellä.
Muistan sinua rukouksin. Kyllä asioille löytyy ratkaisu ja voi löytää vielä elämällesi tarkoituksen. Mene johonkin kristilliseen seurakuntaan ja pyydä esirukousta ja apua. Voit myös rukoilla ihan itse apua Jumalalata.

Kerro mysö jotkain mikä ja miten on asiat sotkussa. Voimme yhdessä jakaa murheita.

Tiedät itsekkin että olet astumassa väärään suuntaan: pelko varoittaa?

Älä tee mitään pahaa itsellesi. Tämä kaikukoot korvissasi.

Mitä sitä turhaan elämään jos ei maita.
Se ei siitä paremmaks muutu, samoja epäonnistumisia ja masenusta
vuodesta toiseen kunnes kuolema armahtaa.

Usko pois, sinunkin elämällä on tarkoitus. Itse muutama vuosi sitten yritin lääkkeillä lopettaa elämäni, mutta nopea ensiapu pelasti. Sen jälkeen en ole aikonut samaa tehdä, sillä se tunne, kun vaipumassa kuoleman syliin oli niin karmea, peruuttamattoman tuntuinen, epätodellinen.
Hae apua niin kauan kuin saat sellaista apua, joka oikeasti auttaa. Itsellä kesti kauan ennen kuin sellaista sain, mutta nyt menee parempaan suuntaan.
Äläkä luovuta, äläkä jää yksin kotiin vaan mene vaikka minne tahansa paikkaan, jossa on ihmisiä

Et sinä varmaankaan halua kuolla, vaan päästä masennuksestasi eroon. On sinullakin varmasti joku, joka jäisi sinua kaipaamaan. Isä, äiti, sisarukset ? Mieti minkälaiseen tilanteeseen ajaisit nämä henkilöt. He olisivat järkyttyneitä ja syyttäisivät ehkä itseään kuolemastasi. Siltä kannalta ajateltuna itsemurha on varsin itsekäs teko. Ymmärrän kyllä tosin että sinulla on äärimmäisen paha olla kun mietin itsesi tappamista. En kuitenkaan usko että se olisi mikään ratkaisu ongelmaan. Ja ehkä jollain tasolla tiedät sen itskekin, koska kirjoitit tänne ja halusit katsoa mitä muut ihmiset ovat mieltä teostasi. Homma apua hyvä ihminen! Ja äkkiä! Älä jää yksin murehtimaan asioita.

"En kuitenkaan usko että se olisi mikään ratkaisu ongelmaan. "

Itsemurha nimenomaan ratkaisee ongelman täysin kaikessa mahdollisessa muodossa. Sitä ei ihmiset tuppaa tajuamaan. Koko ja kaikki ongelmat ratkeaa silmänräpäyksessä.

Etkä nyt ala mitään itseäsi tappamaan. Kyllä se kuolema tulee aivan varmasti muutenkin ennenmin tai myöhemmin, kyllä sitä ehtii ja saa olla kuolleena ihan tarpeeksi.
Nyt alat elämään tässä ja nyt, etkä vatvo tuota itsemurhaan. Niihin ajatuksiin jää koukkuun.
Koukuta itsesi elämälle. Tämä on kuitenkin sun ainut (kait) elämä olisi se sitten minkälainen hyvänsä, tee siitä parempi.

Mitä helvettiä sä vielä töitä teet kuukauden jos aiot tapaa ittes. :) Otat hatkat ovet paukkuen, hyvä tilaisuus haistattaa pomolle ja työkavereille kaikki paska mitä ikinä on mielessä. :)
Tapaa ihmisiä, toisiakin luusereita löytyy!!!!
Lisäksi suosittelisin lopettamaan ne tabut..jos ne saa moisia mietteitä aikaan.

jk. turha sanoa että varaa aika jostain

ihan oma vikas et elämäs ollu paska aina, elämään pystyy vaikuttaa ihan ite, kunhan ryhdistäytyy ja nousee niist pohjamudista.. muttei se muutu suuntaan eikä toiseen jos itkee jossaki suomi24 "itsemurhasta"..

että antaa mennä vaan, jos et parempaan pysty..

MIten niin täysin epäonnistunut?

Sinullahan on työpaikka. Koulutus?

Varmaan sukulaisia?

Asunto?

Harrastuksia?

Taidat hieman juksata tai lliioitella...

Et ole edes kroonisesti sairas ja köyhä.

Kannattaisi kokeilla psykoterapiaa ja jotain harrastusta.

Onneksi sinulla on sentään työsi. Mulla on vähän samankaltaiset fiilikset elämästäni tähän asti - kaikki mulle vähänkään tärkeä on mennyt mönkään. Työ oli ainoa henkireikä josta oikeasti nautin, mutta nyt tuli kenkää täysin yllättäen.

Kaikki alkoi oikeastaan menemään perseelleen mutsin tehtyä itsemurhan. Yritin kaikkeni auttaakseni häntä masennuksen keskellä, mutta se ei riittänyt. Omatkin voimat siinä meni tyystin, mutta jotenkin siitä selvittiin tyttöystävän kanssa.

Noh, eiköhän sitten tullut ero about vuosi sitten. 2-3kk siitä sain kuulla, että faija kuolee kohta syöpään. Lopullisesti hänen taipaleensa loppui sitten 4kk sitten. Vuosi on siis ollut aivan älyttömän rankka.

Keskityin suhteeseeni aivan liikaa ja muutettiin aika vasta uudelle paikkakunnalle. Olen aika totaalisen yksin juuri nyt ja siksipä ymmärränkin ikävä kyllä aloittajan fiilikset.

En ole mielestäni mitenkään huono ihminen, mutta miten hemmetti tässä jaksaa? Jos joku haluaa kirjoitella, niin pistäkää ihmeessä mailia osoitteeseen [email protected]

Kannattaahan se jättää omaiset suremaan toki. Kirjoita vaikka edelliselle, istu kahville. täti auttaa.25

älä viitsi,
olisit tehnyt sen jo ajat sitten jos tosissaan olisit ikinä ollutkaan :3

Hei, kuunteleppa vähän. Minäkin olen kärsinyt masennuksesta ja suunnitellut tappavani itseni. Olen syönyt masennuslääkkeitäkin. Sitten pohdin, että aloitan uuden elämän ja rupean elämään muiden kiusaksi. Jokainen päivä on kuin lahja loppuelämäksi. Nouse ylös tuntematon ystäväni, eletään vaikka vaan ihan piruuttaan..Irwin aikoinaan lauloi totuuden sanoja. :).