apua...mie oon ruvennu oksentelee taasen ja se ei todellakaan ois miulle hyväx...mie oon sairastanu vuos takaperin niin anoreksiaa ja sitten bulimiaa, mut se muuttu sitte masennuksex ja yritin tappaa itteni mut jouduin vaan suljetulle...voi, ei mie en todellakaan haluis ruveta taas oksentelee...
auttakaa mitä pitäis tehä...
auttakaa mitä pitäis tehä...
Vastaukset 3
Vanhimmat
on ihan tasan sama tilanne ja huonoks sen tekee sen että rakastan oksentamista,etenkin silloin ku masentaa, mutta tiiän kuitenkin että se on aivan helvetin huono tapa, josta pitäs päästä eroon..En osaa autaa, apua kaipaisin itsekkin..
yritin myös itsemurhaa keväällä ja jouduin suljetulle. perheessäni on ongelmia mutta luulen että kaikki tämä paska johtuu syömishäiriöstäni. bulimiani on joka päiväistä ja en jaksa tätä enää. kaikki päivät ovat samanlaista paskaa. en jaksa enää oikein käydäkkään missään ja pientenkin asioiden tekeminen on yhtä tuskaa. koulukin jäi kesken ja "onneksi" saan käydä sen loppuun ensi talvena - pelkkä ajatuskin ahdistaa! hirveänä asioita on jäänyt kesken ja ne vaan pahenevat ja tuntuvat ahdistavammalta kun en voi hoitaa niitä alta pois! vanhemmat huutavat ja haukkuvat laiskaksi, mitäänsaamattomaksi jne. jopa kirjaston kirjatkin ovat palauttamatta pitkältä ajalta. alan muuttua huonekasviksi pikkuhiljaa. luulin että osastolla olo olisi auttanut minut takaisin jaloilleni, vaikka aluksi olinkin hyvin ahdistunut siellä. oksensin koko senkin ajan kun olin osastolla - paitsi pari ensimmäistä päivää jolloin en syönyt mitään. bulimia on ollut minulla nyt vuoden verran ja pahentunut koko ajan, nykyään oksennan kaiken mitä syön. ihmisiä ahdistaa nähdä ja olen lopen kyllästynyt esittämään tekopirteää ja iloista ihmistä - sitä joka olen ennen ollut. ei tätä jaksa enää. tännekin kirjoittaminen oli hyvin vaikeaa, tai ei oikeastaan vaikeaa vaan en vaan olisi millään jaksanut. ois kyllä loistavaa saada neuvoja tähän tilanteeseen ja varsinkin niiltä jotka ovat tällaisesta selvinneet!
Sinun tilanteesi kuulostaa todella pahalta!Siis sellaiselta, että sille täytyy todellakin tehdä jotain, siinä olet aivan oikeassa.
Oletko puhunut näistä uusista oksenteluhaluista kenellekään? Käytkö kenties jonkilaisessa terapiassa, mielenterveystoimistolla tai esim. lääkärillä masennuksesi johdosta? Ensimmäinen ja tärkein asia on nyt ehdottomasti se että sinun täytyy jakaa tämä asia muiden ihmisten kanssa, vaikka se vaikealta tuntuukin. Lääkäri voi määrätä sinulle masennuslääkettä, joka auttaa sinua voimaan paremmin.
Hyvä merkki on se, että tiedät itsekin tarvitsevasi apua. Parantumisen ensimmäinen vaihe on juuri se että myöntää itselleen olevansa sairas ja tarvitsevansa apua. Tiedän, että tämän vaiheen läpikäyminen on yleensä hyvin vaikeaa, joten saat olla ylpeä itsestäsi.
Oletko puhunut masennuksestasi ja oksentelustasi muille ihmisille, perheellesi, ystäville?Vaikka tällaisesta asiasta puhuminen on todella vaikeaa, se kuitenkin helpottaa sinua kun sinulla ei enää ole salailtavaa taakkaa harteillasi.
Neuvoni sinulle on että kun sinulle tulee tämä halu oksentaa, yritä miettiä mitä todella haluat tehdä?Siinä tilanteessa voisit yrittää saada jotin muuta ajateltavaa. Lue vaikka lempikirjaasi! Tiedän, että niillä, jotka eivät ole sairastaneet bulimiaa, ei ole hajuakaan miten vaikeaa on olla oksentamatta, sillä se on keino yrittää helpottaa pahaa oloaan. Mutta oksentelu ei ole keino siihen, tiedät sen varmaan itsekin. Sinähän olet siis ollut oksentelematta jonkin aikaa? Ehkä sinun kannattaisi miettiä miten sinulla jäi oksentelu silloin pois, ehkä sama keino auttaisi nytkin?
Joka tapauksessa sinun on otettava se ratkaiseva askel että kerrot asiasta lääkärille. Pikku hiljaa, olosi alkaa helpottumaan, ja vähitellen saat myös elämänilosi takaisin.
Iso halaus sinulle ahistunut!Tsemppiä koitokseen!Kyllä se aurinko paistaa vielä sinne risukasaankin, vaikka se antaisikin odottaa itseään jonkin aikaa=)!