Hei!
Te joilla on esikoinen noin 1,5-2v ja vauva tulossa/on vauva, miten te ootte selvinneet arjesta? Onko ollu rankkaa, ootteko joutunu paljon muuttamaan arkisia asioita yms?
Meille on kohta syntymässä vauva ja yhtäkkiä on mielessä alkanu pyöriä huoli siitä että miten sitä sitten pärjää?! Esikoinen on suht vaativa ja aika paljon äidin perään. Miten ihmeessä saan hoidettua molemmat samaan aikaan, syötettyä vauvaa ja laitettua samalla esikoiselle ruokaa ja vaikka aamupuuron kun muutenkin on välillä sellasta taistelua... :/
Ehkä huolehdin turhaankin mutta tulipahan nyt kysyttyä miten teillä menee :)
Te joilla on esikoinen noin 1,5-2v ja vauva tulossa/on vauva, miten te ootte selvinneet arjesta? Onko ollu rankkaa, ootteko joutunu paljon muuttamaan arkisia asioita yms?
Meille on kohta syntymässä vauva ja yhtäkkiä on mielessä alkanu pyöriä huoli siitä että miten sitä sitten pärjää?! Esikoinen on suht vaativa ja aika paljon äidin perään. Miten ihmeessä saan hoidettua molemmat samaan aikaan, syötettyä vauvaa ja laitettua samalla esikoiselle ruokaa ja vaikka aamupuuron kun muutenkin on välillä sellasta taistelua... :/
Ehkä huolehdin turhaankin mutta tulipahan nyt kysyttyä miten teillä menee :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olisi kannattanut miettiä ennenkuin haaransa levittää
Meillä esikoinen täytti 2v pian vauvan syntymän jälkeen. Ihan hyvin on pärjätty, enemmän vaatii järjestelyjä juuri noiden ruokailujen ym. vuoksi, varsinkin silloin kun on yksin lasten kanssa. Kuitenkaan normaali arki ei hirveästi ole muuttunut siitä, kun oli yksi lapsi. Ensimmäiset pari viikkoa esikoinen oli melkoisen mustasukkainen ja huomion kipeä, mutta sen jälkeen tilanne helpotti huomattavasti. Rankkaa toki on, mutta onneksi helpottaa kunhan aikaa vähän kuluu ja on todellakin sen arvoista!
Meille on syksyllä syntymässä toinen lapsi, esikoinen on silloin 2,5-vuotias. Mies tekee kausittain todella pitkää päivää töissä, joten itsekin mietin, miten kaikki rutiinit saa sujumaan yksinään kahden muksun kanssa. Varmasti siis alkuvaiheen jälkeen saan hommat sujumaan yksinkin, mutta olisi kiva kuulla ihan käytännön vinkkejä, kuinka arkea saa kahden pienen kanssa helpotettua.
meillä esikoinne oli 1,5 v kun toinen syntyi, nyt 8 kuukautta takana, täytyy snoa että elämäni rankin syksy ja talvi oli. himpun rupeaa helpottamaan , oli mustasukkaisuutta löi vauvaa aina kun ehti, heittäytyin itsekin vauvaksi ja tekee sitä vieläkin, pitää syöttää vaikka oppi itse. silloin oli helppoa tietty syönti kun vauva oli pelkällä tissillä mutta nyt kun molemmet pöydässä niin kyllä vaatii pitkää pinnaa ja aikaa että molemmat saa ruokaa. ja tietty talvella oli työlästä pukea kaksi vauvaa ja toisella uhmaikä. kesä on nyt helpompaa. ja seitten vauva valvonu oikeastaan koko elämän kaikki yöt, joten ei ole päässy helpolla, sityrittänyt saada ne samaa aikaan päivä unille jotta itsekin saisi huilia, ei aina onnistu. mutta on tämä sen arvoista, kun näistä tulee ihanat kaverit. tsemppiä sulle.
No ei se helppoa tule olemaan. Meidän lapsilla ikäeroa 1v6kk ja nyt ovat 3v1kk ja 1v7kk ikäiset ja edelleen on aika rankkaa. Parisuhde kärsiny eniten 3 vuoden valvomisen jälkeen. Esikoinen heräili öisin useasti vielä silloin kuin kuopus syntyi ja siirryimme pian siihen että minä nukuin vauvan kanssa, koska imetin öisin ja mies nukkui lastenhuoneessa esikoisen kanssa. Tätä jatkui 6kk kunnes esikoisen yöheräilyt loppui hänen täytettyään 2v ja kuopus lopetti yösyötöt samalla ja siirrettiin lapset samaan huoneeseen aika nopeasti. Esikoisen kuivaksi opettelu, tutista luopuminen yms. siirtyi aika pitkälle koska ei mulla ollut aikaa ja voimia kaiken muun homman ohella. Lopulta oppi kuivaksi 2v6kk iässä ja muistan kuinka vaikeeta oli opettaa kuivaksi esikoista kun samaan aikaan kuopus jo konttasi ja konttasi aina niihin pissalammikoihin :-). Kotitöiden määrä nelinkertaistui ja päivät on tosi hektisiä. Meillä oli kuopus onneksi ekat 6kk tosi helppo vauva ja lapset nukku pitkät päikkäritkin yhessä aina mutta sen jälkeen onkin ollut tosi rankkaa kun on ollut kaksi taaperoa / uhmaikäistä samaa aikaa. Imetys sujui ihan hyvin kun kuopus söi aina vaan sen 10 min ja laitoin siksi ajaksi esikoiselle jonkun videon pyörimään tms. Lapsilla oli onneksi sama rytmi jo laitokselta. Nyt noi tappelevat tosi paljon ja tuntuu että päivät menee ihan kaaoksessa, sumussa ja siivoamisessa! Nyt saan nukkua yöt jo hyvin, mutta tuntuu että päivissä on ihan sikana töitä eli sen vauvan kanssa on vielä helppoa jos vauva ei ole koliikkivauva. Kyllä tästä hengissä selviää, mutta kokemani jälkeen en suosittele kenellekään enkä aio enää uudestaan tähän ryhtyä. Valitan, että oli aika negatiivinen kuvaus, mutta tämä on rehellinen mielipiteeni. Onhan noista seuraa toisilleen, mutta meillä ainakin kun on tyttö ja poika, niin tappelua on yhtä paljon yms. Ehkä tää joskus helpottaa...sitä odotellessa :-)
lisäystä vielä edelliseen, että tottakai molempia lapsia rakastan aivan sikana ja yhtä paljon ja en missään nimessä kadu toista lasta (halusinhan kaksi lasta), mutta jos nyt saisi valita, niin valitsisin pidemmän ikäeron eli vähintään sen 3 vuotta. Tuntuu, että molemmat on joutunu tavallaan kärsimään ku lapset ei saa sitä yksilöllistä huomiota/hoivaa vauva-aikana, äidin väsymys jne, enkä mä ainakaan olis pystyny viemään tuota 1v6kk ikäistä esikoista tarhaan, jotta itse olis jaksanu paremmin, kun itsepähän olin soppani keittänyt :-). Kohta lähden töihin ja se tuntuu NIIN LOMALTA verrattuna tähän koti-äitinä olemiseen!
Meillä esikoinen oli 3v, toinen 1v 3kk ja vauva syntyi. Työtä oli paljon, mutta helpotti, kun piti rutiineja yllä. Ruoka, pyykit, ulkoilu,siivous ym. noudattivat selkeää kaavaa päivästä toiseen. Pyrin tekemään kaikki kotihommat lasten ollessa hereillä! Noin puolen vuoden kuluessa kaikki olivat samassa rytmissä esim. päiväunien suhteen ja silloin keitin kunnon kahvit, luin päivän lehden ja eikun sohvalle pötkölleen! Päivällisen jälkeen koitti oma aika; lasten isä (oli työssä 8-17) touhusi heidän kanssaan parisen tuntia ja minä sain hengähtää. Iltarutiinit hoidimme yhdessä. Tsemppiä!
Meillä pojilla 1,5v ikäeroa. Nyt kuopus 14kk. Paljon, paljon helpompaa on ollu kun etukäteen pelkäsin. Että ei se välttämättä rankkaa ole.