En oikein tiedä miksi kirjoitan tämän, mutta olen varmaan painiskellut näiden tunteiden kanssa niin kauan etten enää jaksa.
Olen siis parikymppinen nainen, opiskelen ja asun yksin. Olen aina ollut iloinen ja minulla on ollut paljon kavereita ja ystäviä. Viime vuosina on tapahtunut paljon kaikenlaista, mm. useita läheisiäni on kuollut ja jouduin muuttamaan pois vanhempieni luota. Ja viimeisen kahden vuoden aikana olen aina välillä tuntenut oloni ahdistuneeksi ja turhautuneeksi sekä surulliseksi. Tuntuu kuin olisin jumahtanut paikalleni. Välillä menee useita päiviä, jopa viikkoja että tunnen oloni iloiseksi ja onnelliseksi ja elän ns. normaalisti. Sitten välillä taas yhtäkkiä oloni muuttuu kuin katkaisijaa kääntäisi. Syyt ovat yleensä mitättömiä ja välillä ei syytä ole ollenkaan, en ymmärrä mikä minua vaivaa.
Ystäväpiirissäni on henkilöitä, joilla on todettu masennus, mutta en mielestäni muistuta heitäkään. Välillä tuntuu kuin kaikki ilo olisi kadonnut elämästä ja haluaisin vain nukkua, mutta aina sekään ei onnistu sillä kärsin ajoittain unettomuudesta (kuten nyt). Oloni on niin turhautunut ja en jaksa välittää mistään, koulussa ja töissä tunnen olevani välillä robotti-en ajattele tai tunne mitään, teen vain.
Olen tehnyt Beckin masennustestin muutamaan kertaan mielialojen heitellessä ja aina on tulos ollut yli 40. Haluaisin että joku kuuntelee minua, mutta en uskalla hakea apua. Suvussani on mielisairautta ja serkkuni tappoi itsensä vuosia, itse olen "leikitellyt" ajatuksella, mutta en usko että rohkeuteni riittäisi sen suorittamiseen. Haluaisin vain olla onnellinen.
Masennus(ko)?
1
<50
Vastaukset
- fiiuliinu
Voi sua,hae ihmeessä apua.Miksi ihmiset eivät uskalla hakea apua?Pelkäätkö leimautumista?Onko sinun vaikea myöntää ettet jaksa ja että olet heikko?
Nämä tuntemukset ovat ihmiselle sallittuja ja nykyään ymmärretään ihan toisella tavalla masennusta ym sairauksia.Tarvitset apua.JOs et heti uskalla soittaa lääkäriinn niin puhu edes ystävälle.
Elämä on niin kaunis asia ja vaikeuksista pääsee yli.Olet ehkä juuttunut suruun?
Suru pitää surra pois,joskus se voi kestää kauan ja joskus siihen tarvitsee ulkopuolista apua.Surua ei pidä turruttaa lääkkeillä ellei se ole kääntynyt jo masenuksen puolelle joka on sairaus.Siis parannettavissa oleva sairaus.
Sekin on aivan normaalia että kun tapahtuu paljon asioita ja perusturvallisuus järkkyy niin mieli reagoi.Kukin omalla tavallaan.Olet ehkä herkkä ja se on hieno ominaisuus ihmisessä.Käännä se vahvuudeksi.
Kuolema ei ole ratkaisu.Ajattele mitä kaikkea hienoa voi vielä elämässäsi tapahtua jos annat siihen tilaisuuden,mutta nyt koeta jaksaa pinnistää vähän ja soita vaikka johonkin auttavaan puhelinnumeroon.Tai kirjoittele tänne tuntemuksiasi.
Hienoa että pystyt edes ajoittain tuntemaan iloa...se on jo paljon.
Tunteet on hyvä purkaaa,älä jää yksin!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1342005Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.291052- 69878
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?261766Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65752- 14735
- 83688
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132686Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.213673- 26671