Sielunkumppanuus..?

Kyllä me nähdään vielä joskus, ainakin toivon niin..

Älä suotta itke vaan haaveile sen sijaan, nauti niistä ajatuksista ja tunteista...

Miksi et näe enää koskaan ?
Nykyaikana on sähköpostit...yms.

Ehkä joku kaipaa sinua samalla tavalla?

Täällä kans yks.. Tapasin outojen tapahtumien kautta miehen jonka seurassa oli helppo olla ja tuntui kuin olisin aina tuntenut hänet. Nyt olemme viestejä silloin tällöin laittaneet ja todella toivon ettei hän katoa mihinkään.
Vielä parikuukautta sitten sanoin että olen onnellisempi yksin että enään en ihastu enkä rakastu mutta toisin kävi. Huomaan seuraavani puhelintani ja odottavani jos sieltä jotain kuuluisi. Täytyy myöntää että pettymys on suuri jos häntä en enään tapaa, halu tutustua paremmin on suuri.

Mikset näe häntä enää?
Yritän tässä auttaa vaikka nyt en olekaan se henkilö jota haet.

Minulla oli myös tuollainen tilanne ja jouduin vaihtamaan monestakin syystä. Itseasiassa roikuin jonkun aikaa niissä fiiliksissä joita eräs nainen aiheutti tuolla vanhalla paikkakunnalla. Lopulta oli muutettava pois koska tavallaan oli vaikea käsitellä niitä kun tiesi että hän oli todennäköisesti varattu.

Asia voi jäädä kaivelemaan, sen tiedän. Välillä on olllut aika sekavat fiilikset. En itke joten tuota ongelmaa ei ole, mutta kyllähän se vähän mietityttää kun itse tunsin syvästi tuota naista kohtaan vaikka en oikeastaan tuntenut häntä sen paremmin mitä nyt vähän juteltiin ja vaihdettiin katseita, tevehdyksiä jne.

Siinä ei auta muu kuin keskittyä siihen muuhun "uuteen" elämään. Ajatukset palaa joskus sinne toisaalle, mutta ajattelen aina että tuskin hän oli niin kiinnostunut, mahdollisesti myös pitemmän päällekin varattu ja varmaankaan ei jäänyt kaipaamaan samalla tavoin.
Se helpottaa olotilaa. Elämässä joutuu kuitenkin kokemaan noitakin. Enemmän olisi harmittanut jos hänellä olisi ollut tunteita ja olisi jäänyt kaipaamaan.

En usko että on olemassa sielunkumppaneita ja sukulaissieluja kirjaimellisesti, mutta esimerkkinä tässä naisessa oli jotakin samaa kuin minussa. Toisaalta oltiin erilaisia, mutta huomasin hänen käytöksestään ja tietyistä jutuista että jotenkin pään sisällä ja muutenkin kävimme ehkä samalla tavoin asioita läpi joka näkyi sitten ulospäin.
Ehkä erosimme ulkoisissa puitteissa yms. sitten liikaa.

Jos haluat kirjoittaa aiheesta vähän niin yritetään avata sinun tunnesolmua. Tosi ikävä että kävi noin ettet näe häntä enää. Oliko teillä pitkäkin episodi jolloin tuota jatkui ja onko sinulla siis mitään mahdollisuutta enää olla yhteydessä häneen?

Uskon tuohon täysin, koska itse kokenut vastaavaa. Vaikka en ole edes jutellut, niin tuntui´, kuin se nainen olisi jotenkin omanlainen. Veti puoleensa, kuin magneetti konsaanaan;)

Kiitoksia vastauksista/neuvoista. Episodi kesti n. kahden vuoden ajan.. ainakin arvioisin omasta näkökulmastani. Emme enää tapaa, koska opiskeluni eivät enää jatku samassa paikassa.
Pakko vain kestää näitä tunteita ja olen yrittäny ajatella juuri noin "hän ei kaipaa minua, ei ollut yhtä kiinnostunut" .. todellisuudessa en tiedä mitä hän tunsi minua kohtaan, mutta voin sanoa olevani 100% varma että jotakin "säteili" välillämme. Hänessä on kyllä joitakin hyvin samankaltaista kuin minussa..

Voi olla, että olen niin rakkaudennäökäinen, että tämä mies "ruokkii" ajatuksissani minua. En pääse millään eroon näistä tunteista! Rasittavaa! Eikä siis ole mahdollisuutta olla yhteyksissä enää, en koe sitä järkevänä .. :/
Varmaan se aika on ainut apu tähän..

Idässä.