Eenokilla on sinänsä hyvä aloitus ns. pyhitysopista (7.6.2012 09:18). Aloituksen johdosta olen tässä aamupäivällä vähän pohdiskellut asiaa.
Tämä aloituksen pohjalta nouseva kirjoitukseni on vielä kesken, ja aiheen moninaisuuden vuoksi sekä lukemista helpottamaan jaan kirjoituksen viiteen erilliseen osaan, tarkastellen asiaan liittyviä eri näkökulmia: pyhityksen lähtökohtaa, seurauksia - ja että pyhityselämästä kieltäytyminen johtaa pelastuksen menettämiseen.
Näin jokainen voi kommentoida sitä kokonaisuuden aihealuetta mikä erityisesti kiinnostaa tai jos olet esitetystä eri mieltä... En edes pyri opillisesti täydelliseen ja hiottuun analyysiin aiheesta, mutta käytännön kannalta ja hälventämään asiaan liittyviä väärinkäsityksiä.
Alkuksi Jumalan sanaa eli Hänen omaa ilmoitustaan asiasta.
1. RAAMATTU TODISTAA ETTÄ NS. PYHITYSOPPI ON JUMALASTA
Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Room.12:1,2.
Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.
2.Kor.7:1.
Sitten vielä, veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte. Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet.
Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta, että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa, ei himon kiihkossa niinkuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne; ettei kukaan sorra veljeänsä eikä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa, sillä Herra on kaiken tämän kostaja, niinkuin myös ennen olemme teille sanoneet ja todistaneet. Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen.
Sentähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin.
1.Tess.4:1-8.
Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; karttakaa kaikenlaista pahaa. Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä.
1.Tess.5:19,24.
Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.
Hebr.12:14-16.
Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte, vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi.
1.Piet.1:14,15.
Jos pyhitysoppi ei ole Jumalasta eivät myöskään nämä raamatunkohdat ole Jumalasta.
Pyhitys on Jumalasta.
43
119
Vastaukset
Sinulla on myös hyviä kirjoituksia, teapot.
Ryhdynkin tässä sinun "opetuslapseksesi"...
Suhteet-palstojen eri osioissa kuten avioero, avioliitto, avoliitto, avoin suhde jne. saa jatkuvasti lukea miten ihmiset eroavat herkästi.
Olen itse kokenut että rakkaus tulee liittoon vasta pitkän ajan päästä, kun jo tuntee toisen kunnolla, ja voi luottaa.
Itse olen ollut suhteessa 7 vuotta, ja vaikka vihkikaavassa lukee että"minkä Jumala on yhdistänyt sitä älköön ihminen erottako", niin kovasti toiset ovat kaiken aikaa olleet työntämässä kapuloita rattaisiin.
Palstoja lukiessa olen huomannut että tosi monesti ihmiset ehdottavat eroa, vaikka olisi kyse aivan pikkuasioista, jotka voisi hyvin sopia puhumalla. Kuten siivous, tai se kuinka usein sitä vällyjen alla puuhataan.
Eräs syy miksi haluaisin tulla uskoon, on että kunnioitan kristittyjen tapaa suhtautua avioliittoon. Yhdessä ollaan"myötä-ja vastamäessä", vaikka maailman henki on että vain myötämäessä.:)
Yst.terv. auroraboreallisps. uskoontulosta. Kun kirjoitin haluavan tulla uskoon minua moitittiin "heikoksi".
Mulla kyllä vaati kaikkien voimien keräämistä että uskalsin kirjoittaa sen, koska tiesin että siitä tulee pelkkää haukkumista. Eikä kukaan uskova ollut valmis siinä mua siunaamaan uskontielle.
Vahva täytyy olla että sanoo haluavan tulla uskoon.
Tarvitsisin jonkun. Joka siunaisi minut uskontielle, ja voisin alkaa alusta. Toisenlaisena, sellaisena joka lukee Raamattua.
Miksi ette uskovat tartu tähän, silti puhutte evankelioimisesta. Olenko kenties liian "huono"joukkoonne?- teapot
En minä halua opetuslapsia, Aurora. Hyvä että laitoit sen lainausmerkkeihin. Haluan vain olla osoittamassa Kristusta osaltani... Opetuslapsenani joutuisit pettymään, koska ihmisenä en ole sen parempi kuin kukaan muukaan, vajavaisiahan me ollaan itsessämme. Jeesukseen ei tarvitse pettyä. Hänen opetuslapsena on hyvä olla.
Uskovien viestit sinua kohtaan on olleet ehkä taitamattomia, rakkaudettomiakin, varmasti myös minun viestini sinulle... Ehkä kuitenkin on myös niin, että olet hyvääkin tarkoittavista viesteistä loukkaantunut, koska et ole kestänyt arvostelua.
Jeesuksen opetuslapsena joutuu kestämään arvosteluakin, ja jos se kirpaisee, voi ainakin havaita itsessään kuinka helppoa on menettää maltti ja loukkaantua. Silloin saa mennä Jeesuksen eteen ja rukoilla:
- Jumala, auta minua ymmärtämään ja ottamaan vastaan jos arvostelussa on tottakin, sellaista mikä minun olisi hyvä havaita.
Monet kerran olen saanut rukoilla tällä tavalla ja kokenut kuinka Herran läsnäolo tulee niihin hetkiin kun nöyrtyy Hänen edessä.
Jeesuksessa oleva syntien anteeksiantamus kuuluu myös sinulle, mutta aivan varmasti sielunvihollinen haluaa ottaa sinulta sen ymmärryksen pois, niin että yhtenä hetkenä Pyhän Hengen vaikutuksesta ymmärrät etsiä Jumalan armoa, mutta toisena hetkenä ajattelet että se on turhaa ja että Jumalaa ei ole.
En tiedä mistä se johtuu. Kysy itse Jumalalta mitä Hän haluaa sinulle viestittää ja mitä kautta sinua parantaa... Jokaisella on omat haavansa ja täysin tervettä ihmistä ei olekaan... Itse olen tarvinnut ja edelleen tarvitsen Hänen parantavaa työtään.
Armo kuuluu juuri niille jotka myöntävät olevansa heikkoja, koska Jumalaan verrattuna jokainen on heikko eikä pärjää omilla avuillaan, mutta jotkut vain luulevat olevansa niin vahvoja että eivät Jeesusta tarvitse.
Vältän kirjoittamista kanssasi ellen koe että Jumala niin johtaa, muuten pyrin sitä välttämään. Toivon että muut osaa kanssasi viestitellä paremmin ja rakentavammin. Jumalalle olet joka tapauksessa äärettömän rakas ja Hän haluaa sinua johtaa.
Joskus kirjoitin sulle ja kopsaan lopuksi:
Voit myös nöyrtyä Jumalan eteen ja ymmärtää, että mitä tahansa elämässäsi onkaan tehty tai mitä olet itse tehnyt asioita joita on vaikea kohdata, kuitenkin vain sinä olet nyt vastuussa elämästäsi ja sen valinnoista.
Myös se on fakta että esim. haureus ja valheellisuus sairastuttavat ihmistä. Tätä ei tarvitse kohdistaa keneenkään erityisesti vaan yleisesti Jumalan kutsuna ihmiselle, mutta jos tässä on jotakin minkä katsot soveltuvan itseesi, toivon sinun miettivän kuinka sen otat vastaan ja mitä sen kanssa teet:
Sanotko Jumalalle [niin kuin jokainen Hänen puoleen kääntyvä joutuu sanomaan, mitkä ne sanat sitten ovakin] että tässä minä olen, Jumala, jos sinä olet olemassa haluan jättää kaiken pelinpidon ja valehtelun, en halua tahallani tehdä asioita jotka sairastuttavat ja kasvattavan kieroon.
Minä haluan rehellisesti pyytää että anna syntini anteeksi Jeesuksen tähden ja auta minua tuntemaan sinut, auta elämään juuri sellaista elämää kuin sinä tahdot minun elävän - !
Tai jatkatko niin kuin itseäsi huvittaa, väittäen että uskominen on sinulle mahdotonta, vaikka hyvin tiedät että se olisi ollut mahdollista mutta olet sen torjunut, koska olet halunnut elää omalla tavallasi ja uskoa omalla tavallasi ja tehnyt kompromisseja Jumalan odotusten suhteen.
Toivon että pohtisit tätä sanomaa rauhassa ja rehellisesti itsesi kanssa, pysähtyen miettimään elämää ja sen tarkoitusta ja antaisit Jumalan auttaa sinut irti jos ehkä on vihollisen siteitä ja vaikutuksia, joihin olet joutunut, jotka tuovat vain sairautta ja sekasotkua ja pilaavat elämän.
Nämä ovat kysymyksiä jotka jokainen uskoontuleva on joutunut kohtaamaan, niin minä kuin kaikki muutkin. Ihmisestä itsestään riippuu mikä on lopputulos. teapot kirjoitti:
En minä halua opetuslapsia, Aurora. Hyvä että laitoit sen lainausmerkkeihin. Haluan vain olla osoittamassa Kristusta osaltani... Opetuslapsenani joutuisit pettymään, koska ihmisenä en ole sen parempi kuin kukaan muukaan, vajavaisiahan me ollaan itsessämme. Jeesukseen ei tarvitse pettyä. Hänen opetuslapsena on hyvä olla.
Uskovien viestit sinua kohtaan on olleet ehkä taitamattomia, rakkaudettomiakin, varmasti myös minun viestini sinulle... Ehkä kuitenkin on myös niin, että olet hyvääkin tarkoittavista viesteistä loukkaantunut, koska et ole kestänyt arvostelua.
Jeesuksen opetuslapsena joutuu kestämään arvosteluakin, ja jos se kirpaisee, voi ainakin havaita itsessään kuinka helppoa on menettää maltti ja loukkaantua. Silloin saa mennä Jeesuksen eteen ja rukoilla:
- Jumala, auta minua ymmärtämään ja ottamaan vastaan jos arvostelussa on tottakin, sellaista mikä minun olisi hyvä havaita.
Monet kerran olen saanut rukoilla tällä tavalla ja kokenut kuinka Herran läsnäolo tulee niihin hetkiin kun nöyrtyy Hänen edessä.
Jeesuksessa oleva syntien anteeksiantamus kuuluu myös sinulle, mutta aivan varmasti sielunvihollinen haluaa ottaa sinulta sen ymmärryksen pois, niin että yhtenä hetkenä Pyhän Hengen vaikutuksesta ymmärrät etsiä Jumalan armoa, mutta toisena hetkenä ajattelet että se on turhaa ja että Jumalaa ei ole.
En tiedä mistä se johtuu. Kysy itse Jumalalta mitä Hän haluaa sinulle viestittää ja mitä kautta sinua parantaa... Jokaisella on omat haavansa ja täysin tervettä ihmistä ei olekaan... Itse olen tarvinnut ja edelleen tarvitsen Hänen parantavaa työtään.
Armo kuuluu juuri niille jotka myöntävät olevansa heikkoja, koska Jumalaan verrattuna jokainen on heikko eikä pärjää omilla avuillaan, mutta jotkut vain luulevat olevansa niin vahvoja että eivät Jeesusta tarvitse.
Vältän kirjoittamista kanssasi ellen koe että Jumala niin johtaa, muuten pyrin sitä välttämään. Toivon että muut osaa kanssasi viestitellä paremmin ja rakentavammin. Jumalalle olet joka tapauksessa äärettömän rakas ja Hän haluaa sinua johtaa.
Joskus kirjoitin sulle ja kopsaan lopuksi:
Voit myös nöyrtyä Jumalan eteen ja ymmärtää, että mitä tahansa elämässäsi onkaan tehty tai mitä olet itse tehnyt asioita joita on vaikea kohdata, kuitenkin vain sinä olet nyt vastuussa elämästäsi ja sen valinnoista.
Myös se on fakta että esim. haureus ja valheellisuus sairastuttavat ihmistä. Tätä ei tarvitse kohdistaa keneenkään erityisesti vaan yleisesti Jumalan kutsuna ihmiselle, mutta jos tässä on jotakin minkä katsot soveltuvan itseesi, toivon sinun miettivän kuinka sen otat vastaan ja mitä sen kanssa teet:
Sanotko Jumalalle [niin kuin jokainen Hänen puoleen kääntyvä joutuu sanomaan, mitkä ne sanat sitten ovakin] että tässä minä olen, Jumala, jos sinä olet olemassa haluan jättää kaiken pelinpidon ja valehtelun, en halua tahallani tehdä asioita jotka sairastuttavat ja kasvattavan kieroon.
Minä haluan rehellisesti pyytää että anna syntini anteeksi Jeesuksen tähden ja auta minua tuntemaan sinut, auta elämään juuri sellaista elämää kuin sinä tahdot minun elävän - !
Tai jatkatko niin kuin itseäsi huvittaa, väittäen että uskominen on sinulle mahdotonta, vaikka hyvin tiedät että se olisi ollut mahdollista mutta olet sen torjunut, koska olet halunnut elää omalla tavallasi ja uskoa omalla tavallasi ja tehnyt kompromisseja Jumalan odotusten suhteen.
Toivon että pohtisit tätä sanomaa rauhassa ja rehellisesti itsesi kanssa, pysähtyen miettimään elämää ja sen tarkoitusta ja antaisit Jumalan auttaa sinut irti jos ehkä on vihollisen siteitä ja vaikutuksia, joihin olet joutunut, jotka tuovat vain sairautta ja sekasotkua ja pilaavat elämän.
Nämä ovat kysymyksiä jotka jokainen uskoontuleva on joutunut kohtaamaan, niin minä kuin kaikki muutkin. Ihmisestä itsestään riippuu mikä on lopputulos.Teapot. Pinnistelen ja ponnistelen ettet liiaksi ajattelisi viestieni olevan erilaisia kuin muiden sinulle vastaavien. Joka tapauksessa kirjoitat silti että minulle vastaaminen on poikkeus, jostain sinun itse itsellesi luomastasi säännöstäsi.
Niimpä en voi vastata viestiisi sen kummemmin, koska jo etukäteen kirjoitit että keskustelua tästä ei voi syntyä.
Kovasti olet yrittänyt kuitenkin ajatella asiaa minun kannalta ja viestistäsi huokuu lämpöä ja tahdot minulle hyvää.
Hämmentävää... Mutta mietin sanojasi, ja kiitos. Yst.terv.auroraborealis
- teapot
2. a. KÄYTÄNNÖLLISEN PYHITYSELÄMÄN LÄHTÖKOHTA: EI SE, MITÄ MEISTÄ TULEE, VAAN MITÄ JO OLEMME, KRISTUKSEN LAHJASSA, HÄNEN KERTAKAIKKISEN TEKONSA POHJALTA
Kristitty on jo pyhä. Hänet on maailmasta erotettu Kristukselle. Jumalan pyhyyteen asetettuina eli Hänen yhteydessään olemme pyhiä. Pyhä Henki asuu uskovassa todistaen että tämä hänen kohdallaan on totta, ei uskonnollista kuvitelmaa. Jumalassa ei ole mitään epäpyhää, saastaista.
Jos jollakin ei ole Kristuksen henkeä eli Pyhää Henkeä, hän ei ole Kristuksen oma eli Jumalan lapsi, vaan edelleenkin maailmaan kuuluva, epäpyhä, luontaisessa syntitilassa oleva ja uskonnollisuudessaankin vain syntitilaansa toteuttava.
Uudestisyntymä ja vanhurskautus kuuluvat yhteen. Uudestisyntynyt eli uskoontullut on vanhurskautettu. Mitä se tarkoittaa? Jumala vanhurskauttaa eli ASETTAA UUTEEN ASEMAAN suhteessa Hänen lakiinsa. Tämä on uudestisyntymän juridinen puoli.
Uudessa asemassamme olemme jo nyt yhtä puhtaita kuin Kristus, so. syntiin nähden puhtaita, koska Jeesus Kristus ei tehnyt syntiä ja koska Jumala katsoo meitä Jeesuksen veren läpi. Jeesus Kristus on ottanut meidän syntimme ja antanut meille oman puhtautensa. Siksi vanhurskautusta on sanottu "autuaaksi vaihtokaupaksi": Jeesus otti sen, mikä kuuluu meille, ja antoi meille sen, mikä kuuluu Hänelle.
2. b. LÄHTÖKOHDAN SEURAUS eli MITÄ KÄYTÄNNÖN ELÄMÄ, PYHÄN HENGEN JOHDATUKSESSA, TODISTAA, HÄNEN SANANSA MUKAISESTI, JUMALAN TAHDOSTA JA TARKOITUKSISTA?
-Minulla oli tähän muutamia ajatuksia, mutta viestin kirjoittaminen keskeytyi eilen, koska tuli eräs asia selvitettäväksi. Nyt ei ole aikaa täydentää kappaletta, joten jääköön alustus tältä osin otsikon varaan.- - teapot
3. VOIKO PELASTUKSEN MENETTÄÄ? VOI, ELÄMÄLLÄ EPÄPYHÄÄ ELÄMÄÄ
Pyhityselämä - käytännöllinen antautuminen Jumalan tahdon mukaiseen vaellukseen - ei ole pelastuksen ehto siinä mielessä, että pelastus saataisiin tai edes säilytettäisiin hyvän vaelluksen kautta. Ainoastaan Pyhä Henki ylläpitää ja säilyttää pelastuksen uskovassa.
On syytä yhä uudelleen korostaa, että pelastus on armoa Jumalan antamassa lahjavanhurskaudessa eli vanhurskautuksessa. Kristitty ei pelastu pyhityselämää elämällä. Hän pelastuu vain uudestisyntymässä saadun asemansa perusteella, ts. Jeesuksen veressä olevan anteeksiantamuksen kautta.
UUDEN ASEMAN VOI KUITENKIN MENETTÄÄ elämällä epäpyhää, jumalatonta elämää. Käytännöllisestä pyhityselämästä kieltäytyminen on pelastuksen perustan eli Kristuksen kieltämistä.
Kieltämisen ei tarvitse olla sanallista. Kristitty joka vastoin Jumalan pyhää tahtoa ryhtyy elämään synnissä - Hänen sanastaan ja Henkensä ohjauksesta piittaamatta - on kieltänyt Herran. Jumala ei enää katso häntä Jeesuksen veren läpi koska Jeesuksen veri on vain siellä, missä Jeesus on. Tästä seuraa, että Pyhä Henki jättää kristityn: hän on jälleen epäpyhä, jumalaton. Kunnes tekee täyden parannuksen ja palautuu alkuperäiseen asemaansa, jonka Kristus on hänelle lunastanut.
Pyhä Henki ei asu saastaisessa astiassa.
Jumalan sanan mukaan on Hänen pilkkaamistaan, jos luulemme että voimme pelastettuina elää miten tahansa, ja että Jeesuksen veressä oleva anteeksiantamus joka tapauksessa varjelee meidät synnin seurauksilta.
"Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää. Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy." Gal.6:7-9.
Todellinen armo johtaa aina todelliseen pyhitykseen. Jos väitämme toisin, pilkkaamme Jumalaa. Epäpyhä, ts. armoa väheksyvä kristitty ei voi olla armon tilassa. Sisimmältään hän ei enää ole kristitty. Jumalan vanhurskas laki tuomitsee hänet lainrikkojaksi - ja vielä enemmän, koska on väheksynyt Jumalan todellista, elävää armoa eli Kristusta:
"Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: 'Minun on kosto, minä olen maksava'; ja vielä: 'Herra on tuomitseva kansansa.' Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.
Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset, kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla. Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy. Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri.
Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on."
Hebr.10:26-36.
Älkää eksykö. Jumala ei salli itseään pilkata! Muistathan, että raamatunkohta puhuu nimenomaan uskovista ja uskoville? Jos armoon vedoten elämme synnissä, emme enää elä armossa vaan olemme, itse asiassa, menettäneet armon. Sellaiselle kristitylle "armo" on vain teologinen käsite, jolla oikeutetaan laittomuus ja irstas elämänmeno. Näin ei saa olla.
"Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi? Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!"
Room.6:15-18.- rakkaudesta Jumalaan
Ihanaa lukea tea potin kirjettä..hän on varmasti henkilö, joka pitää sapatin IV. käskyn eikä sitä riko?..Ja hänellä ei ole jeesuksen kuvaa seinällään?
- teapot
rakkaudesta Jumalaan kirjoitti:
Ihanaa lukea tea potin kirjettä..hän on varmasti henkilö, joka pitää sapatin IV. käskyn eikä sitä riko?..Ja hänellä ei ole jeesuksen kuvaa seinällään?
Niin varmasti...
Sapattikäskyn täytyy olla tärkeä, koska se on Jumalan laissa, kymmenessä käskyssä. Tätä voitaisiin kiertää ajattelemalla, että "uuden liiton uskovina" meillä on lepo Herrassa. Se onkin lähtökohta, mutta sillä ei voi kumota sapattikäskyä, koska olemme vielä matkalla ja tarvitsemme kuuliaisuutta... Minun täytyy myöntää, etten ole sapattikäskyä noudattanut, en varmaankaan siinä määrin ja sillä tavalla, kuin olisi ollut tarpeellista... Jossain vaiheessa kyllä vietin säännöllistä lepopäivää, ja nimenomaan lauantaisin, koska ymmärsin sen olevan viikon seitsemäs päivä, jonka katolinen kirkko sittemmin on vaihtanut sunnuntaiksi... Vaikka muuten ajattelenkin ettei päivällä sinänsä ole väliä, tärkeintä on että viettää lepopäivää yhden päivän viikossa ja mieluiten säännöllisesti, niin että siitä muodostuu hyvä tapa.
Itse asiassa tämä asia on minua viime aikoina puhutellut ja voi olla että tulen tässä tekemään parannusta. Minkä päivän sitten vietän säännöllisenä lepopäivänä, jos vietän, jää nähtäväksi... Jokainen toimikoon tässä omantuntonsa mukaan...
Lepo on tärkeä ja Jumalan asettama, kysy Jumalalta kuinka sinun tulisi sitä omassa elämässä harjoittaa, Hänen kunniakseen...
En ole kokenut olevani yhtään huonompi uskova silloinkaan kun en ole sapattia viettänyt säännöllisenä lepopäivänä, minulle on ollut tärkeintä joka aamu hiljentyä Herran edessä, siinä levätä ja ammentaa voimaa tulevan päivän vaellukseen, tunnustaa riippuvaisuuteni Hänestä ja uskossa ottaa vastaan ne asiat, mitä Herra näkee tarpeelliseksi tälle päivälle antaa.
Emme ole Jumalan lain alla ja Pyhä Henki kyllä ohjaa Hänen tahdon eli myöskin lain sisällisen hengen ja hyvän tarkoituksen toteuttamiseen. Näin sanon siitäkin huolimatta, että tiedän joidenkin tarttuvan tähän. Jos sapattia ei tarvitse kirjaimellisesti noudattaa, mistä tiedämme mitä käskyä sitten tarvitsee, vai tarvitseeko mitään? Voimmehan esim. rikkoa avioliiton tekemällä aviorikoksen ja selittää, että olemme noudattaneet lain sisällistä henkeä ja tarkoitusta, koska aviorikos tapahtui rakkaudessa?
Niinpä, aina voi vääntää, jos haluaa. Eri asia sitten onko Jumalan edessä rehellinen.
Jos näet että en voi rakastaa Jumalaa koska en ole pitänyt sapattia sillä tavalla kuin olisi mielestäsi kuulunut, ok, sinulla on oikeus näkemykseesi. Adventisteillehan tämä on jopa pelastuskysymys, niin olen ymmärtänyt.
Jeesuksen kuvaa minulla ei myöskään ole seinälläni, koska Jeesuksesta ei ole kuvia. On kylläkin kuva Jeesuksesta kävelemässä viljapallon halki opetuslasten kanssa, ja oikein puhutteleva kuva onkin. Mutta en kuvittele sen esittävän todellista Jeesusta enkä lähesty Jumalaa kuvan kautta. Kuva vain on kertomus eräästä raamatullisesta tilanteesta, ja sitä kautta osaltaan johtaa ajatukset todelliseen Jeesukseen, muistuttaen siitä mitä Hän on tehnyt.
"Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden..." Room.14:5,6. - Te eksytte.
LAIN JA EVANKELIUMIN SEKOITTAMINEN.Monet aikamme saarnaajat lukevat Raamattua lain silmälasien läpi. He eivät kykene erottamaan lakia evankeliumista, vaan julistavat niiden sekotusta, jotka he yrittävät syöttää kuutelioilleen, vaikka lailla ja evankeliumilla on täysin eri tehtävät. Voin sanoa, että nämä saarnaajat julistavat evankeliumia ihmiselle, kunnes tämä tulee uskoon. Sen jälkeen he nostavat lain uudestaan pystyyn jumalasuhteen laadunvalvojana ja alkavat uskotella heikolle sielulle, että Hengessä vaeltaminen merkitsee soveltuvilta osin lain täyttämistä. Gal.3:2-3. Tämän vai tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte. 21-22. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaiken synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskossa Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.
- Herra on korkea
teapot kirjoitti:
Niin varmasti...
Sapattikäskyn täytyy olla tärkeä, koska se on Jumalan laissa, kymmenessä käskyssä. Tätä voitaisiin kiertää ajattelemalla, että "uuden liiton uskovina" meillä on lepo Herrassa. Se onkin lähtökohta, mutta sillä ei voi kumota sapattikäskyä, koska olemme vielä matkalla ja tarvitsemme kuuliaisuutta... Minun täytyy myöntää, etten ole sapattikäskyä noudattanut, en varmaankaan siinä määrin ja sillä tavalla, kuin olisi ollut tarpeellista... Jossain vaiheessa kyllä vietin säännöllistä lepopäivää, ja nimenomaan lauantaisin, koska ymmärsin sen olevan viikon seitsemäs päivä, jonka katolinen kirkko sittemmin on vaihtanut sunnuntaiksi... Vaikka muuten ajattelenkin ettei päivällä sinänsä ole väliä, tärkeintä on että viettää lepopäivää yhden päivän viikossa ja mieluiten säännöllisesti, niin että siitä muodostuu hyvä tapa.
Itse asiassa tämä asia on minua viime aikoina puhutellut ja voi olla että tulen tässä tekemään parannusta. Minkä päivän sitten vietän säännöllisenä lepopäivänä, jos vietän, jää nähtäväksi... Jokainen toimikoon tässä omantuntonsa mukaan...
Lepo on tärkeä ja Jumalan asettama, kysy Jumalalta kuinka sinun tulisi sitä omassa elämässä harjoittaa, Hänen kunniakseen...
En ole kokenut olevani yhtään huonompi uskova silloinkaan kun en ole sapattia viettänyt säännöllisenä lepopäivänä, minulle on ollut tärkeintä joka aamu hiljentyä Herran edessä, siinä levätä ja ammentaa voimaa tulevan päivän vaellukseen, tunnustaa riippuvaisuuteni Hänestä ja uskossa ottaa vastaan ne asiat, mitä Herra näkee tarpeelliseksi tälle päivälle antaa.
Emme ole Jumalan lain alla ja Pyhä Henki kyllä ohjaa Hänen tahdon eli myöskin lain sisällisen hengen ja hyvän tarkoituksen toteuttamiseen. Näin sanon siitäkin huolimatta, että tiedän joidenkin tarttuvan tähän. Jos sapattia ei tarvitse kirjaimellisesti noudattaa, mistä tiedämme mitä käskyä sitten tarvitsee, vai tarvitseeko mitään? Voimmehan esim. rikkoa avioliiton tekemällä aviorikoksen ja selittää, että olemme noudattaneet lain sisällistä henkeä ja tarkoitusta, koska aviorikos tapahtui rakkaudessa?
Niinpä, aina voi vääntää, jos haluaa. Eri asia sitten onko Jumalan edessä rehellinen.
Jos näet että en voi rakastaa Jumalaa koska en ole pitänyt sapattia sillä tavalla kuin olisi mielestäsi kuulunut, ok, sinulla on oikeus näkemykseesi. Adventisteillehan tämä on jopa pelastuskysymys, niin olen ymmärtänyt.
Jeesuksen kuvaa minulla ei myöskään ole seinälläni, koska Jeesuksesta ei ole kuvia. On kylläkin kuva Jeesuksesta kävelemässä viljapallon halki opetuslasten kanssa, ja oikein puhutteleva kuva onkin. Mutta en kuvittele sen esittävän todellista Jeesusta enkä lähesty Jumalaa kuvan kautta. Kuva vain on kertomus eräästä raamatullisesta tilanteesta, ja sitä kautta osaltaan johtaa ajatukset todelliseen Jeesukseen, muistuttaen siitä mitä Hän on tehnyt.
"Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden..." Room.14:5,6.hmm..Minusta aika ihmeellistä, että Henki sanoi Tea potista, ilman että tiesin tai tunsin, mikä häneltä puuttuu!
Jumala on suunnitellut sapatin niin, että kuutena päivänä viikossa lasissasi on smaa mehua, mutta 7 nä pnä lasissa on jotain ennenkokemattoman hyvää mehua, jonka saa vain sapatin pyhittäjä juodakseen.
Jumalan laista ei voi ottaa mitään eikä mitään siihen lisätä , se pysyy iankaiken
Ps 111: 7, 8
Jumala heristää lain rikkojia samalla sormella, jolla hän käskyt kirjoittikin 2 Moos 31: 18
Sen paikka on arkissa 5 Moos 10: 5..ja se tarkoittaa ihmisen sydäntä, uudessa liitossa, eli aivoja!..Se on täydellinen laki Ps 19: 7.. jos se olisi epätäydellinen, siihen voisi ihminen lisätä jotakin itse, kuten Tea pot , jo ehdotteli!
" Jokainen joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden" 1 Joh 3: 4....silloin kun ihminen rikkoo Jumalan lakia, tai maallista lakia, hän joutuu lain alle! Laki kurittaa rikkojaansa joko Jumalan tai poliisin kautta!
Lain kautta, kun lakia rikotaan tulee synnin tunto Room 3: 20---Laki kertoo vain mikä on syntiä, se ei voi oikeamielistää ihmistä, koska oikeamielistyminen tapahtuu ihmisen ajatuksissa eli sydämessä..ja se on Jumalan teko.
Jeesus ei lakia kumonnut eikä poistanut Matt 5: 17...mutta uskovaiset eivät ole lakanneet työntämään sitä kumoon! Herra on oikeuden Jumala Jes 30: 18...mutta uskovat eivät tunne Herransa oikeuksia!...He eivät havaitse sunnuntai pyhää saastaiseksi , eikä jumalankuviensa kultakuoria tai kehyksiä..niin että sanoisivat koko taululle " Nyt ulos"!!
Jumalan laki on pyhä, oikea ja hyvä Room 7: 12...mutta uskovat ovat " niskoitteleva kansa, ovat vilpillisiä lapsia, lapsia jotka eivät tahdo kuulla Herran lakia Jes 30: 9
Uskovaiset sanovat omille pastoreilleen, näkijöilleen..että " Älkää nähkö, että Herran sabatti on ihmistä varten, vaan nähkää että se on työtä varten!...Puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlummeita Jes 30: 10
Miten siis on? " Jos jumalaton uskovainen saa armon, niin oppiiko hän ajattelemaan oikein??
Jos hänet laskettaisiin oikeuden maahan, Jumalan paratiisiin, niin hän tekee sielläkin vääryyttä, eikä nä kuinka suuri ja mahtava Herra on!!
Ei ole mahdollista ottaa taivaaseen synnin tekijöitä, koska tämä sama suuri taistelu hyvän ja pahan välillä, sota jatkuisi taivaassa, ja uudessa maassa...siksi he saavat häpeäksensä eräänä päivänä nähdä kuinka tuli kuluttaa heidät..ja Herra saattaa omilleen iankaikisen rauha, riidan sijaan!...sillä kaikki meidän tekomme, sabatin pyhittämisimeen ja epäjumalien polttamiset olet sinä Herra meissä tehnyt...Olethan sanonut: " ILman Minua te ette voi mitään tehdä"!! - Sydämen laki
Te eksytte. kirjoitti:
LAIN JA EVANKELIUMIN SEKOITTAMINEN.Monet aikamme saarnaajat lukevat Raamattua lain silmälasien läpi. He eivät kykene erottamaan lakia evankeliumista, vaan julistavat niiden sekotusta, jotka he yrittävät syöttää kuutelioilleen, vaikka lailla ja evankeliumilla on täysin eri tehtävät. Voin sanoa, että nämä saarnaajat julistavat evankeliumia ihmiselle, kunnes tämä tulee uskoon. Sen jälkeen he nostavat lain uudestaan pystyyn jumalasuhteen laadunvalvojana ja alkavat uskotella heikolle sielulle, että Hengessä vaeltaminen merkitsee soveltuvilta osin lain täyttämistä. Gal.3:2-3. Tämän vai tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte. 21-22. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaiken synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskossa Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.
Niinhän te eksytte! " Teemmekkö siis lain mitättömäksi uskovaisten ja uskon kautta??? Pois se, vaan uskovaiset vahvistavat lain, pitämällä sabatin, sekä 9 muutakin käskyä, Pyhän hengen voimassa!
Pyhä Henki ottaa aina Jeesuksen omasta, ja antaa uskoville! Mitä.
" Jos tahdot pelastua (päästä elämään sisälle) pidä Jumalan käskyt, ne jotka Mooses laittoi arkkiin, ja jotka on uudessa liitossa kirjoitettu ihmisen mieleen ja sydämeen!!
hallelujah ..amen!
Mooseksen lakia kuljetettiin arkin sivulla , ja Jeesus naulitsi ne lait ristille Kol 2: 14
ja Ef 2: 15
Lain rikkojat naulitaan maanpäälle, kadotuksen päivää varten. - tahto on voimaa ei
teapot kirjoitti:
Niin varmasti...
Sapattikäskyn täytyy olla tärkeä, koska se on Jumalan laissa, kymmenessä käskyssä. Tätä voitaisiin kiertää ajattelemalla, että "uuden liiton uskovina" meillä on lepo Herrassa. Se onkin lähtökohta, mutta sillä ei voi kumota sapattikäskyä, koska olemme vielä matkalla ja tarvitsemme kuuliaisuutta... Minun täytyy myöntää, etten ole sapattikäskyä noudattanut, en varmaankaan siinä määrin ja sillä tavalla, kuin olisi ollut tarpeellista... Jossain vaiheessa kyllä vietin säännöllistä lepopäivää, ja nimenomaan lauantaisin, koska ymmärsin sen olevan viikon seitsemäs päivä, jonka katolinen kirkko sittemmin on vaihtanut sunnuntaiksi... Vaikka muuten ajattelenkin ettei päivällä sinänsä ole väliä, tärkeintä on että viettää lepopäivää yhden päivän viikossa ja mieluiten säännöllisesti, niin että siitä muodostuu hyvä tapa.
Itse asiassa tämä asia on minua viime aikoina puhutellut ja voi olla että tulen tässä tekemään parannusta. Minkä päivän sitten vietän säännöllisenä lepopäivänä, jos vietän, jää nähtäväksi... Jokainen toimikoon tässä omantuntonsa mukaan...
Lepo on tärkeä ja Jumalan asettama, kysy Jumalalta kuinka sinun tulisi sitä omassa elämässä harjoittaa, Hänen kunniakseen...
En ole kokenut olevani yhtään huonompi uskova silloinkaan kun en ole sapattia viettänyt säännöllisenä lepopäivänä, minulle on ollut tärkeintä joka aamu hiljentyä Herran edessä, siinä levätä ja ammentaa voimaa tulevan päivän vaellukseen, tunnustaa riippuvaisuuteni Hänestä ja uskossa ottaa vastaan ne asiat, mitä Herra näkee tarpeelliseksi tälle päivälle antaa.
Emme ole Jumalan lain alla ja Pyhä Henki kyllä ohjaa Hänen tahdon eli myöskin lain sisällisen hengen ja hyvän tarkoituksen toteuttamiseen. Näin sanon siitäkin huolimatta, että tiedän joidenkin tarttuvan tähän. Jos sapattia ei tarvitse kirjaimellisesti noudattaa, mistä tiedämme mitä käskyä sitten tarvitsee, vai tarvitseeko mitään? Voimmehan esim. rikkoa avioliiton tekemällä aviorikoksen ja selittää, että olemme noudattaneet lain sisällistä henkeä ja tarkoitusta, koska aviorikos tapahtui rakkaudessa?
Niinpä, aina voi vääntää, jos haluaa. Eri asia sitten onko Jumalan edessä rehellinen.
Jos näet että en voi rakastaa Jumalaa koska en ole pitänyt sapattia sillä tavalla kuin olisi mielestäsi kuulunut, ok, sinulla on oikeus näkemykseesi. Adventisteillehan tämä on jopa pelastuskysymys, niin olen ymmärtänyt.
Jeesuksen kuvaa minulla ei myöskään ole seinälläni, koska Jeesuksesta ei ole kuvia. On kylläkin kuva Jeesuksesta kävelemässä viljapallon halki opetuslasten kanssa, ja oikein puhutteleva kuva onkin. Mutta en kuvittele sen esittävän todellista Jeesusta enkä lähesty Jumalaa kuvan kautta. Kuva vain on kertomus eräästä raamatullisesta tilanteesta, ja sitä kautta osaltaan johtaa ajatukset todelliseen Jeesukseen, muistuttaen siitä mitä Hän on tehnyt.
"Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden..." Room.14:5,6.Herran tähdenhän viikon päivistä 7.s päivä eli sabatti valitaankin.
Luehan IV.s käsky niin tajuat miksi viikonpäivistä valitaan 7.s päivä Herran lepopäiväksi.
Herran oikealla puolenhan liekitsee lain tuli 5 Moos 33:1
Raamattu kertoo Ps 1: 1, 2 ..että syntiset pilkkaavat Herran lakia..ja jumalaton neuvoo autuasta ihmistä pois laista.
Mutta " Autuas se mies, joka rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt"
Tämän vuoksi jumalattomat eivät kestä tuomiolla, koska heidän Jumalan pelkonsa ovat opittuja ihmiskäskyjä, eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa" Ps 1: 5..Miksi? Koska vanhurskasten seurakunnassa pyhitetään Jeesuksen esimerkin mukaan seitsemäs päivä, lauantai, Herran sapatti , joka on asetettu " ihmistä varten" ..eikä ihminen sapattia varten!
Jumalattomien tie hukkuu, koska he pyhittävät pedon merkin sunnuntain...Jumalan merkki on sabatti....Sabatin pyhittäjä kestää tuomiolla, sunnuntain pyhittäjä ei!
" Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju" Ps 37: 31
Tea Pot ..koetahan olla vääntämättä Jumalan sanaa omaksi kadotukseksesi kieroon. Jumalan käskyjä et voi valikoida, sillä Jeesus sanoi: " Jos tahdot päästä elämään sisälle, pidä käskyt" Jeesus
Tea Pot tahtoo väännellä Jumalan käskyjä, niin ettei tarvitsisi niitä ryhtyä pitämään! - laki pysyy
Te eksytte. kirjoitti:
LAIN JA EVANKELIUMIN SEKOITTAMINEN.Monet aikamme saarnaajat lukevat Raamattua lain silmälasien läpi. He eivät kykene erottamaan lakia evankeliumista, vaan julistavat niiden sekotusta, jotka he yrittävät syöttää kuutelioilleen, vaikka lailla ja evankeliumilla on täysin eri tehtävät. Voin sanoa, että nämä saarnaajat julistavat evankeliumia ihmiselle, kunnes tämä tulee uskoon. Sen jälkeen he nostavat lain uudestaan pystyyn jumalasuhteen laadunvalvojana ja alkavat uskotella heikolle sielulle, että Hengessä vaeltaminen merkitsee soveltuvilta osin lain täyttämistä. Gal.3:2-3. Tämän vai tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte. 21-22. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaiken synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskossa Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.
hö, Ei ole olemassa lakia , joka huutaisi hautoihin " herätkää" ..ja kuolleet tulivat eläviksi!!
Mutta lain antajapa herättää ja tekee eläviksi ne ketkä tahtoo. Ja hän tahtoo näin: " Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni, ja ne eivät ole raskaat" Jeesus
Room. 6:22
Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
14 Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;
Ilman pyhitys ei koskaan !! Siinä lukee niin..- teapot
Juuri näin Savis. Olen samaa mieltä. Ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa! Mutta pyhityksen lähtökohta on Herran Jeesuksen kertakaikkinen teko, jonka perusteella uudestisyntynyt on pyhä Hänessä.
Pyhityksen lähtökohta ei ole pyhitys, vaan Herran Jeesuksen lahjoittama pyhyys. Pyhityksemme lähtökohta ei ole se mitä me TEEMME, vaan mitä Krisus on MEILLE TEHNYT: vanhurskautus, syyttömäksi julistaminen.
Pyhitys on siis sitä, että otamme Hänen tekonsa todesta ja alamme elää sen mukaista elämää. Voima tähän elämään ei tule vaatimuksista ja yrittämisestä, vaan Jumalan armosta. Armo täytyy ottaa todesta niin että emme tahallamme elä synnissä. Tämä on ristn ja siksi myös siunauksen tie.
Ainoastaan kristitty voi pyhittyä, koska ainoastaan kristitty on vanhurskautettu, asetettu sellaiseen asemaan ja suhteeseen, että Pyhä Henki voi häntä muuttaa, uudistaa.
Jos kristitty kieltäytyy pyhityksestä, silloin hän menettää saamansa pelastuksen, koska: ilman pyhitystä (käytännöllistä antautumista Kristukselle ja pyrkimystä elää Hänen mielensä mukaista elämää) kukaan ei näe Herraa.
Pyhityselämää elävä kristitty näkee Herransa jo tässä ajassa - kokiessaan Hänen läsnäoloaan ja lahjojaan - ja kerran TÄYDELLISESTI PELASTETTUNA taivaassa. Kiitos Jumalalle.
Täytyy toki muistaa myös Hebr.12:14 alkuosa: "Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa..." Sekin on osa pyhitystä.
- teapot
"Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu. Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen. Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet..."
Juud.1:3-5.
4. Ainoa looginen päätelmä kohtien 2 ja 3 perusteella: VANHURSKAUTUS AINA JOHTAA VANHURSKAASEEN (oikeamieliseen) ELÄMÄÄN
Pyhityselämä on ainoa järjellinen, johdonmukainen seuraus vanhurskautuksesta. Apostoli Paavali nimittääkin tätä "järjelliseksi jumalanpalvelukseksi".
Onhan epäloogista ja järjetöntä, jos uskova, joka on saanut syntinsä anteeksi, jatkaa synnillistä elämää, ts. vanhan olemuksen, vanhan luonnon, ennen uskoontuloa vallinneen olotilan mukaista elämää.
Syntimme anteeksisaaneina olemme asetetut armon olotilaan, ja tässä olotilassa ollessamme - jos oikeasti olemme kiinnostuneita Jeesuksesta ja tahdomme Häntä rakastaa - armo myös vaikuttaa uudistumista niin, että elämän asenteet ja käyttäytymistavat radikaalisti muuttuvat:
"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee." Tiit.2:11-14.
Menestysteologiaan sortumatta voimme sanoa, että tällaisella elämällä - pyhityselämällä, joka lähtökohdiltaan on terve, niin että lahjojen antaja Kristus on ja pysyy tärkeimpänä lahjana yhä uudistaen sisäistä elämäämme, ja että lopulta haluamme säilyä uskossa Hänen vuokseen, emme itsekkäistä motiiveista - on seurauksensa.
Vaikka Jumala aina kuulee rukouksemme armonsa, ei tekojemme tai pyhityselämämme edistymisen perusteella, pyhityselämä - joka on armon ottamista todesta - tuo rukouselämään voitelun ja siunauksen.
"Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä."
Jaak.5:16-18.
Huomaa, ei sanota vanhurskautetun rukous voi paljon, kun sen on harras, vaan vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. Ihminen voi siis olla vanhurskas, elää Jumalalle kelpaavaa elämää, mutta hän voi olla vanhurskas vain olemalla vanhurskautettu, koska Jumalalle kelpaa ainoastaan se, mikä tapahtuu Jeesuksen Kristuksen armossa.
Ainoastaan Jumala on täydellisesti vanhurskas, vanhurskas itsessään. Se elämän vanhurskaus, jota Hän meiltä odottaa, tulee antautumalla Pyhän Hengen työlle, jossa Jumala vaikuttaa vaelluksemme pyhittymistä, ts. elämämme muuttumista niin että se myös käytännössä alkaa ilmentää evankeliumin todellisuutta. Pelastusta ei saada elämällä pyhityselämää, mutta se menetetään kieltäytymällä pyhityselämästä, koska pyhityselämästä kieltäytyminen on kääntymistä pois Kristuksesta, joka on pyhä ja vanhurskas.
"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi..." Ef.1:3-8.
"Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: 'Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra.'" 1.Kor.1:30,31. Näetkö seuraavat kahtiajaot:
1) Jumalan lapsen asema
2) Jumalan lapsen tila
1) Jokaisessa Jumalan lapsessa asuu Pyhä Henki
2) Pyhä Henki voi olla murheellinen Jumalan lapsessa
Tarkoitan sitä, että kun uudestisyntymisen kautta lapsi on syntynyt,
niin ei tuon lapsen tila muuta sitä tosiasiaa, että hän on Isänsä lapsi.
Jumalan lapsi omistaa Pyhän Hengen,
mutta Pyhä Henki ei aina omista uudestisyntynyttä Jumalan lasta.
Me olemme Jumalalle erotettuja eli pyhiä lapsen aseman tähden.
Mutta annammeko ruumiimme eläväksi uhriksi Jumalalle,
eli erotammeko eli pyhitämmekö me itsemme
toimelliseen Jumalan palvelemiseen, on toinen asia.- teapot
Hei Kalamos. Tämä kahtiajako on olennainen.
1) Jumalan lapsen asema (vanurskautettu, pyhä Jeesuksen tähden)
2) Jumalan lapsen tila (pyhitys)
Kohdasta 2:
Kuinka olemme pyhityselämässä ns. onnistuneet tai epäonnistuneet, eli missä määrin Jeesus on saanut viedä työtään meissä eteenpäin, ei vaikuta kohtaan 1 eli asemaamme.
1) Jokaisessa Jumalan lapsessa asuu Pyhä Henki (kyllä, uudestisyntymän eli henkilökohtaisen uskonratkaisun ja vanhurskautuksen perusteella: Jumala antaa synnit anteeksi ja Pyhä Henki tulee sisimpään lapseuden Hengeksi todistaen, että uudestisyntymä on todellinen)
2) Pyhä Henki voi olla murheellinen Jumalan lapsessa (totta, mutta uskovan ei tule tahallaan murehduttaa Pyhää Henkeä vaan tulee pyrkiä elämään niin, ettei Hän joutuisi murehtimaan - eli pitää tunnustaa Jumalan ja sana ja elää sen mukaisesti, sekä pyrkiä olemaan herkkä Hengen todellisuudelle ja vaikutukselle)
Kohdasta 2:
Pyhän Hengen murehduttaminen ei tee tyhjäksi kohtaa 1. Pyhä Henki voi murehtia ainoastaan sellaisessa henkilössä, jossa Pyhä Henki on, eli todellisessa kristityssä (ei-kristityn kohdalla voidaan puhua Pyhän Hengen vastustamisesta, mutta ei murehduttamisesta).
>Tarkoitan sitä, että kun uudestisyntymisen kautta lapsi on syntynyt, niin ei tuon lapsen tila muuta sitä tosiasiaa, että hän on Isänsä lapsi.<
Juuri näin.
>Me olemme Jumalalle erotettuja eli pyhiä lapsen aseman tähden. Mutta annammeko ruumiimme eläväksi uhriksi Jumalalle, eli erotammeko eli pyhitämmekö me itsemme toimelliseen Jumalan palvelemiseen, on toinen asia.<
Kyllä, vaikkakin... tarkka ollakseni... käyttäisin toisenlaista sanamuotoa: annanko Jumalan pyhittää itseni toimelliseen Jumalan palvelemiseen, on toinen asia. - teapot
KUITENKIN. Ja tätä käsittelin aloituksen kohdassa kolme: pelastuksen voi menettää elämällä epäpyhää elämää. Vaikka Jumalan lapsen asemassa (uudestisyntymässä saatu lapsioikeus) ja tilassa (pyhityselämä eli Pyhän Hengen kasvattava vaikutus uudestisyntyneen elämässä) on kahtiajako niin, että näitä voidaan käsitellä ja opettaa erillisinä aihekokonaisuuksina, ne kuitenkin liittyvät ja kuuluvat yhteen. Kyse on yhdestä ja samasta todellisuudesta.
Lapsen kasvaminen on mahdollista ainoastaan sen perusteella että on ensin synnytty eli tultu lapseksi. Lapseksi ei tulla kasvamalla vaan syntymällä. Pyhitys on uudestisyntymisen seuraus, ei edellytys - ja kuitenkin se on siis seuraus, ainoa looginen eli johdonmukainen ja vieläpä välttämätön seuraus. Toisin ei voi olla. Kyse ei ole siitä mihin saakka olen (toisten tai itseni mielestä) edennyt, vaan että olen ylipäätään suostunut eli lähtenyt tälle tielle.
Pyhä Henki murehtii uskovan töppäyksiä, mutta ei heti töppäyksen tapahduttua [välttämättä] jätä häntä. Olemme uskovia myös langetessamme. Muutenhan olisi niin että pelastus täytyisi saada uudelleen tai ennallistaa jokaisen lankeemuksen jälkeen - jos ei ehdi tai muista pyytää töppäyksiään anteeksi, joutuu kadotukseen. Ei, on sanottu: kun uskova kaatuu, hän kaatuu Jumalan kämmenellä. Siis Jumalan kämmenellä. Ei pois Jumalan kämmeneltä.
Tämä on kuitenkin vakava asia, eikö niin? Ei ole tervettä jos uskova etsii kuinka lähelle maailman rajaa voi mennä ja kuitenkin säilyä lapsena. Kun oikea suunta on että haluamme elää lähellä Isän sydäntä ja yhä kasvaa Kristuksen tuntemisessa.
Jos uskova jatkaa Pyhän Hengen murehduttamista eli ei tee synneistään parannusta, Pyhä Henki lähtee. En voi sanoa kenen kohdalla Hän lähtee missä vaiheessa. Jonkun kohdalla nopeammin. Jonkun kohdalla ehkä pitkäänkin murehtien ja odottaen parannusta. Jumala näkee sydämet. Yhtä kaikki totta on että jokaisen lankeemuksessa elävän uskovan kohdalla Pyhä Henki lähtee - ja jättää ihmisen yksin syntitilaansa ja kadotuksenalaisuuteensa - jossain vaiheessa. Jos parannuksentekoa ei tapahdu.
Uskovan ei kuitenkaan kuulu elää pyhityselämää ainoastaan sen vuoksi, ettei menettäisi Pyhää Henkeä, vaan ennen kaikkea rakkaudesta Jeesukseen ja kiitollisuudesta Häntä kohtaan, koska se on todellista elämää. Tämä on oikea ja kestävä motiivi.
Jos uskova kieltäytyy kohdasta 2 (pyhitys, Pyhän Hengen kasvattava, puhdistava vaikutus) hän menettää myös kohdan 1 (vanhurskaudessa saatu asema). - teapot
>Jumalan lapsi omistaa Pyhän Hengen, mutta Pyhä Henki ei aina omista uudestisyntynyttä Jumalan lasta.<
Voihan sen näinkin sanoa. Kun asia oikein ymmärretään.
Uudestisyntymisen perusteella Jumala omistaa minut. Kuulun Hänelle. Ainoastaan Hänen omistuksensa hyväksyen ja siinä pitäytyen voin "omistaa" Jumalan. Kun annan kaikkeni Kristukselle, silloin Hänkin antaa kaikkensa minulle. Korkean Veisun sanoin: rakkaani on minun ja minä hänen, hänen joka paimentaa liljojen keskellä.
1.Kor. 6:19.
"Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?" - teapot
Missä määrin Pyhä Henki saa meitä hallita ja meissä vaikuttaa - eli tavallaan "omistaa" sisäistä elämäämme - ei ole kohdan 1 (uudestisyntyminen) edellytys, kuten jotkut käsittämättömästi opettavat, vaan sen luonnollinen seuraus eli pelastuksesta alkava prosessi. Jota myös kilvoitukseksi kutsutaan...
Tähän kilvoitukseen tarvitsemme ymmärrystä pelastuksen ja niin ollen myös pyhityksen perustasta, että se on Kristus ja Hänen tekonsa: ihmiselle, ihmisessä ja ihmisen kautta. Jumala vanhurskauttaa, Jumala pyhittää ja Jumala käyttää.
Ei automaationa vaan kilvoituksemme kautta, kun seurustelemme Kristuksen kanssa ja Häneen kiinnymme, juurrumme.
Terve kilvoitus sisältää ymmärryksen riippuvuudesta Kristukseen ja niin ollen Pyhän Hengen vaikutuksen ja täyteyden tarpeesta.
Tästä kirjoitin Eenokin aloituksessa::
Pyhitystä voidaan verrata kuivaan sieneen joka upotetaan vesiastiaan. Erään määritelmän mukaan Pyhällä Hengellä täyttyminen onkin sitä, että Pyhä Henki saa enemmän uskovaa, ei sitä että uskova saa enemmän Henkeä. Määritelmä esittää tärkeän totuuden.
Pyhityselämä on sidoksissa Pyhään Henkeen. Kristus vie pyhityselämää meissä eteenpäin ristin ja Hengen johdatuksen kautta, nämä kuuluvat yhteen. Ei ole pyhitystä ilman Pyhän Hengen läsnäoloa ja vaikutuksia. Kun puhutaan pyhityksestä on tärkeää puhua Pyhän Hengen täyteydestä.
Esitetty määritelmä tuo eteemme kysymyksen: onko elämässäni Jumalan lapsena asioita, joita vielä pidän itselläni? Tällöin kodin todellisuus - hyvän Isän yltäkylläiset lahjat - ei pääse minussa vaikuttamaan ja ilmenemään niin kuin Kristuksen tahto ja tarkoitus olisi.
Pyhityselämän edistyminen on siis sitä, että annan Jumalalle pääsyn kaikkiin elämäni komeroihin - myös kätketyimpiin ja alhaisimpiin mielihaluihin ja motiiveihin. Näin Jumalan armo täyttää ja läpäisee "kuivan sienen" yltäkylläisellä armolla. teapot kirjoitti:
Missä määrin Pyhä Henki saa meitä hallita ja meissä vaikuttaa - eli tavallaan "omistaa" sisäistä elämäämme - ei ole kohdan 1 (uudestisyntyminen) edellytys, kuten jotkut käsittämättömästi opettavat, vaan sen luonnollinen seuraus eli pelastuksesta alkava prosessi. Jota myös kilvoitukseksi kutsutaan...
Tähän kilvoitukseen tarvitsemme ymmärrystä pelastuksen ja niin ollen myös pyhityksen perustasta, että se on Kristus ja Hänen tekonsa: ihmiselle, ihmisessä ja ihmisen kautta. Jumala vanhurskauttaa, Jumala pyhittää ja Jumala käyttää.
Ei automaationa vaan kilvoituksemme kautta, kun seurustelemme Kristuksen kanssa ja Häneen kiinnymme, juurrumme.
Terve kilvoitus sisältää ymmärryksen riippuvuudesta Kristukseen ja niin ollen Pyhän Hengen vaikutuksen ja täyteyden tarpeesta.
Tästä kirjoitin Eenokin aloituksessa::
Pyhitystä voidaan verrata kuivaan sieneen joka upotetaan vesiastiaan. Erään määritelmän mukaan Pyhällä Hengellä täyttyminen onkin sitä, että Pyhä Henki saa enemmän uskovaa, ei sitä että uskova saa enemmän Henkeä. Määritelmä esittää tärkeän totuuden.
Pyhityselämä on sidoksissa Pyhään Henkeen. Kristus vie pyhityselämää meissä eteenpäin ristin ja Hengen johdatuksen kautta, nämä kuuluvat yhteen. Ei ole pyhitystä ilman Pyhän Hengen läsnäoloa ja vaikutuksia. Kun puhutaan pyhityksestä on tärkeää puhua Pyhän Hengen täyteydestä.
Esitetty määritelmä tuo eteemme kysymyksen: onko elämässäni Jumalan lapsena asioita, joita vielä pidän itselläni? Tällöin kodin todellisuus - hyvän Isän yltäkylläiset lahjat - ei pääse minussa vaikuttamaan ja ilmenemään niin kuin Kristuksen tahto ja tarkoitus olisi.
Pyhityselämän edistyminen on siis sitä, että annan Jumalalle pääsyn kaikkiin elämäni komeroihin - myös kätketyimpiin ja alhaisimpiin mielihaluihin ja motiiveihin. Näin Jumalan armo täyttää ja läpäisee "kuivan sienen" yltäkylläisellä armolla.Anna jumalalle pääsy myös komeroon jossa haukut mua, ja luulet kaikkia puskanikkejä minuksi. Peruin syytteen, selitin että me vain keskustelemme olenko se puskanikki joksi minua luulet.
En ole.
Kait minä tietäisin jos olisin. En todellakaan muista kirjoittaneeni viestiä josta minua syytät......
Teapot: >>Uudessa asemassamme olemme jo nyt yhtä puhtaita kuin Kristus, so. syntiin nähden puhtaita, koska Jeesus Kristus ei tehnyt syntiä ja koska Jumala katsoo meitä Jeesuksen veren läpi. Jeesus Kristus on ottanut meidän syntimme ja antanut meille oman puhtautensa.
- teapot
Semper. En tiedä mitä "vanha perushelluntailainen tyylisuunta" sisältää, koska en ole ammenntanut "pyhitysoppiani" helluntaiseurakunnasta, vaan käytännön vaelluksessa Herran kanssa.
Miten ihmeessä voit sanoa että sisäpuolen saasta ei minua haittaa. Tuomiosi on käsittämätön ja törkeä. Ymmärrätkö ollenkaan mitä sanot? Minulle kaikki kristillisyys lähtee nimenomaan sisältä käsin, ei ulkokuoren parantelulla. Pyhä Henki tulee asumaan ihmisen sisimpään - se on mittaamattoman kallisarvoinen lahja. Minulle henkilökohtaisesti tärkeintä on ollut, että Kristus sitten myös saa puhdistaa ja parantaa, johtaa koko elämäni sopusointuun Hänen tarkoitustensa kanssa, kasvattaa niin, ettei mikään tulisi minun ja Hänen välille. Mutta tämä puhdistustyö todellakin lähtee sisältäkäsin ja sillä täytyy olla perusta. Pyhityselämän oikea perusta on uudestisyntymä eli asema, niin kuin Kalamoskin viestissään tuo esiin.
Haluan olla läpikotaisin kuuliainen Jumalan johdatukselle. Uskonelämän alusta asti olen ymmärtänyt että kyse on suhteesta Kristukseen ja tätä elävää suhdetta voidaan elää vain täydellisessä rehellisyydessä. Olen myös ymmärtänyt olevani niin heikko, että omat pyrkimykseni eivät riitä, tarvitsen Jeesuksen Kristuksen ristiä. Ainoastaan Hänelle antautuen voin voittaa kiusaukset, koska Hän minussa voittaa ne. Ja tiedätkö mitä, tämä on toiminut, alusta asti eli kohta 25 vuotta.
Uskoon tullessani olin sisäisesti hyvin rikki. Vaikka koin Jumalan suurta armoa ja läheisyyttä lähtiessäni kokosydämisesti Häntä seuraamaan, rikkinäisyyteni toi matkaan vaikeuksia. Erityisesti koska koin jatkuvaa riittämättömyyttä, alamittaisuutta ja kelvottomuuden tunnetta.
Varmasti oli oikein että halusin olla kuuliainen, mutta rikkinäisyyteni teki siitä milteipä neuroottisuutta, niin että olin koko ajan anteeksipyytämässä ja itseäni syyllistämässä. Se ei ollut tervettä uskovan vaellusta.
Jos lenkillä kävelin ihmisen ohi, sairaalloisen yliherkkä omatuntoni syytti että minun olisi pitänyt todistaa hänelle - jos pysähdyin ja todistin, omatuntoni syytti että tein sen taitamattomasti, olin joko liian lepsu tai liian tiukka - koskaan en osannut olla kyllin hyvä Jumalan vaatimusten edessä. Mutta halusin olla rehellinen ja halusin ja edelleen haluan rakastaa Häntä yli kaiken. Tässä koulussa Jumala osoitti minulle, että monet asiat, joita kuvittelen Hänen vaatimuksikseen, ovat omasta sisimmästäni nousevia vaatimuksia ja ylisuorittamista, koska en osannut levätä armossa.
Jumala on sitten opettanut lepäämään armossa. Seuraus? Sallinko nyt elämässäni enemmän syntiä kuin ennen? Olenko nyt huolimattomampi Jumalan pyhyyden suhteen? Päinvastoin.
Kiitollisuus Jumalaa kohtaan ja ilo Hänen rakkaudestaan on tehnyt herkemmäksi todellisia syntejä (olemattomien syntikuvittelujen sijaan) ja myös Hänen johdatustaan kohtaan, niin että olen Hänen käytössään saanut nähdä kuinka Pyhä Henki toimii kauttani muidenkin ihmisten hyväksi. Kun saan olla Jumalan käytössä iloni on siinä että JEESUS TOIMII kauttani, ei siinä että Jeesus toimii KAUTTANI.
Jatkan vielä kertoen erään käytännön esimerkin... - Vapaa Kristuksessa
teapot kirjoitti:
Semper. En tiedä mitä "vanha perushelluntailainen tyylisuunta" sisältää, koska en ole ammenntanut "pyhitysoppiani" helluntaiseurakunnasta, vaan käytännön vaelluksessa Herran kanssa.
Miten ihmeessä voit sanoa että sisäpuolen saasta ei minua haittaa. Tuomiosi on käsittämätön ja törkeä. Ymmärrätkö ollenkaan mitä sanot? Minulle kaikki kristillisyys lähtee nimenomaan sisältä käsin, ei ulkokuoren parantelulla. Pyhä Henki tulee asumaan ihmisen sisimpään - se on mittaamattoman kallisarvoinen lahja. Minulle henkilökohtaisesti tärkeintä on ollut, että Kristus sitten myös saa puhdistaa ja parantaa, johtaa koko elämäni sopusointuun Hänen tarkoitustensa kanssa, kasvattaa niin, ettei mikään tulisi minun ja Hänen välille. Mutta tämä puhdistustyö todellakin lähtee sisältäkäsin ja sillä täytyy olla perusta. Pyhityselämän oikea perusta on uudestisyntymä eli asema, niin kuin Kalamoskin viestissään tuo esiin.
Haluan olla läpikotaisin kuuliainen Jumalan johdatukselle. Uskonelämän alusta asti olen ymmärtänyt että kyse on suhteesta Kristukseen ja tätä elävää suhdetta voidaan elää vain täydellisessä rehellisyydessä. Olen myös ymmärtänyt olevani niin heikko, että omat pyrkimykseni eivät riitä, tarvitsen Jeesuksen Kristuksen ristiä. Ainoastaan Hänelle antautuen voin voittaa kiusaukset, koska Hän minussa voittaa ne. Ja tiedätkö mitä, tämä on toiminut, alusta asti eli kohta 25 vuotta.
Uskoon tullessani olin sisäisesti hyvin rikki. Vaikka koin Jumalan suurta armoa ja läheisyyttä lähtiessäni kokosydämisesti Häntä seuraamaan, rikkinäisyyteni toi matkaan vaikeuksia. Erityisesti koska koin jatkuvaa riittämättömyyttä, alamittaisuutta ja kelvottomuuden tunnetta.
Varmasti oli oikein että halusin olla kuuliainen, mutta rikkinäisyyteni teki siitä milteipä neuroottisuutta, niin että olin koko ajan anteeksipyytämässä ja itseäni syyllistämässä. Se ei ollut tervettä uskovan vaellusta.
Jos lenkillä kävelin ihmisen ohi, sairaalloisen yliherkkä omatuntoni syytti että minun olisi pitänyt todistaa hänelle - jos pysähdyin ja todistin, omatuntoni syytti että tein sen taitamattomasti, olin joko liian lepsu tai liian tiukka - koskaan en osannut olla kyllin hyvä Jumalan vaatimusten edessä. Mutta halusin olla rehellinen ja halusin ja edelleen haluan rakastaa Häntä yli kaiken. Tässä koulussa Jumala osoitti minulle, että monet asiat, joita kuvittelen Hänen vaatimuksikseen, ovat omasta sisimmästäni nousevia vaatimuksia ja ylisuorittamista, koska en osannut levätä armossa.
Jumala on sitten opettanut lepäämään armossa. Seuraus? Sallinko nyt elämässäni enemmän syntiä kuin ennen? Olenko nyt huolimattomampi Jumalan pyhyyden suhteen? Päinvastoin.
Kiitollisuus Jumalaa kohtaan ja ilo Hänen rakkaudestaan on tehnyt herkemmäksi todellisia syntejä (olemattomien syntikuvittelujen sijaan) ja myös Hänen johdatustaan kohtaan, niin että olen Hänen käytössään saanut nähdä kuinka Pyhä Henki toimii kauttani muidenkin ihmisten hyväksi. Kun saan olla Jumalan käytössä iloni on siinä että JEESUS TOIMII kauttani, ei siinä että Jeesus toimii KAUTTANI.
Jatkan vielä kertoen erään käytännön esimerkin...Et selviä Semperistä yhtään vähemmällä kuin että polvistut hänen edessään ja tunnustat hänelle syntisi ja teet parannuksen. Hän ei päästä sinua eikä hyväksy sinua ennen sitä. Hän kun on ainoa oikea uskova ja ainoa oikeaoppinen tällä palstalla. Hän nuhtelee, ojentaa, syyttää ja tuomitsee jokaista Jumalan Sanaa julistavaa uskovaa. Sen tehtävän hän on tietenkin saanut Jumalalta koska hän on niin oikeassa. Tottele häntä ja ole samaa mieltä hänen kanssaan niin ei synny riitoja. Muussa tapauksessä juokse karkuun ja jätä hänet ja ole vapaa Jeesuksen nimessä.
- teapot
PIENTÄ TILITYSTÄ SEMPERILLE 1/3.
Kerron erään tapahtuman uskonelämän alkuvaiheista, ei ihan alusta... olin ollut uskossa ehkä viisi, kuusi vuotta, siitä suurimman osan yksinhuoltajana... arkielämän paineista huolimatta olin äärettömän kiitollinen hyvälle Jumalalle ja koin eläväni mielekästä elämää, vaikkakin jotkut ystävät (jopa uskovat ystävät!) naureskelivat, että aion ryhtyä munkiksi koska minulla ei ollut esiaviollisia suhteita, ei edes seurustelusuhdetta. Sitten tapahtui lankeemus.
Nuoruudessani minulla oli ollut lyhyt mutta kiihkeä suhde väkivaltaa kärsineen naisen kanssa, yritimme tukea toisiamme mutta päihteet olivat kuvioissa liian vahvasti, itse olin myrkytystilassa kaiken aikaa ja lopulta nainen lähti, koska pelkäsi että saatan kuolla milloin tahansa... Uskoon tultuani minulle oli selvää, etten saa ottaa tähän naiseen yhteyttä, en minkäänlaista yhteyttä. Pyhä Henki valaisi minulle ettei ole tehtäväni evankelioida häntä, minun pitää vain rukoilla ja jättää hänen evankeliointi muille.
Lankeemukseni oli seuraava. Oltuani nyt useita vuosia yksin minun tuli ikävä tätä naista. Rukoilin ja ymmärsin etten edelleenkään saa ottaa häneen yhteyttä. Ok, ajattelin: en ota häneen yhteyttä, soitan vain osoitepalveluun ja kysyn missä hän tällä hetkellä asuu. Tämä oli minun lankeemukseni. En ottanut naiseen yhteyttä mutta olin jo tehnyt kompromissin, lähtenyt leikittelemään väärillä asioilla. Olin astunut ulos sisimmän puhtaudesta ja kuuliaisuudesta.
Lankeemus johtaa useinkin seuraavaan. Olin jo ennen uskoontuloa vapautunut päihderiippuvuudesta mutta kuitenkin käytin alkoholia jonkin verran. Uskoon tultua loppui myös tuo "jonkin verran" eli olen siitä alkaen ollut raitis. Nyt minussa kuitenkin syttyi aivan hillitön alkoholinhimo.
Vasta myöhemmin oivalsin mistä tuo himo oli saanut alkunsa - se tuli sen jälkeen, kun olin selvittänyt entisen tyttöystäväni osoitteen.
Mikä nyt avuksi? Aiemmin olin voittanut kiusaukseni antautumalla Jeesukselle, kääntymällä Hänen puoleensa, niin että kiusauksesta huolimatta kieltäydyin tottelemasta sen himoa, omaksuin Kristuksen voiton voitokseni synnistä. Tämä oli se vapautuksen tie minkä olin kilvoitukseeni löytänyt: minun ei tarvinnut tukahduttaa himojani, koska Jeesus Kristus voitti ne. Jokaisen torjutun kiusauksen kohdalla sydämeni oli täynnä kiitollisuutta Jeesusta kohtaan.
Minulle ei olisi tullut mieleenkään kerskata omasta pyhityksestäni! Kaikki se oli ja on Jumalan työtä - ihmisen puolelta se vaatii vain suostumuksen, antautumisen ristin tielle, kokosydämiseen kristillisyyteen. Pyhityselämä on ylösnousemuselämää eli Pyhän Hengen vaikuttamaa elämää Jumalan armossa - mutta sellaista elämää voidaan elää vain ristin kautta. Voitto synnistä ei ole automaatio. Se vaatii oman ristinsä ottamista ja kuolemista pois synnistä, ehdotonta kieltäytymistä noudattamasta lihan mielitekoja. - Yhtään Vähempää
teapot kirjoitti:
PIENTÄ TILITYSTÄ SEMPERILLE 1/3.
Kerron erään tapahtuman uskonelämän alkuvaiheista, ei ihan alusta... olin ollut uskossa ehkä viisi, kuusi vuotta, siitä suurimman osan yksinhuoltajana... arkielämän paineista huolimatta olin äärettömän kiitollinen hyvälle Jumalalle ja koin eläväni mielekästä elämää, vaikkakin jotkut ystävät (jopa uskovat ystävät!) naureskelivat, että aion ryhtyä munkiksi koska minulla ei ollut esiaviollisia suhteita, ei edes seurustelusuhdetta. Sitten tapahtui lankeemus.
Nuoruudessani minulla oli ollut lyhyt mutta kiihkeä suhde väkivaltaa kärsineen naisen kanssa, yritimme tukea toisiamme mutta päihteet olivat kuvioissa liian vahvasti, itse olin myrkytystilassa kaiken aikaa ja lopulta nainen lähti, koska pelkäsi että saatan kuolla milloin tahansa... Uskoon tultuani minulle oli selvää, etten saa ottaa tähän naiseen yhteyttä, en minkäänlaista yhteyttä. Pyhä Henki valaisi minulle ettei ole tehtäväni evankelioida häntä, minun pitää vain rukoilla ja jättää hänen evankeliointi muille.
Lankeemukseni oli seuraava. Oltuani nyt useita vuosia yksin minun tuli ikävä tätä naista. Rukoilin ja ymmärsin etten edelleenkään saa ottaa häneen yhteyttä. Ok, ajattelin: en ota häneen yhteyttä, soitan vain osoitepalveluun ja kysyn missä hän tällä hetkellä asuu. Tämä oli minun lankeemukseni. En ottanut naiseen yhteyttä mutta olin jo tehnyt kompromissin, lähtenyt leikittelemään väärillä asioilla. Olin astunut ulos sisimmän puhtaudesta ja kuuliaisuudesta.
Lankeemus johtaa useinkin seuraavaan. Olin jo ennen uskoontuloa vapautunut päihderiippuvuudesta mutta kuitenkin käytin alkoholia jonkin verran. Uskoon tultua loppui myös tuo "jonkin verran" eli olen siitä alkaen ollut raitis. Nyt minussa kuitenkin syttyi aivan hillitön alkoholinhimo.
Vasta myöhemmin oivalsin mistä tuo himo oli saanut alkunsa - se tuli sen jälkeen, kun olin selvittänyt entisen tyttöystäväni osoitteen.
Mikä nyt avuksi? Aiemmin olin voittanut kiusaukseni antautumalla Jeesukselle, kääntymällä Hänen puoleensa, niin että kiusauksesta huolimatta kieltäydyin tottelemasta sen himoa, omaksuin Kristuksen voiton voitokseni synnistä. Tämä oli se vapautuksen tie minkä olin kilvoitukseeni löytänyt: minun ei tarvinnut tukahduttaa himojani, koska Jeesus Kristus voitti ne. Jokaisen torjutun kiusauksen kohdalla sydämeni oli täynnä kiitollisuutta Jeesusta kohtaan.
Minulle ei olisi tullut mieleenkään kerskata omasta pyhityksestäni! Kaikki se oli ja on Jumalan työtä - ihmisen puolelta se vaatii vain suostumuksen, antautumisen ristin tielle, kokosydämiseen kristillisyyteen. Pyhityselämä on ylösnousemuselämää eli Pyhän Hengen vaikuttamaa elämää Jumalan armossa - mutta sellaista elämää voidaan elää vain ristin kautta. Voitto synnistä ei ole automaatio. Se vaatii oman ristinsä ottamista ja kuolemista pois synnistä, ehdotonta kieltäytymistä noudattamasta lihan mielitekoja.Ja sinulle kuuluu tämä Sana eikä yhtään vähempää
2 Kor 13:13 - teapot
PIENTÄ TILITYSTÄ SEMPERILLE 2/3
Tämän olin ymmärtänyt. Myös silloin kun vaimoni lähti, ja usean kuukauden ajan koin valtavaa sisäistä tuskaa, jossa ei ollut tietoakaan Herran läsnäolosta ja lohdutuksesta. Silloin mieleeni tuli ajatuksia: viiltelen itseäni, että saan edes hetkeksi helpotusta, kun henkinen tuska hautautuu fyysisen alle, niin kuin olin tehnyt kun en vielä ollut uskossa - mutta laitoin partakoneenterän pois ja torjuin ajatuksen: vaikka hajoaisin tähän tuskaani, sittenkään en ryhdy itseäni viiltelemään, se ei kuulu minulle. Toinen ajatus: miksi en menisi kapakkaan ja vetäisi päätäni täyteen, että saisin edes hetken helpotusta, kun Jumalakaan ei auta vaikka pyydän. Myös tämän ajatuksen torjuin ymmärtäen, että päihtyminen ei enää kuulu elämääni, koska elämäni kuuluu Jumalalle.
Sietämättömän henkisen kipuni keskellä pidin kiinni Jumalan sanasta, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Häntä rakastavat. En ymmärtänyt kuinka avioeron synnyttämä tilanne voisi koitua parhaakseni, koska mielestäni se oli sielunvihollisen työtä, mutta omaan ymmärrykseeni turvaamatta tukeuduin Jumalan sanaan, koska ymmärsin että Jumala ei valehtele.
Lopulta tuo "erämaan helle" meni ohi ja elämääni alkoi avautua entistä syvempää johdatusta, ja tulevina vuosina sain kokea Hänen hyvyyttään aivan ylenpalttisesti, yksinhuoltajan arjessa ja välillä vaikeissakin kysymyksissä. Herra todella on uskollinen. Mikä tärkeintä. Jotain oli tapahtunut niinä kuukausina kun ihmettelin kuinka tämä voi koitua parhaakseni ja kun kuitenkin pidin kiinni Jumalan sanasta. Niissä vaiheissa olin juurtunut Kristukseen syvemmin kuin ennen. Sain sisimpääni varmuuden ettei uskoni ole kiinni kokemuksissa ja johdatuksissa vaan Herrassa itsessään. Haluan olla uskossa Hänen vuokseen, en sen vuoksi miltä minusta milloinkin tuntuu. Ja uskon että juuri tämä on se syy, joka mahdollisti, että Herra pääsi minua myöhemmin siunaamaan ja käyttämään, koska Hänen lahjansa eivät tulleet minulle epäjumalaksi.
Niin, mikä nyt avuksi? Nyt kun sietämätön alkoholin ja päihtymyksen himo painosti minua menemään viinakauppaan? Äkkiä olinkin unohtanut oppimani: että koska kuulun Kristukselle, saan antautua Hänelle, ja Hän minussa voittaa synnin, ristin kautta.
Ryhdyin omin voimin ja ponnistuksin vastustamaan syntikiusausta. Ehkä siinä olin jonkinlainen alitajuinen, lihasta nouseva kierous: kun aikani vastustan, sitten voin langeta ja sanoa Jumalalle: Herra, sinä näit että minä yritin ja yritin, mutta en jaksanut enempää?
Uskon että monet uskovat vastustavat syntejään omin voimin juuri tästä syystä, saadakseen sitten, kun ovat näännyksissä eivätkä enää jaksa vastustaa, itselleen "luvan" lankeemukseen.
Tätä kamppailua syntiä vastaan, lähes hampaat irvessä tapahtuvaa himon vastustamista kesti monta päivää, ehkä pari viikkoa. Kädet hikosivat kävellessäni viinakaupan ohi, hikipisarat nousivat otsalle. Pelkäsin etten kykene estämään itseäni vaan kävelen sisälle viinakauppaan. - teapot
PIENTÄ TILITYSTÄ SEMPERILLE 3/3
Niin sitten kävikin, että lankeemus (osoitepalveluun soittaminen eli kompromissi Pyhän Hengen kiellon kanssa) johti seuraavaan lankeemukseen:
Eräänä päivänä kaupungilla kun himo jälleen hyökyi ylitse ja velloi sisimmässä, astuin viinakaupan ovesta, otin pullon kirkasta (vodka tai koskenkorva), maksoin ja poistuin jalat vapisten Sokokseen. Minusta tuntui että pitää nyt heti, välittömästi mennä vessaan ja kaataa koko pullo kurkusta alas.
Siinä tavaratalon lattialla hapuilin vielä sisimmässäni Jumalan puoleen, toivoin Häneltä apua. Tunteitani revittiin kahteen suuntaan. Jokin minussa vastusti vielä kiusausta, vaikka olin kuluttanut vastustuskykyni aivan lopuilleen. Ja äkkiä ymmärsin. Se oli hiljainen, hengen maailmasta nouseva ymmärrys, kuitenkin riittävän selkeä, että sen saattoi vastaanottaa. Tiesin että se tuli Jumalalta.
Käsitin virheeni. Olin taistellut omin voimin. Tiesin että minulla on nyt kaksi mahdollisuutta, joko menen vessaan ja juon sen pullon, eli jatkan lankeemustani yhä vain syvemmälle - tai itseäni puolustelematta käännyn Jumalan puoleen, lakkaan itse yrittämästä ja antaudun Hänelle.
Muistan vielä raamatunkohdankin, joka nousi mieleeni. MINÄ OLEN VIINIPUU, TE OLETTE OKSAT. Sanoin Jeesukselle jotenkin tähän tapaan: Herra, minä lakkaan nyt omin voimin taistelemasta kiusausta vastaan, minä vain yksinkertaisesti kieltäydyn toteuttamasta tätä himoa - käännän katseen kiusauksestani sinuun ja jään sinun käsiisi, niin kuin oksa jää runkonsa varaan - kiitos että sinä olet voittanut ja voitat.
Kiusaus ei kokonaan hellittänyt, viinanhimo oli vielä jäljellä - mutta sisimmässäni koin, että jotakin merkittävää oli tapahtunut. Jotakin ratkaisevaa. Menin bussilla kotiin ja työnsin viinapullon keittiön kaappiin. En uskaltanut korkata, koska pelkäsin vieläkin, että kiusaus kaataa viina kurkusta alas olisi liian suuri.
Viinanhimo hävisi yllättävän nopeasti. Taistelu oli ohi. Muutaman päivän kuluttua kaadoin viinan viemäristä alas.
Mikä oli avain tähän voittoon? Minkä varassa ja voimalla tämä tapahtui? MINUN PYHITYKSENI VOIMALLA? Ei, jos se olisi tapahtunut minun voimallani - sitä ei olisi tapahtunut alkuunkaan, tai sitten se olisi ollut vain, todellakin - maljan puhdistamista ulkoapäin. Ihminen voi kyllä voittaa kiusauksensa, mutta hedelmä tuo näkyviin mikä on voiton lähde, kenen voimaan se perustuu.
Sielullinen voitto johtaa kerskaukseen ja niiden syyllistämiseen, jotka eivät ole yhtä "pyhittyneitä" kuin itse on. Todellinen pyhitys sen sijaan vaikuttaa armollisuutta, koska uskovainen tietää että pyhityksen lähde on Jumala. Hän ymmärtää että pyhitys on Jumalan teko ja armoa. Sellainen kristitty ei salli itselleen syntiä eikä katso sormiensa läpi muidenkaan syntejä - mutta on armollinen ihmistä kohtaan. Armo kasvattaa hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot.
Avain tähän(kään) voittoon elämässäni ei ollut minun pyhitykseni, vaan Herran Jeesuksen Kristuksen verinen armo ja Golgatan risti. Ei se mihin asti olen edennyt ja kuinka nyt suoriudun, vaan MITÄ HERRA JEESUS ON JO TEHNYT ja mistä olen uudestisyntymässä tullut osalliseksi:
Risti, jonka kautta tämä armo käytännöllisesti vastaanotetaan ja toteutuu. Risti on kuoleman paikka. Siksi se on elämän paikka. Ristin kautta avautuu ylösnousemusvoiman todellisuus. - teapot
Semper. Tämä on sitä pyhitystä, jonka minä olen oppinut. Karkeista synneistä mennään hienovaraisempiin asioihin. Lopulta alamme nähdä että asenteessamme (ja jopa opin ja pyhyyden puolustamisessamme) on paljon lihallista kiivailua, joka johtaa taitamattomiin riitoihin.
Herra osoittaa ajatusmaailmassamme linnoituksia, jotka Hän haluaa murtaa, jne. Tällaiseen pyhitykseen kuuluu sisäinen parantuminen.
Jeesuksen veressä saadaan puhtaus Isän edessä. Mutta Pyhä Henki alkaa uudistaa ja puhdistaa meitä sisäisesti - tämä on pyhitystä. Pyhä Henki toimii aina Jeesuksen veren kautta, siksi pyhityskin tapahtuu samassa armossa kuin pelastus.
Pyhän Hengen uudistavan työn kautta kamppailu syntiä kohtaan helpottuu, koska Jumala hoitaa SISIMMÄSSÄMME olevat linnakkeet, sekä parantaa emotionaalista rikkinäisyyttämme, niin että vihollisella on yhä vähemmän mihin tarttua, minkä kautta kiusata. Silloin myös lankeemukset vähenevät.
Pointti on se, että Jumala ei näe meitä epäpyhinä ja saastaisina vaan puhtaina Kristuksen veren tähden - niin kauan kuin Kristuksessa eli pyhityselämässä pysymme. Silloin olemme Jeesuksen veren alla ja voimme langetessakin uskoa aseman joka meillä on, ja siitä saada voman niin että myös tilamme muuttuu.
Tämä ei ole minulle näennäispyhitystä eikä markkinointia...
Kirjoitukseni voivat paikoitellen tuntua liian teoreettisilta ja jaarittelevaltakin, se on heikkouteni. Toin nyt kuitenkin esiin jotakin omasta kokemuksesta, ettei asia jäisi vain teoriaksi.
Vajavaisesta ilmaisutaidostani huolimatta käsitykseni pyhityksestä, jonka olen aloituksen kohdissa tuonut esiin, kumpuaa kokemuksesta. Usko ei ole teoriaa vaan todellisuutta. Voi olla että sama asia saatetaan sanoa monella tavalla, ja ehkä käyttämäni ilmaisut joskus ovat omiaan väärinymmärrysten syntymiselle, mutta ainakin puhun siitä minkä olen kokenut, ja mikä myös toimii.
Jeesuksessa Kristuksessa saamani lahjavanhurskaus ei ole johtanut minua syntiin eikä synnin vähättelemiseen vaan päinvastoin tuonut voiman kilvoitukseen - ei legalistisessa puristamisen hengessä, vaan Herran Jeesuksen Kristuksen armossa.
Kiteytän vielä. Jeesuksen antama, uudestisyntymisessä saatu asema (pyhä ilman tekoja - vanhurskas uskosta) on voimassa niin kauan kuin ihminen elää pyhityselämää (asteittainen puhdistuminen ja sisäinen parantuminen parannuksenteon ja kuuliaisuuden kautta). Tällöin kristitty on Jeesuksen veren alla.
Jos kieltäydytään pyhityselämästä ja ryhdytään elämään synnissä - silloin menetetään myös asema.
Tämän paremmin en osaa asiaa sinulle selittää. Jumala sinua siunatkoon pyhityksen tiellä. teapot kirjoitti:
Semper. Tämä on sitä pyhitystä, jonka minä olen oppinut. Karkeista synneistä mennään hienovaraisempiin asioihin. Lopulta alamme nähdä että asenteessamme (ja jopa opin ja pyhyyden puolustamisessamme) on paljon lihallista kiivailua, joka johtaa taitamattomiin riitoihin.
Herra osoittaa ajatusmaailmassamme linnoituksia, jotka Hän haluaa murtaa, jne. Tällaiseen pyhitykseen kuuluu sisäinen parantuminen.
Jeesuksen veressä saadaan puhtaus Isän edessä. Mutta Pyhä Henki alkaa uudistaa ja puhdistaa meitä sisäisesti - tämä on pyhitystä. Pyhä Henki toimii aina Jeesuksen veren kautta, siksi pyhityskin tapahtuu samassa armossa kuin pelastus.
Pyhän Hengen uudistavan työn kautta kamppailu syntiä kohtaan helpottuu, koska Jumala hoitaa SISIMMÄSSÄMME olevat linnakkeet, sekä parantaa emotionaalista rikkinäisyyttämme, niin että vihollisella on yhä vähemmän mihin tarttua, minkä kautta kiusata. Silloin myös lankeemukset vähenevät.
Pointti on se, että Jumala ei näe meitä epäpyhinä ja saastaisina vaan puhtaina Kristuksen veren tähden - niin kauan kuin Kristuksessa eli pyhityselämässä pysymme. Silloin olemme Jeesuksen veren alla ja voimme langetessakin uskoa aseman joka meillä on, ja siitä saada voman niin että myös tilamme muuttuu.
Tämä ei ole minulle näennäispyhitystä eikä markkinointia...
Kirjoitukseni voivat paikoitellen tuntua liian teoreettisilta ja jaarittelevaltakin, se on heikkouteni. Toin nyt kuitenkin esiin jotakin omasta kokemuksesta, ettei asia jäisi vain teoriaksi.
Vajavaisesta ilmaisutaidostani huolimatta käsitykseni pyhityksestä, jonka olen aloituksen kohdissa tuonut esiin, kumpuaa kokemuksesta. Usko ei ole teoriaa vaan todellisuutta. Voi olla että sama asia saatetaan sanoa monella tavalla, ja ehkä käyttämäni ilmaisut joskus ovat omiaan väärinymmärrysten syntymiselle, mutta ainakin puhun siitä minkä olen kokenut, ja mikä myös toimii.
Jeesuksessa Kristuksessa saamani lahjavanhurskaus ei ole johtanut minua syntiin eikä synnin vähättelemiseen vaan päinvastoin tuonut voiman kilvoitukseen - ei legalistisessa puristamisen hengessä, vaan Herran Jeesuksen Kristuksen armossa.
Kiteytän vielä. Jeesuksen antama, uudestisyntymisessä saatu asema (pyhä ilman tekoja - vanhurskas uskosta) on voimassa niin kauan kuin ihminen elää pyhityselämää (asteittainen puhdistuminen ja sisäinen parantuminen parannuksenteon ja kuuliaisuuden kautta). Tällöin kristitty on Jeesuksen veren alla.
Jos kieltäydytään pyhityselämästä ja ryhdytään elämään synnissä - silloin menetetään myös asema.
Tämän paremmin en osaa asiaa sinulle selittää. Jumala sinua siunatkoon pyhityksen tiellä.Teapot, kiitän yllättävän sisältörikkaasta kommentista viestiini, jonka tarkoituksena oli testata pyhitysoppisi todellisia perusteita.
Minun hengellinen alkukotini on helluntailiikkeessä ja olen siellä alkuaan omaksunut opillisen pohjan uskonelämälleni. Jätän tarkemmin kuvaamatta ne elämänvaiheet ja tilanteet, joissa toden teolla alettiin punnita minun uskoni kestäväisyyttä koetuksissa.
Oleellista tämän keskustelun kannalta on todeta, että EN olisi pysynyt pystyssä sen opin varassa, jota helluntaiherätys opettaa. Helluntaiopetuksen kuten yleensäkin uskonnollisen maailman opillisen petoksen voi pelkistää siihen, että em. piireissä ristin työ ulkoistetaan koskemaan yksinomaan Jeesuksen sovitustyötä Golgatan kummulla. Uskovan tulee vain 'levätä ristin juurella'.
Nyt ei kenenkään pidä kiirehtiä syyttämään, että olisin lisäämässä Kristuksen sovitustyöhön jotakin ihmisen omaa suoritusta. Sitä en tee; omilla suoritteilla ei sovitusta ja pelastuksen perustaa kukaan voi paikkailla. En myöskään kiistä, etteikö Jeesus antaisi meille sisäistä rauhaa ja lepoa. Sen Hän totisesti haluaa tehdä ja tekee.
Mutta, Jeesus nimenomaan kehottaa meitä joka päivä ottamaan OMAN ristimme. Se EI merkitse minkään amuletin tai krusifiksin kantamista taikaesineen, vertauskuvan tms. tavoin mukanamme. Oman ristin ottaminen merkitsee sensijaan itsensä kieltämistä. Vanhan ihmisen ja sen lihallisen tahdon kieltäminen tarkoittaa lihan ristiinnaulitsemista himoineen ja haluineen kuten Paavali kirjoittaa.
Synnin valta ei murru katumuksen ja parannusharjoitusten kautta. Ainoa kestävä ja raamatullinen ratkaisu synnin voittamiseen on lihan ristiinnaulitseminen ja itsemme pitäminen kuolleena synnille.
"Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa." Rm.6:11
Pyhitys voi tapahtua VAIN sen kautta, että viemme vanhan ihmisen kuolemaan Kristuksen kanssa. Asia on mitä yksinkertaisin tajuta, jos on rehellinen Jumalan sanalle. Mutta kuoleman hyväksyminen ja siihen alistuminen tuottaa kärsimystä omassa lihassa niinkuin Pietari toteaa: joka lihassa KÄRSII, se lakkaa synnistä, 1.Piet.4:1. Lihallisen tahdon kuolettaminen (=oman ristin ottaminen yhdessä Jeesuksen kanssa), on mitä tuskallisinta vanhan ihmisen "hipiälle".
Kristus Jeesus on meidän pyhityksemme. Hänen tulee kasvaa ja meidän vähetä; niillä sanoilla Johannes Kastaja kuvaa pyhitystä, Joh.3:30. Mitä pidemmälle pääsemme pyhityksen tiellä, Jeesus-tiellä, sitä voimakkaammin Jumalan tahto saa tapahtua meissä. Turmeltunut vanha ihminen häviää ja uusi luomus saa vahvistua.
Jumala myös sinua teapot siunatkoon pyhityksen tiellä!Vapaa Kristuksessa kirjoitti:
Et selviä Semperistä yhtään vähemmällä kuin että polvistut hänen edessään ja tunnustat hänelle syntisi ja teet parannuksen. Hän ei päästä sinua eikä hyväksy sinua ennen sitä. Hän kun on ainoa oikea uskova ja ainoa oikeaoppinen tällä palstalla. Hän nuhtelee, ojentaa, syyttää ja tuomitsee jokaista Jumalan Sanaa julistavaa uskovaa. Sen tehtävän hän on tietenkin saanut Jumalalta koska hän on niin oikeassa. Tottele häntä ja ole samaa mieltä hänen kanssaan niin ei synny riitoja. Muussa tapauksessä juokse karkuun ja jätä hänet ja ole vapaa Jeesuksen nimessä.
Viestisi sisältää katkeransävyisiä piikkejä, mutta siitä voi löytää myös rakentavia ja terveellisiä piirteitä. Joka tapauksessa (ei-nimmari?), yritetään ymmärtää ja rakastaa toisiamme.
Emme kumpikaan ole hevosia, emmekä harrasta potkimista, emmehän? Siitä huolimatta tähän sopinee soveltuvin osin tuttu vanha hellyttävä sanonta: 'rakkaudesta se hevonenkin potkii'.- greeeeen
teapot kirjoitti:
Semper. En tiedä mitä "vanha perushelluntailainen tyylisuunta" sisältää, koska en ole ammenntanut "pyhitysoppiani" helluntaiseurakunnasta, vaan käytännön vaelluksessa Herran kanssa.
Miten ihmeessä voit sanoa että sisäpuolen saasta ei minua haittaa. Tuomiosi on käsittämätön ja törkeä. Ymmärrätkö ollenkaan mitä sanot? Minulle kaikki kristillisyys lähtee nimenomaan sisältä käsin, ei ulkokuoren parantelulla. Pyhä Henki tulee asumaan ihmisen sisimpään - se on mittaamattoman kallisarvoinen lahja. Minulle henkilökohtaisesti tärkeintä on ollut, että Kristus sitten myös saa puhdistaa ja parantaa, johtaa koko elämäni sopusointuun Hänen tarkoitustensa kanssa, kasvattaa niin, ettei mikään tulisi minun ja Hänen välille. Mutta tämä puhdistustyö todellakin lähtee sisältäkäsin ja sillä täytyy olla perusta. Pyhityselämän oikea perusta on uudestisyntymä eli asema, niin kuin Kalamoskin viestissään tuo esiin.
Haluan olla läpikotaisin kuuliainen Jumalan johdatukselle. Uskonelämän alusta asti olen ymmärtänyt että kyse on suhteesta Kristukseen ja tätä elävää suhdetta voidaan elää vain täydellisessä rehellisyydessä. Olen myös ymmärtänyt olevani niin heikko, että omat pyrkimykseni eivät riitä, tarvitsen Jeesuksen Kristuksen ristiä. Ainoastaan Hänelle antautuen voin voittaa kiusaukset, koska Hän minussa voittaa ne. Ja tiedätkö mitä, tämä on toiminut, alusta asti eli kohta 25 vuotta.
Uskoon tullessani olin sisäisesti hyvin rikki. Vaikka koin Jumalan suurta armoa ja läheisyyttä lähtiessäni kokosydämisesti Häntä seuraamaan, rikkinäisyyteni toi matkaan vaikeuksia. Erityisesti koska koin jatkuvaa riittämättömyyttä, alamittaisuutta ja kelvottomuuden tunnetta.
Varmasti oli oikein että halusin olla kuuliainen, mutta rikkinäisyyteni teki siitä milteipä neuroottisuutta, niin että olin koko ajan anteeksipyytämässä ja itseäni syyllistämässä. Se ei ollut tervettä uskovan vaellusta.
Jos lenkillä kävelin ihmisen ohi, sairaalloisen yliherkkä omatuntoni syytti että minun olisi pitänyt todistaa hänelle - jos pysähdyin ja todistin, omatuntoni syytti että tein sen taitamattomasti, olin joko liian lepsu tai liian tiukka - koskaan en osannut olla kyllin hyvä Jumalan vaatimusten edessä. Mutta halusin olla rehellinen ja halusin ja edelleen haluan rakastaa Häntä yli kaiken. Tässä koulussa Jumala osoitti minulle, että monet asiat, joita kuvittelen Hänen vaatimuksikseen, ovat omasta sisimmästäni nousevia vaatimuksia ja ylisuorittamista, koska en osannut levätä armossa.
Jumala on sitten opettanut lepäämään armossa. Seuraus? Sallinko nyt elämässäni enemmän syntiä kuin ennen? Olenko nyt huolimattomampi Jumalan pyhyyden suhteen? Päinvastoin.
Kiitollisuus Jumalaa kohtaan ja ilo Hänen rakkaudestaan on tehnyt herkemmäksi todellisia syntejä (olemattomien syntikuvittelujen sijaan) ja myös Hänen johdatustaan kohtaan, niin että olen Hänen käytössään saanut nähdä kuinka Pyhä Henki toimii kauttani muidenkin ihmisten hyväksi. Kun saan olla Jumalan käytössä iloni on siinä että JEESUS TOIMII kauttani, ei siinä että Jeesus toimii KAUTTANI.
Jatkan vielä kertoen erään käytännön esimerkin...Hyvin kirjoitat taas kerran, Teapot.
>>Haluan olla läpikotaisin kuuliainen Jumalan johdatukselle. Uskonelämän alusta asti olen ymmärtänyt että kyse on suhteesta Kristukseen ja tätä elävää suhdetta voidaan elää vain täydellisessä rehellisyydessä. Olen myös ymmärtänyt olevani niin heikko, että omat pyrkimykseni eivät riitä, tarvitsen Jeesuksen Kristuksen ristiä. Ainoastaan Hänelle antautuen voin voittaa kiusaukset, koska Hän minussa voittaa ne. Ja tiedätkö mitä, tämä on toiminut, alusta asti eli kohta 25 vuotta.>Mikko, usko jo, että usko Jeesukseen muutta ihmisen. Sana kasvattaa ihmisestä uuden luomuksen ja sen jälkeen ihminen iloitsee Pyhässä Hengessä ja totuudessa siitä, että saa olla Jumalan lapsi, vapaa, ei orja.
Kuten jo aikaisemminkin olen sinulle kertonut, niin ajatuksiin tulee toki houkutusta syntiin, eli lain rikkomiseen, mutta koska valvon saan heti kääntyä Pelastajani puoleen ja Hän vapauttaa minut verellään synnistä, joka minua houkutteli. Jeesuksen sovintoveri pitää minut puhdistuksessa. En ole itse lain täyttäjä, enkä synnitön, vaan Jeesus minussa on lain täyttäjä ja synnitön ja Hän minusta pitää huolen. - greeeeen
Semper.Fidelis kirjoitti:
Teapot, kiitän yllättävän sisältörikkaasta kommentista viestiini, jonka tarkoituksena oli testata pyhitysoppisi todellisia perusteita.
Minun hengellinen alkukotini on helluntailiikkeessä ja olen siellä alkuaan omaksunut opillisen pohjan uskonelämälleni. Jätän tarkemmin kuvaamatta ne elämänvaiheet ja tilanteet, joissa toden teolla alettiin punnita minun uskoni kestäväisyyttä koetuksissa.
Oleellista tämän keskustelun kannalta on todeta, että EN olisi pysynyt pystyssä sen opin varassa, jota helluntaiherätys opettaa. Helluntaiopetuksen kuten yleensäkin uskonnollisen maailman opillisen petoksen voi pelkistää siihen, että em. piireissä ristin työ ulkoistetaan koskemaan yksinomaan Jeesuksen sovitustyötä Golgatan kummulla. Uskovan tulee vain 'levätä ristin juurella'.
Nyt ei kenenkään pidä kiirehtiä syyttämään, että olisin lisäämässä Kristuksen sovitustyöhön jotakin ihmisen omaa suoritusta. Sitä en tee; omilla suoritteilla ei sovitusta ja pelastuksen perustaa kukaan voi paikkailla. En myöskään kiistä, etteikö Jeesus antaisi meille sisäistä rauhaa ja lepoa. Sen Hän totisesti haluaa tehdä ja tekee.
Mutta, Jeesus nimenomaan kehottaa meitä joka päivä ottamaan OMAN ristimme. Se EI merkitse minkään amuletin tai krusifiksin kantamista taikaesineen, vertauskuvan tms. tavoin mukanamme. Oman ristin ottaminen merkitsee sensijaan itsensä kieltämistä. Vanhan ihmisen ja sen lihallisen tahdon kieltäminen tarkoittaa lihan ristiinnaulitsemista himoineen ja haluineen kuten Paavali kirjoittaa.
Synnin valta ei murru katumuksen ja parannusharjoitusten kautta. Ainoa kestävä ja raamatullinen ratkaisu synnin voittamiseen on lihan ristiinnaulitseminen ja itsemme pitäminen kuolleena synnille.
"Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa." Rm.6:11
Pyhitys voi tapahtua VAIN sen kautta, että viemme vanhan ihmisen kuolemaan Kristuksen kanssa. Asia on mitä yksinkertaisin tajuta, jos on rehellinen Jumalan sanalle. Mutta kuoleman hyväksyminen ja siihen alistuminen tuottaa kärsimystä omassa lihassa niinkuin Pietari toteaa: joka lihassa KÄRSII, se lakkaa synnistä, 1.Piet.4:1. Lihallisen tahdon kuolettaminen (=oman ristin ottaminen yhdessä Jeesuksen kanssa), on mitä tuskallisinta vanhan ihmisen "hipiälle".
Kristus Jeesus on meidän pyhityksemme. Hänen tulee kasvaa ja meidän vähetä; niillä sanoilla Johannes Kastaja kuvaa pyhitystä, Joh.3:30. Mitä pidemmälle pääsemme pyhityksen tiellä, Jeesus-tiellä, sitä voimakkaammin Jumalan tahto saa tapahtua meissä. Turmeltunut vanha ihminen häviää ja uusi luomus saa vahvistua.
Jumala myös sinua teapot siunatkoon pyhityksen tiellä!Semper, selityksesi mukaan olit siis ilkeä Teapotille 'vain testataksesi hänen pyhitysoppinsa todellisia perusteita'... Noinko toimii Kristus sinussa? Kristusko sinussa vaikuttaa sen, että jatkuvasti tulee ensin piikkejä ja perusteettomia syytöksiä, ja sen jälkeen siunauksia..?
Jälkimmäinen viestisi ei peitä alleen aikaisempaa asennettasi ja mielentilaasi. Teapotin pyhitysopin perusteet olivat selkeät jo ennen hänen syväluotaavia vastauksiaan sinulle. Olisit kerrankin myöntänyt rehdisti väärinymmärryksesi ja pyytänyt anteeksi ilkeitä sanojasi ja vääriä syytöksiäsi. Teapot on selvästikin niin vahva, että kestää ilkeilysi, mutta silti... - pysy poissa
greeeeen kirjoitti:
Semper, selityksesi mukaan olit siis ilkeä Teapotille 'vain testataksesi hänen pyhitysoppinsa todellisia perusteita'... Noinko toimii Kristus sinussa? Kristusko sinussa vaikuttaa sen, että jatkuvasti tulee ensin piikkejä ja perusteettomia syytöksiä, ja sen jälkeen siunauksia..?
Jälkimmäinen viestisi ei peitä alleen aikaisempaa asennettasi ja mielentilaasi. Teapotin pyhitysopin perusteet olivat selkeät jo ennen hänen syväluotaavia vastauksiaan sinulle. Olisit kerrankin myöntänyt rehdisti väärinymmärryksesi ja pyytänyt anteeksi ilkeitä sanojasi ja vääriä syytöksiäsi. Teapot on selvästikin niin vahva, että kestää ilkeilysi, mutta silti...greeeenkin tuli taas palstalle, heti kun Semper kommentoi. Mitään muuta annettavaa sinulla ei olekaan, kuin katkeruutta Semperiä vastaan.
- greeeeen
pysy poissa kirjoitti:
greeeenkin tuli taas palstalle, heti kun Semper kommentoi. Mitään muuta annettavaa sinulla ei olekaan, kuin katkeruutta Semperiä vastaan.
En minä ole katkera. Miksi olisin? Minusta on vain harmillista, että uskovaksi itseään sanova käyttäytyy noin törkeästi kanssaihmisiään kohtaan. Noinko kirkastetaan Kristusta? Mikä on ilkeilyn lähde - Kristusko?
Käyn kyllä palstalla aika useinkin, mutta monesti vain luen ihmisten kirjoituksia ja pohdin erilaisia näkemyksiä. Aina ei ole tarvetta kirjoittaa itse, mutta joidenkin (sinunkin näköjään) harmiksi lähimmäisille ilkeily saa minut kommentoimaan. - greeeeen
Semper.Fidelis kirjoitti:
Teapot, kiitän yllättävän sisältörikkaasta kommentista viestiini, jonka tarkoituksena oli testata pyhitysoppisi todellisia perusteita.
Minun hengellinen alkukotini on helluntailiikkeessä ja olen siellä alkuaan omaksunut opillisen pohjan uskonelämälleni. Jätän tarkemmin kuvaamatta ne elämänvaiheet ja tilanteet, joissa toden teolla alettiin punnita minun uskoni kestäväisyyttä koetuksissa.
Oleellista tämän keskustelun kannalta on todeta, että EN olisi pysynyt pystyssä sen opin varassa, jota helluntaiherätys opettaa. Helluntaiopetuksen kuten yleensäkin uskonnollisen maailman opillisen petoksen voi pelkistää siihen, että em. piireissä ristin työ ulkoistetaan koskemaan yksinomaan Jeesuksen sovitustyötä Golgatan kummulla. Uskovan tulee vain 'levätä ristin juurella'.
Nyt ei kenenkään pidä kiirehtiä syyttämään, että olisin lisäämässä Kristuksen sovitustyöhön jotakin ihmisen omaa suoritusta. Sitä en tee; omilla suoritteilla ei sovitusta ja pelastuksen perustaa kukaan voi paikkailla. En myöskään kiistä, etteikö Jeesus antaisi meille sisäistä rauhaa ja lepoa. Sen Hän totisesti haluaa tehdä ja tekee.
Mutta, Jeesus nimenomaan kehottaa meitä joka päivä ottamaan OMAN ristimme. Se EI merkitse minkään amuletin tai krusifiksin kantamista taikaesineen, vertauskuvan tms. tavoin mukanamme. Oman ristin ottaminen merkitsee sensijaan itsensä kieltämistä. Vanhan ihmisen ja sen lihallisen tahdon kieltäminen tarkoittaa lihan ristiinnaulitsemista himoineen ja haluineen kuten Paavali kirjoittaa.
Synnin valta ei murru katumuksen ja parannusharjoitusten kautta. Ainoa kestävä ja raamatullinen ratkaisu synnin voittamiseen on lihan ristiinnaulitseminen ja itsemme pitäminen kuolleena synnille.
"Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa." Rm.6:11
Pyhitys voi tapahtua VAIN sen kautta, että viemme vanhan ihmisen kuolemaan Kristuksen kanssa. Asia on mitä yksinkertaisin tajuta, jos on rehellinen Jumalan sanalle. Mutta kuoleman hyväksyminen ja siihen alistuminen tuottaa kärsimystä omassa lihassa niinkuin Pietari toteaa: joka lihassa KÄRSII, se lakkaa synnistä, 1.Piet.4:1. Lihallisen tahdon kuolettaminen (=oman ristin ottaminen yhdessä Jeesuksen kanssa), on mitä tuskallisinta vanhan ihmisen "hipiälle".
Kristus Jeesus on meidän pyhityksemme. Hänen tulee kasvaa ja meidän vähetä; niillä sanoilla Johannes Kastaja kuvaa pyhitystä, Joh.3:30. Mitä pidemmälle pääsemme pyhityksen tiellä, Jeesus-tiellä, sitä voimakkaammin Jumalan tahto saa tapahtua meissä. Turmeltunut vanha ihminen häviää ja uusi luomus saa vahvistua.
Jumala myös sinua teapot siunatkoon pyhityksen tiellä!Semper, muistat varmaankin, että olemme keskustelleet näistä aikaisemminkin, mutta siis taas...
Room. 6:11 on käännetty oikeammmin 1992 -käännöksessämme ->
11 Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.
_______
Ja edelleenkin Raamatun mukaan Kristuksen omat OVAT ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen (Gal. 5:24).
_______
Ja edelleenkin Johannes Kastaja kuvaa sanoillaan (Joh. 3:30) sitä, että hän ei ollut sulhanen (Messias), vaan sulhasen ystävä (tienraivaaja).
- olen mikä olen
Huomaatko nyt Teapot, että armossa eläessämme tuotamme kiitosta Jumalalle?
" Jos tahdot päästä elämään sisälle , pidä käskyt" Jeesus...Eli elämällä pyhityksessä et anna suusi saataa ruumistasi syynalaiseksi, rikkomalla Jumalan käskyt ja Jeesuksen Jeesuksen uskon.
Eli jos sinua himottaa sunnuntaina mennä sabatin asemasta "synagookaan" ..ja se on sinun tapasi, et elä pyhityksessä, etkä ole näkevä Herraa!
Jos et pidä IV ttä käskyä, ja pyhitä sitä, myyt sunnuntai pyhästäsi esikoisuutesi..eli olet epäpyhä.
Epäjumalat ovat myös epäpyhiä, joten sinun on poistettava ne keskuudestasi, jos aiot olla pyhä! Mutta jos pysyt laissa, niin Herra on sinut pyhittänyt.
Ajettin että olet helluntalainen, jotka rikkovat Jualan käskyn pyhittämällä sunnuntain, tai sitten et ole.
Jos haluamme rauhaan Jumalan kanssa elämme käskyjä pitäen. Synti on lain rikkomista ja se tuo rauhattomuuden.
" Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa HYVIÄ TÖITÄ VARTEN, jotka Jumala edeltäpäin on valmistanut ( Siinain vuorella, valmisti lain taulut), että me niissä vaeltaisimme" Ef 2: 10...." Pidä käskyt" Jeesus
Eli, mitkä käskyt me (opetuslapset) olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet" No, kerro mitkä?? - epäilen tämmöistä
Tuskin se Eenokin kirjoitus on, se on kopioinut sen jostakin.
Kysyn, antaako Jumala Pyhän henkensä niille, jotka ovat vaihtaneet terveen evankeliumin uskontojen ihmisoppeihin?
- body
Ihminen on melkoinen mestari käärimään uskon itsensä näköiseen pakettiin ja edellyttää toisilta samaa taivastelua.
IHMINEN EI TÄÄLLÄ AJASSA PYHITY, SILLÄ SE ON VAIN KATKERUUDEN PEITTELYÄ.
Katsokaapa, tarkkailkaapa niitä uskiksia jotka pallottelevat pyhyyksillä.
HE OVAT MENTTÄNEET ELÄMÄN MIELEKKYYDEN, MENETTÄNEET ELÄMÄN ILON, OVAT SYNKKYÄ JA TUSKAISIA KUIN JAKOAVAIN JA PIIKKILANGOILLA PÄÄLLYSTETTY.
heidän kanssaan ei saa olla ihminen, vaan pitää olla epäihminen.
Summa summarum. Täällä ei pyhyyksiä ole, eikä tule, joten ollaan ihan tavallisia ihmisiä. "heidän kanssaan ei saa olla ihminen, vaan pitää olla epäihminen."
"Täällä ei pyhyyksiä ole, eikä tule, joten ollaan ihan tavallisia ihmisiä."
Minulta viedään oikeus siihenkin, asialla teapot. Teekannu, suomeksi. Tylsiä pitkiä monologeja "jumalasta", pyhyyksistä ja hengistä. Niissä hänen kirjoituksissaan ei ole mitään tolkkua.
Kuitenkin hän ottaa asiakseen syytellä minua sekavaksi ja laittaa suuhuni sanoja joita en ole sanonut.
Nyt ollaan tilanteessa jossa hän kirjoitti että poliisi kyllä löytää ne viestit joita hän ei(yllätys, yllätys)löytänyt.
Olen mukamas esiintynyt homon äitinä jollakin puskanikillä, kalastaakseni jotain myötätuntoa homoille. Siis todella törkeää, mielipuolisia syytöksiä suorastaan.
Anteeksi vain teapot. Yksityisviestejäs on postilaatikko täynnä, ja niissä haukut minua sekopääksi.
Katsoppas peiliin, teapot.
SEmper fidelis... aivan oikein kyseenalaistit aloittajan tarkoitusperät. Jo hänen vastausviestissään minull näkyy hänen TEKOPYHYYS.
Teepot puhuu rakkaudesta mutta teoillaan kieltää kaiken sensuuntaisen olemassa olon.
On hyvin omahyväinen ja ylimielinen."Yleensä en auroran viesteihin vastaa"... hän on ilkeä. Et sinä semper, kun vain tuot valoon sen minkä luulisi kaikkien näkevän. Teapot on aiheetta ylpeä itsestään.
jk.nyt lähden perumaan kunnianloukkaus-syytettä. Tämä kääntyi teapotin vuoksi turhan pian siihen että nyt hän toivoo poliisin löytävän "sekopäääviestejäni."
Tilanne meni yksityisviesteillä entistä pahemmaksi. Sitä en jatka.
Perun kuitenkin syytteen, teapot ei ole sen arvoinen. Pelkkä ilkeä uskis, joka keksii tarinoita, väittäen niitä todeksi. Uskoo ken uskoo.
Minä en halua enään uskoo, jos jumala rakastaa tuollaisia valhettelijoita!
Semper, pidän sul peukkuja, yritä kestää. Nyt sinä olet uskovien silmätikku. Ei auta vaikka seisoisit päälläsi, loppuelämäs joudut piikkien ja nälvimisten uhriksi. Se ei ole sinun vikasi.
Uskovien luonne...Teapotille henk.koht.
Olet yllätysten mies. Yksityisesti viestitit että olet valmis pyytämään julkisesti anteeksi jos en ole ollut kolmipiste ja esiintynyt homon äitinä.
Odotin sitä. Sen sijaan sinä kuitenkin aloitit mykkäkoulun, sanomalla ettei arvollesi sovi vastata minulle tms.
Eli en odota tähän vastausta, mutta jos kuitenkin päätät vastata olkoon se lupaamasi julkinen anteeksi pyyntö!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persuja ei aluevaltuustoissa näy
Ei tunnu persuja paljon paikalliset asiat kiinnostavan, vaan ainoastaan ulkomaalaiset, joku Israel ja Trumpin fanitus.833921Päivän Riikka: Uudenkaupungin autotehdas hiljeni
Näin ne 100 000 uutta pysyvää ei-tempputyötä yksityiselle sektorille tämän hallituksen ansiosta syntyy. Työntekijöille j973297Riikka vie Suomen kohta ykköseksi työttömyyskisassa
Espanja: 10,5 % Suomi: 10,3 % Ruotsi: 9,3 % Kisa on tiukkaa, mutta Riikalla hyvä draivi päällä. Vasemmistolaisen päämin1242597Miten juhlitte ensi lauantaina?
Se on kalenteriin merkitty juhlapäiväksi, niin sitä kai kuuluu juhlia.2071888Mikä ihme teitä savolaisia tuossa
p*rs*reiässä niin kiinnostelee? Että siitä pitää päntönnään huutaa.201764Varusmiehen kuolema
Ei ollut vahinko, ei aiheuttanut vaaraa muille, eikä ollut rikos, mitä jää jäljelle? Oliko kyseessä oman käden kautta lä941610Laita tunniste josta kaivattusi tietää sun kirjoittavan täällä
Joku yksilöity yhteinen juttu joka on sun ja kaivattusi välillä. Tuntomerkkinä esim. punainen pipopää, tonttu-ukko tai m761590- 1101509
Kumpaan rahat, mummojen vaippoihin vai Nalle WahIroosille?
JOS siis sinä saisit päättää?11281- 571152