Mitä pitäisi tehdä, kun 6-kymppiä lähestyy eikä ammattitaito ole kehittynyt yhtään. Pikemminkin päinvastoin. Mikään työura ei edes kiinnosta.
Sairaaksikaan en aio heittäytyä, kun olen terve!
Sairaaksikaan en aio heittäytyä, kun olen terve!
Ura jäi luomatta
eläkkeestä haaveilen
41134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Tuli vain mieleen, kun ex-työ- ja koulukaverit johtavat omia firmojaan tai toimivat muuten esimiestehtävissä ja itse junnaan paikoillani - tai siis menen takapakkia töiden suhteen. Tai ei niitä töitä edes ole! Eikä edes kiinnosta hankkia töitä.
Aika paljon heitettäväksi iloitsematta, kun olet terve!
Onnea siitä, mietipä issekseis.
Kaikkea omaa ei kannata ottaa itsestäänselvyytenä, kannattaa jopa olla kiitollinen, jos ei muuta, niin hiljaa sisäänpäin hymyillen.
87-vuotias on Suomen vanhin tohtoriksi väitellyt.
Olisin minä voinut jotain pientä etätyötä tehdä, mutta kun ei kukaan koskaan tarjonnut mitään siihen viittaavaakaan!
Omapa on menetyksensä.
Ihan oikea ideologia.
Miksipä toisia rikastuttamaan omalla taidollaan.
Nurkkaan pimeimpään, ettei kukaan kekkaa tulla kysymään mahdollista pestittävyyttä. :))
Olen kai taikauskoinen. Voiko ihminen luoda jotain maksusta?
Ajattelen, että eläkeläiset ovat tasa-arvoisia, joten eläkkeellä olo on siinä mielessä hyvä asia. Jos on työikäinen, niin ihmiset ovat enemmän epätasa-arvoisia.
Ikinä en haluaisi mitään arvioita mistään tekemisistäni. Suorittaisin vain jonkun asian ja sillä sipuli. Rahat tilille. Olisin näkymätön.
Luoda, ainakin lunta.
Millä muulla enää elämme, kuin rahalla?
Missä ja milloin ihmiset ovat tasa-arvoisia?
Ei tasa-arvoisia, emmepä onneksi tasapäisiäkään. :))
Lumenluontiin minäkin uskon, mutta se sopii paremmin nuorille kuin mummoikäisille. En halua olla mikään työpaikan kummajainen.
:))
Minä alan kuorimaan tuppipottuja. Sullon sitä, mitä kaikki eivät ole syntyissään saaneet! ;))
Aloittajalle vinkiksi, että taitaa päässä olla vikaa myös. Sanot vasta lähestyväsi kuuttakymppiä. Luehan tämän palstan otsikko ja jos tajuat sen, niin mene sitten oikeaan osoitteeseen.
Kaikillehan ei tietysti ole kauhalla annettukaan. Emme voi auttaa sinua täällä.
Olen kai pikkuvanha...
Oletkos Jani-Petteri? :))
Saanen kysyä mitä teit silloin kun me tän ikäluokan ihmiset resusi työn ja opiskelun kanssa? Urheilukin vei kesäisin vuosikausia aikaani, talvella kuntoilemalla...siinä pieni tenava , ei ole helpolla uraa luotu.
Minulla ei ole mikään Päätalon muisti. Ja vaikka olisikin, niin olisipa noloa kirjoittaa jokaista elämänsä yksityiskohtaa.
*hrrr*
Ehkäpä olisi kannattanut lukea Päätaloa sinunkin. Kun on ja voi olla tyytyväinen jaksamisistaan resuta opintonsa päämäärään, voi myös nauttia työnsä tuloksista ja eläkkeellä olemisestaan.
Minulla ei ole hävettävää, otan osaa jos sinulla on. :D
Joopa.
Mun käsitys asiasta. Kun pääset eläkkeelle, on edes jonkinlainen toimeentulo. Sen turvin voi hommailla kaikenlaista muuta, vaikka sitten opiskella, tai alkaa sivuhommina tekemään jotain ihan muuta, mitä ennen on tehnyt.
Ja kaikki tietenkin kailottaa, että mkaan politiikkaan, ei oikein toi eläkeläisten puolue ole koskaan menestynyt. Mutta jotenkin ton yyppisistä hommista voi ainakin saada sisältöä elämään, ei ehkä niinkään rahaa.
On olemassa kaikenlaisia elonkaaria, sitä nyt sattuu jokaiselle kaikenlaista. Läheskään kaikkeen ei voi vaikuttaa, mtta ainahan kaikkea kannttaa yrittää, jos on virtaa ja terveyttä. Ja tärkeämpi on se virta, kehnommallakin terveydellä voi kaikenlaista koittaa koittaa puuhastella.
=DW=.
Sekin on kumma, kun päällisin puolin näytän normaalilta. Ihmiset tulevat puhumaan, kuinka me veronmaksajat kustannamme sitä ja tätä. Minä nyökyttelen aivan, kuin kuuluisin heidän joukkoonsa.
Koko ajan ,koko ajan sitä kehittyy ja oppii tänään ruiskumaalasin pensselillä.
Kovastihan sitä pitäs olla työnlairassa kiinni vauvasta vaariin.
Tänään kun tein loppunuolasuja terassille ja istuskelin siin ,haistellen sirenin tuoksua niin tuli ajatuksiin et mitä jää jäljelle.
Kovin vähän jää jälkipolville kun kynsi kylmenee,niin et haittaaks pikku löysäily.
Oletko pensselisetä?
http://www.youtube.com/watch?v=Lo_edXUlrT8
Onko vielä oravia katolla?
Olen vesiperän etsijä,tänään melkein verin vesiperän arpajaisissa,kynä tuli mopoa hain.
Yks ainoo haahuilee tos pihalla ja sil on joku hakusessa tai hävinny.
Varmaan epäilee minua kun alkaa kiroilemaan mun nähtyään.
Tärryyttää häntäänsä?
Ihmekös tuo, kun aremmat olet ajanut huitsin nevadaan tuimalla katseellasi.
Napsauttamalla, nips ja naps.
Ennen vanhaan kissa hoiti noi rähisijät mut nyt en itte jaksa juosta niitten perässä,olkoot ja menkööt mielensä mukaan.
Mitän on muuten mahrollista et kolkkanuolella on joku joskus osunu sellaseen vipeltäjään?
Ei minusta mitenkään, enkä halua edes ajatella sen mahdollisuutta.
No, sattuman satoa voisi ollakin.
Pähkinänsärkijä melkomoinen on heiluhäntäoravoinenkin.
Kolkkapojat tiedän, nuolestaan en ole koskaan kuullutkaan.
Kolkkanuoli oli tuohivirsuajan ase,se oli ku pottuvoi nuija jota jalkajouselle ammuttiin.
Ei menny arvokas turkki rikki
Vitsi, kun naurattaa. Jousella pottupötkiä taivaalle.
Pitäisikön minun jo asettua ikäiseni asentoon?
Toinen suupieli alas, ja katse nenää pitkin?
Tilli pitkällä.
Sivistyneesti, kuin Hajusintti.
Meillä harakat häisitsevät yöunta, romistelevat ikkunalaudalla.
Oravat yläpohjassa, Tuhoavat talon eristeet.
mä olen yli seitenkympiinen ja haaveilen tori myyjäksi alkaa, ku kehtais hakea esm. kukkia, tai kirpputorin pystytän,,
Sulla on kai dementia iskenyt jos et tajua omaa tilaasi tuon enempää. Käy TK:ssa juttelemassa lekurin tai terveydenhoitajan kanssa, niin maailmasi saattaa ehkä vielä kääntyä valoisammaksi kukaties.
Täällä päin muuten on aika lailla eläkeellä olevia jotka kiertävät markkinoilta markkinoille myymässä sitä sun tätä. Heille siitä on tullut elintapa kun ostelevat isompia eriä vaikkapa konkurssi myynnistä ja sullovat pikkupakunsa täyteen ja kotiin tullessaan sitten väsyneinä mutta onnellisina hypistelevät setelitukkuansa :) .
No johan on, kyllä kuuskymppisenä pitäis jo olla ammattitaitoa vaikka mihin junaan. Mulla olis ja on ainakin.
Meinaankin mennä töihin. Ei siitä mitään makseta, mutta tuleepahan jotain mielenkiintoa elämään ja tiedä vaikka vielä "alasta" innostuisin. Hehhee. Jos joku innostuu kyselemään niin ilmoitan jo että emmä siellä joka päivä ole, en viittiskään. Kun on näille eläkelaiskoille päiville tottunut niin täysipäiväiseen hommaan en lähde vaikka ison (mikähän muuten olisi "iso"?) palkankin saisin.
Provoiletkos nyt hiukan, aloittaja ? Ei ammattitaitoa, ei työtä, ei kiinnostusta - niinkös se oli ?
Ja eläkeikää odottelet ? Toivottavasti et lataa liikaa odotuksia siihen, monet ovat turhautuneet siinäkin elämänvaiheessa.
Itse tyydyin laskevaan karrieeriin, eli siirryin "vähempiarvoisiin" tehtäviin kuuskymppisenä: vähemmän työtunteja, verkkaisempi työtahti, vähemmän vastuita, Sopi hyvin minulle.
Joku ehdottikin, että kiinnittäisit huomiosi siihen, mitä sinulla on: terveys on asia, jota ikääntyvät voivat erityisesti arvostaa ja voihan se kertoa siitäkin, että olet tehnyt oikeita valintoja. Uran luominen maksetaan usein terveyden menetyksellä.
En provoile. Minulta puuttuu joku kokonaisuudenhahmottamiskyky, jotta voisin suunnitella mitään.
Et varmasti ole ainoa lajissasi (aloittaja, eläkkeestä haaveilev).
Kokonaisuuden hahmottamiskyky puuttuu uskoakseni monilta, mutta eivät kaikki sitä kaipaakaan. Kunhan elävät päivä kerrallaan siinä putkessa, mihin ovat kerran asettautuneet. Sinä et ilmeisesti tyydy siihen.
Minun varsinainen työurani kesti vain seitsemän vuotta, mutta oppimiani taitoja olen joutunut käyttämään joka päivä.
Ehkä ovat siinä kehittyneetkin.
Ei koulutus hukkaan mennyt, vaikka ei mua kukaan enää töihin ehkä huolisi. Tai mistä sen tietää, työvuosia on kuitenkin jäljellä toiset seitsemän vuotta.
Odotatko sinäkin eläkkeelle pääsyä?
En odota, mistä tiedän elänkö edes seitsemää vuotta.
Ei tässä mitään kiirettä eläkkeelle ole, elämää on vielä ennen sitäkin.
Jos ja kun se aika tulee, toivon vain, että olen napakassa kunnossa, kuten nytkin. Silloin voi eläkepäivistäkin nauttia täysin rinnoin.
Minua ura ei koskaan kiinnostanut, siitä kertoo jo pelkkä Keski-Koulu. Mutta aivolleni en voinut mitään.
Ne kiinnostivat yhtä uraa niin paljon että se otti pikkusormestani kiinni, ja kädestä vetäen pudotti minut uransa pohjalle.
Ja niin minä sitten puursin, ja lisää uraa orjana uralleni uursin.
Jälkeeni jäi 37,5 vuotta pitkä oja, jonka matkan valo taittaa sekunnin murto-osien murto-osissa.
Eli, ei paljon mitään jäänyt jäljelle.
H.
Tämäkin vielä, muutenkin kurjaa.
kaiken kehumisen jälkeen meet tunnustamaan et kukaan ei huomaa työpaikallas et oot lähteny.
Oli muuten hyvin keksitty toi,uraa orjana uralleni uursin.
"Koti-kiusattu"
Ettet nyt vaan kaipaisi itsellesi uutta runoa?
"Minä myönsin, kun lunta työnsin, jää jälkeeni kaunis ura,
sillä iloista mummoa kulkee, kunhan sängystään nousevat ylös.
Taidan päivällä saada iloista suuta, koska mummoilla nousee kepeä jalka,
Heille iloa antanut on työni tulos"
Pari työkaveria vielä soittelee, vaan eivät enää töistä, vaan yhteisistä harrastuksistamme.
Toisaalta, olisi kammottavaa jos joku nuorista sieluista soittaisi ja kysyisi neuvoa ammattiasioista, mitä heille kertoisin?
Minä pelaan pelejä vanhalla tietokoneella, PC: llä.
En minä pelikonsoleista mitään tiedä.
Olisin kädetön kuten rattorikuski automaattivaihteisella laitteella. :)
Mukavan fiksulta alat tuntua, yhä enemmän.
H.