Olen kokenut sekä koulukiusaamisen että työpaikkakiusaamisen. Onko ketään muita kohtalotovereita? Tuntuu rankalta että kohtaa jatkuvasti näitä tilanteita omassa elämässä. Olen yli 35-v. ja sinkku. Olenkin alkanut miettimään että johtuuko sinkkuuteni koulukiusaamisesta? Niin ja olen myös kohdannut miehen, jolle piti sitten suhteen katkettua hakea lähestymiskielto. Mies myös tuomittiin lähestymiskieltoon ja sai lisäksi rangaistuksen kotirauhan rikkomisesta ja kunnianloukkauksesta. Kun ajattelen elämääni taaksepäin tuntuu kaikki tämä uskomattomalta ja siltä niin kuin sitä voisi tapahtua vain elokuvissa. Tunnen että olen tuomittu epäonnistumaan ihmissuhteissa. Koulukiusaaminen nakersi itsetuntoa. työpaikkakiusaaminen alkoi vuosi sitten ja päättyi vuoden vaihteessa kun jätin työpaikkani. Tuntuu että se jätti pahat traumat. Kiusaaja oli esimieheni. Nykyisessä työssäni en juuri suutani uskalla avata sen pelossa että joudun taas kiusatuksi tai syyttä suotta syyllistetyksi.
Olen akateemisesti koulutettu, urheileva ja harrastan paljon kaikkea muutakin. Asunut kolmessa eri maassa, kielitaitoinen jne. joten mikään syrjäytynyt en kuitenkaan ole. miksi jotkut kohtaavat vain vastoinkäymisiä ja toiset porskuttavat onnellisina eteenpäin, perustuvat perheen ja hankkivat lapsia?
Olen akateemisesti koulutettu, urheileva ja harrastan paljon kaikkea muutakin. Asunut kolmessa eri maassa, kielitaitoinen jne. joten mikään syrjäytynyt en kuitenkaan ole. miksi jotkut kohtaavat vain vastoinkäymisiä ja toiset porskuttavat onnellisina eteenpäin, perustuvat perheen ja hankkivat lapsia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Elämäsi kuulostaa hyvältä. En tarkoita kiusaamista, vaan muita seikkoja.Olet kiinni työelämässä, harrastat urheilua ym. Mietin vain... Harrastusten kautta kai tutustuu ihmisiin, varsinkin jos seura ym on jatkuva, pidempi aikainen..
Miksi sinua kiusataan, et kertonut sitä? Noh, eihän se minulle kuulu, vaikka olenkin vain bittejä avaruudessa.
Itse olen aikuinen, minulla on lapsia, minulla on myös menneisyys.. Menneisyydessä koin monet vastoin käymiset, sain kerätä usein luuni maasta, niin kirjaimellisesti kuin kuvaiinnollisestikin. Se oli minun elämää, joskus. Siitä seurasi yksinäisyys, joka kesti pitkään. Ajattelin etten ole minkään arvoinen, en kelpaa kellekään edes kaveriksi. Silti jotenkin jaksoin, menin eteenpäin, vaikka mieleni meni omia polkujaan ja mietti mitä tuon puoleinen pitää sisällään. Ajattelin, miksi olen.. Joku päivä vaan huomasin, että minun on myös annettava muille jotain jos tahdon itse saada.
Nyt minulla on monia kavereita, luotu siteitä vanhaan ja uuteen. Minullahan on nyt kaikki...? . Haluaisin vaan sanoa sinulle, että aina on edessä tulevaisuus, joka voi olla todella kirkkaampi. Jos haluat jutella aiheesta? Se kuitenkin auttaa..
Usein kiusattu ikään kuin kantaa mukanaan tietynlaista kiusatun roolia, johon hän asettuu aina uusissakin yhteisöissä, vaikka varsinainen kiusaaminen olisi jo takanapäin. Esimerkiksi on yleistä, että kun lapsi on tullut vakavasti kiusatuksi niin se on jo jättänyt häneen niin syvät jäljet, että vaikka hän vaihtaisi koulua jossa häntä ei ennestään edes tunneta niin hän saattaa silti taas joutua kiusatuksi. Koska on vaikea olla jotain muuta tai uskoa jotain muuta tapahtuvaksi kuin mihin on aina siihen asti tottunut ja oppinut. Sama kaava toistaa itseään ellei pureuduta asian ytimeen ja muuteta kaavaa myönteisemmäksi ihmisen sisältäkäsin.
Minusta sinä voisit harkita vaikka jotain psykoterapiaa, jossa autetaan helpottamaan näitä menneisyyden taakkoja, joita edelleen kannat mukanasi ja autetaan muuttamaan näitä ikäviä kaavoja, jotka toistuvat elämässäsi.
Kiitos. Tämä kuulostaa hyvin järkeen käyvältä. Näin se taitaa olla, että en pysty ajattelemaan itsestäni myönteisesti enkä luottamaan itseeni.
Menin kerran uuteen työpaikkaan mut otin loparit jo parin tunnin jälkeen kun pomo vit.tuili mulle vaikka en mitään edes ollut sanonut sille sinä aikana kun olin siellä.
Et kyllä selalsta kiusaamista on sattunut mulle ja varmaan monelle muulle.
Vetäkää kiusaajia turpaan. Kuka niistä nyt vollottaa?
Eipä kannata ellei ole persaukinen, ainakaan julkisesti.
Mitä tehdä jos kiusaaja on 2m korsto kun itse on 1,6m ja narukädet?
"Mitä tehdä jos kiusaaja on 2m korsto kun itse on 1,6m ja narukädet? "
Oletko kuullut kättä pidemmästä? Tai puukosta?
Näytä kiusaajalle kaapin paikka, siinä ei ole mitään vaikeata.
Minua on kiusattu koulussa, harrastuspaikoissa ja työssä. On jättänyt syvät arvet ja nykyisin olen vaikean masennuksen vuoksi kuntoutustuella. Kiusaaminen on vain yksi syy masennukseen, mutta itsetuntoni on mennyt täysin vuosien myötä. Samoin luottamukseni ihmisiin. Tällä tarkoitan sellaista luottamusta, että jos esim. kertoo jonkun kipeän asian, niin se ei kävele vastaan heti seuraavana päivänä jonkun toisen suusta. Tai että näitä kipeitä asioita käytettäisiin lyömäaseena minua vastaan. Aikoinaan kerroin monelle, että minulla on huono itsetunto ja kärsin siitä. Siitökös moni 'riemastui' ja sekin asia käännettiin minua vastaan ja minua pilkattiin paljon asiasta vaikka olin sen rehellisesti tuonut julki.
Nykyisin minulla ei ole yhtään ystävää kuin Facebookissa. Olen alta 40-vuotias paljon työtä tehnyt ja opiskellut, mutta kuten totesin, elämäni on muuttunut erakkomaiseksi 'viivan vetämiseksi'.
Aurinkoista kesää kaikille kiusatuille ja woimia teille!!!
Itse olisin todella iloinen jos edes kerran saisin vetää "hilloviivaan", vaikka sitten erakkomaisen anonyymisti. Olen jo 50v mies.