En ymmärrä miksi olen äitini (yli 60v) kaatopaikka.
Pakko sanoa, että aikas pahalta tuntuu, kun saan kuunnella valitusta ja haukkuja kun eivät asiat mene hänen haluamallaan tavalla.
Pitäisi koko ajan olla askeleen edellä, ja arvailla, mitä hän vihjailuillaan haluaa. Voisihan sitä sanoa ja pyytää suoraankin.
Minulla on oma elämä myös, omat murheet ja vaivat. Vaikka en niistä puhukaan.
Ei ole kivaa, kun äiti tulee käymään, ja alkaa päpättämään jostain asiasta. En siihen reagoi liiemmin, koska se on aikalailla jatkuvaa; aina on joku huonosti. Hetken päästä äiti on kehittänyt riidan. Äänensävy on tosi vihainen ja kiukkuinen.
Saan haukut, ja äiti lähtee, kehuen siskoani. Kertoo, kuinka siellä on ihana käydä, eikä tule koskaan samalle tuulelle kuin minun kanssani.
Mutta se, mitä olen samassa seurassa toisinaan ollut, niin ei äitini samanlainen heillä ollessaan olekaan...
Olen jokunen aika sitten sitten käynyt psykogillakin juttelemassa tästä äiti-suhteestani, eikä se ihan "normaali" olekaan. Olen sen nyt vanhemmalla iällä vasta huomannut. Lapsena sitä piti parhaana ja ainoana olemassa olevana elämänä, mutta nyt olen huomannut, että eipä kaikki aina niin hyvin ollutkaan.
Toivottavasti äiti taas rauhoittuu, kun äsken lähti vihaisena luotani.
Eikä vielä "kuole tästä paskapaikasta", niinkuin juuri toivoi.
Pakko sanoa, että aikas pahalta tuntuu, kun saan kuunnella valitusta ja haukkuja kun eivät asiat mene hänen haluamallaan tavalla.
Pitäisi koko ajan olla askeleen edellä, ja arvailla, mitä hän vihjailuillaan haluaa. Voisihan sitä sanoa ja pyytää suoraankin.
Minulla on oma elämä myös, omat murheet ja vaivat. Vaikka en niistä puhukaan.
Ei ole kivaa, kun äiti tulee käymään, ja alkaa päpättämään jostain asiasta. En siihen reagoi liiemmin, koska se on aikalailla jatkuvaa; aina on joku huonosti. Hetken päästä äiti on kehittänyt riidan. Äänensävy on tosi vihainen ja kiukkuinen.
Saan haukut, ja äiti lähtee, kehuen siskoani. Kertoo, kuinka siellä on ihana käydä, eikä tule koskaan samalle tuulelle kuin minun kanssani.
Mutta se, mitä olen samassa seurassa toisinaan ollut, niin ei äitini samanlainen heillä ollessaan olekaan...
Olen jokunen aika sitten sitten käynyt psykogillakin juttelemassa tästä äiti-suhteestani, eikä se ihan "normaali" olekaan. Olen sen nyt vanhemmalla iällä vasta huomannut. Lapsena sitä piti parhaana ja ainoana olemassa olevana elämänä, mutta nyt olen huomannut, että eipä kaikki aina niin hyvin ollutkaan.
Toivottavasti äiti taas rauhoittuu, kun äsken lähti vihaisena luotani.
Eikä vielä "kuole tästä paskapaikasta", niinkuin juuri toivoi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko kysynyt äidiltäsi, miksi hän käyttäytyy sinun luonasi noin ?
Hei! samanlaisten ongelmien kanssa painin täällä... olen juuri saanut esikoiseni ja alta 2kk aikana äitini on saanut ongelman joka ikisestä asiasta minkä sanon. Haaveenamme on muuttaa mieheni synnyinseudulle oltuamme isossa kaupungissa yli 10v. tämä ei äidilleni sovi koska olisimme hänestä liian kaukana (hän on eläkkeellä ja matkaa olisi 160km) Joten olen siis saanut nyt kommennteja: muuttakaa sitten kun olen kuollut- teillä on enemmän rahaa silloin, eihän teillä siellä ketään ole, olette aivan yksin (no ei muuta kuin mieheni koko suku), tätä tarvii nyt miettiä sillä ethän sinä siellä pärjää (olen aikoinani siellä asunut, nyt olen 33v), minä vain säälin sinua- kun miehesi menee sinne viettämään poikamieselämää ( ollut yksin baarissa varmaan 3x 13v.aikana- nyt siis hakenut töitä sieltä, että pysytyisimme muuttamaan..) Olo on todella kurja kun hän vie ilon ihanasta haaveesta omalla itsekkyydellään...tämän todettuani hänelle, äiti ei ole 1,5 vkoon tullut katsomaan vauvaa (muutoin joka pv, huoh) ilmeisemmin osoittaakseen kuinka korvaamaton hän on meille??? harmittaa kovasti olla vastuussa hänen onnestaan omani kustannuksella:( ja vastauksena edelliselle:kysyin miksi teet tälläistä- jo 20senä hän syllisti minua tullessani vlopuiksi opiskelupaikkakunnalta kotiin, että olen aina kavereiden kanssa ja pitäisi enemmän olla kotona.... vastaus on hiljaisuus. Olen suorastaan surullinen, että näinkin aikuisena en omaa äitisuhdetta, jossa voisimme vaikka istua iltaa kavereina:( ja alan olemaan sitä mieltä, ettei sellaista tilannetta koskaan tulekkaan.