Joka yö kuluu runkkaillen, kaljaa litkien,
yksin huoneessa elämän surkeutta itkien
Kuuluu sihahdus, aukeaa jälleen olut,
poikamies kyllä tuntee nämä polut,
ne on polkuja kaipuun ja epätoivon
Työttömänä on arvoton loinen aivan,
käsi ojentuu vaikka muut näkee vaivan
Johan hävettää olla surkimus moinen,
toisten rahoja kahmiva inha loinen,
tyhjäntoimittaja ja onneton runkkari
Poikamies unelmoi päivänsä pois,
joskohan huominen muutoksen tois
Mutta koskaan ei kuitenkaan muutu mikään,
poikamiehenä eletään kypsään ikään,
kunnes kuolema korjaa haudan lepoon
yksin huoneessa elämän surkeutta itkien
Kuuluu sihahdus, aukeaa jälleen olut,
poikamies kyllä tuntee nämä polut,
ne on polkuja kaipuun ja epätoivon
Työttömänä on arvoton loinen aivan,
käsi ojentuu vaikka muut näkee vaivan
Johan hävettää olla surkimus moinen,
toisten rahoja kahmiva inha loinen,
tyhjäntoimittaja ja onneton runkkari
Poikamies unelmoi päivänsä pois,
joskohan huominen muutoksen tois
Mutta koskaan ei kuitenkaan muutu mikään,
poikamiehenä eletään kypsään ikään,
kunnes kuolema korjaa haudan lepoon
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.