tunnen olevani arvoton :(

Niin missä se teidän kysymys on?

"Kaipaisin tukea ja vinkkejä samassa tilanteessa oleville."

Niin että kysyisitkö sen kysymyksen?

Hakeudu terapiaan niin asiasi helpottuu kummasti.

"mut se rajoittaa luovaa ajattelu toimintaa joka ärsyttää, koska pystyn paljon parempaan tulokseen, kun en ole ahdistunut. "

No ei ole kovin vakavasta touhusta sitten kyse (?). Jos ahdistuksesi vain rajoittaa "luovaa ajattelu toimintaasi", ja jos se vain ärsyttää. Terapiaan siitä.

Itse olen kade, kun sulla on lapset, itse olen aivan yksin ja ja yksin pitää kaikki asiat saada rullaamaan. Miksi sun työsuhteet on aina loppunut? Onko sulla koulutusta? Onko mahdollista päästä johonkin tuettuun työhön? Varmasti saat lapsetkin hoitoon, kun saa töitä, et ole vielä kovin vanhakaan, joten eiköhän joku ymmärtävä taho ota sut töihin, jouduthan varmaan nytkin heräämään aamuisin hoitamaan lapsia, ovatko lapset tarhassa vai ootteko keskenänne päivisin. Mikset menisi jonnekin mielenterveysryhmään, tällaisia löytyy yleensä joka paikkakunnalta ja saat vertaistukea, vertaistuki on todella tärkeää ja saisit aikuista seuraa, älä pelästy muita mielentervesyongelmien kanssa painivia, että se ehkä voisi viedä omaa mielialaa alaspäin, kun tutustuu mielenterveysongelmaisiin ja kaikilla mielenterveysongelmaisilla on masennusta enemmän tai vähemmän oli diagnoosi mikä hyvänsä.
Mutta sekin on jo plussaa, kun kirjoitat tänne. Kokeileppa syödä E-EPAA isoilla annoksilla, noin 1500mg/pv, vaikuttaa mielialaan ja keskittymiskykyyn. Kun rupeaa ahdistamaan, niin harrasta liikuntaa-se purkaa ahdistuksen tuomaa turhaa energiaa tehokkaasti.
Äläkä välitä tuosta kyynisestä välittömästi-kommentoijasta, joka haluaa kaikilla olevan paha olo.

Heippa ja jaksamista Sinulle! Koin itse vakavan masennuksen v.2009 ja 2011 välillä, kun kumppanini jäi työttömäksi ja huomasin että hän vetäytyi omaan maailmaansa täysin, kuin joku linnake, jonka sisällä hän eli ja elää vieläkin. Tajusin että koko arjen pyörittäminen jää minun vastuulleni, olen itse synnynnäisesti jalkavammainen mutta hoitoalalla työelämässä, 3-vuorotyö. Piti vaan tehdä jonkinlainen "selviytymisstaregia", että elämä jatkuu. Sitten yhtenä päivänä kesän 2011 alussa lopahdin täysin. Irtisanouduin työstä, ja tuntui että piti vaan hengittää välillä. Hankin työn jossa voin itse keikkailla kun jaksan, ja huomasin että silläkin jotenkin pärjää rahallisesti. Tammikuussa 2012 olin elämän risteyksessä, että kävelenkö kesämökin järveen ja anna mennä..kun yhtäkkiä mieheni käynnisti pöytätuulettimen(pakkasella). Jotenkin pystyin neuramaan kaikelle, ja tuntui että tuuletin puhalsi masennuksen pois. Sen jälkeen olen taistellut hänen rinnallaan yksinäisyyttä ja byrokratiaa vastaan, ja olemme saaneet voimia elää. Olen opetellut erottamaan asioita, ja arjen rutiinit vievät päivästä ison ajan. Koita hankkia ystäviä lenkkipolulta, ulkoilusta, luonnosta, ihmisiä jotka ovat samassa tilanteessa, he ymmärtävät. Vaikeaa se on, mutta joskus tärppää. Olet niin nuori, että ajattele aikaa kun lapsesi ovat n. 20v. Sitten sinulle jää omaa aikaa elää, ja voit olla lapsistasi ylpeä. Käytä tämä työttömyysaika aikaan lapsiesi kanssa, se on ihaninta jota voit heille antaa, eikä vaadi rahaa. Anna rakkautta, opeta kaikenlaisia asioita. Huolehdi myös itsestäsi, nuku tarpeeksi. Elämänkokemuksella kerron tämän Sinulle Ystäväni, tee aikavälin suunnitelmia, vaikka mitä v. 2014. Rakkaudella, sydämen lämmöllä, ihminen ihmiseltä: haluan auttaa Sinua jaksamaan! Hyvää kesäkelien oottelua, toivoo Sinulle Suvi.

Heippa vi*tun hullut.

Harvan kohdalla tapahtuu noin selkeästi kerralla asian kannalta ratkaiseva muutos tai käänne.Sympatiani ovat puolellasi.Oletko keskustelujen lisäksi saanut lääkettä tai vertaistukea?? Kyllä luontaistuotteitakin voi kokeilla ja hyvä jos auttavat,mutta näkisin kertomasi perusteella ,että nyt olisi vähän konkreettisempi apu paikallaan.Hienoa ,että Hanbaliisa on saanut kokea noin miellyttävän käänteen ja halusi vielä jakaa sen muillekin.Toivon toki kaikille muutosta parempaan.
Hae apua1