Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot. Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen, mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi, hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet ihmisen, kaltaises - vierasta lämmititkin! Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää, kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois. Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta. Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton. Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan. Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa. Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut, houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt. Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot, yksin erhees kätket ja yksin kyynelees itket. Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.
V.A. Koskenniemi
0Äänestä
Terve!!
Runot pitää tehdä itse.
Laittakaa minulle runo, sanoo #särkynyt sydän# Hän sanoo The end, hänen sydämensä särkyy ympyrä sulkeutuu, ympyrä kulkeutuu, vain särkynyt sydän särkynyttä rakastaa Vain iki ainiaan.
0Äänestä
#särkynyt sydän#
..iki ainiaan.
Mutta on niin vaikea korjata kahta särkynyttä.
Yksikin tuntuu mahdottomalta.
Särkyneenä sirpaleet loukkaavat toista jos koskea haluaa.. ?
0Äänestä
Terve!!
#särkynyt sydän# kirjoitti:
..iki ainiaan.
Mutta on niin vaikea korjata kahta särkynyttä.
Yksikin tuntuu mahdottomalta.
Särkyneenä sirpaleet loukkaavat toista jos koskea haluaa.. ?
.. Vain hänen rakkautensa kuin lähellein sais,
Vain rakkauteni hänelle osoitaa voisin ain.
Sirpaleet ne särkyneet voivat satuttaa,
mutta hän ei peljästyä saa.
Sillä rakkaus ain kaiken voittaa.
Hänen sydäntään voinko paikkaa koskaan?...
0Äänestä
Terve!!
Terve!! kirjoitti:
.. Vain hänen rakkautensa kuin lähellein sais,
Vain rakkauteni hänelle osoitaa voisin ain.
Sirpaleet ne särkyneet voivat satuttaa,
mutta hän ei peljästyä saa.
Sillä rakkaus ain kaiken voittaa.
Hänen sydäntään voinko paikkaa koskaan?...
.. Oi miks en yht' äkkiä kuulekkain hänen toivoaan.
Onko hän vaipunut unholain?
Hänen rakkautensa täytyy loistaa,
kummuta yli kukkuloiden.
Vain täten hänen sirpaleet,
torjuvat särkyneet kyyneleet.
Täten kysyn mä vain uudellein,
Hänen sydäntään voinko paikata koskaan?
0Äänestä
Terve!!
Terve!! kirjoitti:
.. Oi miks en yht' äkkiä kuulekkain hänen toivoaan.
Onko hän vaipunut unholain?
Hänen rakkautensa täytyy loistaa,
kummuta yli kukkuloiden.
Vain täten hänen sirpaleet,
torjuvat särkyneet kyyneleet.
Täten kysyn mä vain uudellein,
Hänen sydäntään voinko paikata koskaan?
..HÄNEN RAKKAUTENSA PYYSI APUANSA,
VAAN HÄN EI NÄYTÄ ENÄÄN VASTAHANSA,
VASTAHATKOS, OI SÄRKYNYT SYDÄN,
VAI HALUATKO ETTÄ SÄRKYNYT SYDÄN,
ON PYSYVÄKSEHEN TULLUT.
Joten OI KYSYN UUDELLEIN,
Hänen sydäntään voinko paikata koskaan?
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ELEGIA
Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises - vierasta lämmititkin!
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyynelees itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.
V.A. Koskenniemi
Runot pitää tehdä itse.
Laittakaa minulle runo, sanoo #särkynyt sydän#
Hän sanoo The end, hänen sydämensä särkyy
ympyrä sulkeutuu, ympyrä kulkeutuu, vain särkynyt sydän särkynyttä rakastaa
Vain iki ainiaan.
..iki ainiaan.
Mutta on niin vaikea korjata kahta särkynyttä.
Yksikin tuntuu mahdottomalta.
Särkyneenä sirpaleet loukkaavat toista jos koskea haluaa.. ?
.. Vain hänen rakkautensa kuin lähellein sais,
Vain rakkauteni hänelle osoitaa voisin ain.
Sirpaleet ne särkyneet voivat satuttaa,
mutta hän ei peljästyä saa.
Sillä rakkaus ain kaiken voittaa.
Hänen sydäntään voinko paikkaa koskaan?...
.. Oi miks en yht' äkkiä kuulekkain hänen toivoaan.
Onko hän vaipunut unholain?
Hänen rakkautensa täytyy loistaa,
kummuta yli kukkuloiden.
Vain täten hänen sirpaleet,
torjuvat särkyneet kyyneleet.
Täten kysyn mä vain uudellein,
Hänen sydäntään voinko paikata koskaan?
..HÄNEN RAKKAUTENSA PYYSI APUANSA,
VAAN HÄN EI NÄYTÄ ENÄÄN VASTAHANSA,
VASTAHATKOS, OI SÄRKYNYT SYDÄN,
VAI HALUATKO ETTÄ SÄRKYNYT SYDÄN,
ON PYSYVÄKSEHEN TULLUT.
Joten OI KYSYN UUDELLEIN,
Hänen sydäntään voinko paikata koskaan?