Mulla on takanani tosi rankka kiusaamistausta enkä tiedä miten käsittelisin sitä näin jälkeenpäinkään. Olen vaihtanut kiusaamisen takia pari vuotta sitten nimenikin ja tuntuu tosi pahalta kun mietin miten olen sen antanut vaikeuttaa elämääni.
Mulla meni tosi hyvin vielä ala-asteella vaikka kiusattiinkin paljon niin pärjäsin silti koulussa todella hyvin numeroin. Yläasteella oli tavoitteet tosi korkealla ennenkä sama alkoi siellä mutta kymmenen kertaa pahempana. Koko koulu suoraansanoen kiusasi mua ja asialle oli mahdotonta tehdä mitään.
Sain soppaa niskaani ruokalassa. Mua heitettiin lihapullapäivinä lihapullilla ja sain niskaani myös voihin käärittyjä papereita. Vessassakaan en ollut rauhassa, sillä aina joku tuli lyömään koppia, taikka kurkkimaan. Pahimmassa tapauksessa mua videoitiin salaa, jopa sinne vessaan.
Kerroin siis asiasta, mutta mitkään kuulutuksetkaan eivät auttaneet.
Olen kokenut myös pahaa siinä suhteessa että pitkäaikainen poikaystäväni petti mua kolmen eri tytön kanssa, en ole luopunut poikaystävästäni ja asiat on selvitetty nyt ja meillä menee hyvin.
Mutta menneisyyden eri osa-alueet kalvavat minua ja häiritsevät keskittymistäni. En enää piirrä, soita pianoa, lue, koska en vain pysty. En pysty keskittymään elokuvissakaan mihinkään monimutkaisiin juonikuvioihin.
Välillä uppoan ajatuksiini ja mieleeni palaa kaikkia vanhoja: pahoja muistoja.
Monta iltaa olen yksin tätä itkenyt, ja tämä jaksamattomuus, saamattomuus on vain jatkunut.
Ekan vuoden opiskelut jäivät puolen vuoden jälkeen kesken enkä saanut kuin kaksi atk-n kurssia siinä ajassa suoritettua.. Nyt on lukiovuosi takana enkä ole saanut suoritettua kuin matematiikan, liikunnan, biologian ja uskonnon.
Miten selviän elämässä?
Olen muuttamassa syksyllä kotoa pois ja siirryn aikuislukioon ja hankin päiväksi töitä.. Ajatus hivenen pelottaa minua, mutta vanhemmat haluavat minut lähtevän kotoa koska piakkoin täytän 18 ja täällä on pitkä remontti meneillään ja äiti tarvii oman työhuoneen: mun huoneen.
Muutan siis poikaystäväni kanssa yhteen ja haluaisin vaan että saisin jotenkin suoritettua tuon lukionkin ilman että menneisyys tulisi jatkuvasti häiritsemään mun ajatuksia ja keskittymistä. Toivon että aikuislukio auttaisi asiaa koska tunnit ovat illalla ja päivät eivät ole siten pitkiä ja enemmän on sitä itseopiskelua sitten.
Rukoilisin vain että saisin elämän raiteilleen ja saisin sitä jaksamista jostakin.
Minulla on masennuslääkkeet, mutta ne eivät oikein auta, sillä ne eivät kuitenkaan voi kumota ajatuksia mitä mun mieleen välillä tulee ja ne ajatukset on niin kamalia ettei niihin mikään lääke voi auttaa....
Mulla meni tosi hyvin vielä ala-asteella vaikka kiusattiinkin paljon niin pärjäsin silti koulussa todella hyvin numeroin. Yläasteella oli tavoitteet tosi korkealla ennenkä sama alkoi siellä mutta kymmenen kertaa pahempana. Koko koulu suoraansanoen kiusasi mua ja asialle oli mahdotonta tehdä mitään.
Sain soppaa niskaani ruokalassa. Mua heitettiin lihapullapäivinä lihapullilla ja sain niskaani myös voihin käärittyjä papereita. Vessassakaan en ollut rauhassa, sillä aina joku tuli lyömään koppia, taikka kurkkimaan. Pahimmassa tapauksessa mua videoitiin salaa, jopa sinne vessaan.
Kerroin siis asiasta, mutta mitkään kuulutuksetkaan eivät auttaneet.
Olen kokenut myös pahaa siinä suhteessa että pitkäaikainen poikaystäväni petti mua kolmen eri tytön kanssa, en ole luopunut poikaystävästäni ja asiat on selvitetty nyt ja meillä menee hyvin.
Mutta menneisyyden eri osa-alueet kalvavat minua ja häiritsevät keskittymistäni. En enää piirrä, soita pianoa, lue, koska en vain pysty. En pysty keskittymään elokuvissakaan mihinkään monimutkaisiin juonikuvioihin.
Välillä uppoan ajatuksiini ja mieleeni palaa kaikkia vanhoja: pahoja muistoja.
Monta iltaa olen yksin tätä itkenyt, ja tämä jaksamattomuus, saamattomuus on vain jatkunut.
Ekan vuoden opiskelut jäivät puolen vuoden jälkeen kesken enkä saanut kuin kaksi atk-n kurssia siinä ajassa suoritettua.. Nyt on lukiovuosi takana enkä ole saanut suoritettua kuin matematiikan, liikunnan, biologian ja uskonnon.
Miten selviän elämässä?
Olen muuttamassa syksyllä kotoa pois ja siirryn aikuislukioon ja hankin päiväksi töitä.. Ajatus hivenen pelottaa minua, mutta vanhemmat haluavat minut lähtevän kotoa koska piakkoin täytän 18 ja täällä on pitkä remontti meneillään ja äiti tarvii oman työhuoneen: mun huoneen.
Muutan siis poikaystäväni kanssa yhteen ja haluaisin vaan että saisin jotenkin suoritettua tuon lukionkin ilman että menneisyys tulisi jatkuvasti häiritsemään mun ajatuksia ja keskittymistä. Toivon että aikuislukio auttaisi asiaa koska tunnit ovat illalla ja päivät eivät ole siten pitkiä ja enemmän on sitä itseopiskelua sitten.
Rukoilisin vain että saisin elämän raiteilleen ja saisin sitä jaksamista jostakin.
Minulla on masennuslääkkeet, mutta ne eivät oikein auta, sillä ne eivät kuitenkaan voi kumota ajatuksia mitä mun mieleen välillä tulee ja ne ajatukset on niin kamalia ettei niihin mikään lääke voi auttaa....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Otan osaa kohtaloosi . Teit aikanaan virheen, kun et suoraan kääntynyt poliisin puoleen, koska videointi yms. on rikoslain alaista rikosta. Kuisaajille ei koskaan saa antaa yliotettatta. Kiusaajat pitää aina nujertaa ennen kuin itse nujertuu. Tiedän, että se ei aina ole helppoa, koska koulut ovat voimattomia. Sovittelutoimisto ja/tai poliisi ovat ainoita turvasatamia.
Olet nyt ammattiauttajan tarpeessa. Aloita vaikka terveyskeskuksesta, mielenteerveystoimistosta tai Suomen Mielenterveysseuran yllä pitämistä kriisikeskuksista. SMS:n kriisikeskuksia on noin 25 kpl. ympäri Suomea. Ne ovat ns. matalankynnyksen paikkoja, joissa voi asoida vaikka nimettömänikin. Varaat vain keskusteluajan ja käyt keskustelemassa ammatti-ihmisen kanssa. Eikä maksa mitään ja Sinua kohdellaan todella hyvin.