Olen jo selvästi päälle parikymppinen nainen pienellä paikkakunnalla. Seurustelu kokemus on tasan nolla, enkä ole kovin sosiaalinen tai menevä.
Osittain varmaan traumaattisen lapsuuden ja ajoittaisen masennuksen vuoksi on seurustelusuhteen hakeminenkin jäänyt väliin.
Koen itseni bi-seksuaaliksi, mutta tilanteissa joissa miehet ovat osoittaneet kiinnostusta, olen tuntenut oloni lähinnä uhatuksi. Haaveilen naisystävästä jonka kanssa voisi muodostaa jonkinlaisen perheen ja vaikka vanheta yhdessä. Pelkään vain ettei halukkaita löydy.
Osittain varmaan traumaattisen lapsuuden ja ajoittaisen masennuksen vuoksi on seurustelusuhteen hakeminenkin jäänyt väliin.
Koen itseni bi-seksuaaliksi, mutta tilanteissa joissa miehet ovat osoittaneet kiinnostusta, olen tuntenut oloni lähinnä uhatuksi. Haaveilen naisystävästä jonka kanssa voisi muodostaa jonkinlaisen perheen ja vaikka vanheta yhdessä. Pelkään vain ettei halukkaita löydy.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tyttö hyvä, ei kukaan älyä tulla sinua kotoa kamarista hakemaan. Jotenkin pitää ilmoittaa, että on olemassa ja halukas. Nettideitit? Itsekin pitää uskaltaa yrittää, muuten ei löydy :)
Njettideittisaitit on täynnä feikkejä jotka metsästävät lähinnä kuvia. Jos joku ekaksi kyselee kuvaa tai lähettää sellaisen niin kyseessä on 100% feikkiheikki tai -heluna.
Kuvankeräilijät pitäisi julistaa joksikin seksuaalisuuden alalajiksi.
L/Bi-tytöt on kautta aikojen olleet maailman eniten sisäänpäin kääntynyt kerho. Liian moni tyttö jättää kokeilun koska suomessa ei tosiaan ole juuri mahdollisuuksia aitoon oikeaan flirttailuun ja deittailuun. Osa ongelmaa on tuo sisäänpäin-kääntyneisyys ja toinen on kulttuurimme...montako kertaa kuukaudessa esim DTM:ssä on tytöille suunnattu tilaisuus?!
Voisko jotain kautta tuottaa deittailupalvelun jossa voisi olla satavarma edes keskustelijan sukupuolesta?