Kummilapsen aikuistuminen

Joo... Raamattu ei tunne kummi käytäntöä!

Kristitylle... Tärkeämpää on rukoilut Herran Jeesuksen Kristuksen puolee, muiden kristittyjen siis uskovien yhteys, ja Raamatun lukeminen tai mp3 Raamatun kuuntelu, kuin joku määrätty kummi yhteys. Kummitkin on vain epätäydellisiä ihmisiä (itse olen sellainen), vuosien aikana muutummut ja elämäntilanteet muuttuvat..

Kummille tärkeintä on ohjata kummilasta Herran Jeesuksen Kristuksen sanan ääreen ja sen tuntemiseen koska ei ihminen elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta joka lähtee Jumalasta.

Valitettavasti on paljon perheitä joissa kummilapselle ei saa kertoa Jeesuksesta ja Raamatusta (varsinkaan ennen tai jälkeen rippikoulua joka on ristiriitaista Raamatun opetuksen kanssa?).
Joulu ja syntymäpäivä lahja pitäisi pystyä ostamaan vuosittain kummilapselle, vaikka kummilapsi ja hänen vanhemmat ei pitäisi mitään yhteyttä?

2.Tim.3:15
ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
17 että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.
2.Tim.3:15-17
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=2. Tim. 3:1&rnd=1339918068127

Luuk.4:4
Jeesus vastasi hänelle: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä'."
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Luuk. 4:1&rnd=1339918428016

Evlut suuntauksen sivusto kertoo seuraavanlaisesti.....

Kummille!
http://www.rippikoulu.net/rippikouluun/kummille/index.html
Oikeastaan kummin tehtävä huolehtia lapsen hengellisestä kasvatuksesta päättyy, kun tämä pääsee ripille. Nuorelle on kuitenkin hyvä tarjota tukea vielä rippikoulun jälkeenkin hengellisissä kysymyksissä.
Perheissä on erilaisia tapoja siitä kuka antaa rippiristin nuorelle lahjaksi.
Viisitoistavuotias nuori saattaa hyvinkin kaivata monenlaisissa asioissa omien vanhempiensa lisäksi muidenkin aikuisten apua ja tukea.

Vielä konfirmaatiossa kummilla on monissa seurakunnissa tärkeä rooli kun kummit osallistuvat nuoren siunaamiseen alttarilla. Se, onko tapa käytössä nuoren konfirmaatioseurakunnassa, selvinnee parhaiten kysymällä asiaa nuoren vanhemmilta tai nuorelta itseltään.

Perheissä on erilaisia tapoja siitä kuka rippiristin lahjaksi antaa.
Konfirmoitavalle nuorelle on tapana antaa jokin muistoesine. Perinteisesti joku nuoren kummeista lahjoittaa tälle rippiristin. Voi kuitenkin olla, että myös vanhemat haluavat antaa esimerkiksi suvussa kulkeneen ristin, joten tästäkin asiasta on paras sopia jo etukäteen.
http://www.rippikoulu.net/rippikouluun/kummille/index.html

Olen itse 20v ja kummisedälleni olen aina ollu hänen "Tyttö" vaikka hän sai oman lapsen noin 5 vuotta sitten. Olemme edelleen läheisiä ja tulemme varmaan aina olemaan! Isäni ei ole kuvioissa joten kummini on aina ollut minun isähahmoni, juuri kuten kummin töytyykin! Hän jopa kävi rippikoulun vain minun takiani, kun pyydettiin kummiksi!! Emme ole niin uskollisia ja olen jopa kihlattu otrodoxin kanssa vaikka olen itse luterilainen. Minun mielestä kirkkoon kuuluminen on ennemmän traditio kuin että uskon luterilaiseen uskontoon. Mummini ainakin suuttuisi jos eroisin kirkosta, vaikka minulle kirkkoon kuuluminen ei tarkoita mitään.
Antaahan uskonto voimaa jos sitä tarvitsee, mutta minun uskoja ei voi määritellä jollain tietyllä tavalla. Uskon mihin uskon ja muut uskokoon mihin uskokoon!

Kummius on kirkon juttu, eikä se muutu miksikään kummilapsen kasvaessa. Kirkon rituaalit kylläkin loppuvat ripillepääsyyn eli muissa tilanteissa ei taida olla kirkon rituaaleissakaan kummilla mitään käyttöä kuin ripillepääsyssä. Ja kirkon rituaalien ulkopuolella kummiutta ei ole olemassakaan, jos ajatellaan "virallisesti". Eli kummius ei missään vaiheessa velvoita ketään osapuolta mihinkään, se on vain nimi kirkon papereissa.

Aivan eri asia on se, mitä kukin kummiltaan tai lapsensa kummilta odottaa. Siihen saa parhaiten vastauksen juttelemalla kummilapsensa tai tämän vanhempien kanssa.

"Kummi on lapsen aikuinen ystävä" luki kummitodistuksessa. Itse olen jo vahvasti aikuinen ja vieläkin tapaan omia kummejani. Parhaimmillaan kummius jatkuu niin kauan kuin ikää riittää. Aikuistakin kummilasta voi huomioida.

Kummius ei periaatteessa lopu koskaan - mutta kummeja on kyllä monenlaisia olemassa, jotkut ovat vain nimi kirkon paperissa, jotkut aktiivisesti mukana elämässä, jotkut jotain siltä väliltä...

Itse pidän kummieni kanssa yhteyksiä, vaikka olenkin jo keski-ikäinen ihminen, mutta se on ehkä lähinnä sellaista yleistä kanssakäymistä - mitä monen muunkin ihmisen kanssa tulee tehtyä... Myös kummilasten kanssa tulee pidettyä yhteyksiä ;)
TIetenkin on vähän eri asia onko kummilpsi pieni vai suuri, ja toki myös kummin ikä vaikuttaa - lisäksi ihmiset ovat muutoinkin erilaisia (ts. samanikäiset ihmiset voivat olla keskenään hyvinkin erilaisia...), mutta yleisesti kannatan yhteyksien pitoa...

Itse olen jo 30-vuotias. Pidän omiin kummeihin enemmän tai vähemmän yhteyttä. Etenkin toinen kummitäteistä hänen kuolemaansa saakka ja hänen miehensä ovat olleet aina läheisiä.

Nyt itsestä on tulossa pienen pojan kummitustäti.