Aleksin kanssa /6

Aleksi tunsi, että olin aivan huipulla. Hän lisäsi vain tahtia ja musta tuntui, että kuolen siihen paikkaan sillä nautinto oli jotain mitä ei sanoin voi kuvata. Aleksi tarrautui juuri ennen laukeamistani penikseeni ja runkkasi vähän. Laukesin sen kädelle, mutta ei se Aleksia haitannut. Se nuoli kätensä ja jatkoi hieman rauhallisemmin. Aleksi ei ollut vielä lauennut, joten hän jatkoi itsekin loppuun asti. Ei se mua haitannut, päinvastoin. Jonkin ajan päästä tunsin oudon tunteen virtaavan läpi kehoni ja tiesin toisen orgasmin yllättävän. Se oli todella raju. En pysynyt aloillani, vaan väännyin kippuraan, sillä se oli elämäni rajuin orgasmi. Aleksista se taisi olla todella kiihottavaa, koska se laukesi suoraan sisääni.

Mä jäin tärisemään siihen ja samalla Aleksi veti veltostuneen peniksensä sisältäni ja siisti vähän paikkoja paperilla jonka heitti roskikseen. En kyennyt liikkumaan ja Aleksi painautui ihan mua vasten ja suukotti yläselkääni. Se tiesi mikä mulla oli ja antoi mun siinä rauhassa täristä rajun orgasmin jälkeen. Se siltitti mun hiuksia ja kietoi toisen kätensä ympärilleni, kuin vetääkseen mut lähemmäksi. Todellisuudessa me oltiin aivan kiinni toisissamme, eikä voitu olla yhtään lähempänä toisiamme.

Jonkin tovin kuluttua sain pyörähdettyä toiselle kyljelleni tarkastelemaan Aleksia. En nähnyt juurikaan, mutta erotin Aleksin kasvonpiirteitä. ”Sattuiko se?” se kysyi vähän huolissaan ja hädissään ”En kai satuttanu sua?” Hieraisin silmääni ja tunsin viileän nesteen. Se oli kyynel. Naurahdin ja sanoin vaimealla äänellä ”Ei, et satuttanu. Tuntui vaan niin hyvältä. Orgasmi oli kyllä vähän liiankin raju” ”Voi sua. Käy nukkumaan.” Aleksia taisi vähän säälittää ja se puristi mut tiukasti sen rintaa vasten ja kuiskasi mun korvaan ”Mä rakastan sua” ”Mäkin sua” sain sanotuksi, kun nukahdin.

Näin vain valkoista, kun avasin silmäni. Muistin edellisen illan, tai pikemminkin yön tapahtumat ja hapuilin edestä ja takaa. Vain tyhjää. Nousin istumaan ja hieroin silmiä nähdäkseni paremmin. En nähnyt kuin valkoista ja vähän harmaata. Hilasin itseäni taaksepäin löytääkseni seinän johon nojata. Se lyhyt parikymmentä senttiä tuntui ikuisuudelta, kunnes löysin seinän ja nojauduin siihen. ”Mitä tää on?” kysyin hiljaa ääneen. Kuulin oven käyvän ja havahduin ajatusmaailmastani. ”Kuka siellä?” kysyin pikaisesti. ”Ei hätää rakas, minä Aleksi. Toin vähän aamiaista” ”Ai sinä. Paljonko kello on?” ”Kello on vartin yli kymmenen. Syöhän nyt”

Aleksi istui sängylle ja työnti lusikan suuhuni. Se tuntui vähän hupaiselta kun näinkin isoa syötettiin. Olisin voinut syödä itsekin, mutta en nähnyt missä lautanen oli ja olisin kuitenkin vain sotkenut. Kun olin syönyt tarpeeksi Aleksi sanoi hieman kehuen”Hyyvä poika, niin sitä pitää” Mua alkoi naurattamaan ja niin alkoi Aleksiakin. Jonkin tovin naurettuamme Aleksi toi pillin suulleni. Imin pilliä ja maistoin karpalomehun. Pidin karpaloista. Mielessäni pyöri monen monta kysymystä, mutta en saanut kuin yhden niistä ilmoille. ”Voisitko kertoa mitä on tapahtunu? Miks mä en näe?”

Aleksi irroitti kätensä kädestäni ja huokaisi syvään. ”Ehkä on parempi että mä kerron sulle nyt...” ”No kerro sitten” mä tivasin. ”Ensiksi mä haluan sanoa, että rakastan sua valtavasti ja mun rakkaana pysyt kaikesta huolimatta. Me eletään ihana elämä yhdessä vaikeuksista huolimatta. Mä autan sua joka päivä niin paljon kun vaan apua tarviit. Muista että sulla on mut joka päivä kaksikymmentäneljä tuntia. Muistathan?” Emmin hetken ja aavistelin jo kaikkein pahinta, mutta sain sanottua ”Muistan.”

//Pahoittelen syvästi tätä suurta viivästystä. Iski kamala kiire ja nyt saan tämän kirjoittaa toivon mukaan suotuisin väliajoin valmiiksi.