ilman ystävää

juulia*

Olen 30-vuotias nainen,naimisissa yhden ihanan tyttären(3v) äiti, minulla on hyvä työ, hyvä palkka, upea taloa, hieno auto, ulkonäköänikään ei ole enää aikuis-iän jälkeen haukuttu, päinvastoin, olen aina se ”kaunis seinäruusu”, mutta jotakin minultakin puuttuu se jokin on ystävä. Tyttäreni kysyi eräs päivä minulta ”äiti, jos Pekka (nimi muutettu) on iskän kaveri, kuka sinun kaverini on?”, tuo kysymys jota olen aina sisälläni salaillut putkahti nyt tyttäreni suusta. Lapsuuteni oli varmaan ulkopuolisen kannalta katsottuna enemmänkin kuin ”säälittävä”, eronneet vanhemmat, isä alkoholisti. Äitini yritti varmasti olla hyvä äiti, mutta rakkauttaan/ välittämistään hän ei koskaan osannut ilmaista. Toinen siskoni muutti kotoaan 13-vuotiaana, olin itse silloin vasta 10 ja toinen siitä parin vuoden päästä, joten oli 12 (tai eivät he muuttaneet, heidät sijoitettiin uusiin perheisiin), en tuntenut sisariani, vasta aikuisiällä olen ”tutustunut heihin uudestaan, jäin yksin, muistan kuinka lapsena aina leikin hiljaa yksin sillä yhdellä nukella mikä minulla oli, äitini kehui kuinka kiltti lapsi olinkaan, kun aina leikin niin hiljaa ja itsekseni, mutta onko se todella oikein? pitääkö lapsen aina leikkiä yksi hiljaa, miksi äitini ei ihmetellyt sitä, ettei minulla ollut yhtään kaveria jonka kanssa jakaa leikit? ei hän joko ymmärtänyt, tai ei häntä kiinnostanut, kunhan vain olin poissa jaloista. Päiväkoti iässä minua alettiin kiusaamaan, minua ei huolittu mukaan leikkeihin, minua haukuttiin vaatteita, hiuksista yms, te jotka olette kokoneet samaa, tiedätte varmasti että sellainen jättää ikuiset arvet, eivätkä ne arvet parane koskaan.Koulun aloittaminen tuntui kauhealta, mutta silti ihan mukavalta, ja ensimmäisistä päivistä alkaen sain yhden kaverin, ystävän. Ihmettelen vieläkin, miksi tämä ystävä kesti minua sen 9-vuotta, minä olin varmasti välillä aika vaikea, mutta hän vain jaksoi olla minun ystäväni, häntä ei kiusattu, minua kiusattiin, ei varmastikkaan siinä määrin, mitä olisi kiusattu, jos en olisi ollut hänen kaverinsa, mutta aina olin se kakkonen, joka jäi toisten jalkoihin, aina minut valittiin viimeisenä ryhmä liikuntaan, tai yleensä minua ei edes valittu, vaan jäin ylimääräiseksi ja opettaja määräsi minut jompaankumpaan ryhmään. Tälläistä oli koko 9-vuotta, koko peruskoulun ajan, minulla oli yksi ihana ystävä. Peruskoulun jälkeen tiemme kuitenkin erkanivat, halusimme elämältä niin erilaisia asioita, hän muutti kauas pois suomesta ja yhteyden pito pikkuhiljaa vain jäi kokonaan. Yritimme vielä muutema vuosi sitten, tapasimmekin ja vietimme erittäin mukavan päivän kaupungilla shoppaillessa, illalla kutsuin hänet vielä minun luokseni kylään, hän ei kuitenkaan tullut, siihen myös jäi yhteiden pitomme.
Sain hyvän työpaikan, jossa todella viihdyin, menin naimisiin, jäin äitiyslomalle, tuon loman aikana tunsin oloni koko ajan yksinäiseksi, ei minulla ollut ketään muuta kuin lapseni, mieheni yksityisyrittäjänä tekee 12 h työpäivää ja minä olin aina kahdestaan tyttäreni kanssa. Löysin kivan harrastus mahdollisuuden, vauva-jumpan, aloin käymään vauvajumpassa kerran viikossa, se oli ihanaa, näin siellä hieman ihmisiä ja sain jutella edes kerran viikossa aikuisten kanssa. Ystävystyin tuolla vauvajumpassa erään naisen kanssa ja meillä todella synkkasi, kävimme koko seuraavan vuoden lähes päivittäin vaunu kävelyillä, lasten hieman kasvettua hiekkalaatikolla ja leikkipuistoissa, kävimmepä jopa kerran yhdessä syömässäkin ja iltaa istumassa, mutta sitten, hän muutti hieman kauemmaksi ja minä palasin töihin, joten yhteyden pito väheni, kävin vielä monesti hänen uudessa kodissaan, hänellä ei ollut omaa autoa, joten ymmärsin kyllä, että hänen oli vaikea tulla meille. Ehdotin monesti, että tulisin tyttäreni kanssa heille leikkimään, hänellä siis oli saman ikäinen tytär myös, monesti aikataulumme kumminkin menivät ristiin, emmekä nähneet pitkään aikaan. Yritin vielä viime kesänä monta kertaa sopia tapaamisia, kerroin, että meidän pihassamme on iso hiekkalaatikko, keinut, leikkimökki yms, lapset varmasti viihtyisivät, hän ei kuitenkaan koskaan tullut, viidennen kysymiseni jälkeen ajattelin, etten enää kysy, odotin, että hän olisi ehdottanut jotain ajankohtaa mikä hänelle olisi sopinut, mutta sitä puhelua/viestiä odotan edelleen, viime kerrasta on siis se yli vuosi.
En vain jaksa ymmärtää mikä minussa on vikana, miksi kukaan ei halua olla minun ystäväni, olen koko ajan yksin, tai kaksin tyttäreni kanssa, istumme pihamme hiekkalaatikolla leipoen hiekkakakkuja, miten mukava siinä olisikaan istua jos, olisi joku kaveri. Pelkään tyttärenikin ystävyys suhteille käyvän samalla tavalla. Olen ollut paljon yhteydessä päiväkotiin, koska pelkään, että lastani aletaan myös syrjimään samalla tavalla, ehkä se voi olla ihan turhaa pelkoa, mutta pelkään sitä silti.
Kaipaisin niin kaveri/ ystävää elämääni, en vain aina halua olla yksin.

12

436

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 4lzs9

      Etsi harrastus, vaikka sellainen mamma - muksuharrastus, tutustuisit muihin mammoihin ja muksusikin tutustuisi muihin muksuihin.

    • ehdotus:

      Mene kaksplussan "Mitäs nyt"-palstalle ja etsi esim. sitä kautta ystäviä. Siellä on aina silloin tällöin muidenkin ilmoituksia.

    • Nella

      Hei. Missäpäin suomea asut? Minulla samoja ajatuksia..

    • ..

      Voisit käyttää kappalejakoa, en jaksanut lukea tuota, mutta suosittelen myös tota kaksplussaa...

    • Evelyn31

      Samaa kyselen kuin Nella, missä päin suomea asut? mulla sama ongelma mutta ei ole sitä lasta edes... kaksi koiraa ja mies mutta ei niitä ystäviä joita niin kaipaan. Asun itse järvenpäässä.

    • yksinäinen mies

      Mee pois täältä. Sulla on lapsi ja mies, talo, auto ja rahaa
      Et siis kuulu tänne lainkaan.

    • Evelyn31

      Äläkä välitä tollasista "et kuulu tänne" kommenteista. Yksinäisyyttä on monessa muodossa ja ainakin itse olen yksinäinen vaikka minulla on mies ja koirat ja käyn töissä. Kaipaan niitä naispuolisia ystäviä joiden kanssa puida asioita laidasta laitaan, nauraa ja itkeä, käydä shoppailemassa ja ihastelemassa uusimpia meikkejä. Minulla on muutamia ystäviä elämässäni mutta kaikki asuvat kaukana monen sadan kilometrin päässä. Töiden takia pakko asua etelä suomessa... vaikka olen monesti miettinyt paluuta takaisin keskisuomeen vanhempieni, sisarusteni ja ystävieni luokse mutta sitten olisin luultavasti työtön.... ja mieskään ei halua muuttaa sinne joten myös ero luultavasti olisi edessä.

    • yksinäinen80

      Minäkin olen yksin.Ei ystävää:(
      Olen 32 v nainen 06-alueelta.
      Kirjoita:mantsu3@gmail.com

    • rasenmäher

      Ystävän löytäminen on kuin pyyntö lähteä tanssimaan. Ei halua saada kieltävää vastausta, tai vääränlaista seuralaista. Mutta riittävän monelta kun kysyy jotakin pientä voi löytää jonkun jonka kanssa viihtyy paremminkin.

      Kuvauksestasi ei selvinnyt mikä sinussa voisi olla vikana, et vaikuta vihaiselta tai joltakulta joka on aina lainaamassa rahaa tms. Mutta kysy riittävän monelta "lähdetkö kahville?", ennemmin tai myöhemmin löytyy joku jonka kanssa viihtyy.

      Samanlainen ongelma on minullakin. En yleensä tee aloitteita koska perhe- ja työelämässä on omat kuvionsa, ja kaverin löytäminen vaatii aikuisiälläkin aikaa.

    • yksin kotona

      Miksi kukaan ei halua olla mun kanssa, ei soita, ei kysele kuulumisia, ei pyydä minnekkään. Miksi olen niin kamala että mun kanssa ei haluta viettää aikaa?
      Joskus soittelin tutuille mut aina vaan ei ei ei. Olen maailman huonoin ihminen..

      • Flare.

        Koska sulla ei juuri tällä hetkellä ole tuttuja siellä Raumalla, etkä ole myöskään yrittänyt tarpeeksi kovasti.

        Mutta hei, mitä sulle kuuluu?


    • sussu1

      hei

      surullista kuulla tilanteestasi.Minulla on hyvin vähän kavereita jopa kaksi kpl. Toisen heistä menetin kun hänestä paljastui selkäänpuukottaja. Toinen on vielä kuvioissa mukana mutta ystävyytemme on hyvin yksipuolista. Jos en itse ole aktiivinen osapuoli hän ei nähtävästi pyytäisi minua kylään tai saatika tulisi luokseni kylään jos en itse ole kokoajan aktiivisena kyseleen.olen todella väsynyt jo tähän. Kaipaan ystäviä joiden kanssa viettää aikaa, olen kuitenkin aikas sosiaalinen ihminen. Mustakin tuntuu että mussa on jotain vikana :(

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      2016
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1065
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      880
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      261
      768
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      759
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      14
      739
    7. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      689
    8. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      687
    9. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      213
      676
    10. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      672
    Aihe