Omalla kohdalla suurin syy yksinäisyyteen lienee se, etten päästä ihmisiä lähelleni ja eristäydyn. Olen todella pelokas ja hämmentynyt usein, mutta kukaan tuskin uskoisi sitä minusta, vedän jatkuvasti muiden ihmisten keskuudessa kovan jätkän roolia ja varmaan monet luulevatkin minua joksikin pahaksi yksinäiseksi sudeksi. Vaan oikeasti olen herkkä ja tunteellinen ihminen.
En pysty lopettamaan teeskentelyä ja eristäytymistä muista. Aina tilaisuuden tullen valitsen sen ja sulkeudun omaan maailmaani enkä päästä ketään lähelleni. Usein jätän menemättä bileisiin tai jonnekin missä voisin tutustua uusiin ihmisiin. Mutta haluaisin niin kovasti kavereita ja jonkun ihanan tyttöystävän, mutta eristäytyminen vie usein voiton, niin tuskin nekään asiat toteutuvat.
Näiden asioiden vuoksi olen jo kauan ollut yksinäinen. En tiedä miten voisin muuttaa tapani ja olenko n. 20-vuotiaana jo liian vanha muutokseen. Haluaisin muuttua.
En pysty lopettamaan teeskentelyä ja eristäytymistä muista. Aina tilaisuuden tullen valitsen sen ja sulkeudun omaan maailmaani enkä päästä ketään lähelleni. Usein jätän menemättä bileisiin tai jonnekin missä voisin tutustua uusiin ihmisiin. Mutta haluaisin niin kovasti kavereita ja jonkun ihanan tyttöystävän, mutta eristäytyminen vie usein voiton, niin tuskin nekään asiat toteutuvat.
Näiden asioiden vuoksi olen jo kauan ollut yksinäinen. En tiedä miten voisin muuttaa tapani ja olenko n. 20-vuotiaana jo liian vanha muutokseen. Haluaisin muuttua.
Vastaukset 8
Vanhimmat
et todellakaan ole liian vanha muutokseen sen voin kertoa, muuta en nyt jaksa kirjoittaa.
On liian myöhäistä itseään muuttaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10705410
Tarkoitin tätä linkkiä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10711007
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10711007
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10711007
Moi,
en tiedä, voitko muuttua, mutta itse olen samanlainen kuin sinä, yhä lähes kolmekymppisenä. Muutos on vaikea, enkä ainakaan itse keksi keinoja. Itse asiassa tilanne on tainnut mennä vain pahemmaksi. Pari vuotta sitten yksinäisyys kalvoi vielä aika pahasti, mutta nykyään muut ihmiset ja heidän tekemisensä eivät juurikaan kiinnosta minua. En tiedä, onko välttelevyyteni niin vahvaa, että yksinolo tuntuu paremmalta kuin muiden seura, vai onko tämä jotain muuta...
Täällä samanlainen yksinäinen susi, ihmisiä siedän tiettyyn pisteeseen mutta henkisesti en päästä ketään lähelle.
Aikani tuota pohdin mutta olen huomannut että olen tyytyväinen näin, eipähän tarvi vatvoa ja pelata ihmissuhteilla, voi olla vapaa.
"En tiedä miten voisin muuttaa tapani ja olenko n. 20-vuotiaana jo liian vanha muutokseen."
No onhan tuo jo aika paljon.. Eri asia jos olisit 15 kesäinen mutta tuossa sinun iässä se voi olla jo liian vaikeaa ja liian suuri muutos.
"Olen todella pelokas ja hämmentynyt usein, mutta kukaan tuskin uskoisi sitä minusta, vedän jatkuvasti muiden ihmisten keskuudessa kovan jätkän roolia ja varmaan monet luulevatkin minua joksikin pahaksi yksinäiseksi sudeksi."
Kylläpäs sinä kuullostat sekavalta ja eksyneeltä lapselta. Pikkupojalta.
Ja sinä vaikutat aivan helvetin kannustavalta.....
Mä tahdon sanoa että koskaan ei ole liian myöhäistä, mutta työtä se toki vaatii. Kaipa kyse on sosiaalisista taidoista....
Jos ihminen ei uskalla päästää ketään lähelleen se tarkoittaa että olet tullut hylätyksi jossain vaiheessa elämää eikä sua ole hyväksytty itsenäsi tai ettet ole tullut ongelmissasi kuulluksi. Musta itsestä tuli tälläinen näkymätön nuori, joka yritti miellyttää kaikkia enkä sitten lopulta enää itsekään tuntenut itseäni ja mitkä ovat omat tarpeeni.
Mitä kauheaa siinä tapahtuisi jos paljastaisit itsestäsi jotain aitoa? Ehkä on helpompi olla aito sellaiselle josta ei kauheasti pidä silloin ei satu jos toinenkaan ei ole kummemmin kiinnostunut!!!
Itsetutkiskelua tuo vaatii, mielellään jonkun aikuisen kanssa joka on sinut itsensä kanssa tai vaikka ammattilaisen kanssa. Et todellakaan ole liian vanha muutokseen - myös netissä on käsittääkseni nettipsykologi, jolta voisi saada apua. Googleta!
Ensimmäinen askel ongelman ratkaisuun että tiedostaa ongelman ja senhän sä teet. Myös kirjastosta löytyy kirjoja yksinäisyydestä ja kuinka päästä siitä eroon...
Tutkimalla, opiskelemalla ja omien pelkojen kohtaamisella ( ei yleensä onnistu yksin) / tiedostamisella vähitellen vapautuu peloista ...
Paljon onnea omalle taipaleellesi. Mulla oli aikoinaan kovisystävä, joka pyrki aina eka hylkää esim. poikaystävät ettei ne kerkii sitä tekee ensin!!!