miten elämä jatkuu pääsykokeen jälkeen?

Seksi varmasti auttaa.

Ei varmaan mennyt koe ihan nappiin? Odottamalla innostusta tulee lisää

meni ja ei mennyt, tosi vaikee sanoo. Ei odottelu paranna epätietoista odottelua yhtään.

Mieti jotain seuraavaa tavoitetta.

Tuo on ihan tavallista, minusta, että tuntuu tyhjältä kun joku mihin on intensiivisesti keskittynyt, on ohi.

Mulla IHAN samat fiilikset! Jos tietäisi, että pääsee opiskelemaan, voisi ottaa rennosti! :D Mutta odottaminen on ihan kamalaa, vaikka kuinka yrittäisi keskittyä muuhun. Musta tuntuu, että pääsykokeet meni ihan hyvin, mutta niin ne on voinu mennä muillakin ja vaan parhaat pääsee...

En osaa sua siis neuvoa, kun itellä sama tilanne. Jospa joku muu osaisi? ;)

Kyse on post-traumaattisesta stressistä. Se menee ohi, pitää vaan oottaa et se normirutiini asettuu taas

ihana kuulla etten oo ihan yksin tän tunteen kanssa! No eipä tässä siis vissiin muuta voi tehdä ku rutinoitua ja venailla:)

Itselläni oli ehkä sama fiilis. Panostin pääsykokeisiin, joka palkittiinkin lopulta. Tiesin heti kokeen jälkeen, että aika varmasti mennään sisään kun oli 4 kk lukenut päivittäin n. 8 h per päivä ja tukevia kursseja käynyt. Kouluun päästyäni motivaatio ei ollut enää niin korkealla, eikä meinannut inspiroida enää lukeminen. Onneksi nyt vuoden "masiksen" jälkeen alkaa taas löytyyn se kiinnostava ydin täältäkin.

Kannattaa pitää aina päämäärä tarpeeksi kaukana tulevaisuudessa, ettei tule liian jyrkkiä ylä- ja alamäkiä kesken opintojen. Tasoittaa huomattavasti elämänlaatua kun selvittää, mitä haluaa opinnoiltansa tavoitella opintojen jälkeen.

Pääsykokeisiin saattaa joutua valmistautumaan niin rankasti, ettei enää innosta koko opiskelu hetkeen. Motivaatio todennäköisesti palaa kun on hetken haukannut happea ja tulee valintakirje koulusta. Itsellä on menossa nyt jo tulevan syksyn tekniikan pääsykokeeseen valmistautuminen, ja reilut 4kk aikaa lukea monta tuntia päivässä ja menen valmentavalle kurssillekkin, toivottavasti ei iske blackout lukemisen jälkeen tai sitten varsinkin masentaa..

jos elämä on noin tyhjän tuntuista,olet kadottanut/et vielä löytänyt elämän tarkoitukse.mieti mikä on syvin tarkoitus,miksi meidät on luotu tänne,voisitko tehdä jotain paremmin,olla kiitollisempi,perustaa perheen.ei se tarkoitus baarista löydy vaan olet yhä kauempana totuudesta.kokeile edes muutakin.

Eiköhän se ole vielä tässä vaiheesa ihan luonnollista, että "elämän tarkoitus" on vähän hakusessa, eikä tarkoitus ole miettiä ihan kaikkien asioiden seurauksia niin tarkasti ja syvällisesti. Kaikki aikanaan.

Kannattaa odottaa vain graduahdistusta, niin elämä palaa mallilleen.

Jep, täysin normaalilta kuulostaa. Olen hakenut kolme vuotta pääsykokeissa ja kun saman rumban on vetänyt joka kevät (etenkin sen jälkeen kun on lukukaudet opiskellut kursseja ihan täyttä päätä), niin pääsykokeen jälkeen on takki tyhjä vähän aikaa. Eikä tee edes mieli miettiä opiskeluasioita. Toisaalta on vähän hikinen olo koko ajan kun odottaa niitä tuloksia. Mutta kyllä se siitä vielä!

Mä luin 4kk tiiviisti joka ikinen päivä ja tuntuu että hukkaan meni. Mitä jos en päässytkään?! Mitä oikein teen sitten syksyllä? En ole kuin ylioppilas, joten töiden löytäminen miltei mahdotonta. Ahdistaa ajatuskin että kaiken sen vaivan jälkeen joudun uusintakierrokselle ja sama rumba uudestaan ensi keväänä. Ei ole oikein kiinnostanut tehdä mitään kovin aktiivista, kun odotan vain tuloksia.

"En ole kuin ylioppilas, joten töiden löytäminen miltei mahdotonta."

Oikeastikko? Oletko yrittänyt?

Itse hain nyt ensimmäistä kertaa, olen tuore ylioppilas ja todennäköisesti pääsen sisään. Ahdistus siitä, mitä teen syksyllä, jollen pääse, oli valtava ennen pääsykoetta. Olisi varmasti nytkin, ellen tietäisi kokeen menneen hyvin.

Kaupan kassalle varmasti pääsee ylioppilaspohjalta. Tai sitten olisi pitänyt keksiä omaperäisempi ratkaisu toimentulon löytämiseksi.

Töitähän saa aina. Siis hanttihommia. :/

First world problems

Kaikki on suhteellista ja jossain asiat ovat aina huonommin. Erilaisissa yhteiskunnissa on erilaisia ongelmia eikä suomalaisella nuorella ole mitään syytä tuntea huonoa omaatuntoa syntymisestään Suomeen.

Sait turpaasi kadulla? Älä ruikuta, moni saa turpaansa päivittäin. Puolisosi kuoli ennenaikaisesti? First world problems, Malawissa keski-ikä on 15. Sinulla on syöpä? Valittaja, useissa kehitysmaissa moni saa HI-viruksen jo syntyessään.

Että syö sinä vaan paskaa ja työnnä mukatiedostava internetmeemisi syvälle perusteetta ylemmyysentuntoiseen perseeseesi, runkvisti.

Pieni irtiotto arjesta. Lähden esim. käymään kolmen päivän matkalla Köpiksessä!?!?

Tyypillinen kokeiden jälkeinen "masennus" (ei ole masennus). Kun on "antanut kaikkensa" putoaa tyhjiöön joksikin aikaa.

On saavuttanut väliportaan. Nyt vaan odottamaan seuraavaa haastetta johon panostaa.

Haluaako joku vuokrata esinettä minun sisälleni? Pk-seutu.

Menee ajallaan ohi. Kuulostaa nimittäin aivan samalta kuin ystävälläni, joka harrastaa vapaaottelua. Parhaimmillaan kuukausien pituinen rankka treeni putki, painon pudotus, ei mitään baareilua jne. eli ajatus vain matsissa. Sitten kun ottelu on käyty, voitto tai tappio, on kuulemma juurikin "takki tyhjä" olo. Ei jaksa hetkeen kiinnostua mistään, kun on vain yhteen asiaan keskittynyt pitemmän aikaa.

Ota rennosti ja himmaile kotosalla hetkinen, niin alkaa innostusta löytymään.

Mieti vaikka muita ihmisiä, joilla on OIKEITA ongelmia.
Käy vaikka lastensairaalassa katsomassa kuolemantuomioita lapsia, niin tiedät, että sinulla menee hyvin.

Mulla aina sama homma, kilpailen nyrkkeilyssä. Ottelun jälkeen täysin tyhjä olo, menestyksestä riippumatta: Olen reenannu 3-4 kuukautta keskittyen vaan ja ainoastaan seuraavaan matsiin.

Pieni tyttäremme kuoli 6 vuotta taaksepäin leukemiaan, oli juurikin lastensairaalan potilas. Ikävä on jokapäiväistä, mutta en voi jättää työtäni ja rakasta nyrkkeilyharrastustani koska lastani en saa takaisin. Eikä minun huono omaatuntoni maailmanasioista auta nälkäänäkeviä. Voin tehdä pieniä asioita, niin voit sinäkin: luovutan verta, pyöräilen työmatkat, vaimoni kanssa hoidamme hänen vanhaa äitiään kotonamme.

Jaksamista aloittajalle, tuossa tyhjiössä on raskasta mutta sieltä sinä nouset jahka energiavarastosi ovat täynnä taas.

Olin itse samassa tilanteessa viime vuonna. Itseni kohdalla tuo apaattisuus tosin jo alkoi ylioppilas kirjoituksien jälkeen, kun pääsykokeet vielä pahensivat sitä tunsin että on parempi vaan antaa periksi ja jäädä ensi vuodeksi sängyn pohjalle. Välivuoteen myös innoitti kavereideni esimerkki he vaikuttivat energisiltä tuon pienen tauon jälkeen, se oli kokoajan mielessäni laskien motivaatiotani, vaikka huomasin sen vasta myöhemmin.

Tässä sitten neuvot:

-puhu ystäviesi kanssa pääsykokeista - tuntemuksista - tulevaisuudesta

-kuuntele kokemuksia jo opiskelemaan päässeiltä

-Oletko löytänyt oppimistyylisi?

-oletko myös perhtynyt alaasi -tunnetko että ala on sinua varten - ja ethän ole stressaantunut siitä miten tylsältä pääsykoe kirjat vaikuttivat ne eivät kerro läheskään kaikkea opinnoista.

-Onko unirytmisy pysynyt samana kuin ennen mikä takaa hyvin nukutun yön, rauhoita myös illat

-lomaile kodin ulkopuolella -mielenterveys tutkimukset osoittavat sen hyödyt. Ja sinä olet juuri vielä tehnyt rankan urakan.

-käy ulkona raittiissa ilmassa joka päivä. ne voivat toimia myös hyvänä herätyksenä aamuisin.

-harrasta liikuntaa

-tarkkaile ruokavaliotasi ( huomioi makeisetkin)

-Elä jokainen päivä= eli = pukeudu joka päivä ja puuhaa jotain (jotain muuta siis kuin vain tvn tai tietokoneen edessä oloa)

-mieti mitä tapahtuu jos et kaiken tämän stressauksen jälkeen pääsekään opiskelemaan, silloin se ei kalva mieltäsi enää.

Aloittajalle: kokeile anaaliseksiä kuivana.