tai sen hyvät puolet. Nyt keskustellaan asiasta niiden oikealla nimellä. Kertokaa mielipiteenne äidit ja isät ja toivon myös ammatissa toimivien perhepäivähoitajien ottavan osaa keskusteluun. Mitä toivoisitte hyvältä perhepäivähoidolta, risut ja ruusut ovat tervetulleita. Jokaisella on oma mielipide, mutta ei oteta henkilökohtaisesti kritiikkiäkään. Keskustellen yhdessä asioita voidaan kehittää järjestelmää ja se on lasten parhaaksi pidemmällä aikavälillä.
mikä perhepäivähoidossa vikana...?
Lastenhoitaja
61288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minun kaksi lastani olivat molemmat perhepäivähoidossa kahdella, aivan mahtavalla hoitajalla.Molemmat olivat tehneet sitä työtä jo yli kaksikymmentä vuotta. Molemmista hoitajista tuli hyvin läheisiä, läheisempiä kuin päiväkodin yhdestäkään työntekijästä, mutta tietysti lastenhoito-asioissa. Hoito-ajat olivat hyvin joustavia, jos jouduin aamulla menemään töihin jo klo 7, saatoin viedä lapset hoitoon 6.15.
Lapset olivat ulkona paljon, söivät hoitajan tekemän viikottaisen ruokalista mukaan jne. Näin kyllä myös perhepäivähoitajia, joille en olisi lapsiani halunnut jättää; oli mm. eräs lähes eläkeikäinen rouva, joka oli aina huonotuulinen ja tiuski hoitolapsilleen hyvin paljon.Oli kenties jo väsynyt työhönsä kun lapsetkin hänellä olivat kovin pieniä. Mutta tyytyväisempi olen ollut perhepäivähoitoon kuin päiväkotiin, jossa lapset sitten eskarissa olivat.
ja kommenteistasi. Perhepäivähoitajat ovat yleensä ammattinsa osavaa väkeä, mutta aina joukkoon mahtuu jokunen vähemmän osaava. Perhepäivähoitaja ei todellakaan saa työssään olla jatkuvasti vihainen, vielä vähemän tiuskia lapsille! Vanhemmat voivat tällaisissa tapauksissa kääntyä luottamuksella kotikuntansa sosiaalitoimen perhepäivähoidon ohjaajan puoleen ja kertoa suoraan hoitajan epäasiallisesta käyttäytymisestä rehellisesti hänelle. Sama pätee myös lapsen ollessa hoitopaikassa. Perhepäivähoitajan työ on vastuullista, ihmisläheistä ja palvelukeskeinen ammattiala ja tälle alalle täytyy hoitajan omata myös ns. luontaisia taipumuksia, hyvän ammattikoulutuksen lisäksi.
Luottamuksellinen hoitosuhde hoitajan ja lapsen välille kehittyy vain avoimesta keskusteluyhteydestä hoitajan ja lasten vanhempien välillä. Hoidon alussa solmittava hoitosopimus tehdään aina kirjallisena ja siihen merkitään kaikki olennainen tieto lapsen hoidosta, hoitoajoista jne. Siinä sovitaan kellon ajat tarkkaan; mitä kaikkea hoitopäivän aikana tapahtuu, myöskin milloin lapsi tuodaan ja haetaan hoitopaikasta! Sopimukseen voidaan kirjata vanhempien erityistoiveita lapsensa hoidon osalta. Tämä sopimus on kumpaakin osapuolta velvoittava; mutta myöskin riitatilanteessa kumpikin osapuoli voi tarkistaa sopimuksensa sisällön ja mitä kaikkea hoitosuhteseen sisältyykään. Tämän takia ei ole yhden tekevää millaiseen hoitosopimukseen nimensä allekirjoittaa. Vanhempien ja hoitajan on hoitosopimusta tehtäessä rohkeasti uskallettava esittää toiveensa ja vaatimuksensa hoitosuhteen sisällöstä! Perhepäivähoidon ohjaaja on perhepäivähoitajan lähin esimies ja hän hyväksyy lopullisesti vanhempien ja hoitajan tekemän hoitosopimuksen, saattaen sen allekirjoituksellaan lainvoimaiseksi. Lapsen hoitaminen tapahtuu sitten yhteistyössä vanhempien ja perhepäivähoitajan välisenä asiana.
Millainen sitten olisi mielestäsi hyvä hoitosopimus???
Muistuttaisin vielä, että hoito tapahtuu hoitajan omassa kodissa, siellä on oltava myös hoitajalla oikeus elää perheineen omalla tavallaan ja näin ollen kummankin osapuolen on löydettävä kaikkia oapuolia tyydyttävät olosuhteet ja toimintatavat.
Perhepäivähoidon ohjaaja hyväksyessään kodin hoitopaikaksi, varmistaa myös hoitajan ammattipätevyyden ja kodin soveltuvuuden hoitopaikaksi. Näin lapsi saa asianmukaisen, kodinomaisen hoitopaikan. Kaikkien osapuolien myötävaikutuksella lapsi saa hoitopaissaan hyvän alun kasvulleen ja kehitykselleen kohti kouluikää.
Isät ja äidit, kertokaa rohkeasti ja luotamuksellisesti lapsenne hoitajalle suoraan mikä mieltänne painaa, niin risut kuin ruusutkin! Millaisia yhteisiä toimintatuokoita haluaisitte lapsenne hoitajan järjestävän? Millaista palautetta haluaisitte perhepäivähoitajallenne antaa? Miten itse osallistuisitte ryhmän toimintaan, sen kehittämiseen?
Vanhempi pojistani, nyt viisi vcuotias, aloitti päivähoidon puolitoistavuotiaana päiväkodissa. Ongelmia oli jatkuvasti: joka aamu itkun kanssa eroaminen, jne.. Ongelmat pahenivat siihen asti, että hän pääsi pienempään päiväkotiin. Nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua, että hoito alkaa sujua. Poika on taas iloinen ja tyytyväinen elämäänsä, ja menee mielellään hoitoon. Kavereitakin hän on saanut ja oppinut nauttimaan toisten lasten seurasta.
Toinen lapsistani aloitti hoidon 9 kk:n iässä perhepäivähoidossa, kun äitiyslomani loppui. Pelkäsin ihan kamalasti, mutta kaikki meni hyvin. Perhepäivähoito on erittäin kodinomaista ja joustavaa verrattuna päiväkotiin. Lapsi ei ole koskaan jäänyt itkun kanssa hoitajan luo, mutta päivystysaikana päiväkotiin jatkuvasti. Varsinkin pitkät päivät ovat hänelle vaikeita.
Uskon vakaasti, että hoidon sujuvuus on johtunut nimenomaan kodinomaisesta ympäristöstä ja ihanasta hoitajasta. Hoitopaikka muistuttaa omaa kotia, sielläkin on mm. koiria kuten meilläkin kotona... Lisäksi ihana piha-alue, missä pienikin voi turvallisesti harjoittaa taitojaan ja touhuta. Lapsi varmasti vaistoaa senkin, että me vanhemmat voimme jättää hänet sinne hoitoon rauhallisin mielin toisin kuin päiväkotiin toisen poikamme. Päiväkodista karkaamiset ja katoamiset eivät ole mitään harvinaisia tapauksia, ja se on sattunut myöskin meidän kohdallemme, poikamme katosi hoitajilta! Valitettavasti luottamukseni päiväkoteihin on mennyt, vaikka olen itsekin sellaisessa työskennellyt ja olen lastenhoitaja ammatiltani. Se onkin syy siihen, että en päiväkotihoitoon luota. Sieltä on lapsen todella helppo livahtaa huomaamatta pois, kunhan taidot vaan riittävät aidan yli kiipeämiseen tai portin avaamiseen. Porin tapaus voisi toteutua missä vaan päiväkodissa! Valitettavaa. Perhepäivähoitajalla on kuitenkin lapsia vähemmän vahdittavana, hän huomaa heti, jos neljästä lapsesta yksi puuttuu...
Toivottavasti myös perhepäivähoitajien työehtoja parannettaisiin, työ ei voi näillä ehdoilla olla jatkuvasti laadukasta. Oman poikani hoitajalla on lapsia hoidossaan jatkuvasti 12 tuntia päivässä. toiset aloittavat aamulla ja toiset puolelta päivin. Kuitenkin hänen työnsä ei siihen lopu, kun lapset lähtevät, vaan sen jälkeen hyänelle jää vielä erilaisia valmistelu- yms. töitä. Nostan hattua niille hoitajille, jotka tekevät sitä työtä sydämestään ja lasten parhaaksi toimien..
Itse pph:na olleena voin lisätä, että lapsiin syntyy henkilökohtainen suhde. Heihin kiintyy ja kun eronhetki koittaa heitä tulee ikävä, mutta onneksi käyvät vielä kyläilemässä.
Pph:na olo on enemmänkin elämäntapa kuin ansiotyö, palkka on kehno ja työaikalain piiriin ei kuuluta.
Alalle onkin nykyään vähän tulijoita. Kunnissa myös kun täytetään päivähoitopaikkoja täyttö aloitetaan päiväkodeista. Pphpaikkoihin ei edes aina riitä lapsia, joten ryhmät ovat vajaat ja palkka vastaavasti pienempi. Jos hakemuksessa on toive sijoituksesta pph:lle, silloinkin voidaan vanhempaa houkutella/painostaa laittamaan lapsi päiväkotiin.
Totta se on,perhepäivähoitajalla saatetaan hoidattaa lapsia kellon ympäri ja palkka on silti olemattoman pieni. Tilipussista puuttuu usein työstä maksettavia korvauksia ja niitä on käytävä jatkuvasti palkkakonttorissa oikomassa. Tilinauha on todella sekava ja siitä on todella vaikea saada selkoa. Edellisessä kuussa maksettuja palkkoja voidaan periä takaisin seuraavassa kuussa ja koskaan et voi olla varma, paljonko saat palkkaa seuraavassakaan kuussa. Perhepäivähoitajilla on peruskuukausipalkka, mutta sitä maksetaan lapsiluvusta riippuen. Eikö peruskuukausipalkan pitäisi olla aina tasasuuruinen ja lisäkorvaukset sitä summaa pienentäisivät tai suurentaisivat!? Itselläni joulukuussa oli kaksi palkallista sairaslomapäivää. Seuraavassa tilinauhassa olikin maksettu ne päivät, mutta SEURAAVASSA RIVISSÄ se summa olikin miinustettu! Kysyessäni asiaa työnantajani sanoi koneen välillä tekevän tällaisia virheitä, mutta seuraavaan tiliin asia varmasti korjataan. En ole nähnyt korjausta, joten sekin jätettiin ilmeisesti maksamatta kaikessa hiljaisuudessa. Lomakorvauksista saa samoin pitää tiukasti kiinni ja laskettaa niitä palkkakonttorissa moneenkin kertaan. NS. tuntilasten hoidosta saa pitää tarkoin kirjaa mennen tullen saadakseen hoidosta aiheutuneet kulut ja palkan itselleen tilinauhassa.
Perhepäivähoitajia taidetaan palkata kuntiin liikaakin, sillä näinkin saadaan pidettyä perhepäivähoitajalla liian pieniä ryhmiä olemattomalla palkalla! Perhepäivähoitaja ei uskalla silloin tämän takia valittaa mistään ja tekee työnsä siitä huolimatta, jos vain viihtyy työssään! Itse tullessani alalle sain esim. ruokkia lapset omaan laskuuni kaksi kuukautta ja itse ostaa kaiken muunkin lapsille ennen kuin sain ensimmäisen tilin...Tiedän seuraavan, elokuussa tulevan palkkani olevan niin pieni etten pysty maksamaan sillä edes vuokraani, vaikka minulla onkin täysi ryhmä lapsia hoidossa! Lasten lomien takia jää ruokarahatkin saamatta seuraavalle kuukaudelle, joten taas ruokin lapsia yli kuukauden omin varoin. Onneksi on aviomieskin kustantamassa tätä elämäntapaa, eikä ole enää omia lapsia. Rakastan kuitenkin pikkuisia taaperoita ja haluan hoitaa heitä jatkossakin.
Kertoisitte muutkin perhepäivähoitajat omista kokemuksistanne tässä ammatissa toimiessanne!?
Hoitokulukorvaukset onkin sitten juttu erikseen. Aikoinaan markkojenpäivinä se oli n21 mk/lapsi ja maksettiin jälkikäteen, eli todellakin omaa rahaa paloi työn aloittamisen jälkeen ennen palkkapäivää. Lisäksi se oli verotettavaa tuloa. Ei siitä tietenkään veroa peritty, mutta sai olla tarkkana veroilmoituksen kanssa, että merkitsi sen vähennyksiin, muuten oli vaara roimista lisäveroista. Kun siirryttiin veroehdotuksen piiriin, oli monella käydä köpelösti.
Ei pph:n töitä todellakaan tehdä rakkaudesta rahaan vaan rakkaudesta lapsiin. Mutta pelkkä rakkaus ei elätä, ja omakin perhe halusi omaa tilaa, oli vaihdettava alaa.
----
Kunnissa palkataan mieluusti nuoria hoitovapailla olevia äitejä määräaikaisiksi - alempi palkka, eikä kokemuslisät kerry. Hoitavat lapsia vuoden pari ja palaavat "omaan" tyhönsä. Sitten hoitolapset ovat uuden hoitopaikan tarpeessa, täten kertyy monta hoitotätiä.
Alalla on myös joitain turhautuneita hoitajia, syyt juuri kuntien työnantajapolitiikan. He ovat tulleet alalle ilman mitään muuta koulutusta, eivätkä varmaankaan ensimmäisiksi palkattavia, jos lähtevät muille työmarkkinoille. Turhautuminen näkyy varmasti hoidossa.
Huonoa mainetta tuo myös hoitajien lomat ja sairastumiset. Loma-ajan varahoitoon voi toki vanhemmatkin varautua, mutta sairaustapauksissa vanhemmille uppo-outoon hoitopaikkaan lapsen vieminen ei ole helppoa, eikä kyllä lapsellekaan. Onneksi hoitajilla on yleensä yhteistoimintaa (toivottavasti) ja tapailevat toisiaan ja toistensa h-lapsia, joten varahoitopaikka lapsineen on lapsille tuttu. Omahoitajakin on varahoitajana, joten kavereita on nähnyt omassa hoitopaikassakin.