Mistä rohkeus

Hei!
Lavalle vaan! Ei siellä purematta niellä =)
Rohkeasti vaan itsekseen menet, vaikka ystäviä ei lähtisikään mukaan. Ja vaikka joitain kursseja olen itsekin käynyt, niin aina se vähän jännittää. Tai paljonkin... Reilun viikon hoet, että juhannustansseista tulee kiva ja rento kokemus =)
Oikein mukavaa tanssireissua!

Miksi odottaisit juhannukseen?
Omasta kokemuksestani olen melko varma, että juhannustansseista tulee mukavammat, kun alla on vähän kokemusta. Ensimmäisestä tanssi-illasta ei kannata odottaa suurta menestystä, ellet ole kaunotar, joka vetää puoleensa pelkällä ulkonäöllään.

Omalla ensimm. tanssikäynnilläni talvella naisia oli valtava enemmistö. Hakijoita oli minulla surkeat kolme.Täysin tanssitaidoton ukko haki rumballe, jolla otti yhden askeleen tahdissa vetäen samalla kovasti käsivarrellaaan minua itseään kohti lisäten voimaa vähitellen niin, että lopulta kaikella voimallani vastustin estäen vartalokontaktin, jota ukkeli oli vain hakemassa kaljalla istumisen lisäksi. Kadun, että olin niin nynny, etten jättänyt äijää lattialle seisomaan viimeistään ekan tanssin jälkeen.
Sain heti ensi tansseissa kokemuksen ja varmuutta toimia niin, jos seuraava tuollainen osuu kohdalle. Kovasti etikettisäännöissä varotetaan pakittamasta muita kuin humalaisia, mutta pelkkiä nuorempiaan likistelemään pyrkiville tanssitaidottomille kylmästi vain "ei kiitos" tai tanssin keskeyttäminen siihen.
Opit luultavasti muutamalla käynnillä havaitsemaan nopeasti tälläiset tyypit.
Toista tuonkaltaista ei ole tullut toista tähän mennessä vastaan. Aluksi jännitin vähän sittemmin vanhahkoja hakijoita millaisiksi osoittautuvat, muitta fiksuja tanssitaitoisia ovat muut olleet.

Toinen hakija ensi-iltanani oli vanhahko tuiterissa lauleskeleva muuten harmiton tallusteleva papparainen.

Kolmas suunnilleen ikäiseni etsi vimmaisesti naisseuraa, polki varpaille, huusi korvaan koko ajan itseään esitellen ja kehuen ja väkinäisesti tehden itseään tykö ja kysellen kaikenlaista. Koitin jotain ympäripyöreää vastata = huutaa takaisin. Kadun hänen kohdallaan, etten kehdannut kieltää huutamasta korvaani ja sanoa vaikka, etten halua puhua tanssiessani. Korvani soi vielä muutama päivä jälkeenpäin.

Epäonninen tanssidebyytti antoi minulle kuitenkin varmuutta em. kaltaisten tyyppien käsittelyyn vastaiseen varalle. Jättö lattialle ja sanominen suoraan ja selkokielisesti tarvittaessa. Olen saanut huomata, että oikeat tanssijat ovat fiksua väkeä.

Seuraavatkaan tanssikäynnit eivät mitään menestyksiä olleet, mutta kerta kerralla flaksini hieman koheni ja tanssikin alkoi sujua.

Tarkoitan sepustuksellani, että ensi tansseihin kannattaa suhtautua kynnyksen ylityksenä ja mahd. muutamat miellyttävät haut plussaa siihen. Mitä ennemmin kynnyksen ylität, sen vähemmällä jännittämisellä pääset. Ennen juhannusta on vielä monta iltaa koekäynneille.

Nyt Pioni rohkeasti vain lavalle tanssahtelemaan jo ennen juhannusta. Älä anna kynnyksen kasvaa. Jätä turhat odotukset kotiin ja ota mukaan iloinen mieli. Sitten vain yrität hymyillä vaikka jännittääkin. Siitä se lähtee! Mantraksi sopisi sinulle vaikka tämä: "Jokaisella on joskus ollut elämän ensimmäinen tanssi-ilta."

Muistan kun minua jännitti eka kerta niin että suuta kuivasi ja tärisin, mutta kun ensimmäinen ukkeli haki ja pääsin pyörähtelemään, ei enää niin hirveästi jännittänytkään. Nyt olen jo kymmeniä kertoja lavoilla tanssinut ja aina on ollut kivaa! Sinne vain joukkoon mukaan! Muista se hymy! :-)

Paljon kursseja käyneenä miehenä, on tullut hakupelko, jota en tuntenut ennen kursseja.

Tieto lisää tuskaa. Tanssin lajia, kun lajia.
Varon visusti hakemasta taitavia naisia, joita kyllä osaisin viedä.
Haen mielummin uusia ja vähän osaavampia. Nautin enemmän, kun ei tarvitse ajatella mitä kuvioita käyttää. 7 kuviolla pärjään, niillä jotka osaan kunnolla ja oikein viedä.
Jos hakisin tunnetusti kursseja käynyttä - pääpunaisena muistelisin kaikkia uusia kuvioita naiselle pitäisi viedä. Tanssin nautinto kärsisi.

Jos osasin rohkaista oppimatonta ja jos sain palautetta hyvästä viennistä. Ja vielä leveän hymyn kaupanpäälle. Jo vot tuntuu mukavalta.

Hakijoille voi myös ihan avoimesti kertoa että on ensimmäistä kertaa lavalla, suhtautuminen on silloin yleensä hyvin kannustavaa ja rohkaisevaa :) ja aika vähän aloittelijana tarvitsee pelätä pääsevänsä niiden taitavimpien kanssa tanssimaan. Joskus toki, kiitos siitä heille :)

Kerropa ihan ekaks aloittaja, minne olet juhannuksena suuntaamassa, niin voimme vähän alustaa sinua! Varmasti paikasta kuin paikasta löytyy joku palstan kirjoittaja, joka olisi siellä iltoja viettänyt tanssien.

Hyvään vientiin riittää kylläkin vaikka vain pari kolme kuviota, jos ne osaa hyvin ja sujuvasti ja muistaa joka kuvion jälkeen ottaa niitä perusaskeleita myös! Katsokaapa joskus huviksenne jotain osaavaa tanssijaa ja koettakaa selvittää hänen tanssimiensa kuvioiden määrä. Tiedän erään buggaa opettavan, joka sanoi kerran että yhdellä (!) kuviosarjalla pärjää, jos käyttää myös vartaloaan.

Naisella on etuna sukupuolensa. Vientiä pystyy jonkin verran lisäämään laittautumalla naiselliseksi ja kauniiksi, iloista ja myönteistä ilmettä unohtamatta!
Korkkarit ja minihameet voi kyllä jättää pukematta, jos ei sitten ole vain seuraa etsimässä!

Kiitos kommenteista, ihanat asenteet :) Paikkaa en ole päättänyt mutta Oulun lähiseudulle kumminkin.