Olen miettinyt monesti että voikohan ikävää hallita jotenkin, jollainlailla? Minä en ole oppinut vielä hallitsemaan mutta toivoisin että voisin joskus hallita.
Ikävän hallintakeinot
ja sen sisältö.
201331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Elämänhallintataidot ovat tärkeä osa tätä kokonaisuutta ja ikävä kuuluu osana siihen
mitä sä tarkoitat, ette hallitse ikävää ?
Tarkoitan ikävää tunteiden kautta, tunnetiloja, sitä mitä ikävä saa aikaiseksi kun tuntee ikävää. Minulla on suuri ärsytys ikävän tunnetta kohtaan, en osaa olla sujut ikävän tunteen kanssa.
mä itse asiassa tälläkin hetkellä harjoittelen ikävänhallintaa. Joskus otan irtiottoja, häivyn ja sitten kuitenkin ikävöin, mutta tiedän, että sekin on helpompaa kuin jäädä pitkäksi aikaa ja ikävöidä sitten entistä enemmän. Oikein pohdin tunteitani pohjamutia myöten, mikä auttaa ikävään, milloin koen ikävän tunteita, miksi, mihin ne liittyvät, miten koen itseni kun ikävöin ja milloin en ikävöi.. Enkä ole tullut hullua hurskaammaksi.
Mä en ole oppinut vuosienkaan kuluessa muuta kuin sen, että mitä vähemmän on tekemisissä, sitä helpompi on taas päästä elämänsyrjästä yhtään millään tavalla kiinni. Välttely on ainut keino jotensakin hallita, tai pettää itseään. Muuta en tiedä.
Välttely on se varmempi mutta hitaampi keino.
Action in irl nopeampi mutta tuottaa yllättävämpiä tuloksia, useimmiten pettymyksiä. Välttelyllä kai jo opettaa itsensä siihen huonoon lopputulokseen ja siksi ei tunnu niin pahalta.
joskus se on ainoa ja viisain keino. Kun action vaihtoehto on käytetty jää vain toinen tie jäljelle. Välttelyllä opettaa itsensä, että huonoa lopputulosta ei pidä hakemalla hakea kerta toisensa jälkeen, jotta ei tunnu pahalta ja oppii tajuamaan, ettei elämäänsä pidä tietoisesti hakea murheita. Niitä tulee muutenkin.
Huomio minä en halua vältellä tai lähteä karkuun häntä vaikka olisi kuinka pissa pöksyissä, en enää. Mikäs se sellanen elämä olisi? Ikäväähän tässä yritetään voittaa ja saada mukava lopputulos.
Tänään ei ikävä ainakaan hallinassa. En saa nyt unta. Mietin itsekkin jo tuota, että toivottavasti en vain törmää enää häneen missään. Enkä laita viestiä, kun eihän tässä ole mitään järkeä. Pahenee vain aina, kun on yhteyksissä tai toista näkee.Toisaalta minusta on lapsellista aikuiselta naiselta "pakoilla". En tajua itsekkään miten tämä tälläiseksi nyt meni. Pitää varmaankin ottaa härkää sarvista ja kertoa kaikki irl. Ehkä sen jälkeen helpottaa. Sitäpaitsi olen huomannut, että on näitä ikävän aaltoja. Nyt sattuu vain olemaan oikea hyökyaalto päällä. Piti vain purkaa ajatukset jonnekkin. Ehkä se unikin vielä tulee. Huomenna on päivä uusi.
Suosittelen lämpimästi puhumista/tekstaria/soittoa helpottaa i:))hanasti.
tai sitten ei. Kertayritys on kokemusta, toinen olisi tyhmyyttä ja kolmas katastrofi.
Aivan, niinhän se taitaa olla. Ei välttämättä helpota vaan voisi alkaa ahdistamaan.
tarkemmin sanottuna ahdistelemaan. Jos ei kerrasta opi, ei opi ollenkaan.
Niin, siinä myöskin häpeä auttaa oppimaan ja opettamaan kun tajuaa ja ymmärtää, lopulta siihen ettei enää lähesty edes kasvotusten. On menettänyt kasvonsa. Tukahduttaa lopulta tunteensa.
Ei sitä tarvitse hävetä, ehkä voi oppia arvostamaan itseään rohkeana ja ainakin tietää yrittäneensä. Lähestyminen sinänsä ei välttämättä kiinnosta, jos ymmärtää asian siten, miten se on paras itsellle. Kasvojaan siinä ei tietenkään menetä, voi vain oppia taas lisää, huomaa miten ihmiset suhtautuvat, jotkut hyvin, jotkut huonosti. Siinä oppii myös arvostamaan ja tunnistamaan itselle tärkeitä asioita, mitä toisessa arvostaa tai ei arvosta. Voi myös miettiä sitä, miten itse toimisi vastaavassa tilanteessa ja miksi. Tunteita ei tarvi tukahduttaa, ne kulkevat omia polkujaan aikansa, loppuvat tai jatkuvat, ovat selkeitä tai ristiriitaisia, kyllä niiden kanssa pärjää kun on sinut itsensä kanssa. Mutta toista ei niihin konkreettisesti kannata yhdistää. Joskus tajuaa, että oma ikävä tai kaipaus voi kohdistua myös johonkin sellaiseen, mitä on luullut olevan olemassa, mutta mitä ei lopulta ollutkaan. Onni on siinä, että se voi vielä löytyä muualta ja sen varmasti tunnistaa kun sen löytää.
miksi miinustit?
aika sekamelskaa tunteiden ollu....vitutusta ja nolotusta..toisaalta idioottiviestit on mennyt, eikä vastausta tullut..joten täsä muu auta ku oppia elään tän idioottipään kanssa. sillä eihän niitä lähettämättömäksi saa, eikä mitään muutakaan. joskus vaan tuntuu etten jaksa. mutjoo tosiaan tyhmästä päästä kärsii, en kyl tajunnu olevani ihan näin idiootti, se toisinaan kyl hymyilyttää, muuttuen hetken päästä vitutukseksi. nevermind
Niin nää helvetin tunteet saa aikaiseksi toisaalta vain harmia ja mielipahaa....
niin totta
Kokemuksen ääni kirjoitti ihan asiaa. Mietin tässä vieläkin, miten toimisi vai toimisinko mitenkään. Irl olen toki asiasta jotain kertonutkin ja kuitannut osin huumorillakin tunnehörhöilyni. Ei haluaisi satuttaa itseään kuitenkaan enempää. Aina kun törmätään en voi häntä vastustaa häntä ja kun aamulla herää toisen vierestä, tietää, että jää taas vain pitkä kaipaus. Minulle se on paljon muutakin kuin vain seksi/pano. Naisilla kai tuppaa tunteet tulemaan herkästi mukaan. En tiedä itsekkään mitä tämä on. Pidän hänestä ihmisenä, huumorintaju, mutkattomuus, helppous olla toisen kanssa. Ei ole tapanani avautua tänne näin henk.kohtaisesti, mutta olen niin ristiriitaisin fiiliksin ollut jo pitkään. Toisaalta ei haluaisi luopua hänestä ja miettii, että aikuisen ihmisen pitäisi osata ottaa asiat kuten ovat. Miksei voisi olla jatkossa kenties olla vain ystävänä ja antaa tunteiden rauhassa tasaantua. Petänkö vain itseäni. Niin, näitä mietin päässäni. Aika näyttää. Vaikka ehkä tunnetasolla tietyllä tapaa "roikun" , en todellakaan irl halua häntä ahdistella millään muotoa. Sen verran mielestänit pitää kunnioittaa toisen yksityisyyttä.
Vaimon kanssa asumuserossa oltu pariviikkoa,lasten takia ja tai siitä syystä tavattu lähes päivittäin!
Joulu vietettiin yhdessä,nyt ollaan erillään..Voi v..u tätä itkun määrää,eikö tämä lopu ollenkaan!!
Eroon päädyttiin,ei minun halusta.Vaikeaa olisi ollut jatkaa saman katon alla,joten
ollaan erillään talven yli ja katsotaan sitten mikä on tilanne!
Itse toivon hartaasti paluuta yhteen...
Tekisi mieli soitta tai laittaa txt,mutten haluaisi,sillä tämä riitti pitää kummankin käydä loppuun asti.
otsikossa oli oikeastaan kaikki,voiko ikävää hallita tai edes lieventää?