Keskustelua syrjimisestä

yksinäinen omena

Haluaisin että tänne tulisi paljon juttua/kokemuksia syrjimisen kohteeksi joutumisesta. Millaista syrjimistä teillä on ollut? Miten se vaikutti teihin? Onko teille käynyt niin, että monta vuotta hyvänä ystävänä ollut henkilö puukottaa yhtäkkiä selkään? Millaista on olla yksin?

Tässä vähän tarinaa mitä minulle on käynyt:

Minulla on ollut todella hyvä kaveri jo ekalta luokalta asti. Tällä hetkellä ikää mulla on 17 vuotta. Kohta 18. No siis, oltiin kavereita ekalta luokalta yläasteelle. Aina oltiin samalla luokalla ja kamuina pysyttiin. Mulla oli paljon kavereita ja musta pidettiin ja elin normaalia koulutytön elämää. Mutta sitten kaikki muuttui, enkä vieläkään tiedä miksi.

Se tapahtui 8. luokalla suunnilleen. Seiskalle mennessä kun koulu vaihtui, niin sitä tutustui paljon uusiin tyyppeihin. Ei kuitenkaan tullut mitään superhyviä ystävyyssuhteita luotua. Voi kun olisi. Se olisi muuttanut kaiken. No, sitten kasiluokalla yhtäkkiä tuntui että kaikki omalla ja rinnakkaisluokalla olevat tytöt olivat kamuja keskenään. He tekivät kaikkea yhdessä päivittäin, mutta mua ei koskaan pyydetty jostain syystä mukaan. Vaikka pyysinkin, niin mukaan ei silloin "mahtunut".

Sitten se alkoi. Pikkuhiljaa huomasin, että muutuin ilmaksi koulun käytävillä. Koko 8 ja 9 luokan ajan, kärsin siitä, ettei mua huomattu. Sitä on vaikea kuvailla, mutta ihan oikeesti. Esim. vaikka sanoin ystävällisesti jollekin tutulle käytävllä vaikka "moi", niin hän ei vastannut. Mun moikkauksiin ei vastattu. Kun menin porukoiden kanssa syömään, niin kaikki nousi pöydästä, vaikka ite en ollu vielä syönyt ja jäin sinne yksin. Ennen he eivät tehneet näin. Tuntui kamalalta mennä kouluun, kun kukaan ei hymyillyt, kukaan ei tervehtinyt ja minua ei koskaan valittu liikkatunneilla joukkueisiin. Liikkatunnilla olin surkea monissa lajeissa, koska olin hyvin lyhyt pituudeltani ja pieni. Koripallossa mulle vaan naurettiin, eikä opettajat välittänyt. Entiset kaverini ja heidän uudet kaverinsa puhuivat musta pahaa ääneen kun en olisi ollut siinä vieressä seisomassa ja kuuntelemassa. Kun olisin ollut ilmaa. Kerran menimme liikkatunnilla lenkille, mutta satutin jalkani ja jäin vähän muista jälkeen. Muistan ikuisesti sen näyn, kun ystäväni (mukaan lukien hän joka on ollut kamuni ekalta luokalta asti) jatkoivat matkaa, pysähtyivät kaukana ja katsoivat taakse minua, joka nilkutin jalkaani. He kääntyivät uudestaan ympäri ja jatkoivat matkaa. Jättivät mut sinne kitumaan, koska jalkani oli pahasti jotekin venähtänyt. Se tuntui niin pahalta. Muistan että 9 luokalla jokainen muistikuvani koulupäivästä, oli niin sanottujen ystävieni selät. Kukaan ei välittänyt musta pätkääkään, mutta sitten kun joku niistä oli yksin ja tartti apua, niin kääntyivät mun puoleen. Käyttivät mua hyväksi.

Tuossa oli aivan naurettavan vähän asioita siitä, mitä olen saanut kokea. Olin yläasteella niin jumalattoman yksinäinen että huh huh. En saanut uusia kavereita ja vanhat hylkäs mut. Se tuntuu niin pahalta kun käytävllä tulee vastaan kasvot, jotka on tuntenut jo ensimmäiseltä luokalta, jonka kanssa on ollut kaveri melkein 10 vuotta ja sitten kun moikkaa hymyillen, niin tämä henkilö ei moikkaa takaisin, ei edes hymyile. Kulkee vaan ohi.

Siirryin lukioon, jossa valitettavasti oli lähestulkoon kaikki nämä yläasteen tyypit myös. En saanut uusia kavereita, koska omatuntoni oli aivan maassa. Huomasin etten uskaltanut enää puhua, koska pelkäsin että minut hylätään sanoessani jotain "väärin." Pelkäsin virheitä aivan hirveästi ja aloin stressaamaan niinkin oudoista asioista, kuin siitä että toivottavasti puhuessani jollekin tyypille kieli ei mene olenkaan solmuun, vaan sanon "täydellisen" lauseen. Kuulostaa oudolta varmaan, koska en osaa oikein selittää sitä.

Lopulta sitten häivyin siitä lukiosta ja vaihdoin ammattikouluun alalle jota rakastan. Nyt ollessani 17-vuotias, olen todella onnellinen, normaali ihminen, joka ei pelkää olla enää oma itsensä. Olen oma itseni ja puhun miten haluan, teen mitä haluan, enkä joudu enää katsomaan niitä veemäisiä kavereitani, jotka pilasivat suuren palan elämääni ja saivat melkein masennukseen.

Ei ole kivaa kun joutuu katsomaan vanhojen ystävien selkiä, eivätkä he enää huomaa sinua, vaan kohtelevat kuin ilmaa. Se jos mikä saa ihmisen muuttumaan.

En nyt tässä jaksanut sepittää niin tarkasti kaikkea, joten älkää sanoko että "mikset puhunut opetatjalle" ynnä muuta, koska tein niin. Haluaisin mielummin kuulla teidän kokemuksianne aiheesta, ja siitä kuinka teitä syrjittiin. Haukuttiinko teitä vai kävikö päin vastoin kuten minulle, eli teitä ei ollut enää olemassa muiden silmissä? Miltä se tunuu.

11

221

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mbuirewoyumhsioe

      otan osaa kamu, kaksinaamiset paskiaiset on pahinta mitä tässä maailmassa on. onneks sulla on nyt kaikki hyvin! :(

    • yksinäinen kulkija

      et ole ainoa!
      ihan samanlaisita homma täälläkin hommataan.
      että oon niinkuin ilmaa muille.
      sanoo ihan mun naaman essä että: "kas,paskapää on mun eessä. Se se on niin vittumainen paska".
      Joo oon ollut ala asteella yli vuodenkin putkeen yksin.
      ja kun ala aste loppu niin muut itki,mutta minä naruroin ja aattelin että pääsen teistä eroon! tätä päivää olen joutunut odottamaan 6 vuotta!
      joo,samaa homma,kukaan ei halua ottaa mua peliryhmään koska oon niin out.
      ei oteta ryhmään.....oon kuin ilmaa.....ihan helvetti irti oli noina aikoina....
      en muistele ala astetta hyvällä!
      olen yhen tyypin kanssa ollut ykköseltä asti.
      kakkosella olin koko vuoden yksin.
      se sanovaan että se yks kieltää mun olemasta sun kaveri!....sosiaaliset paineet....
      kolmosesta eteen päin oltiin kavereita.
      kunnes se meni kiusaajien mukaan 5.lk....enimmikseen vittuilua ja epäsuoraa pilkkausta....kirpasi..........
      ja voin sanoa että yknäisyys ei ole mitenkään paha tunne,vaan jos sä joudut pahalla mielellä olee yksin.
      kuten oon mä tälläkin hetkellä aika omiin oloihin sulkeutunut. (oma valinta)
      enimmikseen koska en luota muihin.
      mutta oon paljon onnellisempi yksin.
      mutta kyllä seura kelpaa!
      että oma aloitteinen yksinäisyys on ok,mut jos sä tiiät että muut ei haluu sua kaveriks niin se on perseestä!

      ........muutes,ollan nykyään parhaat kaverit sen tyypin kaa.............

    • IHateEntinenBestis

      Viestisi on vanha, mutta haluan vain tulla sirkuttamaan kokemukseni tänne, koska se tuntuu paremmalta, jos joku vain lukisi tämän...
      Se alkoi, kun olin 5-luokalla. Tulin aivan normaaliin tapaan kouluun ja sitä edellisenä päivänä olin ollut sen mun parhaan ystävän kanssa (nykyään sanotaan bestis) niin ollut tämän kanssa koulupäivän. Mutta huomasin, että en nähnyt ketään ja ihmettelin missä kaikki olivat ja missä bestikseni oli?! No, päätin ruvetä etsimään näitä luokkalaisia....en löytänyt ja kysyin yhdeltä luokkamme pojalta missä he olisivat. Hän ei tiennyt ja jatkoin etsimistä. Samainen poika tuli luokseni ja sanoi että ' he ovat tuolla liikuntasalin takana' no, tietenkin menin sinne ja kun tuloin sinne niin kaikki katsoi minua ja ihan kun olin kuulevinani suunnilleen tälläisiä lauseita; 'kattokaa se tuli' 'hei nyt se on siinä' 'mennää äkkiä pois' .....olin kävelemässä heidän luokseen, mutta he juoksivat karkuun. Ihmettelin miksi ja juoksin heidän peräänsä ja sain helposti kiinni, sillä olin luokan nopein tyyppi. Juoksin heidän perässään ulkoovelle saakka, sillä kellot olivat soineet. Eräs Jaakko (ryhmässä oleva kiusaaja) piti ovea auki muille, mutta levitti sen ison perseensä siihen ,etten päässyt ovesta. Sitten kun kaikki muut olivat menneet, niin silloin vasta paukautti oven täysiä kiinni ja sormeni melkein jäi väliin.

      Mää muistan tämän tilanteen kun eilisen päivän ja se on niin hyvin mielessäni, kun hiekka kivessä. !

      Mutta jatkan: samana päivänä sain tietojeni mukaan, että kiusaaja ryhmä oli tehnyt jonkun jutun kuin 'hallitus' ja minä en kuulunut tähän. Olisin päässyt hallitus-leikki systeemiin jos olisin ruvennut seurustelemaan Jaakon kanssa. No ei mua enää kiinnostanutkaan päästä siihen mukaan....

      Se aika oli aivan hirveää..olin yksin koulussa ja tavallaan ryhmän *päälliköt* olivat totta vieköön lestadiolaisia vai mitens e paska kirjotetaa?? mutta kuitenkin...kerran kun istuin pulpetissani ja ope ei ollut tullut luokkaan eräs toinen johtajista ja yksi luokkani poika kävelivät ohi ja näyttivät minulle keski somre =( minulle tuli paha olo..en pystynyt tuolloin keskittymään kouluun. Äitini kerran kysyi illalla minulta, että mikä hätänä, koska olin ollut illan alla päin koulupäivän jälkee, niin kerroin kaiken..aivan kaikek..ja äitini otti yhteyttä "bestikseni" äidille ja tästä sota syntyi! Muistan kun samana pävänä / iltana oli sellaisen 4H-kerhon pikkujoulut ja siellä hallitukseen kuulunneett tulivat mulle ilkkuen tyyliin; mitä sää oot menny kantelee äitilles..vitu idiootti miks sun pitää kännella vitu vammane kersa..tai jotenki noi. Nii minulla oli paha olla pikkujoulussa, vaikka muille ne olivat juhlaa, mutta minulle kuin painajais unta..

      Olen tällä hetkellä 7- luokalla..entinen besuni on samassa luokassa kuin minä. En kaveeraa juurikaan hänen kanssaan. Minulle on ylä-asteellä tapahtunut hirveitä ja olen kerran lähtenyt pois koulustakin! Näitä asioita on todella vaikea selittää! Olen aika plajon yksin koulussa. Se entinen besu on kaksinaamainen. Olen sen hätävara =) mutta mua ei enää kiinnosta..olen sitten myös tästä lähtien yhtä paskamainen sille, kun olin hänelle...sama asia ajatella näin " entinen bestikseni käy paskaamassa nurkalle ja minä tulen perässä siivoamassa ne pois" hän käyttäytyy niin, että isommassa ryhmässsä esittää hirveästi ja ei huomaa mua! ja jos kerran onnistun saamaan paremman numeron aineesta/arvioinnista, niin hän reagoi suunnilleen näin " se koe oli helppo, vauvakin olisi osannut sen, opettaja ei tykkää musta..sen takii sä sait tosta kympin ja mä kasin" ka kerran kun kuviksen opettaja oli oli selittämässä mulle arvionti jotai hommaa, niin se mun entinen besu "noni tuunny, ketä kiinnostaa noi arvioinnit" Olen tällä hetkellä aina yksin koulussa, mutta onhan mulla niitä yksittäisii eri luokkalaisii kavereita. mulla on omalta kylältä nuorempii likkoja myös hyvii kavereita! että näin mulla!

      • ressuthebaron

        Tämä kuulostaa niin tutulta. Etenkin Yksinäisen Omenan aloituskirjoitus voisi olla omasta ala-asteajastani. Sitä on vaikea ymmärtää, miten kusipäisiä ihmiset (etenkin nuoret) voivat olla. Minulla on ikäviä kokemuksia nimenomaan tuollaisista ''hallituksista'', joista joku jätetään tahallaan ulkopuolelle ja siitä nälvitään. Se tuntuu ehkä pieneltä, mutta ei se ole. Se on kaikesta kouluterrorista kaikista, kaikista pahinta.

        Ja se on siinä pahinta, että lähes poikkeuksetta uhri on teidän tapaisenne mukava, empaattinen ihminen. Nuorten maailmassa tuntuvat pärjäävän vain empatiakyvyttömät, kaksinaamaiset kusipäät kuten nuo teidän ex-''''bestiksenne''''. Paljon voimia teille kaikille.


    • yksinäinen susi

      Mua syrjittiin koulussa viime vuonna 7.luokalla. Olin aina yksin ): Se oli kauheaa. Kun piti valita pari niin jäin aina yksin yms.
      Musta tuntuu NIIN pahalta nähdä nykyään koulussa yksinäisiä tyyppejä! ): Tekis mieli mennä juttelemaan mutta oon niin ujo etten kehtaa.

    • insanity

      Ala-asteella oli kavereita, koulussa ja koulun ulkopuolella. Ylä-asteella tiet erkanivat ja samaan kouluun tuli ala-asteelta vaan kolme tyyppiä, joista kaksi tuli mun kanssa samalle luokalle. Yks niistä, jota pidin parhaana kaverinani, jätti mut heti ensimmäisenä yläasteen päivänä ja alkoi käyttäytyä niinkuin ei olis ikinä tavannutkaan mua. Aika kului ja toinen niistä, joka tuli kanssani samalle luokalle, vaihtoi luokkaa, meni samalle luokalle mille se entinen ala-astekaveri meni, joka ei tullut mun kanssa samalle luokalle. (Anteeksi sekava teksti.) Eli samalle luokalle kanssani jäi se tyyppi jota pidin hyvänä ystävänä. Eli periaatteessa mulla ei ollut enää ketään.

      Pikkuhiljaa ystävyyssuhteeni niiden kahden viimeisen kaverin kanssa haihtui pois kokonaan. Sitten olin yksin. Ihan yksin. En osannut hankkia uusia ystäviä, en pystynyt, en uskaltanut.

      Sitten mua haukuttiin. Läskiksi ja rumaksi ja mulle oltii muutenki ilkeitä, se ei tosin ollu jokapäiväistä mutta se oikeasti sattu ihan helvetisti sillä olen aina vihannut ulkonäköäni. Nyt se vaan kirpas enemmän koska ei ollut enää kavereita joiden kanssa nauraa niille jotka nimitteli.

      Lintsasin paljon koska pelkäsin että mua haukutaan lisää, vaikka ei sitä paskaa tullutkaan niskaan niin useasti. Vuonna 2009 ei ollu vielä Wilmaa joten poissaolot piti selvittää sellaseen vihkoon, ja mun piti väärentää äitini nimikirjoitus siihen että vanhemmat ei saa tietää mun lintsailusta. No jäin kiinni, käytösnumeroni joka on aina ollut melko hyvä (9 yleensä) laski kahdella numerolla ja jouduin elämäni ensimmäiseen jälki-istuntoon. Luokanvalvoja kertoi olevansa hyvin pettynyt ja menettäneensä luottamuksen minuun täysin. Syyksi lintsailuuni sanoin etten vaan jaksanut tulla kouluun, jäin mieluummin nukkumaan kotiin. Todellisuudessa pelkäsin tulla kouluun.

      Itsetuntoni oli sirpaleina ja seiskaluokalla viiltelin itseäni ensimmäisen kerran. Kesäloma tuli ja vietin sen neljän seinän sisällä kotona, en käynyt melkein ikinä ulkona.

      En jaksa alkaa kertomaan sen tarkemmin kasi- ja ysiluokasta. Samaa paskaa. Ei kavereita. Vähän väliä mulle oltiin vittumaisia ja haukuttiin. Tosin mua ei kinä haukuttu päin naamaa, vaan sillälailla että kun kävelin ohi niin tyypit jauho jotain paskaa toisilleen. Ehkä kasiluokasta sen verran että jouduin kuraattorille kahdesti, en tosin omasta tahdostani, mut laitettiin sinne sen takia että olin koko ajan yksin. Vakuutin kuraattorille että kaikki hyvin. En tiedä valehtelinko vai olinko tosiaan kunnossa. Ja muistan yhden tytön kommentin mulle kasiluokalta, joskus vähän ennen liikuntatunnin alkua; ''Ei ihme että sulla ei oo kavereita.'' Meinasin alkaa itkeen siinä kaikkien eessä mutta hillitsinpä itseni. Kasiluokalla viiltelin lisää.

      Ysiluokasta ei sen enempää. Haukkumista ja vittuilua. Ysiluokalla viiltelin itseäni paljon, siitä kasvo jonkinlainen addiktio josta en saanu minkäänlaista otetta. Kesä tuli ja siihen päätty yläaste. Vaan ei päättynyt mun viha itseäni kohtaan, tuskin tulee ikinä päättymään. Viiltelyn lisäksi olen alkanut hakkaamaan itseäni mustelmille. Sosiaaliset taitoni ovat nollassa. Alotin lukion syksyllä enkä tietenkää saanut kavereita. En luota ihmisiin enkä uskalla päästää ketään elämääni sillä pelkään että ne lähtee niinku kaikki muutki on ennen tehny.

      Ennemmin tai myöhemmin, olen aika varma että tulen tappaamaan itseni. Ahdistaa ja masentaa jatkuvasti, mieleni on täynnä sairaita ajatuksia joita en pääse pakoon. Mutta jonain päivänä päätän tämän, lupaan sen itselleni.

      • Hylätty??

        Järjettömän hieno kirjotus! Otan osaa, ei munkaa kouluvuodet oo ollu herkkua :( päin persettä menny oikeestaan vaa...


      • ressuthebaron

        Ei ole tosi, kun teki pahaa lukea tätä sun tarinaas. Ei vittu miten kusipäisiä voikaan ihmiset olla. Ei edes haukuta päin naamaa, vaan puhutaan vaan selän takana. Lienee tuttua kaikille kiusatuille.

        En oikein tiedä, mitä minun pitäisi sanoa sinulle. Mutta älä kiltti tapa itseäsi. En tiedä miten auttaisin, mutta älä tapa itseäsi. Älä.


    • Kiusattu_Directioner

      Ilotulitukset kuuluu ja en saa nukuttuu.

    • -1996-

      Niiin.. itsekkään en ymmärrä mitä näiden kiusaajien päässä liikkuu.. Niillä menee joskus nuo jutut vähän överiksi. He eivät edes aina tajua kuinka paljon se voi sattua henkisesti, kun ovi lyödään edestäsi kiinni, haukutaan, syrjitään tai vastaavaa..
      huoh... tämä on simppelisti vain perseestä!

      • ugsdufcvopfkw

        Mulla on semmonen juttu et tooosi hyvä kaveri alakoulusta, on hylänny mut. Se aina on meidän muitten luokkalaisten kanssa, kun seiskalla ei enää ollu se sama tuttu luokka. Ei se tietenkää haittaa et se on muittenki kanssa, mutta mut jätetään aina ulkopuolelle. Jos sit joskus jään vaan paikalleni istumaa, ku muut lähtee muuale, mut suorastaan pakotetaan mukaan. Sit ku lähen, nii ei kuitenkaa odoteta, eikä ollenkaa puhuta mulle, vaikka yrittäsin mitä. Tosi vituttavaa olla suuressa porukassa mut silti yksin. Esim. Ollaan semmosessa "piirissä juttelemassa jotain. Sit se mun entinen tosi hyvä kaveri tulee ja menee siihen piiriin mun eteen, etten enää mahu siihen ollenkaa. Yritän sit aikani taas päästä siihe, muttei onnistu ja meen muualle istumaan. Sit jonku ajan päästä joku huomaa et istun yksin jossai nurkassa, ja sanoo ivallisesti: mitä sä siel masistelet ja nauraa. Kaikki muutki rupee nauramaan ja mun vitutuskynnys nousee taas. Yritän nauraa mukana, mit eipä mua taaskaa huomata. Tämmöstä mulla! Kuulostaa varmaa ihan tyhmältä mut on oikeesti tosi rankkaa! Sen takia ja monen muun, oon myös viillelly, mut yritäm päästä siitä eroon koska tuottaa liikaa vaileuksia elämään. Jos joku huomais arvet käsissä nii seurais vaa lisää vittuiluu ja haukkumista. Pukeudun myös eri avalla, kuin muut, enkä oo semmonen vitun massapaskateiniXD nii elämä on helvetin vaikeeta ja rispektii kkaikille tähän kketjuun kirjotttajille!!ji


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1987
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1021
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      872
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      261
      757
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      749
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      12
      721
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      685
    8. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      680
    9. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      666
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      208
      663
    Aihe