Tyylin vaihto kesken näytöksen

Taiteessa kaikki on sallittua, joten siitä vaan! Kuitenkin sinun kannattaa tarkasti miettiä palveleeko tämä tyylinvaihto komeediasta tragediaan(?) varmasti monologiasi. Miksi tämä tyylinvaihto on tärkeää? Missä kohdassa tyyli muuttuu ja miksi? Mitä monologin esittäjän pään sisällä tapahtuu monologin ajan, miten hän ajatusmaailmassaan pääsee tuohon kohtaan missä hänen mielensä järkkyy ja mitä sen jälkeen seuraa? Mielestäni, vaikka alku olisi "kevyttä komediaa ilman suurempia aatteita", pitäisi sen kuitenkin olla perusteltua. Ehkä se jo ilmentää sitä mitä on tulossa?

Mielestäni oikean haavan tekeminen tehokeinona on huono. Perustelen tätä sillä, että kysymyksessä tulisi olla teatterillinen haavan tekeminen, koska kysymyksessä on teatteriesitys. Jos sen tekee oikeasti, se ei enää ole teatteria. Lisäksi (omasta mielestäni) oikean haavan tekeminen vaikuttaisi shokkiarvon hakemiselta, jota saa tehokkaammin hyvällä tekstillä ja uskottavalla näyttelemisellä. Kyllähän teatterissa on kautta aikojen tehty tällaistakin, mutta tässä tilanteessa sinun tulisi aivan erityisesti perustella itsellesi, miksi haluat tehdä oikean haavan? Näyttelijäntyötä se tuskin ainakaan parantaa.