Kysymys kuuluu lyhyesti:
1) synnyitkö VL-perheeseen vai
2) opitko ja omaksuitko nämä opit myöhemmin?
Ihan vain uteliaisuudesta. En tunne yhtään ihmistä, josta olisi tullut VL, tunnen muutaman jotka ovat olleet syntymästään, ja ovat katkeria...
Onko vastakkaisia kokemuksia?
1) synnyitkö VL-perheeseen vai
2) opitko ja omaksuitko nämä opit myöhemmin?
Ihan vain uteliaisuudesta. En tunne yhtään ihmistä, josta olisi tullut VL, tunnen muutaman jotka ovat olleet syntymästään, ja ovat katkeria...
Onko vastakkaisia kokemuksia?
Vastaukset 25
Vanhimmat
...itse kokenut (Luojan kiitos!), mutta tiedän joitakin tapauksia (pari kpl) jotka ovat myöhemmällä iällä liittyneet tuohon lahkoon:
Molempiin liittyy sellainen tausta että ovat ensinnäkin hyvin sekavasta ja hurmahenkisestä lahkosta irtaantuneet ja olisivat kovasti tarvinneet ihan selkeää perusopetusta kristillisistä asioista, mutta ovat kärsimättömässä etsinnässään sitten lähteneet hakemaan "lähes mistä tahansa" uutta hengellistä yhteyttä... Tässä vaiheessa tunteet sanelevat valitettavan paljon, eikä useinkaan ole paljon harkintaa mukana, vielä vähemmän nämä edes tunsivat ko. liikkeen opetuksia!
Toinen tapaus kertoo, jo jonkin aikaa vl:ssä olleena -pahasta olosta ja ahdistuksista joihin on joutunut vl-ystävien ankaran painostuksen vuoksi koska tältä kysellään jatkuvasti "onko hän ymmärtänyt jo sen asian että muualla ei voi pelastua?" ja samalla häntä vaaditaan kieltämään koskaan aiemmin olleensa edes uskossakaan. Samoin häntä vaaditaan kokonaan ja ehdottomasti kieltämään aiempien tuttujensa uskon aitous, jotka eivät kuuluneet vl:n. Tämä ihminen kertoi joutuneensa syvään masennukseen jatkuvaan ahdistukseen ja lopulta hän sanoi että ennen hänellä oli rauha Jumalan kanssa ja tunsi itsensä sovitetuksi Jumalan kanssa, mutta nyt vl-lahkossa oltuaan hän menetti tämän sielunrauhan koska hänen täytyi kieltää uskonsa heidän määräysten mukaan. -Varsin epätoivoinen oli hänen kuvauksensa ja en tiedä mitä hänelle nykyään kuuluu... muistaakseni kehoitin häntä jo tuolloin pikaisesti eroamaan tästä pahoinvointia aiheuttavasta lahkosta.
Toinen tapaus on sellainen jossa ko. henkilö on kulkenut hengellisyydestä toiseen, löytämättä rauhaa. Hän erittäin kovasti aina mentyään uuteen hengellisyyteen, alkanut hirmuisen kiivailun uusien omaksumiensa oppien puolesta, mutta kun siitä ulkonaisesta oppien tavoittelusta ei ole rauhaa saanut, hän jatkaa kulkuaan edelleen. Tällä hetkellä hän on rauhanyhdistyksen jäsenenä ja sama kiihkoilu jatkuu, jos mahdollista entistä rajumpana! Hän kertoi viesteissään ajautuneensa tähän vl-liikkeeseen pääasiassa siksi että "siellä on niin paljon toimintaa" -mitään syvällisempiä syitä ei sitten kyennytkään esittämään, mutta sain sen käsityksen että hän ei oikein edes tuntenut ko. liikkeen opetusta ennen sinne menoaan. Hassua on että sama kaveri juuri puoli vuotta takaperin kiivaili voimakkaasti luterilaisen ja Raamatullisen opin puolesta, vanhoillista harhaoppia vastaan. Nyt hän tekee juuri päinvastoin, tietenkin huonolla omallatunnolla ja on joutunut, vanhoillisiin liityttyään tekemään monta "myönnytystä" ennen synteinä pitämilleen asioille, kuten esim. naispappien kanssa veljeily yms.
Ko. henkilön pahasta olosta vl-liikkeessä kertoo hänen suuri riippumisensa kiinni ulkoisissa opinkappaleissa: "vl-fraaseissa" joita hän nykyään hokee taikauskoisesti kuin jotain mantraa.
itse seuraan ko. henkilön tilannetta, sillä tiedän että rauhaa hän ei ole vieläkään saanut eikä voi tästäkään uudesta lahkostaan sitä saada koska siellä ei keskitytä veren Evankeliumiin vaan ihmissääntöihin ja töiden vanhurskauteen.
Summa summarum:
Ne henkilöt, joita tiedän menneeksi ko. liikkeeseen, ovat pikemminkin menettäneet sielunrauhansa ja tulleet masentuneiksi, tai ainakin ovat joutuneet pettymään siihen, mitä sieltä hakivat! Lisäksi olen kuullut ja lukenut lukuisia todistuksia "sisälläolleitten" kovasta ahdistuksesta ja sairastuttavasta uskonnollisuudesta joka liikkeessä hallitsee.
vastaamaan tällaiseen kysymykseen, kun hänellä näyttää olevan vankka kokemus. Olisit jättänyt tämän keskustelun muille. Kyllä sinun mielipiteet vl:sista tiedetään jo.
,...-onhan se vähän niinkin! :)
Et ole kaikkitietävä, et voi tietää siis toisten tunnon tiloja. On väärin ruveta tuollaiseksi tuomariksi. Hengelliset asiat tosin tuomitaan hengellisesti, mutta Jumala on ajatusten ja aivoitusten tietäjä, ei ihminen. On kirjoiettu, että älkää oudoksuko sitä hellettä mikä tulee... tms ja että se tulee teidän kanssaveljillekin. Miten se nyt tarkalleen menikään? Mutta ellei ole etsikonaikaa, ihminen ei voi tehdä parannusta, halusipa tai ei.
synnyin lestaperheeseen ja kärsin sitä helvettiä
29 vuotta, sit kun pääsin eroon siitä huuhaasta
niin alkoi vasta elämä!
... olin vl. Ihan hyvää elämää elin. Mutta siihen asti en ollut "ajatellut omilla aivoilla" näitä asioita tai eivät olleet kiinnostaneet. Olin vain elänyt kuten lapsuuden kodissakin. Sitten kun asiat álkoivat tosissaan mietityttämään, mitä minä näistä elämän asioista ajattelen, mitä minä sisimmässäni haluan... aikani mietittyä, pohdittua, juteltua ymmärsin ettei minun ajatukset elämästä ole kaikki sitä mitä uskovaiset "vaativat". Nyt elän joissakin asioissa vähän eritavalla, mutta edelleen olen tyytyväinen elämääni.
Eihän se ole oma ratkaisu.
usko lähinnä isovanhempieni kautta. Ainakin kaksi kaveriani on saanut parannuksen armon ns. tun. lutrilaisuudesta.
Lähinnä eroa on perisyntiopissa siten, että Raamatun mukaisesti uskon, että pieni lapsi syntyy kaksiosaisena tänne maailmaan. Tämä käy lyhyesti ilmi Paavalinopetuksesta, kuinka ihminen syntyy syntisenä tänne maailmaan(ps.51:7). Sama Daavid sanoo kuitenkin toiselta puolen: ” Sinä olet vetänyt minut ulos äitini kohdusta. Sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. Sinun päälles (huomaasi) minä olen heitetty äitini kohdusta. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta” (ps.22:10-11).
”Minä tunsin sinun jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun, ennen kuin sinä äidistäs synnytkään” (Jer.1:5).
Tämä tästä lyhyesti. Nämä ovat siis opillisia perusteita.
Yksi olennainen ja tärkeä kohta on muös Uskonpuhdistjan kolmas uskonkohta, josta lyhyesti sanon otteen:
"Seurakunta on äiti, jonka avutta ei voi tulla Kristuksen luokse".
vl-kotiin ihmisestä tulee saatanallisen harhalahkon (= vl-herätysliike) jäsen.
Room.5:18. Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.
Kohta kertoo, niinkuin Aadamin (yleinen) synti toi kaikille kadotustuomion, niin Jeesuksen (yleinen) työ toi elämän ja vanhurskauden kaikille ihmisille. jolla on asanaan Vanhurskaus ja elämä on sama kuin uskovainen.
Niinkuin yleinen synti tuli, niin yleinen sovitettiin. Meidät tuomitaan vain omien tekojemme mukaan (Ilm.20:12-13). Pienokaiset syntyvät maailmaan siis Jeesuksessa Kristuksessa. Parannusta tehdään uskon ja ymmärryksen kautta omista tekosynneistä.
löytänyt, enään ei tarvitse etsiä...Ei sitä ole muualta löytynyt. Mainitsen vain tässä yhteydessä sen, että esim. puhujaveli on ollut Sley:ssä, kunnes sai parannuksen armon. Kyllä näitä parannuksen armon saaneita kanssa löytyy. Tottakai myös uskosta luopumisia, niistähän on Raamatussakin kerrottu.
kunnes sai parannuksen armon. Suvussani toki on eri hengellisyyksiä, mutta serkkuni parannuksen armon. Samoin vaimo ja poika sai uskomisen lahjan. Että kyllä näitä ihmeitä löytyy.
"Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta. - - Pyhä Henki pysyy viimeiseen päivään asti pyhässä seurakunnassa eli kristikunnassa. Sen välityksellä hän vetää meidät yhteyteensä. - - Me elämme näet kristikunnassa, missä kaikki on syntien anteeksiantamusta, missä Jumala antaa anteeksi meille ja me annamme anteeksi toinen toisillemme, kannamme ja autamme toisiamme. Mutta kristikunnan ulkopuolella, missä ei ole evankeliumia, ei ole myöskään anteeksiantamusta."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/Uskontunnustus.html#33
Minkälaiset ihmiset haluaa olla uskovaisia
onko ne jotka omaksuu vaikkapa vl.tyyppiset systeemit tai jehovan opit jne. jossain määrin samanlaisia
pääkopaltaan heille sopii vanhat raamatun tarinat ja he saavat kiksinsä siitä että voivat uskoa tällaisia juttuja.
Että VL-, siis kirkon herätysliike tarjoaa hengellisen ja hyvän kodin tuhansille ja taas kymmenille tuhansille ihmisille maassamme. Sinä tyrmät kaiken? Siellä Jumalan valtakunnassa, on hyvä asua ja elää. Sain äitini siunata elävään uskoon. Samoin toinen mummani sai noin 3vuotta ennen kuolemaansa parannuksen armon. Oli ikänsä kirkon pyhäkoulun opettaja, mutta tarvitsi väärästä hengellisyydestä parannuksen armon.
Jos on. ns. luterilaisia lukijoita, uteliaisuuttani kysyn, minne jätätte Isonkatekismuksen kolmannen uskonkohdan?
"Pyhällä Hengellä on näet ensiksi maailmassa erikoinen seurakunta. Tämä on se äiti, joka synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn Jumalan sanalla. Tätä sanaa hän ilmoittaa ja harjoittaa ja hän valaisee ja sytyttää sydämet, niin että sen käsittävät; omistavat ja siinä riippuvat ja siinä pysyvät.
Ellei näet saarnata Kristuksesta, ei ole ensinkään Pyhää Henkeä perustamassa, kutsumassa ja kokoamassa kristillistä seurakuntaa, jonka avutta kukaan ei voi tulla Herran Kristuksen luo"
että eivät he jätä sitä mihinkään, vaan pikemminkin pitävät siitä kiinni ja se on myöskin yksi syy pysyä kiinni seurakunnassa ja kasvaa ja kehittyä uskossa. Mutta on paljon myös sellaisia, jotka eivät Katekismusta tai Isokatekismusta ja sen uskonkohtia sen paremmin tunne, vaan pitäytyvät yksinkertaisesti Raamatun opetuksiin, mitä Jumalan sana sanoo ja opettaa. On niitäkin, jotka pelkästään uskovat Raamatun sanaa ja heittävät, jos näin voi sanoa vesilintua Katekismuksella.
Vl:lle voi tuntua oudolta se, että ilman tällaisen seurakunnan apuakin voi tulla Kristuksen luo, koska vain siellä on Pyhä Henki. Tällöin ajatellaan lyhytnäköisesti vain tämänpäiväistä seurakuntaa ja sen julistusta. Mutta elävää Pyhän Hengen puhetta ja saarnaa on ollut myös esim. apostolisena aikana, jolloin esim. Pietarin puhe Pyhässä Hengessä sai kuulijoitten keskuudessa valtavan herätyksen. Tällainen Jumalan puhe myös meille monipuolisesti ja rikkaasti on Pyhän Hengen sinetillä säilötty Jumalan sanassa eli Raamatussa, jotta voimme Jumalan sanaa lukiessa että sen kuulossa saada elävän uskon Jeesukseen Kristukseen. Sillä Raamatun mukaan usko tulee Jumalan sanasta, sillä jos olisi vain puheita ja saarnaa, niin niillä ei olisi mitään jumalallista pohjaa, jos ei olisi Raamattua eli Jumalan sanaa. Saarnojen totuuden pohjaa ei voisi ollenkaan tarkistaa, jos ei olisi Jumalan sanaa eli Raamattua. Sen tähden Raamattu sanoo: "Usko tulee kuulosta, mutta KUULEMINEN JUMALAN SANASTA."
otit esille Pietarin puheen, joka osoittaa, ettei "ilman seurakunnan avutta voi tulla Kristuksen luo". Jumalan vanhurskaus siis siirtyy uskosta uskoon, josta vanhurskas on elävä.
Apt.10. Korneliuksen tapauksen tutkielma: 44. Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa. Niin vastasi Pietari: ”Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin (eli olivat uskoon tullet), vedellä kastamasta (eli sakramentti otetaan vastaan uskolla), ja hän (Pietari) käski kastaa heitä Herran nimeen. Tuttu on myös Paavalin lausuma: ”Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi” (Room.10:10). Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa todetaan, että usko tuo mukanaan Pyhän Hengen, kuten edellä kerrotusta Korneliuksen esimerkistä käy ilmi. Kääntäen on todettavissa, että Pyhä Henki vaikuttaa uskon sanan kautta.
Samarian tapauksessa (apt.8:8:5-17) on teksti teologisesti erittäin monitahoinen ja rikas. Asiaa on tarkasteltava uskon näkökulmasta. Näiltä ihmisiltä puuttui Pyhä Henki. Miten tämä oli mahdollista? Tällöin todetaan, ettei samarialaisilla ollutkaan vielä tässä vaiheessa elävää todellista uskoa, sillä ”Pyhä Henki” saadaan uskolla. Paavali sanoo myös: ” Me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen”. (Gal.3:14). Tämä on todettavissa tekstistä, joka osoittaa, että kuulioiden sydän oli ”jaettu”: he kuuntelivat ja ylistivät Simon-noitaa sen jälkeen, kun he olivat yksimielisesti ottaneet vaarin Filippoksen saarnasta. Tässä tilassa he uskoivat myös Filippoksen evankeliumin julistukseen. Toisin sanoen, he uskoivat samanaikaisesti sekä Simon-noidan puheeseen, että Filippoksen julistukseen. Tällöin ei voinut syntyä vanhurskauttavaa uskoa. Teksti osoittaa syvällisesti, ettei ilman uskoa voi tulla vanhurskaaksi, eikä saada kasteen siunausta. Kun Pietari ja Johannes siunasivat samarialaiset kättenpäällepanemisen kautta (= Kuva evankeliumin julistamisesta) syntyi usko, ja he saivat Pyhän Hengen. Heitä ei kuitenkaan tarvinnut kastaa uudelleen, sillä Jumalan sanan mukainen kaste oli voimassa ja usko omisti sen omakseen.
Luterilaisessa kirkollisuudessa on jännä tulkinta ja nähdäkseni selkeästi väärä, että väitetään pelastuksen koskeneen tämän mukaan vain Jeesuksen luo vietyjä pieniä, lähinnä (juutalaisten) lapsia:
Matt.18:1. Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?
2. Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä,
3. Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.
4. Sentähden joka itsensä alentaa niinkuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.
5. Ja joka holhoo senkaltaisen lapsen minun nimeeni, hän holhoo minun.
6. Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen.
Vertauksen vuoksi, monet järkeisuskoiset, kuten uudestikastajat mm. levinnyt liike "helluntailaisuus", tulkitsee, ettei tuossa puhuta pienistä lapsista mitään ja usein sanovat "lapsen mielisiä" aikuisia tektin tarkoittavat.
Noiden kumpienkin käsitys on väärä ja toinen perustuu järkeisuskoon ja siten ratkaisukristillisyyteen ja toinen Room. katolliseen "ex operate" oppiin, niin että tehtynä tekona kaste antaa uskon ja uudestisynnyttää.
Vieläpä joidenkin mukaan, että kastamattomat lapset joutuvat kadotukseen tai heidän tilaansa ei tiedetä.
en kertonutkaan, mitä seurakuntani opettaa tuosta. Oen itse ollut tun.luterilainen, joten se käsitys tuossa olikin mainittu. Samoin helluntaiopin muikaan oon useasti kuullut myös (he opettavat, ettei pienokainen osaa uskoa).
Minusta asia on niinkuin lukeekin tuossa. Puhutaan ihan pienimmistä. Pienimmäinen on ihan pienin, niinkuin sana kuuluu. "he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia" (Luuk.18:16). Luukkaan käyttämä sana pienistä lapsista on "brefos"= vauva.
Koska siis Jeesus eli ja käveli maanpäällä, niin hän siunasi pieniä lapsia ja miksei aikuisiakin. Kristillistä kastettahan ei oltu vielä asetettu kaikille kansoille. Vasta ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus sääti kasteen kaikille kansoille (Matt.28:19-20). Lähetyskäsky on kolmiosainen (Biblia), sisältäen myös lapsikasteen. Opettakaat, kastakaat ja opettakaat pitämään kaikki mitä minä olen käskenyt teidän pitää ja katso olen teidän kanssanne maailman loppuun asti.
Kasteessa pieni lapsi myös siunataan kolmiyhteisen Jumalan nimeen:
2.Moos.20: "Paikassa, jonka pyhitän omalle nimelleni, minä tulen luoksenne ja siunaan teitä". Kasteessa on Jeesusken nimen muisto.
_____________
Tässäesitetyssä kohdassa (Matt 18):
1. Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?
2. Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä,
3. Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.
4. Sentähden joka itsensä alentaa niinkuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.
5. Ja joka holhoo senkaltaisen lapsen minun nimeeni, hän holhoo minun.
6. Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen.
Jeesus asettaa siis yhden lapsen opetuslasten eteen. Sitten jakeessa 6 puhuu monikossa lapsista jotka uskovat Hänen päälle.
Tuleeko jae 6 ymmärtää niin että jotkut (= kastetut ? ) pienemmistä uskovat ja on erityisen paha asia jos juuri tällaisen lapsen pahentaa ?
Ei!
Tietenkin on yhtä paha jos pahentaa kaksi tai kolme lasta, eli "yhden näistä", tarkoittaa "kenen tahansa näistä".
Ja koska jae 3 puhuu kaikista lapsista, niin emme voi sanoa että jae 6 yllättäen supistaa tuon jakeessa 3 mainitun joukon kriteerillä "jotka uskovat minun päälleni", vaan jae 6 sanoo että aina kun joku pieni lapsi vietellään tapahtuu äärettömän suuri vahinko, juuri siksi että se vietellään pois lapsen uskosta.
Jeesus siis ottaa kantaa lapsen uskoon. He uskovat ja heidät tulee kastaa ja opettaa pitämään kaikki mitä Jeesus on sanonut. Tämä on yhtäpitävä apostolien (ja Jeesuksen) saarnan kanssa: usko ja sitten kaste. Tosin, perin runsaasti on esitetty kohtia jotka myös antavat ymmärtää että Jeesus ei tällaista asiaa jättänyt auki.
ollut tunnustuksellinen luterilainen, niinkuin tuolla ylhäällä kirjoitit, niin miten selität uskomisen eron? Onko siis eroa uskomisen suhteen tai vanhurskautumisen suhteen jos esim. vl tunnustaa niinkuin SRK:n etusivulla "näin uskomme"
Opetuksen sisällössä tärkeinä pidetään uskonpuhdistuksen periaatteita. Niiden mukaan Raamattu on korkein auktoriteetti uskoa ja elämää koskevissa kysymyksissä ja että ihminen tulee vanhurskaaksi yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.
Kysyn sen vuoksi, koska näinhän uskovat myös monet muut kuin vanhoillislestadiolaiset. Silloinhan syntyy kummallinen tilanne, että jos vl uskoo noin, se on pelastavaa uskoa, mutta jos joku muu uskoo samoin, se ei ole pelastavaa.
Missä asut?, olisi mukava keskustella vaikkapa kanssasi. Tunnen oikein hyvin Stlk opin. Sen jäseset ovat "kiroilleet ja haukkuneet" minua, kun olen heidän kanssaan keskustellut ja menevät henkilökohtaisuuksiin.
Ero on uskomisessa/opissa, myös vanhurkauttamisopissa. Palailen myöhemmin asiaan-
Lyhyesti sanon näin: "Jos he ovat eripaikassa, he eivät ole meitä". Pyhä Henki on näet rakkauden Henki, joka johtaa omansa yhteen. Kyse ei ole ns. "skismasta", vaan syvällisistä opillisista eroista. Olen tietysti sitä mieltä, että Pyhän Hengen virka uudestisynnyttää, ei pelkkä sanan virka. Pyhän Hengen virka on jokaisella Jumalan lapsella.
Paavali toteaa Hengen virasta: "Meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on" (2.Kor.4:1).
Kohta osoittaa siis, että ennen uskoneiden kautta, on Pyhän Hengen virka.
1.Tim.3:15. "Mutta jos minä viivyn, ettäs tietäisit kuinka sinun pitää Jumalan huoneessa vaeltaman, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus.
16. Ja se on julkisesti suuri jumalisuuden salaisuus, että Jumala on ilmoitettu lihassa, vanhurskautettu hengessä, nähty enkeleiltä, saarnattu pakanoille, uskottu maailmassa ja otettu ylös kunniaan".
Koko Jumalan seurakunta ei koskaan erehdy, koska Pyhä Henki opettaa aina oikein jossakin. On omavanhurskautta luulla tietävän paremmin kuin seurakunta. Jumalan seurakunta on Raamatun veroinen ja osaa neuvoa ja opettaa oikein. Seurakunta on juuri Raamatun näköinen ja neuvoo sitä oikein. Uskon Jumalan valtakunnan yleisiin opetuksiin. Usein uskotaan omaan viisauteen ja tosin pidetään sitäkin epävarmana. Niinkuin yleisesti tällä paltalla-
stlk. oppiin. Stlk:sa opeteaan, että esim. helluntailaisten keskuudessa on Jumalan lapsia. Näin he tekevät oman seurakuntansa tarpeettomaksi.
Sitävastoin uskovaisten seuroissa on opetettu, ettei väärässä opissa voi vahingossakaan pelastua: Joh.10:5. "Mutta ei he muukalaista seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä".
En minä voi kriittisesti suhtatua tähän joukkoon. Täällä on minun veljet ja sisaret ja äitini. Mihin sanaan minä uskoisin jos näitä ei olisi mulla ? Täällä on iankaikkisen elämän sanat ja Hyvän Paimenen ääni. On ihan turha ihmisen kuvitella että voi rakastaa näkemätöntä Jumalaa. Isä ja Poika ovat PH kautta niitten tykönä jotka pitävät Hänen sanansa ja käskyt ja he kaikki ovat yhtä. Ei ole Isää taivaassa ellei ole Poikaa maan päällä ja Poikaa ei ole ellei ole elävää seurakuntaa joka on "raamatun näköinen".
Luuk..8:19. Niin tulivat hänen äitinsä ja veljensä hänen tykönsä, eikä saaneet häntä puhutella kansalta.
20. Ja se ilmoitettiin hänelle, sanoen: sinun äitis ja veljes seisovat ulkona ja tahtovat sinua nähdä.
21. Niin hän vastasi ja sanoi heille: minun äitini ja veljeni ovat ne, jotka Jumalan sanan kuulevat ja tekevät sen.
STLK:n sivuilla ja aion enemmänkin lukea heistä tänä iltana, koska en ole koskaan ennen tutustunut heidän oppiinsa tai yleensäkään heidän uskonliikkeeseen, vaan pelkästään kuullut, että on olemassa sellainenkin liike tai taitaa olla kirkko. Kauniisti heidän etusivulla on kerrottu vanhurskaudesta, että kuka pelastuu:
"Kristuksen sovitustyöstä tulemme osallisiksi uskomalla, toisin sanoen omakohtaisesti luottamalla siihen, että Kristuksen sovitustyö koskee meitäkin: ”Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” (Room. 5:1)
Jumala vanhurskauttaa ihmisen yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden. Näin ollen siitä on suljettava pois kaikki ihmisen omat työt ja toisten ihmisten ansiot. Raamattu sanoo: ”Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.” (Room. 3:28)
Tilaisuuksia järjestetään ani harvoin luonnollisesti, kun jäsenten määrä on jossain lähes olematon. Tilaisuuksia saa pitää, melkeimpä tyhjille seinille. Jos joku tulikin kerran, ja huomattuaan, että kohdellaan eritavalla uskovaisena, ettei saa ehtoollista, ei tule toista kertaa. Tuossa on iso ongelma ”tunnustuksellisuudessa”. Mielestäni käytäntö on myös jollaintavoin ”töykeä” ja ”kylmä”. Tuossa olisi heillä tosissaan mietittävää. Mutta eiväthän he sitä näe. Nuo perustelut tuollaisesta ehtoollisesta enää vakuuta. Miksi se on sitten vakuuttanut? Koska noita ajatuksia viljeltiin ja ne tarttuu. Ei asia tämän monimutkaisempi ole. Mielestäni kun pappi on kertonut ehtoollisen merkityksen ja asetussanat lausunut, on suurin vastuu ihmisellä itsellään.
Sitten kysymykseen ehtoollisen jäljelle jääneistä aineista (vaikka ei aiheeseen liity varsinaisesti, mutta on sillä oma mielenkiintonsa). Onko jäljellä olevat ”elementit” yhä Kristuksen ruumis ja veri? Uskovaiset ovat opettaneet, että kun pappi aloittaa ehtoollisen toimittamisen, niin ehtoollisen pitäminen alkaa ja kun viimeinen ehtoollisvieras sen nauttii ja pappi lopettaa ehtoollisen toimittamisen, se loppuu. Aika helppo asia uskolle. Jos taas joku tulee myöhässä ehtoolliselle, hän ei sille sillä kerralla pääse.
Näin me uskomme
Vanhoillislestadiolaisuuden opillisena perustana ovat Raamattu ja luterilainen tunnustus. Keskeistä siinä on saarna Jeesuksen kärsimisestä, kuolemasta ja ylösnousemisesta. Kristuksen työ jatkuu maailmassa Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan.
Vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan, että Pyhä Henki toimittaa vanhurskauttamistyön evankeliumin välityksellä. Jumala vanhurskauttaa syntisen seurakunnassaan. Seurakunnalle ja sen jäsenille on Jeesus antanut sovituksen viran. Evankeliumin julistamisen virka on Pyhän Hengen virka. Hänen omansa käyttävät tätä valtuutusta. Julistaessaan evankeliumia kaikille luoduille he julistavat myös synninpäästön sanaa, joka on evankeliumin ydintä. Siinä syntiselle julistetaan Jeesuksen nimessä ja veressä syntien anteeksiantamus. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta.