Viime syksynä tapasin ihanan miehen ystävien yhteisessä illanvietossa ja ihastuin samantien. Sain tietää, että mies seurusteli, joten päätin unohtaa tunteeni. Aloimme kuitenkin nähdä useammin yhteisten ystävien vuoksi ja viihdyimme hyvin yhdessä. Mies alkoi soitella ja lähetellä viestejä siitä huolimatta, että seurusteli. Kerroin tunteistani parhaalle ystävälleni ja hänen mielestään mies saattoi myös olla kiinnostunut minusta. En uskaltanut kuitenkaan olettaa mitään, mutta olin aina iloinen yhteydenotoista.
Puoli vuotta tunnettuamme mies kertoi eronneensa pitkäaikaisesta naisystävästään. Hän oli asiasta hieman surullinen, mutta kuitenkin sitä mieltä, että päätös oli oikea, sillä heillä oli mennyt jo pitkän aikaa huonosti. Viikko tämän jälkeen suutelimme ensimmäisen kerran... Meistä tuli äkkiä läheisempiä ja puhelut pitenivät.
Mies oli muuttamassa hieman pidemmälle koulun perässä, mistä olin pahoillani, koska ajattelin juttumme päättyvän siihen. Yhteydenotot kuitenkin jatkuivat muuton jälkeen ja ikävä oli kova. Päätimmekin, että menen lomapäivikseni miehen luo. Loma oli ihana ja kotiin päästyäni ikävä vain kasvoi. Muutaman kuukauden olimme kuin seurusteleva pari. Kävin muutaman kerran miehen luona ja mies minun luonani ja soittelimme joka päivä. Emme kuitenkaan koskaan puhuneet seurustelusta. Ajattelin, että asiasta on turha vielä puhua. Olin päättänyt olla murehtimatta ja katsoa, mihin juttu etenee.
No sitten muutaman kuukauden "seurustelun" jälkeen olimme taas viettämässä iltaa yhteisten ystävien kanssa. Seuraavana aamuna sain tietää, että eräs ystävistäni oli mennyt sanomaan miehelle tiukkaan sävyyn, että jos olen miehelle vain apua naisystävästään ylitsepääsemiseen, niin hän näyttää miehelle närhen munat. Seuraavana päivänä mies tuli juttelemaan minulle ja sanoi, että pitää minusta hirveästi, mutta ei halua seurustella nyt. Sanoi myös, että saattaa alkaa katua päätöstään ja haluaisi pitää vielä yhteyttä ja olla ystäviä. Vastasin, etten usko, että onnistuisimme olemaan vain ystäviä... Hän kysyi vielä, olisinko halunnut seurustella. Sanoin, etten tiedä, ehkä, etten ollut ajatellut asiaa sen enempää...
Viikonlopun jälkeen mies laittoi vain yhden viestin, kysyi miten kotimatka meni, sen jälkeen ei ole kuulunut enää mitään. Mitä minun pitäisi tehdä? Pitäisikö yrittää vielä selittää miehelle, että hän ihan turhaan ahdistui, että minulla ei ole kiire seurustella? Vai pitäisikö vain antaa olla ja odottaa, että mies ehkä ottaa yhteyttä? Mistä en ole enää yhtään varma...
Puoli vuotta tunnettuamme mies kertoi eronneensa pitkäaikaisesta naisystävästään. Hän oli asiasta hieman surullinen, mutta kuitenkin sitä mieltä, että päätös oli oikea, sillä heillä oli mennyt jo pitkän aikaa huonosti. Viikko tämän jälkeen suutelimme ensimmäisen kerran... Meistä tuli äkkiä läheisempiä ja puhelut pitenivät.
Mies oli muuttamassa hieman pidemmälle koulun perässä, mistä olin pahoillani, koska ajattelin juttumme päättyvän siihen. Yhteydenotot kuitenkin jatkuivat muuton jälkeen ja ikävä oli kova. Päätimmekin, että menen lomapäivikseni miehen luo. Loma oli ihana ja kotiin päästyäni ikävä vain kasvoi. Muutaman kuukauden olimme kuin seurusteleva pari. Kävin muutaman kerran miehen luona ja mies minun luonani ja soittelimme joka päivä. Emme kuitenkaan koskaan puhuneet seurustelusta. Ajattelin, että asiasta on turha vielä puhua. Olin päättänyt olla murehtimatta ja katsoa, mihin juttu etenee.
No sitten muutaman kuukauden "seurustelun" jälkeen olimme taas viettämässä iltaa yhteisten ystävien kanssa. Seuraavana aamuna sain tietää, että eräs ystävistäni oli mennyt sanomaan miehelle tiukkaan sävyyn, että jos olen miehelle vain apua naisystävästään ylitsepääsemiseen, niin hän näyttää miehelle närhen munat. Seuraavana päivänä mies tuli juttelemaan minulle ja sanoi, että pitää minusta hirveästi, mutta ei halua seurustella nyt. Sanoi myös, että saattaa alkaa katua päätöstään ja haluaisi pitää vielä yhteyttä ja olla ystäviä. Vastasin, etten usko, että onnistuisimme olemaan vain ystäviä... Hän kysyi vielä, olisinko halunnut seurustella. Sanoin, etten tiedä, ehkä, etten ollut ajatellut asiaa sen enempää...
Viikonlopun jälkeen mies laittoi vain yhden viestin, kysyi miten kotimatka meni, sen jälkeen ei ole kuulunut enää mitään. Mitä minun pitäisi tehdä? Pitäisikö yrittää vielä selittää miehelle, että hän ihan turhaan ahdistui, että minulla ei ole kiire seurustella? Vai pitäisikö vain antaa olla ja odottaa, että mies ehkä ottaa yhteyttä? Mistä en ole enää yhtään varma...
Vastaukset 7
Vanhimmat
jos hänestä ei ole muutamaan kuukauteen kuulunut mitään , niin unohda, ei hän ole enää kiinnostunut.
Siis, muutamaan päivään ei ole kuulunut mitään, mutta jo se tuntuu kummalliselta, koska yleensä oltiin yhteydessä useamman kerran päivässä...
ap, juttus on huuhaata, aikamääreet pielessä...
Kirjoitin varmaankin jotenkin epäselvästi. Marraskuussa siis tavattiin, siitä puoli vuotta tunnettiin ja pari viimeistä kuukautta tapailtiin. Viimeiseksi mainitsemastani viikonlopusta on vain muutama päivä.
ahaa, mä annan sulle neuvon, ota sinä heti yhteys siihen mieheen, kerro rehelliset tunteesi, sitten tiedät missä mennään. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeemmaksi muuttuu, pääser epätietoisuudestasi. Toivon, että kaikki on hyvin välillänne:)
Kerroimme kyllä tuon muutaman kuukauden aikana useasti, miten paljon toisista välitimme... Pelkään, että vain ahdistan miestä, jos puhun nyt siitä, kuinka tunnen. Mutta, ehkä se on parempi kuin olla tekemättä mitään...
Soita vaan rohkeesti, ethän sä haluu tulla tän palstan ikijäseneksi ? Teillä on kuitenkin pitkä historia ja ootte niin läheisiä jo, että on ihan luonnollista että otat yhteyttä.