Merkintätavasta, kun käytetään /

Aivan, tällainen sääntö on tullut käyttöön 6.3.2006, jolloin SFS vahvisti standardin SFS 4175 (Numeroiden ja merkkien kirjoittaminen) uuden painoksen. Vähän myöhemmin Kotus, joka oli ollut mukana standardia kehittämässä, julkaisi Kielikello-lehdessä vastaavia ohjeita. Standardin teksti puhuu sanoista, mutta esimerkistä ”300 € / 2 vk” ilmenee, että numeroin merkitty luku rinnastetaan sanaan.

Muutoksen tarkoitus oli ilmausten selventäminen. Esimerkiksi ”lyöntiä/30 min” hahmottuu helposti osiin ”lyöntiä/30” ja ”min” eli väärin.

Eri asia on, että koko ilmaisutyyppi on huono. Tarkoitan sellaista, missä jakajana on suure eikä yksikköä. SFS:n SI-opas sanoo erityisesti:

”Ilmaisua, joka koostuu yksiköstä ja lukuarvosta, ei saa käyttää yksikkönä.
Esimerkki: tuoteselosteissa kirjoita 100 grammassa
maitoa energiasisältö on noin 230 kJ tai maidon energiasisältö on
noin 2,3 MJ/kg (= 2300 kJ/kg) eikä maidon energiasisältö on
230 kJ/100 g.”
(Tuo on kirjoitettu ennen SFS 4175:n muutosta.)

Vaikka lyöntinopeus ei olekaan SI-mittayksikköjärjestelmään kuuluva suure, sen ilmaisemisessa kannattaisi soveltuvin osin noudattaa SI-periaatteita. Voitaisiin hyvin sanoa ”lyöntiä 30 minuutissa”.

Loppukevennys: Kirjoitusnopeus voitaisiin toki tulkita fysikaaliseksi suureeksi. Silloin se olisi ilmaistava tapahtumina (lyöntejä) aikayksikköä eli sekuntia kohti. Tällaiselle johdetulle yksikölle, 1/s, on erityisnimi ja tunnus: hertsi (Hz). Esimerkiksi kirjoitusnopeus ”9 000 lyöntiä 30 minuutissa” olisi siis tyylikkäästi ja lyhyesti ilmaistuna 5 Hz. ☺

Loppukevennyksen vakavoitus: Kirjoitusnopeuden esittäminen vaatimuksena työpaikkailmoituksessa tuo erikoisen ummehtuneen tuulahduksen muutaman vuosikymmenen takaa. Vaikka nykyisinkin tehdään paljon hyvin rutiinikirjoitustyötä, niin tuskin juurikaan sellaista, jossa on merkitystä sillä, tuleeko 9 000 vai 10 000 lyöntiä puolessa tunnissa. Sillä oli merkitystä silloin, kun konekirjoittajatar kopioi mekaanisesti tekstiä paperista toiseen kirjoituskoneella, esimerkiksi kirjoitti puhtaaksi tekstiä, johon oli tehty käsin korjausmerkintöjä.

Yucca kirjoitti:

Aivan, tällainen sääntö on tullut käyttöön 6.3.2006, jolloin SFS vahvisti standardin SFS 4175 (Numeroiden ja merkkien kirjoittaminen) uuden painoksen. Vähän myöhemmin Kotus, joka oli ollut mukana standardia kehittämässä, julkaisi Kielikello-lehdessä vastaavia ohjeita. Standardin teksti puhuu sanoista, mutta esimerkistä ”300 € / 2 vk” ilmenee, että numeroin merkitty luku rinnastetaan sanaan.

Muutoksen tarkoitus oli ilmausten selventäminen. Esimerkiksi ”lyöntiä/30 min” hahmottuu helposti osiin ”lyöntiä/30” ja ”min” eli väärin.

Eri asia on, että koko ilmaisutyyppi on huono. Tarkoitan sellaista, missä jakajana on suure eikä yksikköä. SFS:n SI-opas sanoo erityisesti:

”Ilmaisua, joka koostuu yksiköstä ja lukuarvosta, ei saa käyttää yksikkönä.
Esimerkki: tuoteselosteissa kirjoita 100 grammassa
maitoa energiasisältö on noin 230 kJ tai maidon energiasisältö on
noin 2,3 MJ/kg (= 2300 kJ/kg) eikä maidon energiasisältö on
230 kJ/100 g.”
(Tuo on kirjoitettu ennen SFS 4175:n muutosta.)

Vaikka lyöntinopeus ei olekaan SI-mittayksikköjärjestelmään kuuluva suure, sen ilmaisemisessa kannattaisi soveltuvin osin noudattaa SI-periaatteita. Voitaisiin hyvin sanoa ”lyöntiä 30 minuutissa”.

Loppukevennys: Kirjoitusnopeus voitaisiin toki tulkita fysikaaliseksi suureeksi. Silloin se olisi ilmaistava tapahtumina (lyöntejä) aikayksikköä eli sekuntia kohti. Tällaiselle johdetulle yksikölle, 1/s, on erityisnimi ja tunnus: hertsi (Hz). Esimerkiksi kirjoitusnopeus ”9 000 lyöntiä 30 minuutissa” olisi siis tyylikkäästi ja lyhyesti ilmaistuna 5 Hz. ☺

Loppukevennyksen vakavoitus: Kirjoitusnopeuden esittäminen vaatimuksena työpaikkailmoituksessa tuo erikoisen ummehtuneen tuulahduksen muutaman vuosikymmenen takaa. Vaikka nykyisinkin tehdään paljon hyvin rutiinikirjoitustyötä, niin tuskin juurikaan sellaista, jossa on merkitystä sillä, tuleeko 9 000 vai 10 000 lyöntiä puolessa tunnissa. Sillä oli merkitystä silloin, kun konekirjoittajatar kopioi mekaanisesti tekstiä paperista toiseen kirjoituskoneella, esimerkiksi kirjoitti puhtaaksi tekstiä, johon oli tehty käsin korjausmerkintöjä.

Lue lisää

merkitystä edelleenkin, kun kirjoittaa vaikka sanelusta. Ei tarvitse pitää taukoja tai odottaa, että tallennuksesta kirjoittaa.

On myös pakko lisätä tämä: Lääketieteelisissä teksteissä näkee kaikenlaista sovelmaa kuten: 20mg 1x1.
Tiedän, että kertomerkki ei ole x - mutta x on ainoa mitä voi käyttää tietyissä sovelmissa. Ja ilmeisesti on tarpeen kirjoittaa kaikki yhteen, eipä ole mahdollisuutta väärentämiseen, vaikkei olisikaan resepti kyseessä.
Ja se nyt on kuitenkin jollakin tapaa pilkun viilaamista - sillä sairauskertomuksiin kirjoittelee monen sortin "tekstinkäsittelijät".

Tällä hetkellä ainoan kotonani olevan suomen kielen oppaan esipuhe on päivätty 13.2.2006. Ilmankos siellä sitten onkin sanottu näin vinoviivasta:

Jos viivan jommallakummalla puolella on useita sanoja, tulee viivan molemmin puolin tyhjä lyönti.

vesiylioikeus / korkein hallinto-oikeus.

Huomaa kuitenkin seuraavanlaiset suhdetta ilmaisevat tapaukset:
50 €/hlö. Niissä ei käytetä välilyöntejä.



Tilaisin koko standardin itselleni, kallis on kuitenkin, siksi jäänyt. Miksiköhän standardeja ei ole kirjastossa lainattavana?

kaiken näköistä. kirjoitti:

On myös pakko lisätä tämä: Lääketieteelisissä teksteissä näkee kaikenlaista sovelmaa kuten: 20mg 1x1.
Tiedän, että kertomerkki ei ole x - mutta x on ainoa mitä voi käyttää tietyissä sovelmissa. Ja ilmeisesti on tarpeen kirjoittaa kaikki yhteen, eipä ole mahdollisuutta väärentämiseen, vaikkei olisikaan resepti kyseessä.
Ja se nyt on kuitenkin jollakin tapaa pilkun viilaamista - sillä sairauskertomuksiin kirjoittelee monen sortin "tekstinkäsittelijät".

Lue lisää

>Tiedän, että kertomerkki ei ole x - mutta x on ainoa
>mitä voi käyttää tietyissä sovelmissa.

Onhan meillä x ja × ihan erikseenkin, joten sitä x-kirjainta ei ole mikään pakko käyttää kertomerkin tilalla. Pikkupallukkaakin • sopii käyttää.

 Merkkimies kirjoitti:

>Tiedän, että kertomerkki ei ole x - mutta x on ainoa
>mitä voi käyttää tietyissä sovelmissa.

Onhan meillä x ja × ihan erikseenkin, joten sitä x-kirjainta ei ole mikään pakko käyttää kertomerkin tilalla. Pikkupallukkaakin • sopii käyttää.

Lue lisää

Nimimerkki ”kaiken näköistä” taisi tarkoittaa sitä, että joissakin tilanteissa kertomerkkiä ei voi käyttää, koska käytettävä ohjelmisto ei sitä salli. Maailmassahan on yhä käytössä ohjelmistoja, joiden perusrakenne, mukaan lukien merkkivalikoima, on jostain 1960-luvulta. Sana ”sovelma” oli tähän kyllä väärä termi; se tarkoittaa Java-ohjelmointikielellä tehtyä tietyntyyppistä sovellusta, applettia, ja niissä tuskin on tällaisia merkistöongelmia. Tosin jos valitsee fontin erityisen huonosti, saa aikaan hyvinkin hankalasti rajoitetun merkkivalikoiman.

Pikkupallukkaa (•) ei sovi käyttää kertomerkkinä. Hätätilassa voisi ehkä käyttää rivinkeskistä pistettä (·), mutta oikea kertopiste on pisteoperaattori, dot operator U 22C5 (⋅). Tämä määritellään nykyisin yksiselitteisesti standardissa SFS-ISO 80000-2.

Sellaisissa ilmauksissa kuin 8 × 20 mg (kahdeksan 20 mg:n annosta) ja 2 m × 5 m (suorakulmio, jonka sivujen pituudet ovat 2 m ja 5 m) on tapana käyttää vain kertomerkkiä, ja tästä poikkeaminen aiheuttaisi turhaa hämmennystä.

Algebran merkinnöissä voi sen sijaan kirjoittaa a × b tai a ⋅ b tai ab sen mukaan, mikä tuntuu tilanteeseen sopivimmalta.

Yucca kirjoitti:

Nimimerkki ”kaiken näköistä” taisi tarkoittaa sitä, että joissakin tilanteissa kertomerkkiä ei voi käyttää, koska käytettävä ohjelmisto ei sitä salli. Maailmassahan on yhä käytössä ohjelmistoja, joiden perusrakenne, mukaan lukien merkkivalikoima, on jostain 1960-luvulta. Sana ”sovelma” oli tähän kyllä väärä termi; se tarkoittaa Java-ohjelmointikielellä tehtyä tietyntyyppistä sovellusta, applettia, ja niissä tuskin on tällaisia merkistöongelmia. Tosin jos valitsee fontin erityisen huonosti, saa aikaan hyvinkin hankalasti rajoitetun merkkivalikoiman.

Pikkupallukkaa (•) ei sovi käyttää kertomerkkinä. Hätätilassa voisi ehkä käyttää rivinkeskistä pistettä (·), mutta oikea kertopiste on pisteoperaattori, dot operator U 22C5 (⋅). Tämä määritellään nykyisin yksiselitteisesti standardissa SFS-ISO 80000-2.

Sellaisissa ilmauksissa kuin 8 × 20 mg (kahdeksan 20 mg:n annosta) ja 2 m × 5 m (suorakulmio, jonka sivujen pituudet ovat 2 m ja 5 m) on tapana käyttää vain kertomerkkiä, ja tästä poikkeaminen aiheuttaisi turhaa hämmennystä.

Algebran merkinnöissä voi sen sijaan kirjoittaa a × b tai a ⋅ b tai ab sen mukaan, mikä tuntuu tilanteeseen sopivimmalta.

Lue lisää

Kiitos taas oikaisuista. Oikeakielisyys on ehdottoman tärkeää, että asiat tulevat ymmärretyiksi. Olisikohan sitten oikea sana soveltamista.

Mutta Yuccalle tiedoksi: Kun nykyisin käytetään terveydenhuollossa erilaisia sähköisiä sairauskertomusjärjestelmiä, niissä eivät kaikki oikeakielisyyden vaatimat merkit toimi - kuten nyt tuo kertomerkki. Tai jos se jossakin ohjelmassa toimii, se ei välttämättä toimi enää silloin, kun tietoa siirretään eri ohjelmien kesken. On myös vaara että jossakin yhteydessä käytetty oikeakielisyyden mukainen merkki muuttuu vallan joksikin muuksi.
Esim. eräässä sähköisessä järjestelmässä voi näppäimistöltä kyllä tehdä promillemerkin tekstiin niin, että siinä näytöllä katsoessa kaikki on ok. Mutta kun teksti tallennetaan, promillemerkki muuttuu prosenttimerkiksi.

Että näin: Eivät toimi!

Kuitenkin asia on niin, että lukijassa on vika, jos ei ymmärrä mitä tarkoittaa: 20 mg x 1.

No, turha tästä on sotaa tehdä! Ja itse merkintä, jonka esimerkkinä annoin (20mg 1x1), oli ihan terveydenhuollon ammattilaisen itsensä näppäimistöltä lähtöisin. Ja esimerkin antamisella tarkoitettiin sitä, että pääasia on, että asia tulee ymmärretyksi, eikä se, että on välilyönnit kohdillaan! Varsinkin kun kirjoitettu teksti (sairauskertomuksissa siis) ei muutenkaan ole parhainta oikeakielisyydeltään.
Miltähän sekin näyttää, jos yhdessä kohtaa ulkomaalaisen lääkärin teksti on liki täydellistä suomea, toisessa kohtaa taas vähän sinnepäin. Selitystä voi tietysti hakea siltä riviltä, jolla lääkärin nimi on. Täydellisemman tekstin osalta löytyy lääkärin nimen perästä puumerkit. Jaa, kenen tekstiä se sitten on, lääkärin vai puumerkkien takana olevan henkilön?

Juu, olen taas hirveän pahoillani, kun huonolla suomen kielelläni sotken tänne tekstejäni!

Mutta kiitos taas kerran pilkunviilaamisen tarkasta toiminnasta!

joo, kiitos. kirjoitti:

Kiitos taas oikaisuista. Oikeakielisyys on ehdottoman tärkeää, että asiat tulevat ymmärretyiksi. Olisikohan sitten oikea sana soveltamista.

Mutta Yuccalle tiedoksi: Kun nykyisin käytetään terveydenhuollossa erilaisia sähköisiä sairauskertomusjärjestelmiä, niissä eivät kaikki oikeakielisyyden vaatimat merkit toimi - kuten nyt tuo kertomerkki. Tai jos se jossakin ohjelmassa toimii, se ei välttämättä toimi enää silloin, kun tietoa siirretään eri ohjelmien kesken. On myös vaara että jossakin yhteydessä käytetty oikeakielisyyden mukainen merkki muuttuu vallan joksikin muuksi.
Esim. eräässä sähköisessä järjestelmässä voi näppäimistöltä kyllä tehdä promillemerkin tekstiin niin, että siinä näytöllä katsoessa kaikki on ok. Mutta kun teksti tallennetaan, promillemerkki muuttuu prosenttimerkiksi.

Että näin: Eivät toimi!

Kuitenkin asia on niin, että lukijassa on vika, jos ei ymmärrä mitä tarkoittaa: 20 mg x 1.

No, turha tästä on sotaa tehdä! Ja itse merkintä, jonka esimerkkinä annoin (20mg 1x1), oli ihan terveydenhuollon ammattilaisen itsensä näppäimistöltä lähtöisin. Ja esimerkin antamisella tarkoitettiin sitä, että pääasia on, että asia tulee ymmärretyksi, eikä se, että on välilyönnit kohdillaan! Varsinkin kun kirjoitettu teksti (sairauskertomuksissa siis) ei muutenkaan ole parhainta oikeakielisyydeltään.
Miltähän sekin näyttää, jos yhdessä kohtaa ulkomaalaisen lääkärin teksti on liki täydellistä suomea, toisessa kohtaa taas vähän sinnepäin. Selitystä voi tietysti hakea siltä riviltä, jolla lääkärin nimi on. Täydellisemman tekstin osalta löytyy lääkärin nimen perästä puumerkit. Jaa, kenen tekstiä se sitten on, lääkärin vai puumerkkien takana olevan henkilön?

Juu, olen taas hirveän pahoillani, kun huonolla suomen kielelläni sotken tänne tekstejäni!

Mutta kiitos taas kerran pilkunviilaamisen tarkasta toiminnasta!

Lue lisää

Kuten mainitsin, maailmassa on monenlaisia rajoittuneita järjestelmiä. Lentoyhtiöiden varausjärjestelmissä eivät toimi edes pienet kirjaimet (tai, no, isojen ja pienten kirjainten välillä ei voi tehdä eroa), ääkkösistä puhumattakaan. Suomen väestörekisterin merkistö on niin rajoitettu, että edes alkuperäisimpien suomalaisten (lappalaisten, pol. korr. saamelaisten) kaikkia nimiä ei ole voitu kirjoittaa sinne oikein, maahanmuuttajista puhumattakaan.

Jokseenkin masentavaa on, jos *uusissa* terveydenhuollon järjestelmissä ei voi käyttää edes kertomerkkiä, joka sentään kuuluu ISO Latin 1 -merkistöön. Mutta tässä on varmaan kyse ikivanhoista järjestelmistä tai järjestelmien välisestä datansiirrosta kirjekyyhkyillä, reikäkorteilla tai muilla vanhahkoilla välineillä.

Merkintä ”20mg 1x1” ei ole ymmärrettävä, eikä se paljoa paranisi, vaikka äksä vaihdettaisiin kertomerkiksi. Sen mahdollisesti ymmärtää se noin tuhannesosa väestöstä, joka työssään jatkuvasti käsittelee tuollaisia merkintöjä. Ja on vaikea kuvitella, että ymmärrettävyys heidänkään kannaltaan heikkenisi, jos kirjoitettaisiin sääntöjen mukaisesti.

Oikeakielisyys on usein pieni asia, mutta se voi olla oireellinen. Olen joskus verranut sitä pukeutumiseen: jos joku esittää viestinsä likaisissa haisevissa risaisissa vaatteissa, se ei tietenkään periaatteessa vaikuta siihen, miten viestiin pitäisi suhtautua. Mutta se käytännössä vaikuttaa suhtautumiseen etenkin, jos viesti esitetään julkisesti tai ammattiroolissa.

Kohdassa c on kyse yksiköistä. Litra ja minuutti ovat yksiköitä, kun taas suure on luvun ja yksikön yhdistelmä (tulo), esimerkiksi ”viisi litraa”.

Ilmaus l/min on johdettu yksikkö, litraa minuutissa, eikä siinä käytetä väliä. Ilmauksessa ”320 l/min” ei ole kyse kokonaisuudesta, jonka osat olisivat ”320 l” ja ”min”, vaan ”320” ja ”l/min”. Eri asia on, että litra olisi selvempi merkitä versaalikirjaimella ”L”. Ja vielä eri asia on, että ”l/min” ei ole mittayksikköstandardien periaatteiden mukainen, mutta vanhat yksiköt elävät usein sitkeästi (käytämmehän edelleen tuumiakin).

Ilmaus ”FVC 2,76 l/25 %” on epäselvä ja lisäksi oikeinkirjoitussääntöjen vastainen. Siinä vinoviiva on ns. savolainen välimerkki: kaikki vastuu merkityksestä on lukijalla. Varmaankin tällainen merkintä on alan käytäntöä. Alan käytäntöä on myös selittää potilaalle hänen ongelmansa ja sen mahdollinen hoitaminen käsittämättömällä latinantapaisella sekakielellä, tai sitten ei lainkaan. Jos kirjoittaja ei voi valita, niin sitten vastuu ei tietenkään ole hänen, mutta *joku* aina valitsee, miten kirjoitetaan.

Yucca kirjoitti:

Kohdassa c on kyse yksiköistä. Litra ja minuutti ovat yksiköitä, kun taas suure on luvun ja yksikön yhdistelmä (tulo), esimerkiksi ”viisi litraa”.

Ilmaus l/min on johdettu yksikkö, litraa minuutissa, eikä siinä käytetä väliä. Ilmauksessa ”320 l/min” ei ole kyse kokonaisuudesta, jonka osat olisivat ”320 l” ja ”min”, vaan ”320” ja ”l/min”. Eri asia on, että litra olisi selvempi merkitä versaalikirjaimella ”L”. Ja vielä eri asia on, että ”l/min” ei ole mittayksikköstandardien periaatteiden mukainen, mutta vanhat yksiköt elävät usein sitkeästi (käytämmehän edelleen tuumiakin).

Ilmaus ”FVC 2,76 l/25 %” on epäselvä ja lisäksi oikeinkirjoitussääntöjen vastainen. Siinä vinoviiva on ns. savolainen välimerkki: kaikki vastuu merkityksestä on lukijalla. Varmaankin tällainen merkintä on alan käytäntöä. Alan käytäntöä on myös selittää potilaalle hänen ongelmansa ja sen mahdollinen hoitaminen käsittämättömällä latinantapaisella sekakielellä, tai sitten ei lainkaan. Jos kirjoittaja ei voi valita, niin sitten vastuu ei tietenkään ole hänen, mutta *joku* aina valitsee, miten kirjoitetaan.

Lue lisää

Voi kiitos.
Mutta on se hyvä, että vihdoin vuonna 2006 saatiin tämäkin asia järjestykseen. Kun kuitenkin ennen tuota on kirjoituskoneilla kirjoitettu x:llä kertomerkit, on kirjoitettu vinoviivat ilman välilyöntejä erilaisissa ilmaisuissa jne. Mutta ilmeisesti nykyihmiset ovat sitten jotenkin yksinkertaisempia.

Ei suinkaan Yucca ottanut nokkiinsa kun julkisesti tuotiin esiin näitä x-kertomerkkien käyttöjä ja erilaisia muita suomen kielen sääntöjen vastaisuuksia, joita tapahtuu - tämähän oli ikään kuin jonkin sortin tölväisy pikkutarkkaa kielen sääntöjen tuntijaa kohtaan! Muuten, sairauskertomuksissa ei mitään esitetä julkisesti. Toki tähän kirjoitetitin julkisesti esimerkkinä.

Moni asia on varmaan epäselvä, jos ei ole alan asiantuntija! Ei voi kieltää.
Mutta näinhän siinä käy, kun yksitotisten kanssa rupeaa...

Siis: On se kumma, miten entisaikoina on ymmärretty, vuoden 2006 standardin jälkeen ei enää ymmärretäkään.

Kyllä tähän pystyisi kertomaan vaikka kuinka paljon esimerkkejä, miten ne, joitten pitäisi virkansa tai asemansa vuoksi jo tietää miten tehdään, soveltavat omia systeemeitä ja vähät piittaavat standardeista.

Yucca kirjoitti:

Kohdassa c on kyse yksiköistä. Litra ja minuutti ovat yksiköitä, kun taas suure on luvun ja yksikön yhdistelmä (tulo), esimerkiksi ”viisi litraa”.

Ilmaus l/min on johdettu yksikkö, litraa minuutissa, eikä siinä käytetä väliä. Ilmauksessa ”320 l/min” ei ole kyse kokonaisuudesta, jonka osat olisivat ”320 l” ja ”min”, vaan ”320” ja ”l/min”. Eri asia on, että litra olisi selvempi merkitä versaalikirjaimella ”L”. Ja vielä eri asia on, että ”l/min” ei ole mittayksikköstandardien periaatteiden mukainen, mutta vanhat yksiköt elävät usein sitkeästi (käytämmehän edelleen tuumiakin).

Ilmaus ”FVC 2,76 l/25 %” on epäselvä ja lisäksi oikeinkirjoitussääntöjen vastainen. Siinä vinoviiva on ns. savolainen välimerkki: kaikki vastuu merkityksestä on lukijalla. Varmaankin tällainen merkintä on alan käytäntöä. Alan käytäntöä on myös selittää potilaalle hänen ongelmansa ja sen mahdollinen hoitaminen käsittämättömällä latinantapaisella sekakielellä, tai sitten ei lainkaan. Jos kirjoittaja ei voi valita, niin sitten vastuu ei tietenkään ole hänen, mutta *joku* aina valitsee, miten kirjoitetaan.

Lue lisää

*jokusella*.

se siitä. kirjoitti:

Voi kiitos.
Mutta on se hyvä, että vihdoin vuonna 2006 saatiin tämäkin asia järjestykseen. Kun kuitenkin ennen tuota on kirjoituskoneilla kirjoitettu x:llä kertomerkit, on kirjoitettu vinoviivat ilman välilyöntejä erilaisissa ilmaisuissa jne. Mutta ilmeisesti nykyihmiset ovat sitten jotenkin yksinkertaisempia.

Ei suinkaan Yucca ottanut nokkiinsa kun julkisesti tuotiin esiin näitä x-kertomerkkien käyttöjä ja erilaisia muita suomen kielen sääntöjen vastaisuuksia, joita tapahtuu - tämähän oli ikään kuin jonkin sortin tölväisy pikkutarkkaa kielen sääntöjen tuntijaa kohtaan! Muuten, sairauskertomuksissa ei mitään esitetä julkisesti. Toki tähän kirjoitetitin julkisesti esimerkkinä.

Moni asia on varmaan epäselvä, jos ei ole alan asiantuntija! Ei voi kieltää.
Mutta näinhän siinä käy, kun yksitotisten kanssa rupeaa...

Siis: On se kumma, miten entisaikoina on ymmärretty, vuoden 2006 standardin jälkeen ei enää ymmärretäkään.

Kyllä tähän pystyisi kertomaan vaikka kuinka paljon esimerkkejä, miten ne, joitten pitäisi virkansa tai asemansa vuoksi jo tietää miten tehdään, soveltavat omia systeemeitä ja vähät piittaavat standardeista.

Lue lisää

Kirjoituskoneilla on kirjoitettu kertomerkin sijasta x-kirjain, koska kirjoituskoneissa ei ollut kertomerkkiä. Vastaavista syistä kirjoitettiin ajatusviivan (–) ja miinusmerkin (−) sijasta yhdysmerkki (-), erilaisten lainausmerkkien sijasta pystysuora konelainausmerkki (") jne. ja monissa koneissa jopa ykkösen sijasta l-kirjain ja nollan sijasta O-kirjain.

Siitä tietysti syntyi myös väärinkäsityksiä. On turha miettiä sitä, millaisissa yhteyksissä väärät kirjoitusasut voivat aiheuttaa vahinkoa ja sen mukaan kirjoittaa milloin oikein, milloin väärin. On paljon helpompaa kirjoittaa järjestelmällisesti oikein.

Tuota kirjoittamisen alennustilaa ei kannata erityisesti ihannoida. Sen pahin vaihe oli, kun kirjoituskonetasoinen teksti pääsi jopa kirjoihin – konekirjoittajan tekemästä tekstistä tehtiin paino-originaali.

Kukaan ei ole väittänyt, että sairauskertomuksissa esitettäisiin jotain julkisesti. Sen sijaan asioita esitetään niissä ammattiroolissa eli lääkäri hoitaa työtehtäviään. Työelämässä voidaan edellyttää kaikin puolin korrektia kielenkäyttöä, varsinkin akateemisen koulutuksen saaneelta.

Tokihan holtittomaan kirjoitusasuun tottumisesta seuraa usein, että kirjoittaja ei osaa kirjoittaa oiken silloinkaan, kun teksti menee julkisuuteen. Oikeinkirjoituksen holtittomuus on toki vain jäävuoren huippu; yleensä siihen liittyy myös kieliasun holtittomuus, joka pahimmillaan johtaa siihen, että sisältöä pitää arvailla. Nykyisin sentään yleensä säästymme holtittomalta käsialalta, jota ilmeisesti ennen pidettiin erityisen professionaalisena.

Terveydenhuollon konekirjoittajan työmäärä on toistaiseksi vielä sen verran suuri, että jokaiseen oikeakielisyyden yksityiskohtaan puuttuminen ja sen miettimiseen, miten toisen tuottamaa asiantuntijatekstiä muokkaisi, veisi niin suuren osan ajasta, että sillä nopeuskokeellakaan ei olisi enää mitään merkitystä!

Mutta se siitä!