Elikkäs, olen 14v. poika, ja mielestäni hyvinkin vakavasti masentunut. Itsemurhan ajatteleminen on minulle päivittäistä, ajattelen sitä ainakin kymmenesti päivässä, käyn kyllä psykiatrilla, mutta ei siitä ole minulle apua (jos masennukseni näyttää tarpeeksi vakavalta psykiatrin mielestä, hän ottaa yhteyttä vanhempiini, ja minä en missään nimessä vanhempieni näkevän minua epäonnistuneena, ja masentuneena). Toivon, että joku teistä osaisi auttaa minua näiden ongelmien kanssa;
Olen ihastunut, ellen jopa rakastunut, erääseen tyttöön luokaltani, mutta tietenkin minun pitää olla niin ujo, etten uskalla millään puhua hänelle. Tyttö on luonteeltaan hyvinkin puhelias, ja hänellä on erittäin paljon kavereita, aina kun näen hänet jonkun muun pojan seurassa, minut valtaa täydellinen mustasukkaisuuden ja surullisuuden tila. Ajattelen tätä tyttöä taukoamatta, ja uskon että hän ei tunne mitään minua kohtaan. Hän luultavasti näkee minut vain hiljaisena ja jonkin sortin herrasmiehenä.
Rakastan myös jääkiekkoa, en ole kuitenkaan (yllätys) lajissa niinkään hyvä. Minulla on kuitenkin aina palava halu pelata,- ja seurata jääkiekkoa. Mihinkään joukkueeseen liittyminen on ollut kohdallani vaikeaa.
Minä olen tuntenut näin jo kolme vuotta, ja tilanne vain pahenee pahenemistaan. Jos ette osaa auttaa ongelmissani, niin kertokaa miten saan hoidettua itsemurhani pois alta mahdollisimman kivuttomasti ja nopeasti. En ansaitse elää.
14v. ja epätoivoinen.
40
549
Vastaukset
- Iltaa pieni lapsi.
Ei huhhuh kun näin nuoret pikkupojat ja pikkulapset kirjoittelee näitä juttuja, ja miettii itselleen jotain diagnooseja.
En jaksa edes nyt eritellä ja tarkastella tuolta mitään kommenttejasi. Sinä olet viel pieni lapsi! Sinä kehityt vielä kaikilla mahdollisilla tasoilla todella paljon. Koko sinun kirjoituksesi on täysin pienen nuoren lapsen tavallisen kuulloista kirjoitusta. Koko kirjoituksesi on muutenkin täysin irrallista puhetta milloin miten olet ihastunut tyttöön ja miten haluat jääkiekkojoukkoeeseen. Osaksi haluat myös huomiota tällä kirjoituksellasi.
Todella hyvä että käyt siellä terapiassa, ja ilman muuta jatka sitä. Ja kaiken lisäksi totesit, että terapeuttisikin mielestä sinulla ei ole mitään vakavaa, niin usko jo että sinulla ei ole. SINULLA HYRRÄÄ VAIN HORMOONIT, kuullosti se kuinka ärsyttävältä tai ei toivotulta tahansa. - Piak0000
Olipa tyhmä vastaus edelliseltä.
Itse sain masennusdiagnoosin vihdoin ja viimein näin nelikymppisenä. Nyt kun ajattelen, minulla on ollut tämä masennus jo juuri yläasteikäisenä, ja ylipäätään alle 20 -vuotiaana kaikista pahimmillaan. Ikävuosina 13-20 juuri haaveilin itsemurhasta. Ihan turha vähätellä sitä että tuntuu että haluaa vain kuolla, se on hirveä tunne, joka jatkuu päivästä päivään. Toivon että yrität löytää parempaa apua, tai että ajattelet niin kuin minä, että ei itsemurhaa kannata tehdä. Kyllä me kuitenkin loppujen lopuksi sitten kuollaan, miksipä ei voisi katsoa josko elämä jossain vaiheessa muuttuu siedettävämmäksi.
Minusta sinun pitäisi saada sellaista apua mistä hyödyt. Tuo psykiatri ei kuulosta hyvälle kun et kerran saa apua. Pystytkö kertomaan kenellekään tuota että et koe saavasi apua ja että voisit vaihtaa sellaiseen johon voit luottaa. Anteeksi vaan, vanhempasi ovat tyhmiä jos joudut pelkäämään heidän reaktioitaan. Tai eivät tyhmiä, mutta kokemattomia eivätkä ymmärrä tilannetta.
En osaa muuta lohduttaa, kuin että nuorena sydänsurut tuntuvat ylitsepääsemättömän lohduttomilta. Itse opin niihin suhtautumaan helpommin vasta vanhempana. Entä jos annat ajan kulua niin sydänsuru varmasti helpottaa. Ja oikeasti, maailmassa on myös muitakin tyttöjä. Esimerkiksi kummipoikani kärsi sinun ikäisenäsi hirvittäviä sydänsuruja, tuntui että hän ei kestä millään. Mutta aika pian hän löysi kuitenkin uuden tyttöystävän ja ovat jo kihloissakin.
Itse olen vanhemmiten päässyt pohjattomista sydänsuruista, mutta itse masennus minulla on ollut varmaan päällä 20 vuotta enempi tai vähempi.
Ansaitset varmasti elää, olet varmasti hieno nuori mies ja selvinnyt tähän astikin vaikeuksista huolimatta!- Iltaa pieni lapsi.
"Olipa tyhmä vastaus edelliseltä."
En koe itse ainakaan niin. Koitan todellakin auttaa, ja sanoin asiat niinkuin ne todella ovat. Kohta sitä jo 9vuotiaat kärsivät mukamas masennuksesta ym. Jos tajusit lainkaan mitä tarkoitan.
"Itse sain masennusdiagnoosin vihdoin ja viimein näin nelikymppisenä. Nyt kun ajattelen, minulla on ollut tämä masennus jo juuri yläasteikäisenä, ja ylipäätään alle 20 -vuotiaana kaikista pahimmillaan. Ikävuosina 13-20 juuri haaveilin itsemurhasta. Ihan turha vähätellä sitä että tuntuu että haluaa vain kuolla, se on hirveä tunne, joka jatkuu päivästä päivään. Toivon että yrität löytää parempaa apua, tai että ajattelet niin kuin minä, että ei itsemurhaa kannata tehdä. Kyllä me kuitenkin loppujen lopuksi sitten kuollaan, miksipä ei voisi katsoa josko elämä jossain vaiheessa muuttuu siedettävämmäksi."
Haluatko urhoollisuus mitalin? Tuo itsemurhasta haaveileminen varsinkin nykyään nuorilla on täysin luonnollista, täysin luonnollista ajatella. Kun pahoinvointia eritasoilla esiintyy niin paljon. Mutta todellisen masennuksen kanssa sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä. Jos kirjoittajakaan ei olisi lukenut täältä internetistä koko masennuksesta tai kuullut siitä jostain, hänellä olisi jo varmaan silloin paljon parempi olo.
"Minusta sinun pitäisi saada sellaista apua mistä hyödyt. Tuo psykiatri ei kuulosta hyvälle kun et kerran saa apua. Pystytkö kertomaan kenellekään tuota että et koe saavasi apua ja että voisit vaihtaa sellaiseen johon voit luottaa. Anteeksi vaan, vanhempasi ovat tyhmiä jos joudut pelkäämään heidän reaktioitaan. Tai eivät tyhmiä, mutta kokemattomia eivätkä ymmärrä tilannetta."
Olen samaa mieltä. Ja se on nimenomaan tuo terapia. Sinä olet varmaan juuri sitä porukkaa jotka heti suosivat lääkkeitä? Hän ei ole ollut siinä terapiassa edes pään kanssa mukana, kuten siellä tulisi olla.
"Itse olen vanhemmiten päässyt pohjattomista sydänsuruista, mutta itse masennus minulla on ollut varmaan päällä 20 vuotta enempi tai vähempi."
Haluatko urhoolisuusmitalin? Niin on muillakin. Ei tuo tee sinusta sen parempaa tai mahtipontisempaa.
"Ansaitset varmasti elää, olet varmasti hieno nuori mies ja selvinnyt tähän astikin vaikeuksista huolimatta! "
Aivan varmasti ansaitseekin. Kuka on väittänyt muuta? Nuoren nuori miehenalku, hänellä on koko elämä edessä.
Koitin auttaa omilla kokemuksilla puhuen. Ja kerroin asiat karkeasti niinkuin ne on. Se voi tuntua epämiellyttävältä, mutta niin se menee.
Joten mieti hieman ennekuin rupeat mollaamaan toisiasi, jos sinulla on huono olo. - Iltaa pieni lapsi.
Ennemmin voisin sanoa että sinun vastauksesi oli tyhmä? Et puhunut asiaa, vaan iänkaikkista liplatusta mitä varmaan kaikki ovat hänelle puhuneet?
- villeppi97
Iltaa pieni lapsi. kirjoitti:
Ennemmin voisin sanoa että sinun vastauksesi oli tyhmä? Et puhunut asiaa, vaan iänkaikkista liplatusta mitä varmaan kaikki ovat hänelle puhuneet?
Molempien vastaukset olivat hyviä, saivat minut ajattelemaan, kiitos siitä... Minulla ei todellakaan ole mitään syytä kerjätä huomiota...
- villeppi97
Kiitos tästä, minusta kylläkin tuntuu, että olen kaivanut itselleni niin syvän kuopan, että sieltä on aika vaikea nousta, mutmut... Kiitos kuitenkin...
- Iltaa pieni lapsi.
villeppi97 kirjoitti:
Molempien vastaukset olivat hyviä, saivat minut ajattelemaan, kiitos siitä... Minulla ei todellakaan ole mitään syytä kerjätä huomiota...
"Molempien vastaukset olivat hyviä, saivat minut ajattelemaan, kiitos siitä... "
Ei kestä, ilo on minun puolellani. On aina mukava auttaa kaikin mahdollisin tavoin.
"Minulla ei todellakaan ole mitään syytä kerjätä huomiota... "
Aivan varmasti on. Mutta siitä ei ole mitään hävettävää ystävä hyvä. Se on luonnollinen asia.
Kysy lisää kysymyksiä jos siltä tuntuu. - Empatiako hukassa
Iltaa pieni lapsi. kirjoitti:
"Olipa tyhmä vastaus edelliseltä."
En koe itse ainakaan niin. Koitan todellakin auttaa, ja sanoin asiat niinkuin ne todella ovat. Kohta sitä jo 9vuotiaat kärsivät mukamas masennuksesta ym. Jos tajusit lainkaan mitä tarkoitan.
"Itse sain masennusdiagnoosin vihdoin ja viimein näin nelikymppisenä. Nyt kun ajattelen, minulla on ollut tämä masennus jo juuri yläasteikäisenä, ja ylipäätään alle 20 -vuotiaana kaikista pahimmillaan. Ikävuosina 13-20 juuri haaveilin itsemurhasta. Ihan turha vähätellä sitä että tuntuu että haluaa vain kuolla, se on hirveä tunne, joka jatkuu päivästä päivään. Toivon että yrität löytää parempaa apua, tai että ajattelet niin kuin minä, että ei itsemurhaa kannata tehdä. Kyllä me kuitenkin loppujen lopuksi sitten kuollaan, miksipä ei voisi katsoa josko elämä jossain vaiheessa muuttuu siedettävämmäksi."
Haluatko urhoollisuus mitalin? Tuo itsemurhasta haaveileminen varsinkin nykyään nuorilla on täysin luonnollista, täysin luonnollista ajatella. Kun pahoinvointia eritasoilla esiintyy niin paljon. Mutta todellisen masennuksen kanssa sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä. Jos kirjoittajakaan ei olisi lukenut täältä internetistä koko masennuksesta tai kuullut siitä jostain, hänellä olisi jo varmaan silloin paljon parempi olo.
"Minusta sinun pitäisi saada sellaista apua mistä hyödyt. Tuo psykiatri ei kuulosta hyvälle kun et kerran saa apua. Pystytkö kertomaan kenellekään tuota että et koe saavasi apua ja että voisit vaihtaa sellaiseen johon voit luottaa. Anteeksi vaan, vanhempasi ovat tyhmiä jos joudut pelkäämään heidän reaktioitaan. Tai eivät tyhmiä, mutta kokemattomia eivätkä ymmärrä tilannetta."
Olen samaa mieltä. Ja se on nimenomaan tuo terapia. Sinä olet varmaan juuri sitä porukkaa jotka heti suosivat lääkkeitä? Hän ei ole ollut siinä terapiassa edes pään kanssa mukana, kuten siellä tulisi olla.
"Itse olen vanhemmiten päässyt pohjattomista sydänsuruista, mutta itse masennus minulla on ollut varmaan päällä 20 vuotta enempi tai vähempi."
Haluatko urhoolisuusmitalin? Niin on muillakin. Ei tuo tee sinusta sen parempaa tai mahtipontisempaa.
"Ansaitset varmasti elää, olet varmasti hieno nuori mies ja selvinnyt tähän astikin vaikeuksista huolimatta! "
Aivan varmasti ansaitseekin. Kuka on väittänyt muuta? Nuoren nuori miehenalku, hänellä on koko elämä edessä.
Koitin auttaa omilla kokemuksilla puhuen. Ja kerroin asiat karkeasti niinkuin ne on. Se voi tuntua epämiellyttävältä, mutta niin se menee.
Joten mieti hieman ennekuin rupeat mollaamaan toisiasi, jos sinulla on huono olo."Kohta sitä jo 9-vuotiaat kärsivät mukamas..."
Kohta? Ei kannata puhua futuurissa kun tätä tavataan jo nykypäivinä. Lapset voivat sairastaa masennusta jo aivan pieninä, mutta he useimmiten oireilevat eri tavoin kuin vanhemmat. Jo hyvin nuoret voivat puhua itsemurhasta ja he voivat todella tarkoittaa sitä, kyseessä ei ole mikään TV:stä opittu juttu tai vitsi. Itsemurhapuheet on otettava aina vakavasti.
Itsemurhasta "haaveileminen" ei ole koskaan normaalia. Monella nuorella voi ajoittain käydä mielessä oikein tiukan paikan tullen, että kuoleman jälkeen voi olla helpompaa, mutta jos käytös alkaa oikeasti muuttua itsetuhoiseksi ja konkreettiseksi, kyse ei todellakaan ole enää normaalista nuoren toiminnasta.
Urhoollisuusmitaleista puhuminen ei ole asiallista. Harva kärsii masennuksesta omasta tahdostaan. Hyvä, että kerroit kokemuksistasi, mutta liika konkreettisen epäempaattinen tilitys tuskin auttaa ketään henkisessä hädässä olevaa. Enpä ainakaan itse tunne ketään, jota sairauden vähättely toisen toimesta auttaisi.
- Vanhempi ihminen
Siis käytkö psykiatrilla eli psykiatrisella lääkärillä vai psykologillla/psykoterapeutilla.
Sinun pitäisi saada nyt parempaa, tehokaampaa apua tuohon masennukseen ja sitten tulee kaikki muu.
Ja kyllä se voisi olla hyvä, että perheesikin pääsisi osallistumaan hoitoosi.
Pyydän parempaa hoitoa ja kerro rehellisesti olotilastasi.- villeppi97
Käyn koulun psykiatrilla... Kesäloman aikana en voi hänellä käydä, jotenka seuraava aika olis joskus syksyllä...
- Keissa
Sinnulle on hyvä että voit näin avautua ja toivottavasti edes hieman helpottaa, että voi anonyyminä jakaa ajatuksia ja tuskaansa. Älä pety jos näistä neuvoista ei ole sinulle apua. Sinulla on ymmärrettävästi paha olla kun kuoleman toivomus elää mielessäsi. Pelkäät näyttää ja paljastaa psykiatrille todellisen sisimpäsi, jotta hän ei ottaisi asiaa puheeksi vanhempiesi kanssa. Olekko puhunut terapeutille tuosta itsemurha-ajatuksestasi?. Jospa sanoisit tälle psykiatrille, että et halua että vanhempasi saavat tietää sinun tilastasi. Sano jos tieto vuotaa kotiin, niin et voi olla terapiassa avoin ja aidosti purkaa sisintäsi. Vaikka olet alaikäinen niin kyllä terapeutin pitää kunnioittaa potilaansa tahtoa. Eihän mistään rikoksesta ole kysymys vaan sinun hyvinvoinnista. Ei tareapia auta jos ei voi olla avoin ja luottavainen. se on vain pintasilittelyä ja teatteria.
Kiva että koet mielenkiintoa jääkiekkoa kohtaan. Pelata voi ihan harrastusmielessä ja seurata - niinhän suurin osa tekeekin. Ihastumien tuo kiinnostusta elämään, mutta tietysti on surullista, jos ei voi ilmasita tunteitaan avoimesti. Tämäkin on hyvin luonnollista sinun iässä, että on noita ihastuksia. Kun on masentunut niin ei jaksa eikä näe mitään toivoa tulevaisuudessa, vaikka asia ei niin todellisuudessa ole.
Olisi hyvä että rohkenisist avautua terapeutille ja puhua noista itseinhon tunteista. Kerrot että et ansaite elää. Tämä antaa ymmärtää, että vihaat ja halveksit itseäsi ja käännät kaiken pahan itseäsi kohtaan. Onko sinulla vaikeita asioita kertynyt lyhyen elämäsi aikana. Onko sinua kohdeltuhuonosti. Jos niin niin et ole sittenkään itsessäsi paha poika.
Potkua ja tooivoa villepille!- villeppi97
Kiitos tsempistä... Yritän parhaani... =)
- villeppi97
Se tyttö, kenestä pidän... Olen yrittänyt jutella hänelle facebookissa, mutta minusta tuntuu, ettei häntä kiinnosta pätkääkään minun kanssa jutteleminen... Minä olen aina se, joka aloittaa sen keskustelun, ajattelen häntä jatkuvasti, ja tekisin mitä vain, jos vain saisin nähdä hänet... Minä haluaisin kertoa hänelle tunteistani, mutta ei siitä tuskin mitään hyötyä olisi, sillä se voisi vain katkaista välit kokonaan... En yritä kerjätä huomiota, koska olen elänyt tämän vaivan kanssa jo vuosia, ja tämä on ollut yhtä helvettiä koko ajan, haluan pois täältä "kuopastani".
- Kukkuluuruu..
" Minä olen aina se, joka aloittaa sen keskustelun, ajattelen häntä jatkuvasti, ja tekisin mitä vain, jos vain saisin nähdä hänet..."
Noin se asia menee näiden suomalaisten naisten kanssa aina, olit sitten nuori tai vanha. - villeppi97
Kukkuluuruu.. kirjoitti:
" Minä olen aina se, joka aloittaa sen keskustelun, ajattelen häntä jatkuvasti, ja tekisin mitä vain, jos vain saisin nähdä hänet..."
Noin se asia menee näiden suomalaisten naisten kanssa aina, olit sitten nuori tai vanha.Kiitän tästä...
- Kukkuluuruu..
villeppi97 kirjoitti:
Kiitän tästä...
"Kiitän tästä... "
Ei kestä ystävä hyvä.
Kannattaa ihan valmistautua!
- tsemppiä jälleen
Kyllä nuo rakkaussurut ajallansa helotavat. Ihmeen pitkään on kestänyt. Yleensä sinun iässä, ihastumiset menevät ja tuelvat. Tuostakin ohgelmasta kannattaa puhua jonkun kanssa. Miksi ei jo helpota?
- villeppi97
Kiitän, mutjoo... En pysty unohtamaan millään häntä.
- mikä-------------
on nimesi ketjun aloittaja? jos saan kysyä.
- villeppi97
En mielellään tuota kertoisi, anteeksi vaan.
- Kukkuluuruu..
"on nimesi ketjun aloittaja? jos saan kysyä. "
Saat kysyä. Hänen nimensä on Ville. - villeppi97
Miksi kysyt?
- ramukka
Itselläni täysin sama ongelma.Olemme saman ikäisiäkin!. En ole vain psykiatreille kertonut, eivät ne mitään auta.
- villeppi97
Kyllä se mielestäni jotenkuten auttaa... Sillee vähän... =/
- megaloll
villeppi97 kirjoitti:
Kyllä se mielestäni jotenkuten auttaa... Sillee vähän... =/
Hie luin tosta aikasemmin että käyt koulun psykologilla?
Joo, luulenpa ettei sen taidot oikein riitä. Rakkaudesta voi masentua oikein hyvin, luokallani oli tyttö, joka rakstui poikaan, mutta poika sitten kohteli tyttöä niin rumasti. Tytöllä alkoi viiltely ja kuulemma yritti tappaakin itsensä buranalla? Eli älä ollenkaan ainakaan aliarvioi sitä.
Itse kyllästyin koulun psykologiin ja siirryin ns. seuraavalle tasolle tässä systeemissä. Kyseessä oli ilmainen, nuorille tarkoitettu paikka. Nupoli. Siellä sitten porukka katsoi, ettei heidänkään taitonsa riitä ja laittoivat lähetteen psykiatriseen sairaalaan. Nyt saan minulle sopivaa hoitoa.
Eli suosittelen suuresti, että vaihdat koulu psykologin johonkin muuhun. En tiedä missä asut, mutta voit Googlata esim Nupolin jos vaikka asuisit suht lähellä sen toimipistetta/eitä, se oli oiva ponnahduslauta ainakin itselleni. Ja nupolistakaan ne eivät kertoneet vanhemmille (ellet nyt sitten tietenkään mene sinne ja sano että aiot tappaa itsesi).
Laitoin tämän kommentin, koska itse en usko lainkaan koulun terveydenhuoltoon. - villeppi97
megaloll kirjoitti:
Hie luin tosta aikasemmin että käyt koulun psykologilla?
Joo, luulenpa ettei sen taidot oikein riitä. Rakkaudesta voi masentua oikein hyvin, luokallani oli tyttö, joka rakstui poikaan, mutta poika sitten kohteli tyttöä niin rumasti. Tytöllä alkoi viiltely ja kuulemma yritti tappaakin itsensä buranalla? Eli älä ollenkaan ainakaan aliarvioi sitä.
Itse kyllästyin koulun psykologiin ja siirryin ns. seuraavalle tasolle tässä systeemissä. Kyseessä oli ilmainen, nuorille tarkoitettu paikka. Nupoli. Siellä sitten porukka katsoi, ettei heidänkään taitonsa riitä ja laittoivat lähetteen psykiatriseen sairaalaan. Nyt saan minulle sopivaa hoitoa.
Eli suosittelen suuresti, että vaihdat koulu psykologin johonkin muuhun. En tiedä missä asut, mutta voit Googlata esim Nupolin jos vaikka asuisit suht lähellä sen toimipistetta/eitä, se oli oiva ponnahduslauta ainakin itselleni. Ja nupolistakaan ne eivät kertoneet vanhemmille (ellet nyt sitten tietenkään mene sinne ja sano että aiot tappaa itsesi).
Laitoin tämän kommentin, koska itse en usko lainkaan koulun terveydenhuoltoon.Kiitos, harkitsen asiaa
- villeppi97
megaloll kirjoitti:
Hie luin tosta aikasemmin että käyt koulun psykologilla?
Joo, luulenpa ettei sen taidot oikein riitä. Rakkaudesta voi masentua oikein hyvin, luokallani oli tyttö, joka rakstui poikaan, mutta poika sitten kohteli tyttöä niin rumasti. Tytöllä alkoi viiltely ja kuulemma yritti tappaakin itsensä buranalla? Eli älä ollenkaan ainakaan aliarvioi sitä.
Itse kyllästyin koulun psykologiin ja siirryin ns. seuraavalle tasolle tässä systeemissä. Kyseessä oli ilmainen, nuorille tarkoitettu paikka. Nupoli. Siellä sitten porukka katsoi, ettei heidänkään taitonsa riitä ja laittoivat lähetteen psykiatriseen sairaalaan. Nyt saan minulle sopivaa hoitoa.
Eli suosittelen suuresti, että vaihdat koulu psykologin johonkin muuhun. En tiedä missä asut, mutta voit Googlata esim Nupolin jos vaikka asuisit suht lähellä sen toimipistetta/eitä, se oli oiva ponnahduslauta ainakin itselleni. Ja nupolistakaan ne eivät kertoneet vanhemmille (ellet nyt sitten tietenkään mene sinne ja sano että aiot tappaa itsesi).
Laitoin tämän kommentin, koska itse en usko lainkaan koulun terveydenhuoltoon.Lähin Nupoli Espoossa... =/... Elikkäs aika kaukana
- Hei!
villeppi97 kirjoitti:
Lähin Nupoli Espoossa... =/... Elikkäs aika kaukana
Oletko harkinnut meneväsi osastolle lepäämään?
- villeppi97
Hei! kirjoitti:
Oletko harkinnut meneväsi osastolle lepäämään?
Enpä oikeastaan, koska en halua vanhempieni tietää minun sairaudestani. En halua, että he näkevät minut epäonnistuneena ja huonosti kasvatettuna...
- megaloll
Hah. Ei sinne osastolle niin vaan "mennä lepäämään".
Mä nyt olen vuoden ravannut jos minkä laisilla ihmisillä juttelemassa. On viiltely, syömishäiriö, masennus. Rankat itsemurha-ajatukset.
Vasta nyt vuoden jälkeen sain lääkkeitä ahdistukseen.
Mutta koska masennus ei ole vakava vaan kohtalainen, enkä viillä tarpeeksi syvälle, en ole tarpeeksi huonossa kunnossa osastolle.
Anteeksi, viestini saattaa kuulostaa vihaiselta ja koppavalta, mutta ketuttaa vaan tää systeemi. (:- Hei!
"Hah. Ei sinne osastolle niin vaan "mennä lepäämään". "
Kyllä sinne mennään. Jos ilmoittaa esimerkiksi tappavansa jonkun toisen ja itsensä, sinne kyllä pääsee.
"Mä nyt olen vuoden ravannut jos minkä laisilla ihmisillä juttelemassa. "
Mielenkiintoista. Minkälaisilla ihmisillä?
"On viiltely, syömishäiriö, masennus. Rankat itsemurha-ajatukset.
Vasta nyt vuoden jälkeen sain lääkkeitä ahdistukseen. "
Varo että et noiden lääkkeiden kanssa toteuta sitä itsemurhaa.
"Mutta koska masennus ei ole vakava vaan kohtalainen, enkä viillä tarpeeksi syvälle, en ole tarpeeksi huonossa kunnossa osastolle."
Viiltely on aina ainoastaan huomion kerjuuta, se ei välttämättä tarkoita millään tavalla itsetuhoisuutta.
"Anteeksi, viestini saattaa kuulostaa vihaiselta ja koppavalta, mutta ketuttaa vaan tää systeemi. (: "
Ei se mitään, saat anteeksi. Kyllähän tässä maailmassa moni asia ketuttaa.
- Hauskaa kesää !
Hei, Villeppi97 !
Sinullahan on jo ratkaisun avaimet; jääkiekkoa ja tyttöystävä !
Mitä tarvitaan, että pääset jääkiekkojoukkueeseen ? Entä jos soitat valmentajalle, ja kysyt, mitä pitää tehdä. Juoksulenkkejä, kuntosalia ym. - Onko lähialueella harrastelujoukkuetta, johon voisi mennä mukaan, tai mitä jos perustatte kavereiden kanssa joukkueen. - Miten olisi koripallo tai lentopallo noin alkupalaksi ?
Siinä nousee kunto ja itseluottamus mukavasti, ja ihanan tytön/tyttöjen kanssa juttelu alkaa käydä luontevasti.
Kerro hänelle rohkeasti, että rakastat häntä. Vastausta odotellessa ajattele, että hyvä minä. Herrasmies - sinulla on mahdollisuuksia !- villeppi97
Ei hullumpi idea, mutta olen melko varma, ettei tyttö pidä minusta... Jos kertoisin hänelle tunteistani, hän varmasti kertoisi asiasta muillekin, ja minua tultaisiin 9.-luokalla pilkkaamaan aikalailla. Mikä ei luultavasti tee kovin hyvää itsetunnolle... Minä olen antanut itseni jo vanheta, ja näin huonoilla jääkiekkotaidoilla minut naurettaisi pihalle useasta joukkueesta. Toisin sanoen minun tasoisilleni ei oikein ole sopivaa joukkuetta. Minulla on vain palava halu kehittyä lajissa, mutta... En ole löytänyt kahden vuoden aikana minkäänlaista ratkaisua ongelmiini.
- Aurinkoa elämääsi
villeppi97 kirjoitti:
Ei hullumpi idea, mutta olen melko varma, ettei tyttö pidä minusta... Jos kertoisin hänelle tunteistani, hän varmasti kertoisi asiasta muillekin, ja minua tultaisiin 9.-luokalla pilkkaamaan aikalailla. Mikä ei luultavasti tee kovin hyvää itsetunnolle... Minä olen antanut itseni jo vanheta, ja näin huonoilla jääkiekkotaidoilla minut naurettaisi pihalle useasta joukkueesta. Toisin sanoen minun tasoisilleni ei oikein ole sopivaa joukkuetta. Minulla on vain palava halu kehittyä lajissa, mutta... En ole löytänyt kahden vuoden aikana minkäänlaista ratkaisua ongelmiini.
Huomenta, Villeppi97 !
Tyttö ilahtuu jokatapauksessa, kun poika kertoo tunteistaan häntä kohtaan. Hän puolestaan kertoo, mitä todella tuntee, ystävyyttä tai rakkautta. Vastauksesta riippumatta sinä olet arvokas ja omanarvontuntoinen.
Heikkoon itsetuntoon on vain yksi lääke: valtava annos itserakkautta.
Voit ryhtyä harrastamaan toimintaa, joka todella tuottaa sinulle iloa.
Ala ottaa elämästä irti juuri sitä, mitä sinä haluat ! - Ja mitä vikaa on keskinkertaisessa jääkiekossa ? Sukulaispojat harrastivat pesäpalloa ajatuksella, että "ei olla erityisen hyviä", mutta se oli hauskaa. He ovat nyt urheilullisia nuoria miehiä.
Vinkki: kirja Hyväksy itsesi,uskalla elää - Wayne Dyer ( kirjasto tai huuto.net ) - villeppi97
Aurinkoa elämääsi kirjoitti:
Huomenta, Villeppi97 !
Tyttö ilahtuu jokatapauksessa, kun poika kertoo tunteistaan häntä kohtaan. Hän puolestaan kertoo, mitä todella tuntee, ystävyyttä tai rakkautta. Vastauksesta riippumatta sinä olet arvokas ja omanarvontuntoinen.
Heikkoon itsetuntoon on vain yksi lääke: valtava annos itserakkautta.
Voit ryhtyä harrastamaan toimintaa, joka todella tuottaa sinulle iloa.
Ala ottaa elämästä irti juuri sitä, mitä sinä haluat ! - Ja mitä vikaa on keskinkertaisessa jääkiekossa ? Sukulaispojat harrastivat pesäpalloa ajatuksella, että "ei olla erityisen hyviä", mutta se oli hauskaa. He ovat nyt urheilullisia nuoria miehiä.
Vinkki: kirja Hyväksy itsesi,uskalla elää - Wayne Dyer ( kirjasto tai huuto.net )Jääkiekosta vielä sen verran, että minulla on aika rutkasti kunnianhimoa, joten haluan olla erityisen hyvä jääkiekossa... Unelmanani on pelata jääkiekkoa ammattilaisena (tiedän kyllä, että on aivan naurettavan epätodennäköinen unelma). Ennen kuin huomaankaan, olen 50-vuotias (jos en ole itsemurhaa vielä tehnyt, tai jos ei ole maailmanloppu vielä tullut) ja huomaan, että olen hukannut elämäni.
- sgnjggkjagngak
Ootko psykiatrin kanssa jutellut itsemurhasta? Jos et, niin kannattaa.
Sain itse diagnoosin vaikeasta masennuksesta kun olin 13-14 vuotias. Haudoin päässäni itsemurhaa, viiltelin, olin eristäytynyt kaikista ihmisistä ja koulu meni huonosti. Sain lähetteen osastolle, jossa olin kriisijaksolla 2 viikkoa. Eipä se auttanut. Mulle määrättiin vasten mun tahtoa lääkkeitä, joten luonnollisesti en niitä halunnut syödä.
Kun tutustuin ex:ääni masennus alkoi hiipua taka-alalle. Mutta syömishäiriö tuli tilalle. Kun erosin hänestä masennus tuli takaisin, samoten viiltely, syömishäiriö pysyi.
Nykyisen poikaystäväni kanssa ei ole masennusta kuulut muutakuin kausi luonteisesti (talvella ja keväällä), viiltely loppui miltei kokonaan ja syömishäiriö kanssa.
Jos psykiatri ei auta, vaihda toiseen. Mäki sain puhuttuu mun ongelmista, kun vaihoin tosi mukavaan lääkäriin (joka kylläkin on yksityisellä).
Tsemppiä! Äläkä tapa ittees :) - villeppi97
Minä olen nyt yläaste-aikana tullut sellaiseksi henkilöksi, joka on ujo, hyvätapainen, ja luotettava. Kaverini luottavat minuun, ja kertovat minulle omia salaisuuksiaan. Tämä on toisaalta vähän ironista, koska juuri minunhan pitäisi puhua ongelmistani. Mutta enhän minä uskalla. Toisaalta haluaisin kaverieni tietävän, että minulla on erittäin huono itsetunto. Mutta en uskalla... En vaan uskalla.
- villeppi97
Tiedän, että on ihan hyvä olla luotettava ja hyvätapainen... Mutta...
- Nuori itsekkin
Hei!
Huomasin kirjoituksesi ja haluasin kysyä, kuinka sinulla sujuu?
Toivottavasti asiat ovat jo paremmalla hollilla!
Mutta jos ei niin kääny rohkeasti koulussa terveydenhoitajan puoleen, sieltä saat apua!
Mukavaa syksyä sinulle ja voimia koulutielle. :)- Nuori itsekkin
Niin tai jos tuntuu että puhuminen on vaikeaa niin lähetä tästä keskustelusta linkki haluamallesi aikuiselle! Näin pääset helposti kertomis vaiheen yli :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1341979Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.29989- 69868
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?261747Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65740- 12718
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132683- 80674
- 26662
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.207655