En osaa puhua tunteistani (parisuhteessa tai muutenkaan)

canUfeelthewind

Olen parikymppinen nainen, kerran seurustelin kaksi vuotta, mies oli kaikinpuolin täydellinen... Kuitenkin se päätyi eroon, minulla oli kokoajan pelko että se jättää minut koska ajattelin että en ole tarpeeksi hyvä. Ja se oli ensimmäiseni. Jotenkin olen aika itsenäinen ja pelotti se että jos oisin yhden ainoan miehen kanssa koko loppuelämäni, mutta nyt olen tajunnut että se mies oli täydellinen - mutta ei minulle.

Olen ollut sinkkuna kaksi vuotta... Noin vuosi sitten sain kuulla että tämä mies seurustelee hyvän ystäväni kanssa. Se satutti, vaikka erostamme oli jo aikaa. Välit meni, en ole jutellut sille. Mutta enää en välitä, mietin että miten päästää irti?

Nyt on ainakin sitä sinkkuelämää koettu. Lomaromanssia ja vaikka sun mitä. En ole itseäni ruennut jakelemaan tietenkään, mutta en tarkoita vain sinkkuelämää. Minulle oli tärkeää että opin pärjäämään elämässä omillani, ilman miestä. Että asun yksin - niinkuin nyt teen.

Oon jo tässä muutamalle miehelle tehnyt aloitteen, ne vain sanovat etteivät halua vakavaa. Tiedän. Ajattelen ettei minun kanssani vaikka kysyin sitäkin. Jälkeenpäin ajateltuna hävettää kun myönsin tunteeni... Pelottaa että minusta ajatellaan että olen säälittävä. Vaikka toisaalta jos en olisi tehnyt sitä niin... Olisin vieläkin sen saman perään.

Olen rikkonut sydämeni jo tarpeeksi useasti. Olen mietiskellyt että haluaisin jotain vakavampaa. Mutta mulla juolahti mieleen myös se, että haluaisin kokea edes treffailun iloja! että joku mies kysyisi minua kahville... Ajattelen että minussa on jotain vikaa. Aina vain jotain kännisäätöjä, tai muutamat ilmoittaa itsestään vain kännissä.... Nyt olen kantapään kautta oppinut että ei ne halua kuin sitä yhtä asiaa. Ja mies kai tekee aloitteen jos on kiinnostunut.

No kuitenkin... Meni vähän sivuraiteille, mutta... Olen oikeasti harkinnut jotain terapiaa. Mikä minulla on kun en uskalla puhua?
Vanhemmat ovat eronneet, äiti petti isää. Siitäkään en ole puhunut.

Haluan miehen, tai pikemminkin läheisyyttä. Eipä noita prinssejä ole näkynyt, haluaisin selvitellä näitä asioita nyt itsekseni, mutta entä jos nyt löytäisin jonkun niin muuttuisiko asiat?

Voitteko auttaa minua, voin kertoa enemmänkin. Minulla on äiti, isä, veli, ja kavereita, tosin tällähetkellä eri kaupungissa. Esim tällähetkellä pelottaa kun pitää lähteä toiseen kaupunkiin opiskelemaan, toisaalta haluaisin jäädä tänne ja etsiä miehen tai jotain. Vaikka mulla on unelmia vaikka millä mitalla...

Te jotka ette osaa avautua, mitä olette tehneet ongelman ratkaisemiseksi?

8

715

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • canUfeelthewind

      Muutenkin tuntuu että minulla on liian korkeat odotukset - tyyliin sittenkun Se Oikea tulee vastaan niin sen huomaa. Tai kehitän kaikesta ongelman. esimerkiksi jos lähden toiseen kaupunkiin syksyllä, niin miten kerron sen mun treffikumppanille JOTA EI EDES OLE.

      Ja toisaalta olisi ihanaa kun saisi laittaa facebookiin että on parisuhteessa ja kaikki tykkäilisi siitä... Tiedän, toi ei ole oikein! Viime suhteessa kun en millään halunnut laittaa sitä facebookiin enkä myöskään vienyt miestä vanhempien näytille niin nopeasti kun mies vei minut ''näytille''

      Hmm... Mitä nää kaikki kertoo minusta? itse vähän vaikea miettiä. Mutta kuitenkin nyt ei ole minkäänlaista miestä ''sotkemassa'' mun ajatusmaailmaa. Luulen että edellisessä ja ainoassa suhteessa oli myös se että en tiennyt mitä halusin elämältä. Enkä todellakaan osannut tuoda itseäni esille, tyyliin sitä että haluan kouluun jossa tarvitaan piirtämistä, en olisi uskaltanut piirtää miehen nähden koska ajattelin että se nauraa, koska en ole kovin hyvä tms.

      Nyt mä pääsin muotoilualan kouluun. Tosin tuo ei ole unelmieni koulu. Nyt olisi paljon paremmat mahdollisuudet aloittaa suhde koska nyt oikeasti taidan haluta jotain vakavampaa! Sillon kun me aloitettiin niin kumpikaan ei oikeastaan halunnut mitään vakavaa. Mutta puolen vuoden säädön jälkeen ei näköjään osattu olla toisistamme erossakaan.

      ....jopas sitä tekstiä alkoi tulemaan.....

    • Apuontäällä.

      Kiteytätkö ne päällimmäiset kysymykset nyt pöydälle?

    • seili7

      koko tarinastasi kävi ilmi ettet ole vielä tutkinnut itseä niin, siksi en suosittele vielä etsiä miestä. enkä suosittele häntä odottaa yhdessä kaupungissa. tee, mitä haluat, itsellesi ensin. mene kouluun, etsi työtä. älä etsi miestä. ei tarvitse. tapaat hänet joskus ihan ilman mitään ajatelua. et voi arvata kuka hän on, milloin tapaat, siksi ei ole mitään järkeä, istua kotona ja odottaa. onko siis mies sinun elämän tavoite? ei pitäisi olla. mies on kumppani, eikä tavoite. mieti sitä vielä.

    • canUfeelthewind

      No siis minulla on unelmia. Toteuttaa niitä... Huomaan vain kokoajan kaipaavani sitä läheisyyttä, mutta jos minulla olisi mies niin en tiedä osaisinko toteuttaa itseäni. Ainakin paremmin kuin 17-vuotiaana.... Mutta olen siis ehkä tietämättäni etsinyt miestä. Mutta sydänsuruja olen vain saanut :(

      Sanoin jo tuossa, että kaipaisin edes jotain ihastumisen tuntua, että joku pyytäisi kahville. Tosin ajattelen vain että sen seurustelun hyviä puolia. Että en kai minä ole valmis suhteeseen. Mut mitenkäs muut sitten seurustelee? :D Tai siis en nyt ihan sitä noin tarkoita mutta....

      No se puhumattomuus oli se kysymys. Miten päästä eroon, oppia avautumaan?
      Koska viimesuhteessa (vasta jälkeenpäin tajunnut) en sitten puhunut tarpeeksi, kuvittelin kyllä että puhuin. Mutta miten sanoa esim se että pelkään että sä jätät mut. Kai minulla on jollakin tavalla on sitoutumiskammo...

      Mutta kumppani ei todellakaan ole elämäntavoite... Vaikka haluaisinkin EHKÄ miehen niin... Ei... haluan läheisyyttä.... Mutta kuitenkin ajattelen liian lyhyellä mittakaavallla. Tyyliin muutamakuukausi eteenpäin. Voisinko nyt tavata miehen, jonka kanssa olisin seuraavat 50 vuotta? Ehkä jos minä osaisin itseäni ilmaista. Ja jos se siltä tuntuisi.

      auttakaa.

    • Lääkedosentti.

      "No se puhumattomuus oli se kysymys. Miten päästä eroon, oppia avautumaan?
      Koska viimesuhteessa (vasta jälkeenpäin tajunnut) en sitten puhunut tarpeeksi, kuvittelin kyllä että puhuin. Mutta miten sanoa esim se että pelkään että sä jätät mut. Kai minulla on jollakin tavalla on sitoutumiskammo..."

      Siis tämähän on sinun luonteen piirteesi. Eikä luonnetta voi sen erityisemmin muuttaa, voit vain oppia avautumaan asioista, ja se tapahtuu avautumalla asioista.

      Teen sitä pikkuhiljaa, jos ei muuten. Kirjotat vaikka asioita ylös, mistä haluat puhua, ja sitten yksinkertaisesti alat puhumaan. Se on vaikeaa, mutta ei siihen muuta keinoa ole.

      Toki voit vetää vaikka päihteitä ja turruttaa kehoa ja mieltäsi jotta avautuminen olisi helpompaa, mutta se ei ole mikään ratkaisu.

    • canUfeelthewind

      Oman keskustelun löysin, kun olen taas samassa tilanteessa. Laitoin googleen että ''en osaa puhua tunteistani''

      Ongelmani on siis puhumattomuus, johon taas törmään. Tällä kertaa ei ole kyse miehistä. Eli siis haluaisin oppia avautumaan, musta tuntuu että on vaikeaa olla heikko.

      Muutin siis toiselle paikkakunnalle asumaan, olen yksin. Niin yksin...
      Nuo aiemmin mitä halusin, miehen ja kaikkee. En mä enää sitä etsi. Haluan luoda uraa - mutta nyt on silleen että en tiedä mitä haluan. Tyypillistä - pääsin kouluun ja en enää tiedä haluanko sitä. Tässä on hyviä ja huonoja puolia. En tiedä mitä on enemmän.

      Noh tänään oli kuitenkin niin kauhee olo että en mennyt kouluun. On aina pelottanut lähteä kotoa (se tosin muuttuu innostukseksi aina) paitsi tänään.
      Yhdellä kurssilla on sellainen tietokone homma josta piti pitää presentaatio. Siitä että kuulin että pitää mennä luokan eteen, tekemään asiaa jota en osaa, niin en pystynyt menee.

      Mutta jos lähdetään siitä, niin en ole ennen lusmuillut. Tää oli ensimmäinen kerta. Yleensä aina haluan voittaa pelot...

      Noh jos palataan tuohon aiempaan, joo en todellakaan ole valmis parisuhteeseen. Tai ehkä jos joku tulis tilalle.
      Oon kyllä elänyt yksin ja elän edelleen, nähnyt ja kokenut jonkun verran...
      Ehkä myös tuo ajattelutapa että jos on mies niin ei voi olla uraa on jonkun verran hälventynyt. Kuitenkin sain sen mitä halusin, läheisyyttä ja treffejä.
      Kuvittelen että parisuhde on jotain ruusuilla tanssimista, olin vain niin yksinäinen että sitten kuvittelin että suhde tekee sen paremmaksi. Oikeasti halusin vaan läheisyyttä, ja sitä nyt olenkin saanut.

      Yritän tehdä itseni onnelliseksi, ilman miestä tai mitään. En tiedä olenko tyytyväinen elämääni. Välillä olen ja välillä en.

      Kuitenkin tää uusi paikkakunta... Yksin... Onko se liikaa?

      voitteko jotenkin keskustella...

    • minä myös

      Heippa, mulla on paljon samankaltaisia ajatuksia kuin sulla. Mulla on ollut epäturvallinen lapsuus ja pettymyksiä miesten kanssa, olen tullut aika itsenäisesti pärjääväksi ja eriytyneeksi muista ihmisistä vaikka mulla onkin kamala kaipuu ja hoppu löytää rakkaus viereeni. Vaikeaa on kuitenkin antaa itsestään se kaikki hyvä mitä on ja keskustella ihmisten kanssa. Vaikea myös luottaa toisiin ja siihen että kelpaan, riitän ja olen hyvä ja kiinnostava. Silti vaikka pärjää hyvin yksinään niin olen usein aika yksinäinen. Nyt olen löytänyt yhden vertaistukiryhmän joka kyllä kestää vaan muutaman kuukauden mutta siellä saa vähän harjoitella näitä taitoja ja jutella ihmisten kanssa jotka ehkä ymmärtävät. Terapiaan haluaisin myös mutta vaikeaa vissiin päästä. Mutta näiden asioiden jakaminen ja puhumaan harjoittelu auttaa varmasti myös sekä erilaisia tunteita käsittelevän kirjallisuuden lukeminen. Jos haluat mailailla mun kanssa niin laita ihmeessä jotain osoitteeseen: pheeeobeee@yahoo.com

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1979
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      989
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      868
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      261
      747
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      740
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      12
      718
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      683
    8. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      80
      674
    9. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      662
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      207
      655
    Aihe