Auttakaa nyt pliis epätoivoista jooko. tuttavapiirissä on eräs mies joka on jo jonkun aikaa käyttäytynyt hieman oudosti. On puhelias ja supliikki mies, mutta minulle ei puhu juuri lainkaan oma-aloitteisesti. Kuitenkin hakeutuu seuraan ja "käväisee" usein lähelläni. Jos tulen samaan tilaan niin heti huomaa sen ja seuraa katseellaan niin pitkään että saamme tervehdittyä. Olen ihastunut häneen, mutta tämä tapahtui vasta sen jälkeen kun huomasin hänen hieman kummallisen käytöksensä ja tulin sen takia ajatelleeksi häntä hieman enemmän. En siis usko että käytös voisi alunperin johtua ihastuksestani, jonka olen lisäksi pyrkinyt peittämään. Toki uskon miehen kuitenkin ujosta käytöksestäni, sanojen takeltelusta ym. huomanneen tunteeni.
Välillä olen varma että mieskin on ihastunut minuun. Enimmän aikaa uskon kuitenkin epävarmana tyyppinä että häntä vain imartelee minun ihastukseni häneen, ja hän on huvittunut ja nauttii ihailustani. Ja että hän ei puhu minulle koska haluaa osoittaa että hänen puoleltaan tunteita ei ole. Voiko aikuinen ihminen käyttäytyä niin? Äh tästä tuli tosi sekava viestikin, sorry... kiva jos joku keksii tähän jotain älykästä kommenttia. :)
Välillä olen varma että mieskin on ihastunut minuun. Enimmän aikaa uskon kuitenkin epävarmana tyyppinä että häntä vain imartelee minun ihastukseni häneen, ja hän on huvittunut ja nauttii ihailustani. Ja että hän ei puhu minulle koska haluaa osoittaa että hänen puoleltaan tunteita ei ole. Voiko aikuinen ihminen käyttäytyä niin? Äh tästä tuli tosi sekava viestikin, sorry... kiva jos joku keksii tähän jotain älykästä kommenttia. :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jpp ehkä pm ehkä wi
epoiwrj edäpihjwqä
dihwqipohj qw
pewjf jidjiwjiewjhei wf lkjhwdfih
ewi
wpihj wworjuwporu
öklhjöiuw999
rakastaa sinua
ennenkokemattoalla tavalla
dfhäeofh 0oehdefoihäpihwe
qweokihqwäiuqru0wqeryljdsfh
awfkjgqwr
runoilee
'aswpiojqwräpqw
rakkauslauluja
eöofieöiryöoeiyrr eowyröqoiwyräåoqwibrqwer uiugtreiughkfn.löaeriotuaeöhye
wroihyr, liity jäseneksi jos haluat voit käyttää nimimerkkiäsi
öhdiw kun ymmärrät mikä on homman nimi
odihewrihyifry jdszjdkhfjhgjfghsäDKL
aslhjÄPS
Kuule, ei elämässä asiat ole niin yksiselitteisiä, että voisit toisen käytöksen perusteella sanoa onko hän ihastunut vai ei.
Se voi olla jollekin tosi kova paikka, jos on ihastunut ja ei pysty näyttämään sitä. Eihän ihastumisen tarvitse olla sitä että lyödään kaikki peliin ja täyttä höyryä eteenpäin, se voi olla myös jotakin todella kaunista. Siksi en ymmärrä pointtiasi aloituksessa ollenkaan.
Miten niin ja jos olisikin imarreltu, onko se sulle joku peliase? Käsittele tunteesi ja laajenna näkökulmia.
Suosittelen sulle sosiaalipsykologian opintoja vaikka avoimessa. Ainakin pääset johonkin järjelliseen paikkaan miettimään mistä kaikki tulee, miksi ja mihin ne ovat menossa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaalipsykologia
Kiitos kommentista. Ei tietenkään olisi mikään peliase, en oikein tajua tuota ajatustasi. Kyse on siitä, että tilanne nolottaa minua, ja vielä enemmän nolottaa jos toinen naureskelee. Voisin olla rennommin jos voisin olla varma että hän ei välttele juttelemista kanssani siksi että vaikutan epätoivoiselta m*nahaukalta. :D Hän on kiva tyyppi ja juttelee ihanasti ja hauskasti muiden kanssa. Haluaisin toki päästä siitä osalliseksi. Jos voisin olla varma että hän hiljenee seurassani ujoudesta johtuen, voisin varovasti yrittää tehdä aloitteita jutteluun ja saada hänet rentoutumaan. Jos taas hän kokee ihastumiseni vaivaannuttavana, en toki halua enää enempää "jahdata" häntä.
Mutta joo, käsitän kyllä miten hölmöä asian kysyminen täällä oli. Pakko vaan saada purkaa mieltänsä jonnekin.
Mutta tuohon nolostumiseen ym...Minä ajattelen, että se on hänen ongelmansa, jos on niin tyhmä, että naureskelee sille että joku on ihastunut, ihan totta!!!
Sinulle se voi olla henkilökohtaisesti tietysti surullista, että moinen ääliö on osunut tiellesi, mutta sillä aikuisuudella, jota minä ymmärrän, noin ei toimita. Mennään takaisin eskari-ikäisten hyi tyttö, hyi poika asteelle :D.
Sinänsä kirjoituksesi oli tuossa mielessä riipaiseva, että aikuisetkin ovat niin lapsellisia näiden tunteiden edessä -tarvitseeko tuota edes miettiä että nauraako toinen? Tuskin.
Ehkä kyse on enemmän siitä että hän on lukossa sun suhteesi, eikä siksi osaa olla. Tuskin siihen auttaa edes rohkaisuyritykset, joita suunnittelit. Mutta mene ja tiedä, ihmiset ovat erilaisia.
Tsemppiä sinulle yrityksessäsi. Mä lopetan tän kommentointini tähän. :)
Kysymykseesi, voiko aikuinen ihminen käyttäytyä niin?
Nyt tämä asia on niin moniselitteinen, että pitää taas turvautua sanakirjan apuun jotta voimme yhdentää mikä on normaali aikuinen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aikuisuus
Ja taas, tässä puhutaan älykkyydestä...tärkeä asia, mutta en palaa siihen.
Mutta tämä on mielestäni tärkeä asia joka pitää sisällään aika paljon tiivistettyä asiaa:
"Formaalinen eli muodollinen ajattelu tarkoittaa kykyä ajatella loogisesti ja abstraktisesti.
Usein formaalinen ja relativistinen, eli postformaalinen ajattelu täydentävät toisiaan. Sanotaan, että viisaus koostuu näiden kahden yhdistelmästä.
Psykologi Jean Piagetin mukaan lapsi tulee formaalisten operaatioiden kaudelle suunnilleen kaksitoistavuotiaana. Nuori käyttää ajattelussaan symboleja ja vaihtaa ne uusiin luodessaan käsitejärjestelmiä. Tällöin nuori pystyy myös deduktiiviseen päättelyyn eli soveltamaan sääntöjä yksittäisiin tapauksiin."
Avasin linkin puolestanne.
Ap, sun pitää tutustua siihen jotenkin. Ei sitä muuten voi tietää ja kaikki eivät tiedä vaikka tietäisivätkin.
"Relativismi (< lat. relativus, "suhteellinen") eli suhteellisuusajattelu[1] on nimitys useille käsityksille, joita yhdistää näkemys siitä, että jokin asia on suhteellinen johonkin toiseen seikkaan nähden tai tällaisesta riippuvainen. Esimerkiksi jotkut relativistit katsovat, että ihmiset voivat ymmärtää ja arvioida käyttäytymistä tai uskomuksia ainoastaan omassa historiallisessa tai kulttuurisessa kontekstissaan.
Usein relativismilla tarkoitetaan totuusrelativismia, jonka mukaan ei ole olemassa mitään universaaleja, absoluuttisia totuuksia, vaan totuus on aina suhteessa johonkin viitekehykseen, kuten kieleen tai kulttuuriin. Antiikin aikana tällainen relativismi yhdistettiin usein sofisteihin, muun muassa sofisti
Protagoraan on katsottu opettaneen relativismia, jossa asioiden totuudenmukaisuus tai eettisyys riippuu tilanteesta, opettaessaan: "Kaikkien arjen asioiden tarpeen mitta on ihminen, sellaisina kuin asiat ollessaan ovat, ja kun niitä ei ole, myös silloin"."
Nämä kaksi viimeistä kappaletta voin allekirjoittaa ihan tältä seisomalta.
Oppimatkalla, kiitos aloittajalle. Sanat tunteille ja ajatuksille .)