Olen 18-vuotias mies ja haluaisin neuvoja.
Kerrottakoon näin aluksi, että minulla on muutama hyvä kaveri mutta näen heitä aika harvoin sillä asuvat niin kaukana. On kuitenkin kaksi poikkeustapausta, joita näen useammin. Toinen on tällä hetkellä ulkomailla.
Sitten itse aiheeseen:
Olen ollut masentunut jo muutaman vuoden sillä minulle on tapahtunut asioita joita kenenkään ei pitäisi kokea ja pidän itseäni yksinäisenä, epäonnistuneena, jonkin verran ujona tunarina.
Asiaa ei auta se, että se toinen kaveri melkein aina kun tavataan alkaa selittämään jotain minun vioistani ja sitten vielä valittaa kun "angstaan". Vähättelee kaikkea mitä teen ja kuvittelee itse olevansa kaikkien yläpuolella. Täydellinen suoraan sanottuna.
En tuota jaksaisi, mutta kun ei ole oikein muitakaan kenen kanssa käydä ulkona, sillä olen onnistunut pilaamaan suurimman osan ystävyyssuhteistani silloin kun itselläni oli paljon pahempi olo.
Jos jumitun taas kotosalle niin eipähän niitä uusia kavereita löydy ja se etten pääse ulos pitkään aikaan masentaa.
Kaverini (jos nyt enään pidän häntä edes kaverina) on välillä poissaoleva, ihan kuin eläisi välillä omissa maailmoissaan. Hänen mielialansa muuttuu myös välillä todella nopeasti.
Tietääkö joku mistä voisi olla kyse? Sillä ei mielestäni tuollainen käyttäytyminen ole normaalia.
Kerrottakoon näin aluksi, että minulla on muutama hyvä kaveri mutta näen heitä aika harvoin sillä asuvat niin kaukana. On kuitenkin kaksi poikkeustapausta, joita näen useammin. Toinen on tällä hetkellä ulkomailla.
Sitten itse aiheeseen:
Olen ollut masentunut jo muutaman vuoden sillä minulle on tapahtunut asioita joita kenenkään ei pitäisi kokea ja pidän itseäni yksinäisenä, epäonnistuneena, jonkin verran ujona tunarina.
Asiaa ei auta se, että se toinen kaveri melkein aina kun tavataan alkaa selittämään jotain minun vioistani ja sitten vielä valittaa kun "angstaan". Vähättelee kaikkea mitä teen ja kuvittelee itse olevansa kaikkien yläpuolella. Täydellinen suoraan sanottuna.
En tuota jaksaisi, mutta kun ei ole oikein muitakaan kenen kanssa käydä ulkona, sillä olen onnistunut pilaamaan suurimman osan ystävyyssuhteistani silloin kun itselläni oli paljon pahempi olo.
Jos jumitun taas kotosalle niin eipähän niitä uusia kavereita löydy ja se etten pääse ulos pitkään aikaan masentaa.
Kaverini (jos nyt enään pidän häntä edes kaverina) on välillä poissaoleva, ihan kuin eläisi välillä omissa maailmoissaan. Hänen mielialansa muuttuu myös välillä todella nopeasti.
Tietääkö joku mistä voisi olla kyse? Sillä ei mielestäni tuollainen käyttäytyminen ole normaalia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei hänen seuransa kyllä tee sinulle hyvää. Ilmeisesti ei ole edes hoidossa.
Sinä kuitenkin olet.
Kannattaa ryhtyä harrastamaan jotain missä "siinä sivussa " voi tavata muita ihmisiä. Niin ystäviä saa.
Mitä hoitoa ja kuntouitusta sinulla on? Oletko koulussa?
Hmm.. hän voi olla narsisti tai psykopaatti...tunnevammainen paska. suosittelen pysymään kaukana tollasista ja etsimään jostain uusia kavereita vaikka netistä, mutta saattaa olla aika vaikeaa, koska en itsekään ole löytänyt..
Narsisti, luulisin. Katoin nimittäin juuri siitä tietoa wikipediasta ja kaikki näyttäisi täsmäävän.
Täytyy varmaan katkaista yhteydenpito kokonaan sillä hän ei todellakaan kasvata itsetuntoani.
Ja ensimmäiselle vastaajalle:
En ole ollut koskaan hoidossa sillä en kehtaa kertoa masennuksestani läheisilleni. En vain pysty... Opiskelen kuitenkin hyvällä menestyksellä.
Mie oon 18 vuotias nainen ja itselläni on lähes samanlainen tilanne.
Itse olen masennuksesta kärsinyt jo muutaman vuoden vaikka tosin sairastan myös paniikkihäiriötä. Minulla oli ongelmia hoitohenkilökuntani kanssa joten lopetin hoidossa käymisen heti 18 täytettyäni.
Ystäviä ei ole kuin muuta kappale ja näistäkin suurin osa asuu joko melko kaukana tai ulkomailla. Lähellä asuu vain yksi kaveri jonka kanssa vietän siis enemmän aikaa.
Kyseinen kaveri puhuu jatkuvasti omista ongelmistaan ja selittää miten huonoja valintoja minä hänen mielestään olen tehnyt ja jos sanon jotain omista ongelmistani takaisin tulee vain ryöppy tilitystä siitä miten en ole ainoa ihminen tässä maailmassa jolla on ongelmia ja siitä se sitten taas lähtee että kun hänellä on sitä ja tätä ongelmaa. Ja myös kuvauksesi mukaan hänkin on usein poissaoleva ja tuntuu elävän ihan jossain muualla.
Olen itsekin hieman hämilläni mitä tehdä ystävättäreni kanssa. Olen fyysisen rannevamman takia joutunut keskeyttämään opiskeluni ja olen hyvää mallia itsekin jämähtämässä takaisin kotiin. Enkä todellakaan tiedä mitä tehdä ystävättärelleni joka on ainoa ihminen jota voin kasvotusten tavata.
Neuvoja on vähän huono antaa kun itse olen todella todella hyvä pilaamaan ihmissuhteet eikä miun neuvoja siis kauheesti varmaan ees kannata kuunnella :)
Silti... kotiin jääminen ei tee hyvää kuten ei tämän kaltaisen ystävänkään kanssa pyöriminen. Itse aion luultavasti lopettaa kyseisen ystävättäreni kanssa pyörimisen kun voin taas aloittaa muiden kavereideni kanssa pyörimisen.
Jaksamista sinne toivottelen kuitenkin. :)
Hei.
Voisitko esittää ystävällisen selkeästi sinua todella painavimmat kysymykset?
"Tietääkö joku mistä voisi olla kyse? "
Niin onko kyse sinusta vai ystävästäsi?
Tuo kaverisi ei ole ainkaan mikään fiksu tyyppi. Yrittääkö hän jotekin pönkittää omaa heikkouttaa nälvimällä sinua. Olisko parempi karttaa hänen seuraa, jos se masentaa ja nkertaa kuitnekin itsetuntoasi. No tuon tyypin sanat eivät sinusta sanojenvertaista tee. Muista se. Tällä miehellä on varmaan itsellään ongelmia, mutta sinulla ei ole nyt voimia olla hänen ymmärtäjänsä.
Vihjaat että sinulla on ollut vaikea elämä. Kanattaa käsitellä ja hakea ammattilaisen apua ja kertoa vaikeista muistoista.